Ärsyttää penkinvaltaajat
Siis tiedätkö bussissa ne oman navan sankarit, jotka ruuhkabussissakin länttäävät persuksensa käytävänpuolen penkille. Ymmärrän, jos on jäämässä esim. seuraavalla pois mutta osa pönöttää paikoillaan koko matkan vaikka ihmisiä seisoisi vieressä. Jos pyytää siirtymään, mumisevat kaulukseensa jotain ja melkeinpä kauhistuneina siirtävät ruhoaan metrin ikkunaan päin. Tätä sattuu kaikissa julkisissa kulkuvälineissä, busseissa, junissa, ratikoissa, metrossa... En vaan tajua että miksi se on niin hirveää, että muutkin ihmiset haluavat istua ja jos olet julkisilla päättänyt matkustaa, siihen viereen saattaa jopa istua joku. Miksi tätä tehdään? Ärsyttää kun en ymmärrä sille yhtään mitään järkevää syytä.
Kommentit (12)
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 19:10"]Riippuu ihan siitä, missä kohtaa bussia istuu ja paljonko ehtii kiinnittämään huomiota bussin täyttymiseen. #9 kyllä saa ahterinsa hinattua ikkunapaikalle lähes aina, mutta jos on häiriötekijää, esim. puhelu, saattaa keskittyminen hiukka herpaantua ja silloin saa kyllä muistuttaa. Mutta mieluummin iloisella äänellä kuin myrkynnielleenä, kiitos! PS. Kiitän myös bussikuskia aina ääneen pois jäädessäni (olenhan espoolainen)[/quote]
Ei tarvitse pälyillä jos ottaa tavaksi istua heti sinne ikkunapaikalle..
Ei huvita istua kenenkään vieressä. Nopeat syö hitaat, minä olin siinä penkillä ensin ja on ihan mun oma päätös jaanko sitä kenenkään kanssa. Kyllä aikuiset ihmiset jaksaa seistä enkä tajua miksi ihmiset määkii siitä että joku ei tee tilaa.
Nopeasti lähtee läski niskaperseotteella jos minun bussissa alkaa penkkejä varailemaan.
Useimmiten keski-ikäisiä naisia, jotka parkkeeraavat sen käsilaukkunsa siihen ikkunapaikalle.
Keksin yhden hyvän syyn tuolle. Kun penkkiin menee istumaan, yleensä sitä lykkää kassit edellä ja tulee itse perässä. Jos bussi on enemmänkin tyhjä, sitä helposti jättää sen viimeisen vaiheen vääntäytymättä eli että hinaa itsensä ikkunapenkille ja kamat syliin ja tekee sen sitten jos bussi näyttää täyttyvän. Joka tapauksessa olen ihan varma, että jos tämmöiselle reunapenkin matkaajalle iloisesti heläyttää että anteeksi, tekisitkö tähän tilaa, niin varmasti onnistuu.
Meilläpäin on ihan uusi keksintö: puhuminen!
Suu aukaistaan ja sieltä kuuluu ääntä, tyyliin: "Väistäisitkös hiukan, kiitos."
Ja kas, tilaa tulee.
Tuotahan Bruce Oreckin tarkoitti viimeisimmällä kannanotollaan -uskalletaan avata se suu ja ollaan itsevarmoja.
En tajua miksi mun pitäisi patistaa aikuisia ihmisiä. Eikö sen järki ja ihan perus käytöstavatkin sano, että jos porukkaa lappaa sisään niin sinä teet tilaa ilman, että kanssamatkustajien täytyy sinulle siitä nalkuttaa.
Minä teen aina tilaa, paitsi yhdeltä pysäkilta sisään nousevalle vanhalle muijalle. Se on täysin luonnehäiriöinen ja haukkuu ympärillä olevia ihmisiä niitten vaatetusta myöten. Kovalla äänellä. Vieraammat voi ihmetellä, miksen tee tilaa vanhukselle, mutta ihmettely loppuu siihen, jos ottavat sen itse viereensä.
#7: no ihan selvyyssyistä. Kun bussissa istutaan niin ei voi edes sillä silmällä katsoa, kuinka täyttä siellä takana on, tarviiko ilman muuta tiivistää. Jos haluat johonkin paikkaan istumaan, niin hyvä ihminen, sano siitä ja sano siitä kauniisti, niin herätät toivomaasi vastakaikuakin, todennäköisesti. Ihan samalla tavoin kuin sanot kiitos ja anteeksi ja jäisin pois seuraavalla.
Aikuiset jaksaa kyllä seistä, teen tilaa lapsille, raskaana oleville ja vanhuksille.
9: Miksi et tiivistäisi? Kai sinä huomaat että esimerkiksi välittömästi takanasi, edessäsi tai sivuilla ihmiset istuutuvat muiden viereen. Suomalaiseen bussikulttuuriin kuuluu, että tuntemattoman viereen ei istuta jos muualla on tilaa, eikö se kerro sinulle tarpeeksi siitä, että istumapaikat ovat vähissä. Sitten on tietenkin asia erikseen nämä, jotka ovat sitä mieltä että ei tarvitse siirtyä ellei joka ikinen muu paikka ole varattu.
Riippuu ihan siitä, missä kohtaa bussia istuu ja paljonko ehtii kiinnittämään huomiota bussin täyttymiseen. #9 kyllä saa ahterinsa hinattua ikkunapaikalle lähes aina, mutta jos on häiriötekijää, esim. puhelu, saattaa keskittyminen hiukka herpaantua ja silloin saa kyllä muistuttaa. Mutta mieluummin iloisella äänellä kuin myrkynnielleenä, kiitos!
PS. Kiitän myös bussikuskia aina ääneen pois jäädessäni (olenhan espoolainen)