Mitä hyvää aseksuaalisuus on tuonut elämääsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät ymmärrä aseksuaalisuuden käsitettä, ja mitä se pitää sisällään. Kyseessä seksuaalinen suuntautuminen, eli tälläiset henkilöt eivät tunne seksuaalista vetoa muihin ihmisiin. Kyseessä täysin synnynnäinen ominaisuus, jolla ei ole mitään tekemistä hormonien, libidon yms. muiden vastaavien seikkojen kanssa.

Libido on sitä, että panettaa ja on seksihaluja. Seksuaalinen suuntautuminen sitä, keihin se kohdistuu tai aseksuaalien tapauksessa, ei kumpaankaan sukupuoleen. Aseksuaalinen ihminen voi masturboida vaikka 20 kertaa päivässä, mutta ei halua seksiä toisen ihmisen kanssa.

Se että hormonaalinen ehkäisy tai jotkin lääkkeet vievät halun, ei ole aseksuaalisuutta. Aseksuaalisuus ei ole synonyymi seksittömyydelle tai seksuaalisille häiriöille.

Miksi aseksuaali masturboisi jos ei saa orgasmia tai jos saa se ei tunnu miltään? Kun ei ole sitä libidoa yhtään prosenttia.

Ei aseksuaalisuus tee genitaalialueesta tunnotonta ja puutunutta. Osa aseksuaaleista masturboi ja saa orgasmeja, osa aseksuaaleista taas ei kiinnostu masturboinnista eikä heitä kiinnosta tavoitella orgasmeja. Nämä riippuvat henkilöstä ihan täysin, yksilöiden välillä on vaihtelua kuten on ns. normiseksuaalien joukossakin.

Ero on siinä, ettei aseksuaali kiinnostu seksuaalisessa mielessä toisesta ihmisestä, eivätkä he tunne seksuaalista vetoa toisen ihmisen kehoon.

Eli täälläkin itseään aseksuaaleiksi kutsuvista suurin osa ei ole oikeasti aseksuaaleja, vaan heillä on puute hyvästä seksistä, joko yksin tai kumppanin kanssa. Jos aseksuaali saa hyviä tai mahtavia orgasmeja yksin, hänellä on seksuaalisuus olemassa, hän ei ole epäseksuaalinen, hän ei vaan kaipaa kumppania siihen. Tämä selvä, mutta miten sitten rakkaus, siis parisuhderakkaus, sopii tähän kuvioon? Parisuhteeseen kun kuuluu nimenomaan se seksuaalinen vetovoima ja fyysinen rakkauden osoittaminen, niin en ymmärrä miksi joku aseksuaali edes pyrkisi mihinkään parisuhteeseen, kyse on sitten kuitenkin parhaassakin tapauksessa siitä että eletään samassa taloudessa parhaan ystävän kanssa jota rakastetaan kuin ystävää tai sukulaista.

Okei, tässä tulee nyt selkeästi ero aseksuaalin ja niinsanotusti normaalin välillä. Aseksuaalina orgasmilla ei ole minulle mitään tekemistä seksuaalisuuden kanssa. Se on vain pieni kiva dopamiiniboosti. En fantasioi masturboinnin aikana mistään, koska ei se kiihota minua tai tuo siihen mitään lisää. Sama kuin yrittäisi lukea kirjaa ja katsoa elokuvaa samaan aikaan.

Vaikka ihastuisin ja rakastuisin johonkin ihmiseen en koe tätä kohtaan mitään seksuaalista. Tässäkin huomaa että minulta puuttuu joku seksuaalisuuspalikka päästä, en ymmärrä mitä sekuaalinen fyysinen vetovoima on. Ymmärrän fyysisen vetovoiman ja halun olla jonkun lähellä, mutta ei minun seksiä tee mieli. Tuo kuvailemasi asian kuuluminen parisuhteeseen viittaisi siihen että sinulla on siihen luontainen vietti. Tuskin sitä tehtäisiin ihan vaan senkään takia että niin kuuluu tehdä, vaan joku asia herättää sinussa halun tehdä niin.

