12v sai aivan järkyttävän kohtauksen kun kerroin että muutamme.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 23:22"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 23:15"]

12-vuotiaana keskimmäiseni oli muuttanut paikkakuntaa viisi kertaa ja muutimme ulkomaille.

Jokaiselta paikkakunnalta on jäänyt ystäviä, joiden kanssa hengataan netissä ja tavataan mahdollisuuksien mukaan.

Meidän lapset ovat sopeutuneet jokapaikkaan, heistä on tullut erittäin sosiaalisia, tutustuvat helposti uusiin ihmisiin ja kaveripiiri on erittäin laaja, maantieteellisestikin.

Muutto tuntuu ehkä jonkin aikaa ikävältä, mutta ihminen on sopeutuvainen eläin. 

[/quote]

Ihmiset ovat erilaisia. Sinun lapsesi ovat selvästikin puheliaita ekstrovertteja. Mutta vähänkin introverttisempi tai ujompi lapsi, niin sitä vaikeampi sopeutua.

[/quote]

Ei mitenkään selkeitä ekstrovertteja, siltä väliltä.

Ne itse on sitä mieltä nykyään, että se muuttorumba oli ihan ok, ellei jopa kivaa. Suuri syy oli varmaan se, että missään vaiheessa siteet eivät katkenneet entisiin kavereihin. Samat hiekkalaatikkokaverit käyvät toistensa luona kylässä ja yhteyttä pidetään koko ajan pitkin maailmaa.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 23:36"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:11"]

Kerroin 12v tytölleni, että muutamme kesän lopussa Helsinkiin. Matkaa täältä sinne on yli 100 km. Muutamme, koska sain sieltä vihdoinkin todella hyväpalkkaisen työpaikan ja ihana asuntokin löytyi.

Kerroin tässä asiasta tyttärelle, ja tämä sai aivan järkyttävän kohtauksen. Hän alkoi itkeä ja huusi ja jopa kiroili että ei aio muuttaa minnekään jne. Linnoittautui huoneeseensa ja ulvoo siellä.

Minulle tuli aivan idioottimainen olo. En tietenkään olettanut tytön hyppäävän riemusta kattoon, mutta näin rajua reaktiota en osannut odottaa. Tunnen itseni tyhmäksi ja oloni on apea tytön puolesta.

Miten toimia nyt ja kuinka hyvittää asia tytölle? Tulipa tyhjä olo.

[/quote]

Siis voi ristus nyt taas tätä pirujen seiniin maalailua ja jeesustelua.

Ihmiset muuttaa. Sellaista se on. Eihä se lapselle aina kivaa ole, mutta 99% tapauksista se menee kuitenkin ihan hyvin.

Omien lasteni luokille on tullut lapsia ja jotkut muuttaneet pois. Ei ole ollut mitään ongelmia ottaa muita porukkaan. Yksi läheisimmistä ystävistäni tuli luokallemme kesken vuoden 6. luokalla.

Ja jos nyt se kutosluokka ( sille tyttö on vissiin menossa) olisi jotenkin hankala, aina voi seiskalla hakeutua jollekin erikoisluokalle, jonne tulee joka tapauksessa oppilaita monista kouluista, eikä ole niitä valmiita piirejä. Mä olen vaihtanyt koulua ja luokkaa yläasteella sekä lukiossa, ja elossa olen edelleen.

[/quote]  Hgissä löytyy nk painotettuja yläasteita ja siellä voi olla monesta eri koulusta. 

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 23:15"]

12-vuotiaana keskimmäiseni oli muuttanut paikkakuntaa viisi kertaa ja muutimme ulkomaille.

Jokaiselta paikkakunnalta on jäänyt ystäviä, joiden kanssa hengataan netissä ja tavataan mahdollisuuksien mukaan.

Meidän lapset ovat sopeutuneet jokapaikkaan, heistä on tullut erittäin sosiaalisia, tutustuvat helposti uusiin ihmisiin ja kaveripiiri on erittäin laaja, maantieteellisestikin.

Muutto tuntuu ehkä jonkin aikaa ikävältä, mutta ihminen on sopeutuvainen eläin. 

[/quote]

varmasti aivan totta, mutta tietynlainen juurettomuus vaikuttaa ihmiseen loppuelämän ajan, enkä tarkoita positiivisia vaikutuksia.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 23:51"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 23:15"]

12-vuotiaana keskimmäiseni oli muuttanut paikkakuntaa viisi kertaa ja muutimme ulkomaille.

Jokaiselta paikkakunnalta on jäänyt ystäviä, joiden kanssa hengataan netissä ja tavataan mahdollisuuksien mukaan.

