Kaverini petti aviomiestään
Kaverini meni naimisiin pari vuotta sitten, ollut miehensä kanssa yhdessä 10 vuotta. Tapasivat lukiossa ja olleet siitä lähtien yhdessä. Molemmat ovat urakeskeisiä, ei lapsia.
Nyt sitten kaverini kertoi, että on tänä vuonna pettänyt miestään. Alkoi viestitellä toisen miehen kanssa, johon tutustui harrastuksensa kautta. Viestittely syventyi suhteeksi, joka kesti n kolme kuukautta. Loppui siihen, kun toisen miehen vaimo sai tietää.
Suhde tapahtui alkuvuodesta, kaverini kertoi minulle tästä kuukausi sitten. Olin ensin ihmeissäni, nyt todella vihainen ja ahdistunut. Kaverini pyysi, etten kerro hänen aviomiehelleen. Menin itse naimisiin kesällä ja odotan esikoistani.
Olin kuvitellut, että kaverini oli onnellinen miehensä kanssa. Ovat "hyviä kavereita" ja "mentiin naimisiin, kun ei oikein muutakaan osattu".
Tämä toinen mies oli sanonut, että ei aio erota vaimostaan. Oli jossain vaiheessa suhdetta laittanut välit poikki kaveriini, mutta kaverini vaan pommitti ja pommitti miestä, että tapailun pitää jatkua. Kaverini rakastui ja olisi ollut valmis jättämään aviomiehensä tämän toisen miehen vuoksi. Tämä heidän salasuhde siis loppui jo ennen kesää, eivät ole enää missään tekemisissä. Kaverini alkoi seurata tätä miestä Instassa uudelleen kesällä, mutta mies esti hänet.
Eniten järkyttää kaverini asenne. Hän rakastui ja vaikka kokee tehneensä väärin, niin "se toinen mies vain on niin ihana". Kokee,että heillä olisi yhteinen tulevaisuus, jos toinen mies vain "uskaltaisi" jättää vaimonsa. Toinen mies oli sanonut suoraan kaverilleni, että ei halua pitää enää yhteyttä, kun heidän juttunsa paljastui. Kaverini on pitkin syksyä ollut ahdistunut ja kertoi tästä itkien minulle. Vaikuttaa katuvansa tekoaan, mutta kuitenkin miettii vieläkin tätä toista miestä. Tässä yhteydessä tuli mieleeni, että onko siellä kaverini kotona tapahtunut jotain muutakin, kaverini aviomies on paljon poissa kotoa töidensä takia ja mistä tietää, onko hänellä ollut jotain, kun kotona asiat eivät ole hyvin.
Olen nyt vähentänyt yhteydenpitoa tähän kaveriini. Tuntuu niin pahalta, mitä hän on tehnyt miehelleen ja myös sen toisen miehen vaimon puolesta.
Suuri kysymys tulee tässä. Kerronko hänen miehelleen? Osa minusta sanoo, että kerro. Jos on tehnyt noin, ei voi elää, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Osa sanoo, että älä, koska toisten avioliitto ei kuulu minulle. Olen ainoa, jolle kaverini on (kuulemma) tästä kertonut, joten jos kerron hänen miehelleen, kaverini saa tietää, että minä kerroin . Toisaalta, mitä väliä sen on, en tiedä haluanko olla tekemisissä ko ihmisen kanssa enää.
Kommentit (130)
Kaveri rakastui ja aloitti sivusuhteen. Sen verran yleistä, että aika ison joukon kavereistasi saisit raakata, jos vain 100% uskolliset pitäisit.
Olet varmasti kovin nuori, kun otat kaverisi sivusuhteen noin vakavasti?
Epäilen vähän, että jotkut minunkin kavereistani ovat pettäneet puolisoaan. Korostan sanaa epäilen!
Jos et kerran ole varma, haluatko olla heidän kanssaan tekemisissä, niin voit ottaa sen riskin, että avaudut suoraan kaverillesi ja yrität avata tilannetta sitä kautta. Jätä ukkeli rauhaan.
Totta kai kerrot miehelle ja kerrot kaverille että ei ole sinun velvollisuus pitää hänen törkysalaisuuksiaan. Jos on pokkaa pettää, täytyy kestää seurauksetkin. Tässähän klassinen tapaus, kaverisi haluaa löytää uuden ennen kuin jättää vanhan. Ei mitään uutta.
Jokainen, joka sanoo että ei kuulu sinulle; kuvitelkaa omalle kohdallenne, oma puoliso haaveilee muista, käy vieraissa ja joku tietää muttei kerro. Käsi ylös, kelle asia ok.
Miksi et puhu asiasta suoraan kaverisi kanssa ja kerro hänelle mitä ajattelet tuosta tilanteesta. Reiluinta olisi ollut sanoa kaverille heti että joko hän kertoo puolisolleen tai sinä kerrot, eikä vain hymähdellä "jaa, jaa vai niin."
