12v sai aivan järkyttävän kohtauksen kun kerroin että muutamme.

Mulla on työmatkaa 120 km. Mieluummin ajan sen kuin pakotan koko perheen muuttamaan vieraalle paikkakunnalle.

Kerran kulkeissain kiinnitin huomion poikaan joka puhui jotain murretta. Hän tuli koulusta muutaman kaverin kanssa ja oli iloisen näköinen. en nyt muista mitä' kysyin tai sanoin mutta poika vastaili iloisesti. Tämä tapahtui Hgissä. Eli hän oli muuttanut jostain maaseudulta ja vaikutti ulospäinsuuntautuneelta jopa hauskalta. 

Siis oletko kaksin muuttamassa? Ehkä tyttö voisi jäädä nykyiselle paikkakunnalle? Isä tai joku muu sukulainen ottaisi luokseen jos asuu siellä? Ei äiti yksin pysty korvaamaan kaikkia muita ihmissuhteita.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:59"]

Kerran kulkeissain kiinnitin huomion poikaan joka puhui jotain murretta. Hän tuli koulusta muutaman kaverin kanssa ja oli iloisen näköinen. en nyt muista mitä' kysyin tai sanoin mutta poika vastaili iloisesti. Tämä tapahtui Hgissä. Eli hän oli muuttanut jostain maaseudulta ja vaikutti ulospäinsuuntautuneelta jopa hauskalta. 

[/quote]  eikä varmaan kiusata vaikka puhui murretta. Poika oli jotain 8-10 vee. Luulen että tämä poika oli suosittu koulussa. 

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 23:00"]

Siis oletko kaksin muuttamassa? Ehkä tyttö voisi jäädä nykyiselle paikkakunnalle? Isä tai joku muu sukulainen ottaisi luokseen jos asuu siellä? Ei äiti yksin pysty korvaamaan kaikkia muita ihmissuhteita.

[/quote]  tyttö menee kouluun ja varmasti saa kavereita, uusi harrastus, asuinympäristössä voi olla samanikäisiä, sitäpaitsi kouluihin muuttaa aina uusia oppilaita

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:51"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:42"]

12v ei päätä mistään mitään, häntä viedään muutossa kuin litran mittaa!

[/quote]   paljon on työttömiä ja sitten jompikumpi tai toinen saa paikan esim Hgissä niin tottakai kannattaa muuttaa tai sitten muuttaa lähikuntiin ja Hgissä työ. 

[/quote]

Onneksi suurin osa työpaikoista on muualla kuin Helsingissä, jossa muuten työttömyys% on korkeampi kuin monilla pienillä paikkakunnilla.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:38"]

Lapsi hyvästelee samalla monet pisimmistä ystävyyssuhteistaan. Eskarin tytöt, pihan pojat, luokkakaverit, harrastuskaverit jne. Oikeastaan kaikki muut paitsi suvun. 100 kukaan päähän asti tuossa iässä on hankala ylläpitää tiiviitä ihmissuhteita. Pitää mennä yksin täysin vieraaseen kouluun ja etsiä sopivat kaverit. Moni haluaisi uuden kaverin, mutta kaikkien  Kemiat ei aina kohtaa. Muut ovat tunteneet toisensa pienestä saakka. Aika rankka vuosi tulossa!

[/quote] Mulla meni samanikäisenä monta vuotta löytää uudet tärkeät ystävät, joihin luottaa syvimmät salaisuuteni ja ajatukseni.

Muutettiin Hgissä toiselle alueelle ja poika ei tuntenut ketään koulusta. Siis aloitti koulun 7 v. Pari päivää oli yksin mutta sitten oli pyydetty joukkoon mukaan ja hyvin sopeutui. Halusi mennä painotetulle yläasteelle ja luokasta lähti kolme muuta. Lukioon meni jossa ei tuntenut ketään, lukioon jossa piti olla reippaasti yli 9 ka. 

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:41"]

Ei sitä tartte hyvitellä tai kysellä että haluatko muuttaa. Lapsi on alaikäinen lapsi ja tekee mitä käsket. Hän kyllä sopeutuu ja löytää ystäviä. Koita jutella ja kerro miksi muutto ja näytä vaikkapa valokuvia uudesta tulevasta tyttären huoneesta ja asunnosta.

[/quote]

Tietty lapsi tekee, mitä käsketään! Se ei silti tarkoita, että muutto olisi lapselle hyvä asia. Entä jos aikuinen joutuisi muuttamaan Nigeriaan tuosta vain - lähtisikö mielellään vai kävisikö mielessä, että kiitos ei.

12-vuotiaana keskimmäiseni oli muuttanut paikkakuntaa viisi kertaa ja muutimme ulkomaille.

Jokaiselta paikkakunnalta on jäänyt ystäviä, joiden kanssa hengataan netissä ja tavataan mahdollisuuksien mukaan.

Meidän lapset ovat sopeutuneet jokapaikkaan, heistä on tullut erittäin sosiaalisia, tutustuvat helposti uusiin ihmisiin ja kaveripiiri on erittäin laaja, maantieteellisestikin.

Muutto tuntuu ehkä jonkin aikaa ikävältä, mutta ihminen on sopeutuvainen eläin. 

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 23:15"]

12-vuotiaana keskimmäiseni oli muuttanut paikkakuntaa viisi kertaa ja muutimme ulkomaille.

Jokaiselta paikkakunnalta on jäänyt ystäviä, joiden kanssa hengataan netissä ja tavataan mahdollisuuksien mukaan.

Meidän lapset ovat sopeutuneet jokapaikkaan, heistä on tullut erittäin sosiaalisia, tutustuvat helposti uusiin ihmisiin ja kaveripiiri on erittäin laaja, maantieteellisestikin.

