Kaverini petti aviomiestään
Kaverini meni naimisiin pari vuotta sitten, ollut miehensä kanssa yhdessä 10 vuotta. Tapasivat lukiossa ja olleet siitä lähtien yhdessä. Molemmat ovat urakeskeisiä, ei lapsia.
Nyt sitten kaverini kertoi, että on tänä vuonna pettänyt miestään. Alkoi viestitellä toisen miehen kanssa, johon tutustui harrastuksensa kautta. Viestittely syventyi suhteeksi, joka kesti n kolme kuukautta. Loppui siihen, kun toisen miehen vaimo sai tietää.
Suhde tapahtui alkuvuodesta, kaverini kertoi minulle tästä kuukausi sitten. Olin ensin ihmeissäni, nyt todella vihainen ja ahdistunut. Kaverini pyysi, etten kerro hänen aviomiehelleen. Menin itse naimisiin kesällä ja odotan esikoistani.
Olin kuvitellut, että kaverini oli onnellinen miehensä kanssa. Ovat "hyviä kavereita" ja "mentiin naimisiin, kun ei oikein muutakaan osattu".
Tämä toinen mies oli sanonut, että ei aio erota vaimostaan. Oli jossain vaiheessa suhdetta laittanut välit poikki kaveriini, mutta kaverini vaan pommitti ja pommitti miestä, että tapailun pitää jatkua. Kaverini rakastui ja olisi ollut valmis jättämään aviomiehensä tämän toisen miehen vuoksi. Tämä heidän salasuhde siis loppui jo ennen kesää, eivät ole enää missään tekemisissä. Kaverini alkoi seurata tätä miestä Instassa uudelleen kesällä, mutta mies esti hänet.
Eniten järkyttää kaverini asenne. Hän rakastui ja vaikka kokee tehneensä väärin, niin "se toinen mies vain on niin ihana". Kokee,että heillä olisi yhteinen tulevaisuus, jos toinen mies vain "uskaltaisi" jättää vaimonsa. Toinen mies oli sanonut suoraan kaverilleni, että ei halua pitää enää yhteyttä, kun heidän juttunsa paljastui. Kaverini on pitkin syksyä ollut ahdistunut ja kertoi tästä itkien minulle. Vaikuttaa katuvansa tekoaan, mutta kuitenkin miettii vieläkin tätä toista miestä. Tässä yhteydessä tuli mieleeni, että onko siellä kaverini kotona tapahtunut jotain muutakin, kaverini aviomies on paljon poissa kotoa töidensä takia ja mistä tietää, onko hänellä ollut jotain, kun kotona asiat eivät ole hyvin.
Olen nyt vähentänyt yhteydenpitoa tähän kaveriini. Tuntuu niin pahalta, mitä hän on tehnyt miehelleen ja myös sen toisen miehen vaimon puolesta.
Suuri kysymys tulee tässä. Kerronko hänen miehelleen? Osa minusta sanoo, että kerro. Jos on tehnyt noin, ei voi elää, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Osa sanoo, että älä, koska toisten avioliitto ei kuulu minulle. Olen ainoa, jolle kaverini on (kuulemma) tästä kertonut, joten jos kerron hänen miehelleen, kaverini saa tietää, että minä kerroin . Toisaalta, mitä väliä sen on, en tiedä haluanko olla tekemisissä ko ihmisen kanssa enää.
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Totta kai kerrot miehelle ja kerrot kaverille että ei ole sinun velvollisuus pitää hänen törkysalaisuuksiaan. Jos on pokkaa pettää, täytyy kestää seurauksetkin. Tässähän klassinen tapaus, kaverisi haluaa löytää uuden ennen kuin jättää vanhan. Ei mitään uutta.
Jokainen, joka sanoo että ei kuulu sinulle; kuvitelkaa omalle kohdallenne, oma puoliso haaveilee muista, käy vieraissa ja joku tietää muttei kerro. Käsi ylös, kelle asia ok.
Tämä. Sitäpaitsi jos kaveri ei tahdo miehensä tietävän, olisi ollut hiljaa sitten. On aivan uskomattoman väärin kertoa omista rikkomuksistaan toiselle ja sitten tehdä tästä "kanssarikollinen" vaatimalla vaitioloa.
