Lue keskustelun säännöt.
Te joita kohdellaan aikuisena todella eriarvoisesti sisaruksiin nähden vanhempien taholta!”
20.12.2020 |
Otsikosta voisi luulla että taas joku kitisee pienistä. Mutta nyt kitisen isoista.
Mulla on lapsuudesta lähtien ollut perheessä syntipukin rooli vaikka olen ollut lapsista kiltimpi, tunnollisempi, ahkerampi ja kohtelias vahemmille. Aina oli vaan ajatus että X (minä) ei tarvitse, X:lle ei tarvitse ostaa, X pärjää vanhoillakin kengillä jne. Sisarus oli kaikessa suosikki.
Aikuisena asetelma on nyt päässyt todella pahaksi. Olen kolmisen kertaa avannut keskustelua vanhempien suuntaan että tää on epäreilua, ja ne on johtaneet hirveään hyökkäykseen mua kohtaan jossa haukuttiin maan rakoon. Enää en uskalla puhua.
Mä en ole saanut 18v täytettyäni yhtään rahaa koskaan, en yhtään synttärilahja, en yhtään joululahjaa, en siis mitään tukea tai apua.
Sisarus on saanut koko ajan kuukausirahaa, isot koulurahat, synttärirahat. Tässä viimeisen 15v aikana hänelle on ostettu kolme autoa ja kaksi asuntoa, toki siis niin että edellinen on myyty vaihtaessa uudempaan.
t olemme työssäkäyviä eikä taloudellinen tilanne eroa, eli se ei selitä että sisaruksella menisi huonosti. Vanhempani perustelee näitä hankintoja ihmeellisesti, siis tyyliin sisarus nyt vaan tarvitsee asuntoa enemmän, sisarus nyt tykkää ajella uudella autolla, sisarus nyt niin kovasti halusi uuden pyykinpesukoneen jne. Olisihan minäkin halunnut jos olisi kysytty mutta ei ole! Nämä aina tehdään mun selän takana ja sit äitini soittaa mulle ja kertoo ylpeillen hankinnasta samalla näitä perustelujaan esitellen.
Ei varmaan ole heillä tarkoitus olla tieten tahtoen ilkeä, mutta tuo ajattelutapa jäi lapsuudesta päälle, eli se että minä en tarvitse mitään (siis heidän mielestään) mutta sisarus tarvii.
Vanhemmat kiistävät epäreiluuden ja suorastaan valehtelevat suuttuneena (kyllähän suakin on autettu!) jos asiasta kysyin. Enää en kysy.
Onko muilla samanlaista? En enää keksi muuta keinoa kun laittaa välit jäihin. Puhe ei auta kun kaikki kiistetään ja hyökätään mun kimppuun.
En nyt siis halua olla mikään vanhempien syöttiläs ja maksattaa heillä kaikkea mutta olisi kiva että edes JOSKUS mua jotenkin huomioitaisiin. Tuntuu pahalta että mä en saa synttäripäivänä edes onnittelutekstaria. Sisarus saa 2000e synttärilahjan joka vuosi.
Kommentit (202)
Lakiosa on lakiosa. Lisäksi voit myöhemmin myös sanoa, että joko on jaettu ennakkoperintöä tai annettu lahjoja, joista ei ole maksettu veroja.
Mutta itsesi takia, siivoa heidät elämästäsi nyt, heti!
Tekee hyvää sinulle, vaikka myös kipeää. Älä laita edes joulukorttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kun sisko. Saa jotain kysy ostavatko sullekin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä kanssasi, väitän että soittaessaan sinulle lukuisista hankinnoistaan, he ovat tieten tahtoen ilkeitä. Kyllä he tiedostavat, että sisaruksesi saa enemmän kuin sinä ja varmasti he tiedostavat ne syytkin sille. Valitettavasti sinä et asialle voi tehdä muuta kuin tyytyä osaasi ja katsella tuota sivusta tai sitten katkaista suhteet. Ihmettelen miksi et ole tehnyt sitä jo?
Olen vähän ehkä... no, jarkyttynyt ajatuksesta että tuo on tahallista. Ehkä se sitten on. Ja jos joku kertoisi mulle häntä kohdeltavan noin niin varmaan sanoisin että sua kiusataan.
Mutta tää kuvio on ollut AINA. Jo lapsuudessa. Mitä ne kiusaavat vanhemmat saa itselleen tästä että polkevat toista lastaan? Ap
Nuo kuviot nimenomaan alkavat jo varhaislapsuudesta. Yksi lapsi leimataan alusta alkaen mustaksi lampaaksi, ja se asetelma pysyy helposti koko lapsen loppuelämän, ihan riippumatta siitä minkälaiseksi aikuiseksi hän lopulta kasvaa. Vaikea sanoa mitä vanhempasi saavat tuollaisesta vastakkainasettelusta, mutta jotain psykologista tarvetta se selkeästi palvelee.
