Viestejä joita et lähetä koskaan. Tässä omani:

Kuolleille vanhemmilleni.

Hei, äiti ja isä. Sain tänään testitulokset; olen normaaliälyinen ja täysin kykeneväinen lähes millle tahansa alalle. Syy, miksi en ole vieläkään työelämässä, ei siis johdu ainakaan älystäni tai lahjattomuudestani, kuten te olisitte epäilleet. Syy johtuu mielenterveysongelmistani psyyketasolla, jotka TE aiheutitte.

Isä: miksi jäit yhteen väkivaltaisen, mielenterveysongelmaisen naisen kanssa joka romutti kaiken uskosi naisiin ja ihmisiin ylipäätään? Miten pystyit hylkäämään minut päivisin äitini helmoihin, vaikka hän oli ihan sekaisin jo aamusta? Eikö sinua häirinnyt se psykologin raportti siitä, että olen jo traumatisoitunut, miksi touhu aina vaan jatkui?

Äiti: ymmärrän, että sinä olit sairas. Niin olen minäkin. Asia, jossa me kaksi eroamme, on tämä: sinä et hakenut apua, et syönyt lääkkeitäsi etkä ajatellut muita. Sinä varastit isovanhempieni minulle antaman pesämunan, joten tililläni ei ollut euroakaan kun muutin omilleni. Joit jokaisen euron. Olisin ymmärtänyt, jos raha olisi mennyt vuokraan tai lainaan tai ruokaan, mutta että alkoholiin?? Se yksi aine, josta sinun olisi pitänyt pysyä erossa, sairautesi tähden..!

Teidän kahden elämä oli varmasti vaikeaa ja paineet kovat. En syytä teitä kaikesta, yritän kovasti välttää samoja sudenkuoppia mihin te kompastuitte. Mutta tosiasia on, että vieläkin kolmekymppisenä olen traumatisoitunut, kahta persoonallisuushäiriötä sairastava, neuroottinen nainen. En ole työelämässä, en opiskele, minulla oli vähän aikaa sitten psykoottinen jaksokin. Ymmärsittekö te, kaksi ihan älykästä ja muuten menestynyttä ihmistä, miten sairaaksi minut teette? Se, että ette tukeneet toisianne, vihasitte avoimesti puolisoanne ja romutitte itsetuntoni oman pahan olonne takia, tuhosi minun elämästäni olennaiset asiat: en pysty tuntemaan kuten muut ihmiset, olen ikuinen perfektionisti ja epävakaa. Ikuinen turvattomuudentunne värittää kokemaani todellisuutta.

Jos olisitte eronneet, hakeneet apua, yrittäneet jakaa toistenne tuskan...tilanne voisi olla kovin erilainen. Mutta te käänsitte kaiken minuun.

Isä: En anna sinulle koskaan anteeksi.

Pakenimme väkivaltaasi kellariin, vietimme unettomia öitä pihalla, piilossa sinulta. Minulla ei ollut lapsuutta. Et koskaan pyytänyt anteeksi. Halusin itselleni isän. Pullo oli sinulle tärkeämpi.

Minua ei voisi vähempää kiinnostaa mitä sinulle tapahtuu. Olet ansainnut sen. Pilasit neljän ihmisen elämän.

Sisko, mä toivon että et roikkuis siinä miehessä. Se käyttää su vaan hyväksi. Sä ansaitset niin paljon parempaa!

Tuo kaupasta maitoa.

Miten saisin sut pois mielestäni... haluaisin olla ystäväsi! Nähtiin ehkä viimestä kertaa tosrstaina :-( Oot ihana ihminen ja haluaisin, että ottaisit minuun yhteyttä!

Miten saisin sut pois mielestäni... haluaisin olla ystäväsi! Nähtiin ehkä viimestä kertaa tosrstaina :-( Oot ihana ihminen ja haluaisin, että ottaisit minuun yhteyttä!

Olet minulle rakas, enkä halua menettää sinua. Olen kuitenkin kyllästynyt siihen, että puhut läheisillesi miten sattuu, mutta sinulle ei saa sanoa yhtäkään poikittaista sanaa. Olen kyllästynyt siihen, että "saan" olla selvittämässä suhdesotkujasi, jotka, anteeksi nyt vain, johtuvat siitä että sinä et malta odottaa siihen, että tutustuisit kumppaniisi paremmin. Sinä olet väheksynyt minua koko elämäni. En jaksa enää kantaa sinunkin asioitasi mukanani. Usko pois, minulla on omiakin ongelmia, isojakin, en vain puhu niistä sinulle, koska pelkään sinun romahtavan hetkenä minä hyvänsä.

Pikkusiskosi

[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 21:17"]

Mies,

En vieläkään ymmärrä miten rakastuit minunlaiseen ihmiseen. Olet komea, älykäs, hauska, huolehtiva, ja vieläpä hyvä sängyssä.