Kannattaa miettiä asia siltä kantilta, että jos kaveri olisi vaikka tehnyt jonkun rikoksen ja pyytäisi peittelemään, jättäisittekö oikeasti kertomatta poliisille? Toivottavasti ette.
Ihmettelen muutenkin ap:ta. Jos joku minun "kaverini" osoittautuisi noin moraalittomaksi ja heikon impulssikontrollin omaavaksi, panisin välit poikki oitis. Minä en kaveeraa epärehellisten ihmisten kanssa, enkä myöskään pettureiden. Ja ihan erityisesti en kaveeraa ihmisten kanssa, jotka kuvittelevat että osallistuisin heidän tekojensa peittelyyn.
Informaation pimittäminen on eräs valehtelun muoto. Kaveri siis odottaa että ap VALEHTELEE hänen takiaan. En ymmärrä, miten tässä asiassa voi kellään olla mitään epäselvää?
Vierailija kirjoitti:
Totta kai kerrot miehelle ja kerrot kaverille että ei ole sinun velvollisuus pitää hänen törkysalaisuuksiaan. Jos on pokkaa pettää, täytyy kestää seurauksetkin. Tässähän klassinen tapaus, kaverisi haluaa löytää uuden ennen kuin jättää vanhan. Ei mitään uutta.
Jokainen, joka sanoo että ei kuulu sinulle; kuvitelkaa omalle kohdallenne, oma puoliso haaveilee muista, käy vieraissa ja joku tietää muttei kerro. Käsi ylös, kelle asia ok.
Et todellakaan kerro. Mitä korva ei kuule eikä silmä nää, ei sydämeen satu.
Vierailija kirjoitti:
No olen ollut kaverisi tilanteessa. Umpirakastunut.
Olisin ollut valmis hylkäämään miehen ja lapset ihastumis hormonihuuruissa. Kun salarakas laittoi pelin poikki (hällä avopuoliso) niin mun sydän murtui ja itkin joka ilta sängyssä melkein 6kk. Vuoden päästä helpotti.
Nyt kadun ja tajuan typeryyteni. En halua että aviomies saa koskaan tietää, enkä halua erota milloinkaan. Kannan tämän sisälläni enkä halua puhdistaa omaa ilmaa ja pilata miehen. Asialla, jolla ei ole enää mitään merkitystä.Pidä Ap huoli omista asioista.
Olen ollut samassa tilanteessa.
Vaikea sanoa jälkikäteen kenen hyvinvointi olisi parantunut jos joku olisi läväyttänyt kaiken yhtäkkiä.
Olen samalla kannalla, että joku kaverin asettuminen tilanteen ohjaajaksi ei välttämättä olisi ollut kaikille paras vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä tiedät, vaikka tuo mieskin olisi pettänyt? Et ole mikään ystävä vaan tekopyhä moralisti. Pidä huoli omasta liitostasi.
Miehen tekemiset ei liity asiaan millään tavalla. Ap:n ystävä teki silti väärin, ja erityisen väärin odottaessaan ap:n, eli sivullisen, peittelevän omia perseilyitään.
Jos ihminen on LUVANNUT olla uskollinen, kuten parisuhteessa on tapana, ei se oma lupaus mihinkään häviä vaikka toinen pettäisikin ensin.
Katsos kun maailmassa on ihan mahdollista että useampi ihminen tekee väärin samaan aikaan. Ei se mene niin, että jos toi teki väärin, mä tein oikein.
Ja ennen kaikkea, koska emme ap:n kaverin miehestä mitään tiedä, toimimme sen informaation perusteella mikä meillä on. Eli että ap:n ystävä on epäluotettava, epärehellinen petturi, jolla ei ole sen vertaa moraalia että jättäisi kertomatta kaverilleen. Ei, synnintunnossa täytyy päästä jollekulle puhumaan, joten tehdäänpä kaverista "kanssarikollinen"!
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia nämä kommentit, joissa AP:n kehotetaan pitämään suunsa kiinni ja pitämään huoli omista asioistaan. Minusta tämä ystävä teki tästä sotkusta myös aloittajan asian kertomalla hänelle. Jos haluaa pitää jotain salaisuutena, niin kannattaisi pitää se oma suu kiinni ja märehtiä asiaa keskenään. Nyt kaveri on ulostanut omat paskat fiiliksensä aloittajan niskaan ja AP:llä on selvästi kurja olo, kun joutui osalliseksi tällaiseen likaiseen salaisuuteen. Minun mielestäni hänellä ei ole mitään velvollisuutta olla hiljaa asiasta.