Minä kyllä katkaisisin välit tuollaisiin ihmisiin. Tuo on ihan suoraa ilkeilyä, että pitää vielä ylpeillen soittaa että sisarukselle ostettiin taas sitä ja tätä mutta sinä et saa. Ja kun vanhemmat on joskus siinä iässä että tarvitsevat apua, muistuttaisin, että sisarushan se on se suosikki jota he auttoivat joten nyt vuorostaan sisaruksen vuoro auttaa vanhempia. Jos nyt ei ole reiluja ja vastavuoroisia molempia lapsia kohtaan niin sinä voit myös unohtaa vastavuoroisuuden kun vanhukset tarvivat apua.
Selvitäppäs nyt itsellesi oletko heidän piolookinen lapsi vai kasvatti.Sulle ei vaan ole kerrottu , että et ole heidän oma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina kun sisko. Saa jotain kysy ostavatko sullekin
Ei voi toimia näin, saa järkyttävät huudot ja haukut. Tätä kokeilin lapsena ja nopeasti opin että minä en saa koskaan pyytää mitään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä saat siitä, että pidät tuota omituista suhdetta yllä? Onko siinä mitään hyviä puolia, vai pelkkää mielipahaa?
Vanhemmista irtautuminen tekee kipeää, tiedän kokemuksesta. Joskus ei ole muuta vaihtoehtoa.
Niin, mulle se ei ole omituinen kun asia on aina ollut näin. Mutta pahalta toki tuntuu. Kai haluan että lapsillani olisi edes jotain sukulaisia, omat ilkeät vanemmat ovat ainoat isovanhemmat. Eivät kylläkään auta mitenkään lasten kanssa tai kutsu kylään tai halua nähdä, mutta sentään on jotkut sukulaiset.
Katkaise välit HETI lastesi takia. He eivät saa oppia, että ihmissuhteissa saisi noin toimia! Vaikuttaa heihin, jos oppivat vastavuorottoman mallin.
Heti tänään teet stopin. Pahimmillaan lapsesi päätyvät parisuhteisiin, joissa heitä ei arvosteta, kun oppivat väärän mallin siitä, miten perheissä toimitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selvitäppäs nyt itsellesi oletko heidän piolookinen lapsi vai kasvatti.Sulle ei vaan ole kerrottu , että et ole heidän oma.
Olen kuin ilmetty isäni ulkonäön puolesta. En oikein usko tähän. Ap
Laittaisin välit poikki. Lisäksi vinkkaisin verottajalle kaikista lahjoituksista, joiden verot ovat saattaneet "unohtua". En myöskään katsoisi asiakseni auttaa vanhempia heidän vanhuudessaan, sisaruksesi voi hoitaa sen puolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä saat siitä, että pidät tuota omituista suhdetta yllä? Onko siinä mitään hyviä puolia, vai pelkkää mielipahaa?
Vanhemmista irtautuminen tekee kipeää, tiedän kokemuksesta. Joskus ei ole muuta vaihtoehtoa.
Niin, mulle se ei ole omituinen kun asia on aina ollut näin. Mutta pahalta toki tuntuu. Kai haluan että lapsillani olisi edes jotain sukulaisia, omat ilkeät vanemmat ovat ainoat isovanhemmat. Eivät kylläkään auta mitenkään lasten kanssa tai kutsu kylään tai halua nähdä, mutta sentään on jotkut sukulaiset.
Mitä lapset oppivat tuollaisesta ihmissuhteesta? Että toinen voi kohdella miten vain, ja oma rooli on olla se ymmärtäjä, joka keksii vaikka mitä tekosyitä, miksi asiat eivät muka ole siten miltä ne näyttää. Ikävä tosiasia on, että vanhempasi eivät välitä sinusta eikä lapsistasi. On lapsiesi kannalta ikävää, jos he ovat tällaisessa suhteessa se ainoa välittävä osapuoli, joka loputtomasti odottaa vastavuoroisuutta, jota ei kuitenkaan koskaan tule. Sinuna miettisin onko tuossa mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun sisko. Saa jotain kysy ostavatko sullekin
Ei voi toimia näin, saa järkyttävät huudot ja haukut. Tätä kokeilin lapsena ja nopeasti opin että minä en saa koskaan pyytää mitään. Ap
Älä enää edes vastaa puheluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä saat siitä, että pidät tuota omituista suhdetta yllä? Onko siinä mitään hyviä puolia, vai pelkkää mielipahaa?
Vanhemmista irtautuminen tekee kipeää, tiedän kokemuksesta. Joskus ei ole muuta vaihtoehtoa.
Niin, mulle se ei ole omituinen kun asia on aina ollut näin. Mutta pahalta toki tuntuu. Kai haluan että lapsillani olisi edes jotain sukulaisia, omat ilkeät vanemmat ovat ainoat isovanhemmat. Eivät kylläkään auta mitenkään lasten kanssa tai kutsu kylään tai halua nähdä, mutta sentään on jotkut sukulaiset.