En vain voi sanoa tätä sinulle. Ihan liian kornia.

Näiden seitsemän vuoden jälkeenkin, minulla on perhosia vatsassa, kun ajattelen sinua.

[/quote]Ystava hyva, kerro hanelle. Olen ollut naimisissa 14 vuotta ja perhoset LAUKKAA suorastaan vatsassa. Kerroin juuri taannoin miehelle....siita ei voi seurata kun jotakin hyvaa. :)

Toivon, että kuolet mahdollisimman pian. Sinulla ei ole selkärankaa tappaa itseäsi, vaikka se olisi ns. perheellesi tervetullut helpotus ja lapsillesi tilaisuus saada uusi, parempi isä. Se olisi aivan ihana uutinen myös kaikille meille naisille, joille olet tehnyt tahallasi pahaa pönkittääksesi surkeaa minuuttasi. On ihana ajatus saada elää ehkä vielä kymmeniäkin vuosia maailmassa, josta sinun vääristynyt persoonasi olisi kuollut pois. Mene jo. Kävele huomenna vaikka rekan alle.

Rakastan sinua, vaikka tiedän etten koskaam tule saamaan sinua.

177; koskaan ei voi tietää, miten elämä menee

Taidan olla rakastumassa sinuun. Olet sielunveljeni. En voi kuitenkaan olla itsekäs enkä uskalla jättää miestäni, rakastan häntä koko sydämestäni.

Ihastuin suhun juhannuksena. Oli ihanaa kuinka kuuntelit mun murheitani. Sun kaa oli ihana jutella ja haluaisin tutustua suhun paremmin :)

Anopille,
Olet kiltti ja hyväsydäminen ihminen, mutta rakkaudenosoituksesi on ajoittain todella tukahduttavaa. En halua, että juokset meillä joka viikko katsomassa perhettämme 'koska rakastat lapsiasi ja lapsenlapsiasi niin paljon'. Enkä todellakaan haluaisi suunnitella jokaikistä matkaa, lomaa ja viikonloppua niin, että "voitaisiin tehdä yhdessä jotain kivaa". Meillä on omat ystävät ja menot, ja joskus haluaisimme olla kotona vain perheen kesken tekemättä mitään erityistä. Nautimme siitä. 
Ja kiitos kovasti rahallisesta avusta uuden kotimme sisustukseen. Täytyy myöntää, että itse olisin ostanut halvimmat mahdolliset tavarat ja tyytynyt niihin. Mutta silti en aio estää koiriamme hyppimästä sohvalla ja "kylvämästä karvoja uusiin tyymyihin". Ja ne eläimet. Asumme maalla, jotta voimme nauttia luonnosta ja eläimistä. Emme sen takia, että on niin romanttista juoda päiväkahvit terassilla teidän kanssa. Eläimet ja luonto on niin olennainen osa elämäämme, ettemme kauhistu karvapalloista nurkissa tai siitä "kamalasta määrästä likaa" mitä ne kantavat jaloissaan sisälle. Ja minä sanoin, että se väen vängällä hankkimasi "ihana matto" ei kestä kuraa, rapaa eikä kaikkia niitä eritteitä, joita eläimistä ja lapsista tulee. Siksi se on tahrainen, ei siksi,että olisin laiska siivoamaan. 
Meillä on aivan erilaiset elämänarvot. En välitä rahasta, maineesta, sisustuksesta, urasta, sotkusta kodissamme, tai matkailusta all-inclusive majoituksella ökyhotelleihin. Olen valinnut poikasi kanssa elämän, johon kuuluu rauhallinen elämä maalla eläimiä ja lasta kasvattaen, ei mamma-kahvilassa istuskelu juoruamassa ja rahanteko töissä raatamalla, jotta voisimme syödä rakastamaasi karitsan sisäfilettä joka viikonloppu. Ja meillä ei ole miesten ja naisten töitä. Se pilkkoo puut, joka joutaa, ja hakee sen moottorisahan varastosta. 
Mutta siitä olen iloinen, että alat pikkuhiljaa seitsemän vuoden jälkeen ymmärtämään näitä arvojamme. Olet hyvä anoppi vaikka olemme ihan eri planeetoilta. Ja poikasi on loistava aviomies.

Äiti, rakastan sinua ja tahtoisin nähdä sinua useammin. Olen jopa kateellinen ystävilleni,jotka valittelevat, kun äiti soittelee jatkuvaan. Soittaisipa minunkin. Mutta en osaa sanoa tätä ääneen. 

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 17:44"][quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 22:05"]

Matti, ikävöin sinua ihan joka ikinen päivä. Se mitä meillä oli - en tule koskaan kokemaan mitään samanlaista. Se oli rakkautta.

[/quote]

Mulla sama! Ei kylläkään mäkihyppääjälle.