Eli orgasmi on mekaaninen toiminto, kuin aivastaminen. Kun aivastaa ei tarvitse ajatella mitään, se vaan tapahtuu. Minulla se samanlainen tunne tulee siitä kun orgasmi tulee klitoriksen nipukkaa stimuloimalla, ja sitä en halua koska se ottaa yleensä jotenkin kipeää, ja se orgasmi on liian nopea ja terävä, helpottaa toki hetkeksi jotain, mutta ei tuo samanlaista kokonaisvaltaista tyydytystä kuin kunnollinen orgasmi joka kestää pidempään ja jättää jälkeensä pehmeän tunteen.

Mikä se fyysinen vetovoima on että haluaa olla jonkun lähellä jos se ei ole seksuaalinen? Miten se ihastuminen ja rakastuminen sitten tulee ilmi jos ei minkäänlaisen kihelmöintinä, perhosina vatsanpohjassa jne.? Yritän kuvitella nyt jotain sellaista että olisi kyse tosi intensiivisestä ystävyydestä jossa haluaa olla toisen kanssa mahdollisimman paljon... tai rakkautta vaikka omaa lasta kohtaan joka on hyvin voimakasta mutta ei sisällä mitään seksuaalista.  En vaan onnistu nyt saamaan kiinni siitä miten se voisi olla puolisoon kohdistuvaa rakkautta, parisuhderakkaus kun eroaa juuri sen seksin takia kaikista muista rakkauksista.

Se ihastuminen ja rakastuminen sisältää kyllä kihelmöintiä ja perhosia vatsanpohjassa. Eihän se ole seksuaalista. Tai jos sillä viitataan yleensä johonkin seksuaaliseen tunteeseen niin se selvisi minulle vasta nyt. Muuten se ilmenee niin että ajattelen ihastuksen tai rakkauden kohdetta koko ajan, punastun ja sydän jyskyttää kun olen tämän seurassa, haluan halailla ja pusutella. Näen tästä unia. Tämä on vaan maailman ihanin ja hyvännäköisin ihminen ja unelmoin tulevaisuudesta yhdessä. Viestit tältä saavat hymyn huulille. Varmaan keksisin lisääkin, mutta tuossa nyt jotain ihastumisen ja rakastumisen oireita joita olen kokenut.

Kaikki nuo on 100% seksuaalista halua. Mitä muutakaan? Halailua ja pusuttelua, sehän on jo osa rakastelua. Ainoa mikä puuttuu on se että haaroissa tykyttää. Yleensä kun tuollaista kokee mitä kuvailet niin alapäähänkin kertyy ylimääräistä verta ja limakalvot kostuu. Se kuuluu rakkauteen, ei parisuhderakkautta voi erottaa seksuaalisuudesta. 

Mutta miten se on seksuaalista halua jos siitä puuttuu se seksuaalinen osa kokonaan?

Koska kaikki tuo on sitä miten seksuaalinen halu ihmisessä ilmenee. Pusuttelu ja halailu on rakastelua siinä kuin se yhdyntäosuuskin. Ei kukaan samalla tavalla pusuttele ja halaile kavereita kuin sitä ihastusta joka saa ne perhoset lepattamaan mahassa. Sinä haluat rakastella kaikella muulla tavalla paitsi sillä yhdyntäosuudella. Se on todella outoa. Mistäköhän tuollainen johtuu? Joku trauma siitä alakerrasta?

Eihän pusuttelu ja halailu ole mitään rakastelua :D et nyt ymmärrä. En ole traumatisoitunut. Ne tässä ketjussa mainitut hormonitkin on itseasiassa testattu ja ne olivat kaikki hyvällä tasolla. Mitään sairauksiakaan ei ole. Minulle ei vaan ole ikinä tullut halua seksiin. Halailu ei johda mihinkään tuntemuksiin siitä että haluan toisen ihmisen genitaalit sisälleni. En kiihotu siitä.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tämäkin haisee intersektionaaliselle feminismille?

Näitä termejä tulee nyt yliopistotutkimuksesta liukuhihnalta.

Aseksuaalisuus oli ennen näitä muita vouhotuksia heti homojen ja lesbojen jälkeen.

Hyvää? Ei mitään. Minä vain olen aseksuaali. Ei sen kummempaa. Se on vain yksi tuhansista piirteistäni. Kysymys on mielestäni vähän sama kuin jos joku kysyisi mitä hyvää navanympäryskarvani ovat tuoneet elämääni. Eivät ne ole vaikuttaneet siihen suuntaan tai toiseen. Ne vain ovat olemassa.