Katkaise välit HETI lastesi takia. He eivät saa oppia, että ihmissuhteissa saisi noin toimia! Vaikuttaa heihin, jos oppivat vastavuorottoman mallin.
Heti tänään teet stopin. Pahimmillaan lapsesi päätyvät parisuhteisiin, joissa heitä ei arvosteta, kun oppivat väärän mallin siitä, miten perheissä toimitaan.
Ohis, mitä tarkoittaa vastavuoroton? Siis esimerkein? Samanlaista menoa täälläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvitäppäs nyt itsellesi oletko heidän piolookinen lapsi vai kasvatti.Sulle ei vaan ole kerrottu , että et ole heidän oma.
Olen kuin ilmetty isäni ulkonäön puolesta. En oikein usko tähän. Ap
Onko varmasti sma äiti ? Se selviää syntymätodistuksesta ja kirkonkirjoista.Ota selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvitäppäs nyt itsellesi oletko heidän piolookinen lapsi vai kasvatti.Sulle ei vaan ole kerrottu , että et ole heidän oma.
Olen kuin ilmetty isäni ulkonäön puolesta. En oikein usko tähän. Ap
Onko varmasti sma äiti ? Se selviää syntymätodistuksesta ja kirkonkirjoista.Ota selvää.
No löytyy kuvia jossa olen synnärillä ja kuvia joissa äiti on raskaana. En ole koskaan tällaista epäillyt. Sulla on joku tarve keksiä syy tälle mutta ei sellaista välttämättä ole. Tämä alkoi jo lapsena koska vanhemmat varmaan tietoisesti halusivat kiusata ja sillä lailla kokea sitten ”paremmuutta” tai jotain. En tiedä. Enkä ymmärrä miksi ne noin tekee. Ap
Ei ne lapset mitään iloa saa etäisistä sukulaisista. Itse katselin koko lapsuuteni äitini ja hänen lapsuudenperheensä riitelyä. Väistämättä se vaikutti minuunkin. Lapsesi ovat onnellisimpia, kun heidän äitinsä on onnellinen. Ja et kykene onnellisuuteen vanhempiesi läsnäollessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapset mitään iloa saa etäisistä sukulaisista. Itse katselin koko lapsuuteni äitini ja hänen lapsuudenperheensä riitelyä. Väistämättä se vaikutti minuunkin. Lapsesi ovat onnellisimpia, kun heidän äitinsä on onnellinen. Ja et kykene onnellisuuteen vanhempiesi läsnäollessa.
Kiinnostavaa kuulla lapsen näkökulma! Harmittiko sua lapsena että oli riitaisaa isovanhempien suuntaan? Tai olitko pahoillasi äitisi puolesta jos häntä kohdeltiin huonosti? Ap
Tuollaisia kiusaajavsnhempia on suomi täynnä. On yllättävän yleistä tuo. Asia vaan vaietaan koska se on tabu, ja häpeäksi sille syrjitylle lapselle. Oikeasti häpeä kuuluisi vanhemmille, mutta heitä suojelee myytti siitä että vanhempi aina rakastaa lastaan ja haluaa lapselle hyvää. Tosielämässä tuo ei päde ollenkaan aina.
Yksi veikeä vinkki mulla on antaa: Kohtele sinä appivanhempiasi ylenpalttisen kohteliaasti. Sitten puolihuolimattomasti pudottelet niitä juttuja puheluissa äidillesi oikein riemullisesti! - Se kolahtaa. Oma äitini mainitsi joskus, että häntä harmitti, kun olimme niin paljon mun anoppini luona. - Vaikka äiti suosi isoasiskoani ja häntä suorastaan palvottiin. Silti luonnehäiriöinen äiti olikin yllättäen mustasukkainen anopilleni! Enkä edes tehnyt sitä mitenkään tahallani, se vaan tuli niin luontevasti, kun mieheni oli äitinsä ainoa lapsi. Niin eikä anoppi poikaansa mitenkään tarrautunut edes. Pikemminkin oli yllättynyt, kun viihdyimme hänen luonaan.
Tahallista on, ja suosiminen on AINA tietoinen valinta eikö vahinko
Meitä on kolme lasta ja veljeni on ollut molempien vanhempien suosikki. Lapsena sitä ei niinkään huomannut mutta nyt aikuisena huomaa pieniä ärsyttäviä juttuja. Esimerkiksi veljeni on vain saanut kaikki perintöhuonekalut, joista myös siskoni ja minä olisimme olleet kiinnostuneita. Muutenkin veljeä on autettu taloudellisesti enemmän, vaikkakin on mahdotonta sanoa paljonko, koska esimerkiksi talon myyntihintaa ei kerrottu meille silloin, kun veljeni osti vanhempiemme talon.
Koitetaan olla katkeroitumatta mutta ärsyttää, kun veljeni esimerkiksi vaatii itselleen alkuperäiset vanhat valokuvat, koska ne kuuluvat taloon. Vanhemmat eivät ota kantaa ja nyt toisen kuoltua tuntuu, että tilanne on vain pahentunut.