Lue keskustelun säännöt.
Ne joilla on 1-2 lasta, tuntuu olevan väsyneenpiä kuin minä, suurperheen äiti
18.12.2020 |
Ne joilla on 1-2 lasta, tuntuu olevan väsyneenpiä kuin minä. Miksi ihmeessä?
Koska heidän täytyy olla paljon lapsen kanssa, ja se väsyttää, koska MINÄ haluaisin omaa aikaa...näin heillä ajatus tuntuu luistavan. Mutta, eikö kyse ole ASENTEESTA? ...niinkuin monessa muussakin asiassa: jos pidät sitä vaikeana, se ON sitä. Jos taas ajattelee, että kaikki järjestyy, koti saa olla boheemisti sotkussa, lapset on mukavia pikkuihmisiä, ja mikä ei lasten kanssa onnistu, se ei olekaan niin tärkeää. 😁 mut suomalaisilla on tapana valittaa lähes kaikesta, paras oli mäkkäritalolla kun eräs äiti sanoi: oispa ihan huippua olla terveen lapsen kanssa kotona, ja valittaa siitä kun taas sataa, eikä päästä ulos!! Meillä oli lapset silloin Lastensairaalassa.
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ärsytysyritys :D
Vaikka ei sen puoleen, onhan näitä mukamas "hyviä" äitejä olemassa, esitetään että elämä tenavalauman kanssa on niin ihkua mutta totuus on toinen. Surkuhupaisaa on se että nämä äiteet oikeasti luulee että muut uskoo tähän suloiseen valheeseen, ei usko.
Etkö tosiaan usko, että ihmiset pitävät eri asioista? Mikä typerys. Jotkut oikeasti pitävät elostaan tenavalauman kanssa samoin kuten toinen nauttii yksinolosta.
Ehkä sinulla on vain yleisesti pahoinvoivempia tuttavia, kun et paremmasta tiedä? Mielenterveys tai päihdeongelmat kun eivät katso lasten lukumäärää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän suurperhenaapurit suhtautuvat kovin huolettomasti lapsiinsa. Kadulla leikkii ihan 2 -vuotiaasta alkaen, 4 v. ilmeisesti vahtii 2 v.
Meillä sama, 2:n lapsen perhe naapurina. Eskarilainen ja ekaluokkalainen leikkivät autotiellä kahdestaan koulun jälkeen ilman valvontaa, kavereiden äiti tuo kotiin ja lähtee samantien. Vanhemmat töissä sillä aikaa.
Lomilla ja viikonloppuisin kiroilevat ja huutavat pihalla kännissä kurkku suorana lapsille.
Ihmisillä on erilaiset resurssit, terveys ja voimavarat.
Jotkut eivät jaksa yhtäkään lasta saati edes opiskelua/työssäkäyntiä.
Hyvähän se on, jos joku jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
"On kyse asenteesta ja siitä että vaaditaan itseltä liikaa. Ja vaaditaan koska nykyaikana tehdään lasuja jo melkein siitä jos lapsella on hammastahnatahra paidassa. Kytätään ja juoruillaan muiden perheiden asioita ja arvostellaan muiden vanhemmuutta. Se nostaa omaa rimaa vanhemmuudesta, koska ei haluta antaa muille juoruilun ja arvostelun aihetta. Ja se väsyttää.Voi kun osattaisiin olla boheemeja vanhempia pikkuisen sotkuisissa kodeissa :)"
Niin hyvin sanottu! Meininki on kuin Pohjois-Koreassa. Aika nopeasti sellaiset "äitikaverit", jotka syyllistävät ja kyttäävät, ovat entisiä kavereita. Monilla on asiat ihan normaalisti, mutta toiset saavat iloa toisten elämään puuttumisesta ja moralisoimisesta. Suomessa ilmapiiri on nihkeä. Asiat ovat periaatteessa hyvin, mutta moni uupuu perfektionistiseen ilmapiiriin. Samaan aikaan sellaiset perheet, jotka oikeasti tarvitsevat apua, jäävät huomaamatta!