Jos minulla olisi seksuaalisia tuntemuksia muita kohtaan, niin varmaan ylistäisin sitä suurena lahjana enkä voisi kuvitella elämää ilman niitä tunteita. Mutta aseksuaali kuin olen, en kaipaa seksuaalisia tunteita kun niitä ei ole koskaan ollutkaan. Ei ihminen voi kaivata jotain mikä on hänelle merkitykseetöntä. Siksi seksuaalisten tunteiden puuttuminen ei haittaa minua, mutta se myöskään ei merkitse minulle mitään. Se vain on osa minua. En edes koe sitä positiivisena asiana. Sen näkeminen positiivisena asiana on minusta jonkinlaista itsetyytyväisyyttä, tapa saada harvinainen piirre näyttämään hyvältä omissa silmissä ihan vain itsetunnon pönkittämiseksi, ja jottei ala harmittelemaan mikä itsessä on vikana kun sellainen muista erottuva piirre on.

Aseksuaalisena on tietenkin mielenkiintoista seurata seksuaalisten ihmisten seuraelämää - niin kuin biologi joka tutkii jonkin lajin lisääntymiskäyttäytymistä - miten vahva se seksuaalivietti näyttää heillä olevan ja miten se ohjailee heitä. Kun aikuinen ihminen mankuu että "panettaa niin paljon, pakko päästä baariin löytämään yhden yön hoito", niin tietenkin kiinnostaa miltä tämä mielentila tuntuu. Mutta vaikka tämän menon seuraaminen on mielenkiintoista, niin ei sekään ole "hyvä" asia. En voi määritellä aseksuaalisuutta hyvä-paha-asteikolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko seksuaalin ja aseksuaalin suhde koskaan toimia?

Voi, olen aseksuaalina ollut muutamassa toimivassa joissa ero liittyi muihin syihin kuin seksiin. Mutta sanoisin että se on erittäin vaikea saada toimimaan jos toinen osapuoli vonkaa seksiä jatkuvasti. Jos taas toisellakaan ei ole superkorkea libido ja satunnainen seksi on aseksuaalille ok ja molemmat saavat suhteessa muuten niitä asioita jotka ovat heille tärkeitä niin miksei.

Miksi kumppanisi halusivat seksiä vaikka tiesivät että et pidä siitä?

En pidä seksistä tai ole pitämättä. Minulle seksi on tavallaan yhdentekevää ja näen sen yhtenä läheisyyden muotona, joka on ollut kumppaneilleni tärkeää. Olen se kliseen nainen jolle läheisyys on tärkeää mutta seksi ei, voin sitä kuitenkin ihan hyvin välillä harrastaa koska en sitä inhoakaan. Jotkut aseksuaalit inhoavat ja heille se on varmasti vaikeampaa.

Tätä en ymmärrä. Jos saat mahtavan orgasmin, sellaisen että sukat pyörii jaloissa, niin missä kohtaa tulee se että no en mä nyt tästä tykänny yhtään, en halua toiste? Yleensä ne naiset jotka eivät ole koskaan kokeneet kunnon orgasmia sanovat että läheisyys on tärkeämpää. Läheisyys on todella tärkeää, mutta sekin tuntuu tosi paljon paremmalta kunnon orgasmin jälkeen.

On tutkittu asia että seksi ja sitä seuraavat orgasmit saavat ihmiset rakastamaan ja rakastumaan toisiinsa, ne hormonit tekee sen joita rakastelu ja orgasmi vapauttaa elimistöön.

Eri, se orgasmin huuma katoaa melkein heti ja voimakaskin orgasmi on vaan orgasmi. Tosin olen luonnostaan huono saamaan mielihyvää mistään, voi olla jotenkin liitoksissa siihen. En näe monissa koukuttavissa asioissa joiden ihanuutta ihmiset hehkuttaa mitään niin superikivaa, vaikka olisinkin kokeillut sitä itsekin.

Up

Vierailija kirjoitti:

Tätä en ymmärrä. Jos saat mahtavan orgasmin, sellaisen että sukat pyörii jaloissa, niin missä kohtaa tulee se että no en mä nyt tästä tykänny yhtään, en halua toiste? Yleensä ne naiset jotka eivät ole koskaan kokeneet kunnon orgasmia sanovat että läheisyys on tärkeämpää. Läheisyys on todella tärkeää, mutta sekin tuntuu tosi paljon paremmalta kunnon orgasmin jälkeen.