Tämä <3
Minä kertoisin. Hirveältä tuntuu miehen puolesta, muut tietää ja teeskentelee kuin kaikki olisi ok. Totuus paljastuu silti joskus, niin käy aina. Parempi ennemmin kuin myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olen ollut kaverisi tilanteessa. Umpirakastunut.
Olisin ollut valmis hylkäämään miehen ja lapset ihastumis hormonihuuruissa. Kun salarakas laittoi pelin poikki (hällä avopuoliso) niin mun sydän murtui ja itkin joka ilta sängyssä melkein 6kk. Vuoden päästä helpotti.
Nyt kadun ja tajuan typeryyteni. En halua että aviomies saa koskaan tietää, enkä halua erota milloinkaan. Kannan tämän sisälläni enkä halua puhdistaa omaa ilmaa ja pilata miehen. Asialla, jolla ei ole enää mitään merkitystä.Pidä Ap huoli omista asioista.
Olen ollut samassa tilanteessa.
Vaikea sanoa jälkikäteen kenen hyvinvointi olisi parantunut jos joku olisi läväyttänyt kaiken yhtäkkiä.
Olen samalla kannalla, että joku kaverin asettuminen tilanteen ohjaajaksi ei välttämättä olisi ollut kaikille paras vaihtoehto.
Ap:n surkea pikku ystävä on huolehtinut siitä, että tilanteessa on pelkkiä huonoja vaihtoehtoja kaikkien kannalta. Joten ei ole ap:n murhe miettiä, mikä on paras mahdollinen vaihtoehto. Ap:n tulee toimia tavalla, mikä antaa hänen nukkua yönsä omatunto puhtaana.
Vinkki: valehtelu ja salailu ei yleensä ole se tapa.
Kultainen sääntö pätee, kuten aina. Minkä toivotte ihmisten tekevän teille... Jos minun mieheni kävisi vieraissa, tahtoisin ilman muuta että minulle kerrotaan, oli kertoja kuka hyvänsä. Koska en tahdo elää valheessa. Mikä hyvänsä kauhea totuus on parempi kuin valhe.
Vierailija kirjoitti:
Nimetön vihje petetylle. Sitten petetty saa itse päättää, mitä tekee, mutta tietää totuuden.
Toivon sydämeni pohjasta, että saat joskus nimettömän vihjeen. Ikinä et pääse varmuuteen siitä, oliko siinä kerrottu asia totta vai ei, mutta parisuhteesi on pilalla etkä enää voi luottaa kehenkään.
Suon sen mielelläni jokaiselle, joka ehdottaa jotain noin sairasta kuin nimettömiä vihjeitä. Seuraa postiasi, ehkä jo pian luukku kolahtaa ;-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla kävi siten, että kaveri vaan pullautti moisen uutisen mulle. "mulla on toinen mies, etkä kerro (aviomiehelle)!". Mä en olisi halunnut tietää tuota missään nimessä. Ja ihmettelinkin, miksi se just mulle sen kerto, kun tietää kuinka ehdoton mä olen näissä asioissa. Halusiko se jäädä sittenkin kiinni, että mä olisin se ratkaisija heidän suhteessaan?
En koskaan kertonut hänen miehelleen. Jäähdyttelin välejä, mikä oli vaikeaa, koska meidän miehetkin ovat ystäviä keskenään. Omalle miehelle en voinut asiasta hihkaistakaan, koska hän ei olisi suutaan kiinni pitänyt. Ehdottomampi kuin mä ja vielä ystävää petetty.
Ollaan enää satunnaisia kavereita, miehet parempia keskenään. Kyllä sitä jatkuvaa ihmettelyä riittää, että mikä meille naisille on tullut. Mies kerran heitti epäilynsä ääneen, mutta tuumas samalla, että joo eipä avatakaan sitä ovea kokonaan, ettei tule seuraamuksia.
Nyt noilla on uusi parempi kausi parisuhteessa menossa, mutta väkisin sitä ajattelee, että valheelle sekin on perustettu.
Luottohan tyyppiin meni kaikkinensa, en mä tarvii sellaisia ihmisiä lähipiirissä. Näin olen tehnyt kaikille pettäville tapauksille. Mieluummin pari läheisempää ja luotettua lähellä kuin kymmeniä epäluotettavia.