Siis onko tuommoista oikeasti? Mulla kolme pientä lasta ja olen liikkunut paljon mammakerhoissa, mutta en koskaan ole kokenut syyllistämistä ja kyttäämistä. Ja asun kehä I sisällä, minkä luulisi olevan pahinta perfektionistialuetta vai mitä? Oman kokemukseni vuoksi en voi kuin olettaa, että kyttäilyt ovat ihan sen kokijan oman pään sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kyse on siitä että meillä suurperheiden äideillä ei ole aikaa valittaa vaan elämä menee joka päivä radallaan ja sitä eletään sen enempää murehtimatta:)
Jumpataan jos ehditään (jumpaksi laskettakoon myös vaunujen ja sisaristuimen työntäminen 2 ruokakassin kanssa), syödään jos ehditään (ruoka tehdään kyllä itse mutta syödään jos jotain jää - ei paino-ongelmiakaan), töissä käydään (toinen vie, toinen hakee ettei päivät veny yli 9h) ja talojakin on rakennettu 2 lasten kanssa (kiipeilivät tikkailla ja telineillä kuin oravat).
Muistan kun pikkukakkonen oli 0-3v ja valvoi kaikki yöt eräs työkaverini sanoi ettei koskaan ennen ole nähnyt vihreää ihoa kenelläkään kuten minulla. No, 3v vartin pätkillä yöunet teki tehtävänsä:D Töihin lähdin silti 6.30 joka aamu perus äitiysloman jälkeen. Eipä tullut edes miettineeksi vaihtoehtoja.
Nykyään ei enää ymmärretä sisun ja pitkäjänteisyyden merkitystä.
Sinä taas olet ymmärtänyt äitimyytin ja suomalaisen "kärsi, kärsi, siitä kirkkaimman kruunun saat" ajatuksen täydellisesti. Marttyyriäiti hoitaa kaiken vaikka itse ei ehdi koskaan syödä ja nukkua, eikä tietenkään valita ikinä, koska äidin vaan kuuluu tehdä niin. Ja jos joku ilkeää päästä helpommalla niin se on tietenkin laiska ja huono äiti, ilman muuta. Tosiasia on, että tuo on juuri se erittäin vahingollinen ajattelumalli, jonka takia äidit masentuvat ja palavat loppuun, kun apua ei saisi pyytää ikinä koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän suurperhenaapurit suhtautuvat kovin huolettomasti lapsiinsa. Kadulla leikkii ihan 2 -vuotiaasta alkaen, 4 v. ilmeisesti vahtii 2 v.
Meillä sama, 2:n lapsen perhe naapurina. Eskarilainen ja ekaluokkalainen leikkivät autotiellä kahdestaan koulun jälkeen ilman valvontaa, kavereiden äiti tuo kotiin ja lähtee samantien. Vanhemmat töissä sillä aikaa.
Lomilla ja viikonloppuisin kiroilevat ja huutavat pihalla kännissä kurkku suorana lapsille.
Tuo on surullista. Tiedäthän että suurperheissäkin voi olla alkoholiongelma, jos ei aikuisilla niin perheen lapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kyse on siitä että meillä suurperheiden äideillä ei ole aikaa valittaa vaan elämä menee joka päivä radallaan ja sitä eletään sen enempää murehtimatta:)
Jumpataan jos ehditään (jumpaksi laskettakoon myös vaunujen ja sisaristuimen työntäminen 2 ruokakassin kanssa), syödään jos ehditään (ruoka tehdään kyllä itse mutta syödään jos jotain jää - ei paino-ongelmiakaan), töissä käydään (toinen vie, toinen hakee ettei päivät veny yli 9h) ja talojakin on rakennettu 2 lasten kanssa (kiipeilivät tikkailla ja telineillä kuin oravat).