Vierailija kirjoitti:
Miksi et puhu asiasta suoraan kaverisi kanssa ja kerro hänelle mitä ajattelet tuosta tilanteesta. Reiluinta olisi ollut sanoa kaverille heti että joko hän kertoo puolisolleen tai sinä kerrot, eikä vain hymähdellä "jaa, jaa vai niin."
Olin ensin niin yllättynyt tästä, etten oikein osannut sanoa mitään. Nyt olen tosiaan ihmeissäni ja vihainen. Vihainen myös siksi, että kaverini kertoi tästä minulle.
Menin itse naimisiin, koska halusimme niin mieheni kanssa. En osannut ajatella, että toiset vain ajautuvat naimisiin, kuten kaverini kertoi. Lisäksi odotan esikoistani, joten oma elämä on onnellista, joten kai jotenkin ajattelin, että myös kaverini on onnellinen.
Olen 27-vuotias, kun joku sitä kysyi.
-ap
Se on ihan apinan biologiaa, ei ihminen ole sukua joutsenelle.
Muutama vuosi kestää alkuhuuma, sitten tehdään uusi satsi poikasia uuden kanssa, sitten tehdään uusi satsi poikasia uuden kanssa, sitten tehdään uusi satsi poikasia uuden kanssa.
Koska "se toinen mies vain on niin ihana".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et puhu asiasta suoraan kaverisi kanssa ja kerro hänelle mitä ajattelet tuosta tilanteesta. Reiluinta olisi ollut sanoa kaverille heti että joko hän kertoo puolisolleen tai sinä kerrot, eikä vain hymähdellä "jaa, jaa vai niin."
Olin ensin niin yllättynyt tästä, etten oikein osannut sanoa mitään. Nyt olen tosiaan ihmeissäni ja vihainen. Vihainen myös siksi, että kaverini kertoi tästä minulle.
Menin itse naimisiin, koska halusimme niin mieheni kanssa. En osannut ajatella, että toiset vain ajautuvat naimisiin, kuten kaverini kertoi. Lisäksi odotan esikoistani, joten oma elämä on onnellista, joten kai jotenkin ajattelin, että myös kaverini on onnellinen.
Olen 27-vuotias, kun joku sitä kysyi.
-ap
Mikä estää sinua nyt puhumasta asiasta tämän kaverin kanssa ja kertomasta hänelle että olet vihainen ja jos hän ei kerro puolisolleen, sinä teet sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et puhu asiasta suoraan kaverisi kanssa ja kerro hänelle mitä ajattelet tuosta tilanteesta. Reiluinta olisi ollut sanoa kaverille heti että joko hän kertoo puolisolleen tai sinä kerrot, eikä vain hymähdellä "jaa, jaa vai niin."
Olin ensin niin yllättynyt tästä, etten oikein osannut sanoa mitään. Nyt olen tosiaan ihmeissäni ja vihainen. Vihainen myös siksi, että kaverini kertoi tästä minulle.
Menin itse naimisiin, koska halusimme niin mieheni kanssa. En osannut ajatella, että toiset vain ajautuvat naimisiin, kuten kaverini kertoi. Lisäksi odotan esikoistani, joten oma elämä on onnellista, joten kai jotenkin ajattelin, että myös kaverini on onnellinen.
Olen 27-vuotias, kun joku sitä kysyi.
-ap
Olet hyvä tarinankertoja. Hyödynnä sitä kun kerrot niille ihmisille joita syntyy koko ajan liikaa, kuinka ennen oli lunta ja vähemmän ihmisiä Suomessa.
"Suhde tapahtui alkuvuodesta, kaverini kertoi minulle tästä kuukausi sitten. Olin ensin ihmeissäni, nyt todella vihainen ja ahdistunut. Kaverini pyysi, etten kerro hänen aviomiehelleen."
Arvatenkin sinä kerroit kaverillesi, ettet petä hänen luottamustaan. Nyt kuitenkin haluat oman itsesi vuoksi juoruta asiaa eteenpäin, senkin pikku provolainen.
Ikävä tilanne, mutta itse en kertoisi aviomiehelle. Jotenkin itsekästä kaverilta kertoa tuosta suhteestaan sulle, koska joudut tahtomattasi hankalaan välikäteen. Jos vastaavaa tapahtuisi minulle, ottaisin etäisyyttä ko. kaveriin.
Käyttäjä37185 kirjoitti:
Kaveri rakastui ja aloitti sivusuhteen. Sen verran yleistä, että aika ison joukon kavereistasi saisit raakata, jos vain 100% uskolliset pitäisit.
Olet varmasti kovin nuori, kun otat kaverisi sivusuhteen noin vakavasti?
Sivusuhde ON avioliitolle erittäin vakava asia. Ainakin minun pitkä avioliittoni päättyi exän uskottomuuteen, koska en voinut jatkaa pilattua liittoa.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai kerrot miehelle ja kerrot kaverille että ei ole sinun velvollisuus pitää hänen törkysalaisuuksiaan. Jos on pokkaa pettää, täytyy kestää seurauksetkin. Tässähän klassinen tapaus, kaverisi haluaa löytää uuden ennen kuin jättää vanhan. Ei mitään uutta.
