Lue keskustelun säännöt.
12v sai aivan järkyttävän kohtauksen kun kerroin että muutamme.
17.05.2014 |
Kerroin 12v tytölleni, että muutamme kesän lopussa Helsinkiin. Matkaa täältä sinne on yli 100 km. Muutamme, koska sain sieltä vihdoinkin todella hyväpalkkaisen työpaikan ja ihana asuntokin löytyi.
Kerroin tässä asiasta tyttärelle, ja tämä sai aivan järkyttävän kohtauksen. Hän alkoi itkeä ja huusi ja jopa kiroili että ei aio muuttaa minnekään jne. Linnoittautui huoneeseensa ja ulvoo siellä.
Minulle tuli aivan idioottimainen olo. En tietenkään olettanut tytön hyppäävän riemusta kattoon, mutta näin rajua reaktiota en osannut odottaa. Tunnen itseni tyhmäksi ja oloni on apea tytön puolesta.
Miten toimia nyt ja kuinka hyvittää asia tytölle? Tulipa tyhjä olo.
Kommentit (116)
Nämä eri tavoin muuttoihin liittyvät lasten ongelmat työllistävät meillä lastensuojelua eniten. Vaikea viimekädessä sanoa, että mikä se perimmäinen syy on, mutta muutto itsessään on niin dramaattinen muutos lapselle, että se nousee näkyviin keskusteluissa. On toki tilanteita joissa lapsi itsekin on ollut halukas muuttamaan, yleensä koulukiusaamisen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin osaan Helsinkiä olette muuttamassa??? Mikäli tyttö reipas ja ulospäinsuuntautunut niin ei mitään hätää. Ujokin pääsee kuorestaan kun tutustuu luokkakavereihin. Luokassa on monenlaisia lapsia on maahanmuuttajaa monesta eri maasta, lapsia jotka muuttaa kaupungin sisällä jne. Tässähän on lähes 3 kk aikaa. Lapset on yllättävän sopeutuvaisia. Positiivista asennetta kehiin.
Tuska ja ahdistus muuttamisesta voi tutkitusti olla yhtä paha kuin vaikka vakavan seksuaalirikoksen jälkeen, joten tarkkaan vanhempien pitäisi yrittää miettiä miten asian vievät läpi.
Oivoi yks kotoonta karkaileva nuori lisää... :/
AP mistä muutat Helsinkiin? Miksi tuo 100 km nyt on niin pitkä matka ettet pysty pendelöimään? Itse asun 65 km Helsingistä ja käyn siellä päivittäin töissä. Matka kestää n 40 minuuttia suuntaansa enkä näe tuossa ongelmaa. Omat lapseni ovat 9-13 vuotiaita ja kahdella heistä on sen verran syvät kaverisuhteet etten mitenkään lähtisi niitä nyt rikkomaan jos kyse on vain 100 kilometristä. Kolmaskin lapsi (joka on juuri tällainen hitaasti lämpenevä ei kovin sosiaalinen tapaus) on pikkuhiljaa saamassa kavereita. Hänellä vielä ollut hieman hankalaa kun on joutunut saman kunnan sisällä muuttamaan koulua kun ei saanut lähikoulussa aloittaa kouluaan. Jo saman kunnan sisälläkin olen miettinyt muuttoa mutta joka kerta päätynyt vaihtoehtoon että ei, koska kaversuhteet kuitenkin jonkin verran kärsii eikä muuttoon ole mitään pakottavaa syytä.
Eli hyvä auto alle ja autolla tai julkisilla töihin. Ja tuokin on jo parempi ehdotus mitä joku ehdotti että katso nyt se eka vuosi niin että pendelöit ja sen jälkeen mietitte uudelleen sitä muuttoa JOS koet työmatkan liian pitkäksi eikä se olisi enää katastrofi lapselle.
Pahan tempun kyllä tuon ikäiselle teit salaamalla tuon noinkin pitkään :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset ottanut tyttöä mukaan asuntoja katsomaan?!
En voisi ikinä tehdä noin lapselle.
Olemme muuttaneet usein, lapset olleet pieniä-teinejä, mutta lapset aina mukana alusta asti.
Otan osaa.
Osta nyt viimeistä huutoa oleva kännykkä(HTC) tulkaa shoppaileen stadiin, Valitkaa tapetin väriä, maaleja jne. Tehkää ulkomaanmatka vaikka Lontooseen. Läheisyyttä ja lämpöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 11:42"]
Oivoi yks kotoonta karkaileva nuori lisää... :/
[/quote]
Kotoonta? Mitä kieltä tuo on?
Jännä, että moni pitää Helsinkiin muuttamista lapselle vaikeana, mutta aina lasten kanssa ulkomaille muutoista mietiskelevät saavat lähes ainoastaan kehoituksia lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:25"]Mä jouduin muuttamaan ja vaihtamaan koulua samassa iässä. Itkin puoli vuotta joka ikinen päivä!!! Herkkyysvaihe. Muuttaminen maalta stadiin on rankkaa. En ikinä tekisi sitä lapselleni.