Meidän lapset ovat sopeutuneet jokapaikkaan, heistä on tullut erittäin sosiaalisia, tutustuvat helposti uusiin ihmisiin ja kaveripiiri on erittäin laaja, maantieteellisestikin.

Muutto tuntuu ehkä jonkin aikaa ikävältä, mutta ihminen on sopeutuvainen eläin. 

[/quote]

varmasti aivan totta, mutta tietynlainen juurettomuus vaikuttaa ihmiseen loppuelämän ajan, enkä tarkoita positiivisia vaikutuksia.

[/quote]  se on hyvä asia että ei ole sidottu yhteen paikkaan, nykyään saatetaan joutua yks kaks ulkomaille työkomennukselle ja tietenkin helpompi sille joka ei ole perheellinen. 

En lukenut kuin ensimmäisen sivun, joten en tiedä, onko ap tarkentanut, miten homma meni, mutta jos pari kuukautta ennen muuttoa kertoo ilmoitusluontoisena asiana varhaisteinille, että se on sitten muutto edessä, niin kyllähän tuo ihan päin peetä on hoidettu.

Olis kyllä pitänyt jo hyvissä ajoin alkaa pehmittämään lasta sillä ajatuksella, että muutto saattaa olla edessä ja sen jälkeen yrittänyt tuoda muuton hyviä puolia esiin ja päästää tyttö vaikuttamaan muuttoon, vaikkapa suunnittelemalla omaa huonetta jne. Se, että päin pläsiä kerrasta täräyttää asian joka on jo päätetty ja lopullinen ja tulee lapselle totaalisen puskista, on kyllä pomminvarma tapa saada lapsi raivon partaalle.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 12:32"]

Yritä saada lapsesi steinerkouluun, siellä on vähemmän kiusaamista. 

[/quote]

Olen kyllä kuullut ihan päinvastaista.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 23:51"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 23:15"]

12-vuotiaana keskimmäiseni oli muuttanut paikkakuntaa viisi kertaa ja muutimme ulkomaille.

Jokaiselta paikkakunnalta on jäänyt ystäviä, joiden kanssa hengataan netissä ja tavataan mahdollisuuksien mukaan.

Meidän lapset ovat sopeutuneet jokapaikkaan, heistä on tullut erittäin sosiaalisia, tutustuvat helposti uusiin ihmisiin ja kaveripiiri on erittäin laaja, maantieteellisestikin.

Muutto tuntuu ehkä jonkin aikaa ikävältä, mutta ihminen on sopeutuvainen eläin. 

[/quote]

varmasti aivan totta, mutta tietynlainen juurettomuus vaikuttaa ihmiseen loppuelämän ajan, enkä tarkoita positiivisia vaikutuksia.

[/quote]

Tämä on tiedostettu kyllä, mutta me päätettiin mennä töiden mukana.

Itsekin olen muuttanut lapsena usein, enkä oikein ole koskaan kaivannut tiettyyn paikkaan. En oikein edes ymmärrä sellaista, että ehdoin tahdoin pitäisi pysyä yhdellä paikkakunalla. Entäs jos se olisi ihan syvältä? 

Kyllä mun mielestä positiiviset ainakin meillä voittaa negat. Lapset kaksikielisiä ja kotonaan kaikkialla.

Ap ei kerro onko hänen tyttönsä puhelias ja ulospäinsuuntautunut? 

Yleensä se on niin päin kamalaa jos pitää muuttaa Helsingistä johonkin tuppukylään. Saattaa olla sellainen harrastus että sitä ei voi pienellä paikkakunnalla harrastaa.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 23:00"]

Siis oletko kaksin muuttamassa? Ehkä tyttö voisi jäädä nykyiselle paikkakunnalle? Isä tai joku muu sukulainen ottaisi luokseen jos asuu siellä? Ei äiti yksin pysty korvaamaan kaikkia muita ihmissuhteita.

[/quote]Yleensä lapset lähtee äidin mukaan jos ovat eronneita. Onhan aikaa sopeutua, koko kesä ja koulu alkaa ja tottakaki se on jännittävää uudessa paikassa. Ilmeisesti menee kuudennelle. Varsinkin Hgissä paljon muutetaan ja siellä voi olla muitakin jotka tulleet jostain kauempaa tai Hgin jostain lähiöstä. Pian sitä tutustuu koulukavereihin. sitten kannattaa hankkia harrastuksia ja sieltä löytyy varmasti kavereita. Ei tuossa iässä niin syvällisiä ihmissuhteita vielä luoda että entiset kaverit pian unohtuu. Aina voi pitää yhteyttä entisiin ja kutsua kylään tai mennä käymään. Yläasteen voi valita, Hgissä on ilmaisu yläastetta, luonnontiedelinjaa, liikuntapainotus, teknologia painotettu jossa tietotekniikka, fysiikka, kuvataide, käsityö, korjaan ylläolevaan ilmaisu ja kuvataide. Noihin on soveltava sisäänpääsy. Täytyy ottaa vaan positiivinen ote .