On tutkittu asia että seksi ja sitä seuraavat orgasmit saavat ihmiset rakastamaan ja rakastumaan toisiinsa, ne hormonit tekee sen joita rakastelu ja orgasmi vapauttaa elimistöön

Aseksuaalisuutta ja miesinhoa on heterona hankala erottaa toisistaan. Välttämättä koskaan ei selviä onko kyvytön haluamaan vain koska miehet ovat niin inhottavia vai siksi, että maailman rakastettavinkaan mies (jos sen tapaisi) ei aiheuttaisi haluja, koska kaikki eivät välttämättä tapaa niin ihanaa miestä (tai naista) koskaan.

Aseksuaalisuudessa on kuitenkin kysymys siitä, että ei ole halua toista kohtaan, joten ei silloin ole syytä mennä ympäriinsä nussimaan jos nyt jonkun mahdollisen orgasmin jälkeen sattuisi rakastumaan. Yritän selittää jotenkin: Slloin kun toinen haluaa nykiä, niin se tuntuu lähinnä inhottavalta tai epämiellyttävältä ja häiritsevältä sorkkimiselta. Siinä toisessa ihmisessä ei myöskään ole mitään mielenkiintoa herättävää miksi sitä haluaisi nykiä takaisin. Silloin siitä nussimisesta ei vaan tule mitään kun ei kiinnosta, ei varsinkaan se alakerta.

Eli nyt kun ollaan erotettu halu toista ihmistä kohtaan ja orgasmi toisistaan niin osa aseksuaaleista voi tosiaan saada aivan huikeita orgasmeja yksin ja vaikka monta. He vain eivät halua jakaa sitä kenenkään toisen ihmisen kanssa, eivätkä halua olla osana sen toisen ihmisen orgasmia.

Ei tarvitse olla katselemassa jotain nylkyttäjää kun tekee alusta asti selväksi miehelle että ei tipu pimppaa niin kyllä ne yleensä luovuttaa nopeasti. Kamalaa olisi jos itse tekisi mieli ja joutuisi alistumaan miehen tasolle. Hyi.

Arto kirjoitti:

Hyvää? Ei mitään. Minä vain olen aseksuaali. Ei sen kummempaa. Se on vain yksi tuhansista piirteistäni. Kysymys on mielestäni vähän sama kuin jos joku kysyisi mitä hyvää navanympäryskarvani ovat tuoneet elämääni. Eivät ne ole vaikuttaneet siihen suuntaan tai toiseen. Ne vain ovat olemassa.

Jos minulla olisi seksuaalisia tuntemuksia muita kohtaan, niin varmaan ylistäisin sitä suurena lahjana enkä voisi kuvitella elämää ilman niitä tunteita. Mutta aseksuaali kuin olen, en kaipaa seksuaalisia tunteita kun niitä ei ole koskaan ollutkaan. Ei ihminen voi kaivata jotain mikä on hänelle merkitykseetöntä. Siksi seksuaalisten tunteiden puuttuminen ei haittaa minua, mutta se myöskään ei merkitse minulle mitään. Se vain on osa minua. En edes koe sitä positiivisena asiana. Sen näkeminen positiivisena asiana on minusta jonkinlaista itsetyytyväisyyttä, tapa saada harvinainen piirre näyttämään hyvältä omissa silmissä ihan vain itsetunnon pönkittämiseksi, ja jottei ala harmittelemaan mikä itsessä on vikana kun sellainen muista erottuva piirre on.

Aseksuaalisena on tietenkin mielenkiintoista seurata seksuaalisten ihmisten seuraelämää - niin kuin biologi joka tutkii jonkin lajin lisääntymiskäyttäytymistä - miten vahva se seksuaalivietti näyttää heillä olevan ja miten se ohjailee heitä. Kun aikuinen ihminen mankuu että "panettaa niin paljon, pakko päästä baariin löytämään yhden yön hoito", niin tietenkin kiinnostaa miltä tämä mielentila tuntuu. Mutta vaikka tämän menon seuraaminen on mielenkiintoista, niin ei sekään ole "hyvä" asia. En voi määritellä aseksuaalisuutta hyvä-paha-asteikolla.