Halusi sinut jakamaan syyllisyyden taakkaansa.
Just juu. :D
Hän sanoi, että sulle pelotti eniten kertoa. MITÄ?! Olisit jättänyt kertomatta! Mutta kun kaikki muut kaveritkin tiesi. Ei hän voinut jättää yhtä väliin. Ne muut onkin sen leväpersekavereita. Hyvin olisitte voineet siinä ringissä jakaa kokemuksianne ja jättää mut rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai kerrot miehelle ja kerrot kaverille että ei ole sinun velvollisuus pitää hänen törkysalaisuuksiaan. Jos on pokkaa pettää, täytyy kestää seurauksetkin. Tässähän klassinen tapaus, kaverisi haluaa löytää uuden ennen kuin jättää vanhan. Ei mitään uutta.
Jokainen, joka sanoo että ei kuulu sinulle; kuvitelkaa omalle kohdallenne, oma puoliso haaveilee muista, käy vieraissa ja joku tietää muttei kerro. Käsi ylös, kelle asia ok.
Tämä. Sitäpaitsi jos kaveri ei tahdo miehensä tietävän, olisi ollut hiljaa sitten. On aivan uskomattoman väärin kertoa omista rikkomuksistaan toiselle ja sitten tehdä tästä "kanssarikollinen" vaatimalla vaitioloa.
Kannattaa miettiä asia siltä kantilta, että jos kaveri olisi vaikka tehnyt jonkun rikoksen ja pyytäisi peittelemään, jättäisittekö oikeasti kertomatta poliisille? Toivottavasti ette.
Ihmettelen muutenkin ap:ta. Jos joku minun "kaverini" osoittautuisi noin moraalittomaksi ja heikon impulssikontrollin omaavaksi, panisin välit poikki oitis. Minä en kaveeraa epärehellisten ihmisten kanssa, enkä myöskään pettureiden. Ja ihan erityisesti en kaveeraa ihmisten kanssa, jotka kuvittelevat että osallistuisin heidän tekojensa peittelyyn.
Informaation pimittäminen on eräs valehtelun muoto. Kaveri siis odottaa että ap VALEHTELEE hänen takiaan. En ymmärrä, miten tässä asiassa voi kellään olla mitään epäselvää?
Joopa joo, kaverisi ajaa päin punaisia ja sinä teet ilmiantosoiton poliisille? Vai määritteletkö itse rikosten vakavuuden. Pettäminen ei onneksi ole rikos. :)
Vierailija kirjoitti:
Et kerro. Ennemmin puhut sen kaverisi kanssa. Veikkaan että tilanne on hällä kotona huono, ollut jo pitkään, kerta meni ihastumaan ja pettämään eikä näytä pääsevän ylitsekään tästä. Mitä jos olisit ystävä hänelle? Mikä tuomitsija se sinä olet miehellensä kertomaan? Mistä tiedät mitä miehensä puuhailee? Voit vain pahentaa kotioloja kun toisten kulissien taa ei nää.
Mikä juttu tämä on että ollaan olevinaan ystäviä mutta heti ollaan puuttumassa toisten elämään josta ei mitään tiedetä koska koetaan oikeudeksi tuomita koska ollaan olevinaan parempia?! Sano sille kaverillesi ennemmin että toimintasi on perseestä, että et arvosta.
Uskomatonta potaskaa. Vaikka kotona olisi miten ikävää, lupauksia ei peitetä. Ei varsinkaan uskollisuuslupausta, joka meidän kulttuurissamme on parisuhteen kulmakivi. Jos ei voi hyvin, henkilö on hyvä ja ottaa eron kuten aikuiset ihmiset tekee.
Ap:n ystävä ei ole ollut ystävä ap:lle pakottaessaan ap:n kuuntelemaan oksettavia pettämistarinoitaan ja tehdessään hänestä kanssarikollisen. Miksi ap:n siis pitäisi olla ystävä hänelle? Ei tuollainen ihminen ansaitse ystäviä.
Ei ole puuttumista toisen elämään, jos kerto kaverin miehelle. Se on oman omantunnon pitämistä puhtaana. Kaveri itse teki väkisin ja pyytämättä ap:sta osallisen likaiseen salaisuuteensa; ap:n puolesta on siis valittu se toisen elämään sekaantuminen, halusi tai ei.