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:11"]

Kerroin 12v tytölleni, että muutamme kesän lopussa Helsinkiin. Matkaa täältä sinne on yli 100 km. Muutamme, koska sain sieltä vihdoinkin todella hyväpalkkaisen työpaikan ja ihana asuntokin löytyi.

Kerroin tässä asiasta tyttärelle, ja tämä sai aivan järkyttävän kohtauksen. Hän alkoi itkeä ja huusi ja jopa kiroili että ei aio muuttaa minnekään jne. Linnoittautui huoneeseensa ja ulvoo siellä.

Minulle tuli aivan idioottimainen olo. En tietenkään olettanut tytön hyppäävän riemusta kattoon, mutta näin rajua reaktiota en osannut odottaa. Tunnen itseni tyhmäksi ja oloni on apea tytön puolesta.

Miten toimia nyt ja kuinka hyvittää asia tytölle? Tulipa tyhjä olo.

[/quote] Ilmeisesti tiedät mihin asetutte asumaan. Ota selvää minkälainen koulu. Mikäli tytöllä ollut harrastus että ilmoitat sitten ajoissa sinne ja voi ottaa uudenkin harrastuksen. Täällä on niin paljon tapahtumia ja mahdollisuuksia. Sun tytön luokalla voi olla muitakin jotka ovat muuttaneet jostain kaukaa tai vaihtavat koulua Hgin sisällä. Hyvä täällä on elää ja olla.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 23:23"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 23:01"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:59"]

Kerran kulkeissain kiinnitin huomion poikaan joka puhui jotain murretta. Hän tuli koulusta muutaman kaverin kanssa ja oli iloisen näköinen. en nyt muista mitä' kysyin tai sanoin mutta poika vastaili iloisesti. Tämä tapahtui Hgissä. Eli hän oli muuttanut jostain maaseudulta ja vaikutti ulospäinsuuntautuneelta jopa hauskalta. 

[/quote]  eikä varmaan kiusata vaikka puhui murretta. Poika oli jotain 8-10 vee. Luulen että tämä poika oli suosittu koulussa. 

[/quote]  Hän oli puhelias ja kaverit mitä siinä oli niin ei sanoneet sanaakaan. Taisin ihmetellä sitä murretta vielä mutta poika jotenkin osasi sanoa hauskasti, ilmeisesti oli ulospäin suuntautunut ja osasi puhua. 

[/quote]miksi alapeukuttaa? Ei poika hävennyt murrettaan. Siksikö kun otin murteen puheeksi? Joku olisi tietenkin hävennyt. Tämä poika jäi niin mieleen valoisuuden ja iloisuuden takia ja myös siksi että vaikutti niin reippaalta ja sanavalmiilta.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 23:24"]

"Miten itse reagoisit jos nyt ilmoittaisin sinulle etta kesan lopussa muutat Kiinaan, halusitpa tai et?

been there, done that, ja seitsemän vuotta siellä vierähti ja esikoinenkin syntyi siellä

nämä muuttojutut ovat vaan joskus aika "hyshhysh" juttuja, aina ei vaan voi kertoa hirveästi etukäteen"

Revittinko sinut 12 veena Kiinaan lapsia tekemaan?

[/quote]Jotkut joutuu pakosta muuttamaan työn perässä. Paljon on työttömyyttä ja ei halua elää kortistossa vaan haluaa tehdä työtä ja on lähdettävä sinne mistä saa työpaikan. Tämä on nyt tätä päivää ja lapset seuraa mukana. AP:n tapauksessa hänellä oli kai työtä mutta sai parempi palkkaisen työn.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 23:33"]

Itse qinakin miettisin todella tarkkaan, jos lapsella on hyviä ystäviä. Vaikuttaa todella monella tavalla lapsen elämään, jos joutuu olemaan ilman ystäviä.

[/quote] Lapsihan menee kouluun ja kyllä koulustakin saa ajan kanssa ystäviä. Varmasti harrastaa jotain ja sieltä saa. Entiset ystävät on 100 km:n päässä niin voi tavata. eikä tuossa iässä niin syvällisiä ihmissuhteita ole. Ei ainakaan itselläni ollut.

