Kuinka monta kertaa joudutte vaimollenne todistamaan että rakastatte tätä?

Joka päivä. Ei sitä sanota, se riitti kun kerran sanoi. Ilmoitan sitten jos asioiden tilaan tulee muutos.

Olen kuin Ridge Forrester: kerta riittää ja jos ei siitä karismasta lumoudu on tyhmempi kuin saapas.

Tein kerran miehelle ruuan. 

Tehköön itse lopun aikaa. 

t.  vaimo

Alttarilla silloin joskus. 😂 

Jos joutuu vuosittain jonkun "todistuksen" antamaan rakastamisestaan, niin siinä on jotain outoa.

Rakkaus kuuluu ja näkyy arjessa ilman erillistä todisteluakin.

Ilmaisin miehelleni kerran, että minua haluttaa. Ilmoitan sitten, jos asia muuttuu muuksi. Pitää se nyt yhdestä kerrasta tietää, ettei tarvi jatkuvasti olla sitä halukkuuttaan ilmaisemassa.

3 kertaa päivässä panen sitä

Mun mies ei sanonut viimeiseen viiteen vuoteen rakastavansa mua.

Olikin sitten hommannut salaa toisen naisen ja jätti mut sen naisen takia. Yhteisiä vuosia ehti meille kertyä 21 vuotta. Että silleen. Jätti vain nopealla ilmoituksella, multahan ei kysytty mitään. Ainiin, sanoi se jättöhetkellä, ettei rakasta mua enää. Että sellasta.

Omani sanoo joka päivä, ja myös näyttää sen teoilla 😍 

Ei koskaan. Mitään todistuksia ei tarvita. Jos vaatii, vaihda akkaa.  Näin kun itsetunto on ok.

Olen toistanut sitä AINA joka kymmenes hääpäivänämme. Ja saanut vaimolta joka kerta saman vastauksenkin: "Jaa. No, ota sitte toinenkin puusti". Eli lemmenasiamme kukoistavat <3 

Todistamaan? Miten sitä voi jotenkin erikseen todistaa? Siinähän se todistuu ihan jatkuvasti arjen sanoista ja teoistta. 

Minä ensimmäiset 8 vuotta sanoin miehelle joka päivä sen, ei se minullekaan eteläpohjalaisena mitään helppoa ollut, mutta ajattelin että mieskin tottuisi siihen ja alkaisi sanoa minulle. Ei oppinut niin tekemään.

Nyt olen sitten viimeiset 18 vuotta sanonut joskus harvoin, en edes muista koska viimeksi. Mies ei ole moneen vuoteen seksiäkään antanut kun on ollut fyysisiä sairauksia ja henkistä masennusta ja ahdistusta jne. työn takia, eikä töistä vaan pääse sairaseläkkeelle vaikka työkyvytön jo selkeästi ollut vuosia. Olen aina välillä puhunut miten minä kärsin tästä, ja että kyllä hänellekin tekisi hyvää kun olisi läheisyyttä ja ehkä vähän romantiikkaakin. Mutta ei. Kuitenkin kuulemma rakastaa. Mutta on kyllä fiilis, ettei kauheasti välitä miltä musta tuntuu. Minä kuitenkin aina yritän häntä piristää ja olla avuksi miten voin.

Jos mies yhtäkkiä sanoisi että rakastaa minua, varmasti itkisin onnesta. Jos hän haluaisi, että minä olen onnellinen, sanoisi että rakastaa kerran vuorokaudessa ja koskettaisi, suutelisi ja halaisi edes, vaikka ei seksiä haluaisi. Mutta ei. Minä tekisin toisin vaikka olisin myös henkisesti sairas, koska jos tietäisin jonkin niin pienen asian tekevän rakastamani ihmisen todella onnelliseksi, pinnistelisin ja toteuttaisin sen jutun, että vaikka itse en voi hyvin rakkaani voisi, ja ehkä se hiukan parantaisi omaakin mielialaa.

Vierailija kirjoitti:

Ilmaisin miehelleni kerran, että minua haluttaa. Ilmoitan sitten, jos asia muuttuu muuksi. Pitää se nyt yhdestä kerrasta tietää, ettei tarvi jatkuvasti olla sitä halukkuuttaan ilmaisemassa.

Eli hiljaista on sinulla sillä rintamalla

Joudutte????????

Normaaleilla ihmisillä on tunteet, joihin kuuluu myös kumppanin rakastaminen, eikä se silloin ole mitään joutumista. 

Jos kovasti pitää pinnistellä kannattaa lähteä liitosta.

Vierailija kirjoitti:

Todistamaan? Miten sitä voi jotenkin erikseen todistaa? Siinähän se todistuu ihan jatkuvasti arjen sanoista ja teoistta. 

Tämä. Sanojahan on helppo päästellä suustaan. Jokapäiväisessä toiminnassa se sitten näkyy, että onko niillä sanoilla mitään pohjaa.