[/quote]

MULLAKIN SAMA! :D

En olisi ikinä voinut kuvitella, että tälläistä tapahtuu oikeassa elämässä. Tapasimme täysin sattumalta, vahingossa - enkä ole koskaan ollut mistään vahingosta onnellisempi.

Vaikka et ole enää elämässäni, ajattelen sinua päivittäin. Ei, ajattelen sinua joka ainoa minuutti. Vaikka kaipaan sinua niin paljon että pelkästään ajattelemisesi nostaa kyyneleet silmiini ja lähes salpaa hengitykseni, ja vaikka yhteinen aikamme oli aivan liian lyhyt, en kadu mitään. Vaikka toimin täysin vastoin moraaliani ja arvojani, en kadu sitäkään. Sillä eihän jotain niin kaunista ja luonnolliselta, mitä meillä oli, voi yksinkertaisesti katua.

Olen kiitollinen siitä, mitä kanssasi sain kokea. Jokaisesta katseestasi, hymystäsi, kosketuksestasi, sanoistasi. Vaikka ne olisivat viimeiset, jotka koskaan saan - olen ikuisesti kiitollinen, että sain kokea ne.

Vaikka en kaikkia tekojasi pysty ymmärtämään, en tuomitse sinua. Ikinä. Välitän sinusta aivan liikaa vaatiakseni sinulta mitään. Vaikka haluaisin olla kanssasi, minulle on tärkeintä että olet onnellinen.

Viimeisenä haluan sanoa sinulle sen, mitä en ehtinyt kertaakaan ääneen sanoa. Minä rakastan sinua.

Adoptoidun lapseni biologiselle äidille: 

Ajattelen sinua usein. Olen etsinyt sinua internetin avulla. tuloksetta. Itken kun niin puristaa- tunnen kipusi sydänalassani. Ja luovuit hänestä olosuhteiden pakosta. Mietit häntä varmaan päivittäin ja murehdit missä hän on. Kun voisin helpottaa suruasi. Minä rakastan sinun synnyttämääsi lasta enemmän kuin ketään muuta. En pysty sanoin kuvailemaan miten kiitollinen lapsesta olen. Ole huoleti, minä rakastan hän ja pidän hänestä huolen, koko loppuelämäni. Haluaisin saada sinut elämäämme ja lapsemme elämään jollakin tavalla, vaikka hieman pelkäänkin mitä sitten tapahtuisi. Kiitos, ensimmäinen äiti.  

Exälleni.

Toivon, että jossain vaiheessa itsekin ymmärrät kuinka surkeasti minua kohtelit, etkä toista tätä samaa enää yhtään kenenkään kanssa. Se, että sinulla oli suhde kaverini kanssa, tai se, että yllätin sinut verekseltään sängystä jonkun satunnaisen hoidon kanssa, tai ne lukemattomat muut naiset joista en tiedä enkä enää tahdokaan tietää - ne ovat vaikuttaneet siihen, miten olen kohdellut kaikkia miehiä jälkeesi. Vieläkään en osaa luottaa. On totta, että meidän suhteemme pahin virhe oli se, etten kertaakaan pystynyt eroamaan sinusta lopullisesti. Olen onnellinen, että muutit pois eikä yhteen palaaminen ollut enää vaihtoehto - muuten saattaisin roikkua sinussa vieläkin, ja kuvittelisit, että sellainen parisuhde on normaali.

Nykyiselleni.

Lue edelläoleva ja yritä ymmärtää, miksi minulle on vaikeaa puhua tunteistani. En osaa sanoa että rakastan, koska sitä ei ole koskaan minullekaan sanottu. Olet parasta mitä minulle on tapahtunut, enkä ikinä tahtoisi saada sinua tuntemaan itseäsi epävarmaksi minun omien menneisyyden haamujeni vuoksi. Anna minulle aikaa oppia luottamaan.

Lapsuudenystävälleni.

Olet ollut kuin harmaan sankan sumun peitossa viimeiset pari vuotta. En uskalla edes arvata, millaisesta tuskasta joudut päivittäin kärsimään. Muistan, miten kaunis ja aito hymy sinulla oli. Muistan, miten ostimme kaupasta läjäpäin herkkuja ja juttelimme syvällisiä yömyöhään kaksistaan. Olimme kuin kadonneet sielunsiskot. Nykyään en edes tunnista sinua kävellessäsi ohi. Anoreksia on hajottanut sinut palasiksi. Haluan auttaa, olen ojentanut käteni. En kestä katsoa vierestä, miten tuo sairaus kuihduttaa kohta lopullisesti. Hanki apua. Pystyt siihen. Mitä nopeammin aloitat, sitä nopeammin alkaa tunnelin päässä näkyä valoa. Olet upein nainen, jonka olen koskaan tavannut tai tulen ikinä tapaamaan. Pelasta itsesi.