Tämä palsta tuntuu totisesti olevan täynnä pettäjiä, niin suosittu tuo "älä kerro, älä sekaannu" tuntuu olevan. Eikä kukaan tunnu ymmärtävän mitä kärsimystä ap:lle on joutua elämään valheessa, jos vaikka sattuu tuon kaverin miehen tapaamaan. KETÄÄN ei voi pakottaa sellaiseen ystävyyden varjolla.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai kerrot miehelle ja kerrot kaverille että ei ole sinun velvollisuus pitää hänen törkysalaisuuksiaan. Jos on pokkaa pettää, täytyy kestää seurauksetkin. Tässähän klassinen tapaus, kaverisi haluaa löytää uuden ennen kuin jättää vanhan. Ei mitään uutta.
Jokainen, joka sanoo että ei kuulu sinulle; kuvitelkaa omalle kohdallenne, oma puoliso haaveilee muista, käy vieraissa ja joku tietää muttei kerro. Käsi ylös, kelle asia ok.
Ei ole sinun asiasi äänestyttää täällä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olen ollut kaverisi tilanteessa. Umpirakastunut.
Olisin ollut valmis hylkäämään miehen ja lapset ihastumis hormonihuuruissa. Kun salarakas laittoi pelin poikki (hällä avopuoliso) niin mun sydän murtui ja itkin joka ilta sängyssä melkein 6kk. Vuoden päästä helpotti.
Nyt kadun ja tajuan typeryyteni. En halua että aviomies saa koskaan tietää, enkä halua erota milloinkaan. Kannan tämän sisälläni enkä halua puhdistaa omaa ilmaa ja pilata miehen. Asialla, jolla ei ole enää mitään merkitystä.Pidä Ap huoli omista asioista.
Miksei sitä turpaansa voi pitää kiinni? Jos ei halua kumppanin tietävän, niin ei sitten itsekään juoruile omista tempuistaan muille. Etenkään niille, jotka ei halua kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai kerrot miehelle ja kerrot kaverille että ei ole sinun velvollisuus pitää hänen törkysalaisuuksiaan. Jos on pokkaa pettää, täytyy kestää seurauksetkin. Tässähän klassinen tapaus, kaverisi haluaa löytää uuden ennen kuin jättää vanhan. Ei mitään uutta.
Jokainen, joka sanoo että ei kuulu sinulle; kuvitelkaa omalle kohdallenne, oma puoliso haaveilee muista, käy vieraissa ja joku tietää muttei kerro. Käsi ylös, kelle asia ok.
Hyvä näkökanta. Ongelma tulee siitä, että et voi tietää miten tarina päättyy ja koska olet "vain" ystävä, niin herää kysymys, kuuluuko sinun toimia lopullisena ratkaisina.
Sitäpaitsi ei kaikki ukot ole niin tyhmiä. Ne voi ounastella asioita itsekin ja haluaa ehkä miettiä (tai olla miettimättä) ratkaisua rauhassa.
AP, tai kertoja yleensä, ei toimi lopullisena rakaisijana. Hän vain välittää tarpeellista tietoa, jotta asianomainen voi tehdä oikean päätöksen.
Tämä. Sitäpaitsi ap ei ole valinnut tätä tilannetta. Kaverinsa on, oksentamalla asiansa ap:lle. Ap:n valinta on enää se, elääkö totuudessa vai valheessa.
Minulla on ystävinä täysin normaaleja koulutettuja naisia. Kaikki ovat joskus pettäneet miehiään. Yksi esim omissa polttareissaan, toinen hakee baarireissuilla huomiota muilta miehiltä ja joskus menee yli. Nämä vain esimerkkejä . Ystävänä en ota kantaa tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai kerrot miehelle ja kerrot kaverille että ei ole sinun velvollisuus pitää hänen törkysalaisuuksiaan. Jos on pokkaa pettää, täytyy kestää seurauksetkin. Tässähän klassinen tapaus, kaverisi haluaa löytää uuden ennen kuin jättää vanhan. Ei mitään uutta.
Jokainen, joka sanoo että ei kuulu sinulle; kuvitelkaa omalle kohdallenne, oma puoliso haaveilee muista, käy vieraissa ja joku tietää muttei kerro. Käsi ylös, kelle asia ok.