Muutto tuntuu ehkä jonkin aikaa ikävältä, mutta ihminen on sopeutuvainen eläin. 

[/quote]

Ihmiset ovat erilaisia. Sinun lapsesi ovat selvästikin puheliaita ekstrovertteja. Mutta vähänkin introverttisempi tai ujompi lapsi, niin sitä vaikeampi sopeutua.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 23:01"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:59"]

Kerran kulkeissain kiinnitin huomion poikaan joka puhui jotain murretta. Hän tuli koulusta muutaman kaverin kanssa ja oli iloisen näköinen. en nyt muista mitä' kysyin tai sanoin mutta poika vastaili iloisesti. Tämä tapahtui Hgissä. Eli hän oli muuttanut jostain maaseudulta ja vaikutti ulospäinsuuntautuneelta jopa hauskalta. 

[/quote]  eikä varmaan kiusata vaikka puhui murretta. Poika oli jotain 8-10 vee. Luulen että tämä poika oli suosittu koulussa. 

[/quote]  Hän oli puhelias ja kaverit mitä siinä oli niin ei sanoneet sanaakaan. Taisin ihmetellä sitä murretta vielä mutta poika jotenkin osasi sanoa hauskasti, ilmeisesti oli ulospäin suuntautunut ja osasi puhua. 

"Miten itse reagoisit jos nyt ilmoittaisin sinulle etta kesan lopussa muutat Kiinaan, halusitpa tai et?

been there, done that, ja seitsemän vuotta siellä vierähti ja esikoinenkin syntyi siellä

nämä muuttojutut ovat vaan joskus aika "hyshhysh" juttuja, aina ei vaan voi kertoa hirveästi etukäteen"

Revittinko sinut 12 veena Kiinaan lapsia tekemaan?

Tietysti jos on ujo niin voi olla kenties hankaluuksia ens alkuun. Nykyään lapset tuntuu olevan niin puheliaita ja ulospäinsuuntautuvia. Lapseni luokalla peruskoulussa jopa kesken kauden muutettiin. Ainakin 4 tapausta oli 3-5 luokka.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:35"]

been there, done that, ja seitsemän vuotta siellä vierähti ja esikoinenkin syntyi siellä

nämä muuttojutut ovat vaan joskus aika "hyshhysh" juttuja, aina ei vaan voi kertoa hirveästi etukäteen

[/quote]

Muutit siis aikuisena eikä sinulla ollut silloin vielä lapsia?

Miten kommenttisi vertautuu ap:n tyttären tilanteeseen?

Itse qinakin miettisin todella tarkkaan, jos lapsella on hyviä ystäviä. Vaikuttaa todella monella tavalla lapsen elämään, jos joutuu olemaan ilman ystäviä.

Olisin seonnut, jos mulle oltaisiin 12-vuotiaana tehty noin. Ehkä jopa tappanut itseni. Mulla ei ole sisaruksia, joten ystävät on senkin takia tosi tärkeitä mulle. Nyt yli 3-kymppisenä mun parhaat ystävät on edelleen ne, jotka tapasin hiekkalaatikolla.

Ei tuossa iässä enää riitä, että on puhelias. Kavereita saa pölöttämällä, ystäviä löytää hitaasti.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:11"]

Kerroin 12v tytölleni, että muutamme kesän lopussa Helsinkiin. Matkaa täältä sinne on yli 100 km. Muutamme, koska sain sieltä vihdoinkin todella hyväpalkkaisen työpaikan ja ihana asuntokin löytyi.

Kerroin tässä asiasta tyttärelle, ja tämä sai aivan järkyttävän kohtauksen. Hän alkoi itkeä ja huusi ja jopa kiroili että ei aio muuttaa minnekään jne. Linnoittautui huoneeseensa ja ulvoo siellä.

Minulle tuli aivan idioottimainen olo. En tietenkään olettanut tytön hyppäävän riemusta kattoon, mutta näin rajua reaktiota en osannut odottaa. Tunnen itseni tyhmäksi ja oloni on apea tytön puolesta.

Miten toimia nyt ja kuinka hyvittää asia tytölle? Tulipa tyhjä olo.

[/quote]

Siis voi ristus nyt taas tätä pirujen seiniin maalailua ja jeesustelua.

Ihmiset muuttaa. Sellaista se on. Eihä se lapselle aina kivaa ole, mutta 99% tapauksista se menee kuitenkin ihan hyvin.

Omien lasteni luokille on tullut lapsia ja jotkut muuttaneet pois. Ei ole ollut mitään ongelmia ottaa muita porukkaan. Yksi läheisimmistä ystävistäni tuli luokallemme kesken vuoden 6. luokalla.

Ja jos nyt se kutosluokka ( sille tyttö on vissiin menossa) olisi jotenkin hankala, aina voi seiskalla hakeutua jollekin erikoisluokalle, jonne tulee joka tapauksessa oppilaita monista kouluista, eikä ole niitä valmiita piirejä. Mä olen vaihtanyt koulua ja luokkaa yläasteella sekä lukiossa, ja elossa olen edelleen.

Mulla lapset tuossa iässä,ja täytyy sanoa, etten ikinä ryhtyisi moiseen. Heillä nyt pitkäaikaisia ystävyyssuhteita ja hyvä turvaverkko, en rikkoisi sitä minkään asian, edes työn, takia. Suuria ongelmia tulossa tuollaisesta yllättäen kerrotusta asiasta ja muutenkin. Omat lapseni ovat hitaasti lämpiävää luonnetta ja muutto nyt murrosiässä olisi kyllä ihan kamalaa. Niin kuin monet tässä ketjussa kertovat harva kokenut muuton myönteisenä tuossa iässä.