[/quote]
Olisit vähän ajatellu. Tytön elämä on tärkeämpää kuin sun joku hyväpalkkainen työ.
Mitä rahalla tekee kun lapsi itkee?
Maalla on lapsen parempi olla.
Täällä on aika ikävää ja kolkkoa täällä kaupungissa.
Olisit jättänyt kertomatta. Helpommalla olisit päässyt jos olisitte menny vaikka Turkkiin viikoksi ja joku muuttaisi tavaranne uuteen kotiin -ette vaan enää palaisi sinne vanhaan kotiin vaan suoraan sinne Hesaan.
Sitten lapselle paljon uusia vaatteita, hevonen ja uusi kimaltava puhelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syy:
Helsinkiin muualta muuttava joutuu useimmiten kiusatuksi. Helsinkiläisten lasten vanhemmatkaan ei tiedä missä sijaitsee Joensuu , Oulu tai Seinäjoki ja tietävät vielä vähemmän sitä, että ne on ihan kaupunkeja, ei jotain peltoa ja traktoreita. Helsinkiläisillä (ja varsinkin Lahdesta junantuomilla) on joku ihme käsitys, ettei Helsingin ulkopuolella ole mitään elämää.
Ulkomailla voit olla iloinen jos joku tietää Suomen, vielä iloisempi jos joku osaa nimetä jonkun faktan Suomesta. Kukaan ei yleensä välitä siitä, mistä päin maata olet kotoisin, koska heillä ei ole mitään mielikuvaa siitä, mikä on Suomen pääkaupunki ja ylipäänsä kiusaamiseen puututaan ihan eri tavalla. Uusia tulokkaita autetaan, koska kaikki ovat yleensä olleet siinä asemassa, että ovat uusia.
Oikeasti, yläasteella näin niin monta surullista kohtaloa. Ja käsi sydämellä vannon, että en ole ikinä, ikinä osallistunut kiusaamiseen vaan ollut kaverina heille. Yksi on mullan alla oman käden kautta ja muutamalla muulla ei kauhean hyvin mene. Tiedän että yleistän kohtuuttomasti, mutta iso linja on näin. Osa on onnekaampia.
Teini-ikäiselle joutuminen helsinkiläiselle yläasteelle ainoana uutena ja vielä "maalta" on varmaan yksi elämän kovimpia paikkoja.
Niin, tässä nähdään nyt oikein kouluesimerkki, mikä on kenenkin mielestä "hyvinvointia". Ja minä tapaan työssäni näitä sopeutettuja lapsia, joita yritän epätoivoisesti auttaa sopeutumaan ja myös juurettomia aikuisia, joilla on elämänsuunta hukassa vielä keski-iässä, kun lapset ovat joutuneet sopeutumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä saada lapsesi steinerkouluun, siellä on vähemmän kiusaamista.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 12:15"]
Jännä, että moni pitää Helsinkiin muuttamista lapselle vaikeana, mutta aina lasten kanssa ulkomaille muutoista mietiskelevät saavat lähes ainoastaan kehoituksia lähteä.
[/quote]
Helsingissä on isompi riski joutua kiusatuksi ulkopuolelta muuttamisen takia kuin ulkomailla.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 11:09"]
Olen syntynyt ja käynyt kouluni Helsingissä, asunut siellä ensimmäiset 30 vuotta elämästäni. Mielestäni kamalin kohtalo oli heillä, jotka jostain maalta (siis oikeasti maalta, ei mistään maakuntakaupungista) pudotettiin yhtäkkiä helsinkiläiselle yläasteelle. Eikä edes mihinkään lähiökouluun vaan ihan yhteen ykköskouluista, jonka kävin. Kaikilla, ihan kaikilla tuli ongelmia ja ajautuivat huonoon seuraan.
Asun nykyisin itse perheineni maakuntakaupungissa, tosin nyt asumme jo neljättä vuotta ulkomailla, yhdessä maailman suurimmista kaupungeista. Muutimme tänne kun esikoinen oli 12-vuotias. Tänne muutto oli paljon pienemmän kynnyksen takana kuin muutto Helsinkiin tuon ikäisen kanssa. Suomi on niin järkyttävän nurkkakuntainen takapajula, jossa Helsinki on olevinaan joku maailman napa ja kaikki muu on jotain mitätöntä. Sinne on henkisesti paljon vaikeampi sopeutua kuin johonkin oikeasti maailman metropoliin, jossa useimmille Suomi on pieni läntti jossain pohjoisessa Euroopassa ja Helsingistä ei ole kuullut oikeastaan kukaan. Oikeasti jäi sellaiset traumat noiden vanhempien takia Helsinkiin raahattujen puolesta, että en toivo vastaavaa kohtaloa pahimmalle vihamiehellenikään. Lapset osaa olla julmia. Helsinkiin muuto ei edes lapselle anna yhtään mitään, ulkomailla sentään saat kielitaidon ja kansainvälisyyttä.
[/quote]
Taidat nyt kyllä hiukan liioitella asiaa.