Jokainen, joka sanoo että ei kuulu sinulle; kuvitelkaa omalle kohdallenne, oma puoliso haaveilee muista, käy vieraissa ja joku tietää muttei kerro. Käsi ylös, kelle asia ok.
Hyvä näkökanta. Ongelma tulee siitä, että et voi tietää miten tarina päättyy ja koska olet "vain" ystävä, niin herää kysymys, kuuluuko sinun toimia lopullisena ratkaisina.
Sitäpaitsi ei kaikki ukot ole niin tyhmiä. Ne voi ounastella asioita itsekin ja haluaa ehkä miettiä (tai olla miettimättä) ratkaisua rauhassa.
Et kerro. Ennemmin puhut sen kaverisi kanssa. Veikkaan että tilanne on hällä kotona huono, ollut jo pitkään, kerta meni ihastumaan ja pettämään eikä näytä pääsevän ylitsekään tästä. Mitä jos olisit ystävä hänelle? Mikä tuomitsija se sinä olet miehellensä kertomaan? Mistä tiedät mitä miehensä puuhailee? Voit vain pahentaa kotioloja kun toisten kulissien taa ei nää.
Mikä juttu tämä on että ollaan olevinaan ystäviä mutta heti ollaan puuttumassa toisten elämään josta ei mitään tiedetä koska koetaan oikeudeksi tuomita koska ollaan olevinaan parempia?! Sano sille kaverillesi ennemmin että toimintasi on perseestä, että et arvosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et puhu asiasta suoraan kaverisi kanssa ja kerro hänelle mitä ajattelet tuosta tilanteesta. Reiluinta olisi ollut sanoa kaverille heti että joko hän kertoo puolisolleen tai sinä kerrot, eikä vain hymähdellä "jaa, jaa vai niin."
Olin ensin niin yllättynyt tästä, etten oikein osannut sanoa mitään. Nyt olen tosiaan ihmeissäni ja vihainen. Vihainen myös siksi, että kaverini kertoi tästä minulle.
Menin itse naimisiin, koska halusimme niin mieheni kanssa. En osannut ajatella, että toiset vain ajautuvat naimisiin, kuten kaverini kertoi. Lisäksi odotan esikoistani, joten oma elämä on onnellista, joten kai jotenkin ajattelin, että myös kaverini on onnellinen.
Olen 27-vuotias, kun joku sitä kysyi.
-ap
Jos sinä olet ei tarkoita että muutkin. Ja jos sinä haluaisit vastaavassa tilanteessa että puututaan, kaikki ei halua. Ilmainen vinkki: kerro kaverille nämä mietteet ja ota sitten etäisyyttä jos vielä vituttaa. Anna kaverin hoitaa miehellensä kertominen, se ei ole sun asia. Eikä sekään jos ei hän kerro. Veikkaan että vähintään jo epäilee jos ei muuta, tai häärää itse jotain kaverisi selän takana, mistäpä noista tietää.
Ja keskity omaan elämään eläkä moralisoi sieltä korkealta auvoisen perhe-elämän keskeltä.
Ei pidä puuttua toisten asioihin. Se vaan ei sinulle kuulu. Älä ota mitään kantaa koko hommaan, jos kaverisi vielä sulle avautuu.
Niiden pitää selvittää omat sotkut itse.
Vierailija kirjoitti:
Et kerro. Ennemmin puhut sen kaverisi kanssa. Veikkaan että tilanne on hällä kotona huono, ollut jo pitkään, kerta meni ihastumaan ja pettämään eikä näytä pääsevän ylitsekään tästä. Mitä jos olisit ystävä hänelle? Mikä tuomitsija se sinä olet miehellensä kertomaan? Mistä tiedät mitä miehensä puuhailee? Voit vain pahentaa kotioloja kun toisten kulissien taa ei nää.
Mikä juttu tämä on että ollaan olevinaan ystäviä mutta heti ollaan puuttumassa toisten elämään josta ei mitään tiedetä koska koetaan oikeudeksi tuomita koska ollaan olevinaan parempia?! Sano sille kaverillesi ennemmin että toimintasi on perseestä, että et arvosta.
Hyviä pointteja. Tunnen myös tämän kaverini miehen, siksi(kin) tämä tuntuu pahalta. En tosiaan tiedä, mikä heillä on tilanne kotona. Kaverini sanoo, että ovat miehensä kanssa kuin sisarukset. Tärkeitä toisilleen, mutta "jumahtaneet paikoilleen".
Kaverini ollut miehensä kanssa 10 vuotta, joten seurustellut koko aikuisikänsä.
-ap
Anna olla. Sillä kertomisellako saat hänelle hyvän elämän? Elä itse kuplassasi kunnes silmäsi avautuvat.
Mies jäi kiinni pettämisestä kun lapset pieniä ja nuorin 2 vuotta. Asiat olivat hyvin ja kohdallaan silti noin. En luota miehiin.
Ei taida kuulua sinulle. Vai kuuluuko?