Minulla on käsi ylhäällä. En ikinä, en missään tapauksessa halua kuulla ulkopuoliselta ihmiseltä puolisoni pettämisestä. Jos ystäväni tai yhteinen ystävämme tietäisi hänen pettävän, haluaisin ystävän selvittävän asian suoraan puolisoni kanssa ja pitävän sen jälkeen mölyt mahassaan.
Ikinä ei pidä puuttua toisten parisuhteisiin.
Taisi kalikka kalahtaa kun koira noin älähtää.
Et yhtään kliseisempään vastaukseen kyennyt?
Ei kalahda. Ihan eettisistä ja periaatteellisista syistä vihaan sydämeni pohjasta ihmisiä, jotka hekumoivat toisten parisuhteiden tuhoamisella. Jos on kyseessä ystävä, niin silloin asia selvitellään ystävien kesken. Sanotaan sille ystävälle, että "en halua olla osallisena pettämisessä, joten toivon ettet kerro siitä minulle yhtään enempää/on parempi, että emme enää ole yhteyksissä, koska toimintasi on arvomaailmani vastaista". Siinä kaikki.
Ja nimettömien viestien ihailijoille toivon tosiaan, että kolahtaa omaan nilkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaverisi on tehtävä omat valintansa ja jos menet siihen väliin härkkimään, saat itse mustan pekan käteesi. Kohtalosi on kantaa tätä tietoa ja olla koskaan sitä paljastamatta. Kaikki muut vaihtoehdot ovat huonompia.
Ketään ei voida vaatia pitämään toisten väärintekoon liittyviä salaisuuksia. Pettäjä on valintansa tehnyt pettäessään, ei kenenkään tarvitse sen jälkiä peitellä. Ja sillä toisella osapuolella on oikeus tietää faktat kumppanistaan kun jatkoa miettii.
Ja ennen kaikkea: ap:lla on oikeus vapauttaa itsensä tästä kaverin pyytämättä kannettavaksi antamasta taakasta kertomalla kaverin miehelle. Sen jälkeen ap voi panna välit poikki ja pestä kätensä jutusta.
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan apinan biologiaa, ei ihminen ole sukua joutsenelle.
Muutama vuosi kestää alkuhuuma, sitten tehdään uusi satsi poikasia uuden kanssa, sitten tehdään uusi satsi poikasia uuden kanssa, sitten tehdään uusi satsi poikasia uuden kanssa.
Koska "se toinen mies vain on niin ihana".
Joo ei. Naisten uskottomuus johtuu yksinkertaisesti siitä, että luulevat, tai oppivat luulemaan ansaitsevansa parempaa. Uskottomuusongelmia ei ole kaikilla luonnostaan.
Vierailija kirjoitti:
No olen ollut kaverisi tilanteessa. Umpirakastunut.
Olisin ollut valmis hylkäämään miehen ja lapset ihastumis hormonihuuruissa. Kun salarakas laittoi pelin poikki (hällä avopuoliso) niin mun sydän murtui ja itkin joka ilta sängyssä melkein 6kk. Vuoden päästä helpotti.
Nyt kadun ja tajuan typeryyteni. En halua että aviomies saa koskaan tietää, enkä halua erota milloinkaan. Kannan tämän sisälläni enkä halua puhdistaa omaa ilmaa ja pilata miehen. Asialla, jolla ei ole enää mitään merkitystä.Pidä Ap huoli omista asioista.
Mitäpä, jos miehesi ei enää tahtoisi olla kanssasi jos saisi tietää että et ole luotettava ihminen? Sen takia sinä et kerro, pelkäät oman surkean nahkasi takia. Et siksi, että haluat "säästää" miestäsi.
Olet miehellesi velkaa vähintään sen että hän saa avoimin silmin tehdä päätöksen parisuhteestaan. Että hän saa tietää olevansa naimisissa naisen kanssa, jolla ei ole itsekuria, impulssikontrollia eikä rehellisyyttä.
En totisesti ymmärrä ihmisiä jotka kykenevät tuollaiseen valheessa elämiseen. Mitä te opetatte lapsillenne? Valehtelu on ihan oikei, jos elämä on silleen helpompaa? Vastuuta ei tarvitse kantaa, kunhan vaan pitää suunsa kiinni?
Halusi sinut jakamaan syyllisyyden taakkaansa.