Herranen aika, työ ja asunto jo valmiina ja vasta nyt kerrot! Et paljon jättänyt aikaa sopeutua ajatukseen. Voisitko vuoden käydä töissä vanhalta asuinpaikkakunnalta, muuttaisitte vasta sitten kun lapsi menee yläkouluun? Valitkaa sellainen yläkoulu mihin muutenkin tullaan eri alakouluista niin kaikki eivät tunne toisiaan valmiiksi. Silloin kaikki ovat samalla viivalla tutustumassa uusiin luokkakavereihin.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 23:51"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 23:15"]

12-vuotiaana keskimmäiseni oli muuttanut paikkakuntaa viisi kertaa ja muutimme ulkomaille.

Jokaiselta paikkakunnalta on jäänyt ystäviä, joiden kanssa hengataan netissä ja tavataan mahdollisuuksien mukaan.

Meidän lapset ovat sopeutuneet jokapaikkaan, heistä on tullut erittäin sosiaalisia, tutustuvat helposti uusiin ihmisiin ja kaveripiiri on erittäin laaja, maantieteellisestikin.

Muutto tuntuu ehkä jonkin aikaa ikävältä, mutta ihminen on sopeutuvainen eläin. 

[/quote]

varmasti aivan totta, mutta tietynlainen juurettomuus vaikuttaa ihmiseen loppuelämän ajan, enkä tarkoita positiivisia vaikutuksia.

[/quote]

Muuttamisella on hyviä ja huonoja puolia. Juurettomuus ehkä (tosin 100 km on eri asia kuin maasta toiseen hyppelehtiminen), uusien ihmissuhteiden luomisen työläys jne ovat toisessa vaakakupissa. Toisaalta, jos ihmisen perusturvallisuuden tunne on kiinni siitä, että ei voi muuttaa tai kaikki menee rikki, niin ongelmia seuraa myöhemmin.

Miksi juurettomuus olisi isompi ongelma kuin se, että juurtuu niin kiinni ettei uskalla muuttaa?

Itse olen muuttanut pari kertaa maasta toiseen varhaisteininä ja tottahan se on, että ihmissuhteet menivät uusiksi. Toisessa vaakakupissa on sitten kokemuksen ja kielitaito. Totta kai muutto vaikutti loppuelämääni. Jääminen olisi samoin vaikuttanut loppuelämääni.

Koska olet niin helvetin tyhmä numero 68! Siksi saat alapeukkua. Et tajua koko asiaa.

Joo...kun mä olin lapsi ja nuori, me ollaan muutettu usein paikasta toiseen. Arvaappa miltä tuntuu, kun ei lle juuria oikein missään? Ei ole lapsuudenystäviä. Mä en edes tiedä mistä sanoisin olevani kotoisin kun on muutettu 6v, 9v, 13v... Niin ja näiden lisäksi kaupungin sisällä myös laidasta toiseen. Kaupungista toiseen kun on muutettu, niin välimatkaa on ollut aina yli 200km.

Rakastan vanhempiani ja he ovat mulle todella rakkaita ja tärkeitä. En ole katkera. He ovat tukeneet mua aina kaikessa. Mutta en tekisi tuota muuttorumbaa pitkillä välimatkoilla ikinä omille lapsilleni. Ikinä. Me asumme nyt vanhempieni lähellä, jotka muuten ovat lopulta kotiutuneet. En ikinä muuttaisi kauas heistä, he ovat tärkeitä.

Miten niin tuossa iässä ei ole vielä syvällisiä ihmissuhteita?

Itse olen jo 40 v ja mun rakkaimmat ja läheisimmät ystävät ovat ne joihin tutustuin 7-vuotiaana ala-asteen ensimmäisellä luokalla. Ääretön rikkaus kun on ystäviä jotka on saanut tuntea jo pikkulapsesta, ollaan koettu yhdessä lapsuuden leikit, nuoruuden kolhut, perheen perustamiset ym. Nyt meidän lapsetkin ovat hyviä ystäviä keskenään.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:21"]

Huono ikä..pari kolme vuotta sitten olisi ollut jo eri tilanne.

[/quote]vielä pahempi kun olisi menossa yläasteelle, kuutoset ei ole vielä niin pahiksia ja yläasteen voi valita painotetun esim luonnontiedelinjan jos on intressejä tai ilmaisu ja kuvataide, liikuntalinja, jonkinmoiset kokeet on. Hgissä on paljon mahdollisuuksia ja lukion voi valita monista eri lukioista. Tosin tiettyihin lukioihin on alin ka joka on yli 9.