Minusta taas aseksuaalien elämää ei ole mitenkään mielenkiintoista seurata. Keskustelun satunnainen lueskelu on ihan maksimi. Näen sinutkin vain tyhjänä kuorena, juuri mikään sinussa ei ole kiinnostavaa.

Olen oppinut runk-kaamaan niin hyvin että uskon pärjääväni toisetkin 40 vuotta ilman vaim.oa ja pika-suhteita

Vierailija kirjoitti:

Säästynyt kuppamunilta.

Ja taitamattomilta.

Arto kirjoitti:

Hyvää? Ei mitään. Minä vain olen aseksuaali. Ei sen kummempaa. Se on vain yksi tuhansista piirteistäni. Kysymys on mielestäni vähän sama kuin jos joku kysyisi mitä hyvää navanympäryskarvani ovat tuoneet elämääni. Eivät ne ole vaikuttaneet siihen suuntaan tai toiseen. Ne vain ovat olemassa.

Jos minulla olisi seksuaalisia tuntemuksia muita kohtaan, niin varmaan ylistäisin sitä suurena lahjana enkä voisi kuvitella elämää ilman niitä tunteita. Mutta aseksuaali kuin olen, en kaipaa seksuaalisia tunteita kun niitä ei ole koskaan ollutkaan. Ei ihminen voi kaivata jotain mikä on hänelle merkitykseetöntä. Siksi seksuaalisten tunteiden puuttuminen ei haittaa minua, mutta se myöskään ei merkitse minulle mitään. Se vain on osa minua. En edes koe sitä positiivisena asiana. Sen näkeminen positiivisena asiana on minusta jonkinlaista itsetyytyväisyyttä, tapa saada harvinainen piirre näyttämään hyvältä omissa silmissä ihan vain itsetunnon pönkitt

Hyvä Sinä!

Rauhaa ja tasapainoa ja itsevarmuutta, koska mulla ei ole koskaan ollut halua tai tarvetta esim. ulkonäölläni viehättää ketään, koska en tarvi heitä seksi- enkä muihinkaan ihmissuhteisiin. Olen siis paitsi aseksuaali, myös aromantikko, eli en kaipaa myöskään romanttisia suhteita. Enkä nyt aikuisena oikeastaan ihmissuhteita yleensäkään. En mitenkään vihaa ihmisiä, pelkää heitä tms, en vaan kaipaa heiltä mitään ja viihdyn parhaiten yksin.

Mitä tulee orgasmeihin, joista tässä ketjussa on myös keskusteltu, niin saan niitä helposti ja säännöllisesti myös haluan. Minä en vaan kaipaa siinä miestä mihinkään. Satisfyer käyntiin ja sur rur homma on minuutissa hoidettu. Miksi ryhtyisin koko vaivalloiseen kuvioon miehen hankkimisesta siihen itse seksinähinään tarpeine tyydyttää myös toinen, kun orgasmin saa niin paljon helpommallakin. Olen kyllä kokeillut seksiä myös parin miehen kanssa, ja sain helposti orgasmin. Silti en viitsisi nähdä vaivaa miehistä enää, kun kerran orgasmeja saa helposti ilmankin. (Ja tässä on juuri se aseksuaalin ja muun ero, aseksuaalille sillä toisen ihmisen läsnäololla ei ole mitään lisäarvoa, osalle aseksuaaleista se voisi olla jopa vastenmielistä, kun taas ei-aseksuaali yleensä kokee seksin ihmisen kanssa jotenkin täydemmäksi ja tyydyttävämmäksi kuin itsetyydytyksen).

"Minusta taas aseksuaalien elämää ei ole mitenkään mielenkiintoista seurata. Keskustelun satunnainen lueskelu on ihan maksimi. Näen sinutkin vain tyhjänä kuorena, juuri mikään sinussa ei ole kiinnostavaa."

Sinustako oikeasti seksuaalisuus on ihmisessä hänen mielenkiintoisin puolensa? Minusta se on melkeinpä vähiten mielenkiintoinen, se kiinnostaa lähinnä silloin, jos itsellä olisi halua seksisuhteeseen jonkun kanssa. Muuten enemmän kiinnostaa ajatukset, maailmankuva, persoonallisuus, ja ihan sama onko aseksuaali/hetero/homo vai mikä.