Muistan kun pikkukakkonen oli 0-3v ja valvoi kaikki yöt eräs työkaverini sanoi ettei koskaan ennen ole nähnyt vihreää ihoa kenelläkään kuten minulla. No, 3v vartin pätkillä yöunet teki tehtävänsä:D Töihin lähdin silti 6.30 joka aamu perus äitiysloman jälkeen. Eipä tullut edes miettineeksi vaihtoehtoja.
Nykyään ei enää ymmärretä sisun ja pitkäjänteisyyden merkitystä.
Ai että kuulostaa ihanalle! Kärsi kärsi!
Ei kirjoittaja kuulostanut mitenkään kärsivältä? Näet tekstissä jotain, mitä väkisit haluat? Onko sinulla jotenkin huono olo omasta elämästäsi?
No ei ollenkaan; ”syön jos jää ruokaa ja iho on vihreä väsymyksestä. Silti häntä pörhöllään arvostelen muita jotka kehtaa sanoa että väsyttää!”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri sellaiset väsymättömät duracell-suurperheäidit tekevät herkemmin uupuville äideille ihan kamalan olon. Että on epäkiitollinen, huono äiti kun ei vaan aina jaksa. Jaksaminen on erilaista ihan jokaisella vanhemmalla. Sitä ei ulkopuolelta pidä arvottaa, kun jokaisen maailma on täysin erilainen.
Toisilla on erityislapsia, toisilla menee kaikki kuin Strömsössä. Mitä se arvostelu auttaa. Jos on ollut hankalampaa elämässä, ainakin sen se opettaa, ettei tee koskaan - ikinä mieli arvostella toisen ihmisen subjektiivisesti kokemaa väsymystä.
Tämä voi olla itseasiassa vanhempien uupumuksen yksi juurisyy. Ne täydellisyyttään korostavat kovaääniset mammat / isukit, jotka eivät ikinä väsy - ja jaksavat toitottaa tätä omaa totuuttaan kaikille muille.
Lopusta pitää huolen tolkuton Lasu-tehtailu, loputon kaamos ja äärimmäisen tyly ja epäystävällinen ilmapiiri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kyse on siitä että meillä suurperheiden äideillä ei ole aikaa valittaa vaan elämä menee joka päivä radallaan ja sitä eletään sen enempää murehtimatta:)
Jumpataan jos ehditään (jumpaksi laskettakoon myös vaunujen ja sisaristuimen työntäminen 2 ruokakassin kanssa), syödään jos ehditään (ruoka tehdään kyllä itse mutta syödään jos jotain jää - ei paino-ongelmiakaan), töissä käydään (toinen vie, toinen hakee ettei päivät veny yli 9h) ja talojakin on rakennettu 2 lasten kanssa (kiipeilivät tikkailla ja telineillä kuin oravat).
Muistan kun pikkukakkonen oli 0-3v ja valvoi kaikki yöt eräs työkaverini sanoi ettei koskaan ennen ole nähnyt vihreää ihoa kenelläkään kuten minulla. No, 3v vartin pätkillä yöunet teki tehtävänsä:D Töihin lähdin silti 6.30 joka aamu perus äitiysloman jälkeen. Eipä tullut edes miettineeksi vaihtoehtoja.
Nykyään ei enää ymmärretä sisun ja pitkäjänteisyyden merkitystä.
Sinä taas olet ymmärtänyt äitimyytin ja suomalaisen "kärsi, kärsi, siitä kirkkaimman kruunun saat" ajatuksen täydellisesti. Marttyyriäiti hoitaa kaiken vaikka itse ei ehdi koskaan syödä ja nukkua, eikä tietenkään valita ikinä, koska äidin vaan kuuluu tehdä niin. Ja jos joku ilkeää päästä helpommalla niin se on tietenkin laiska ja huono äiti, ilman muuta. Tosiasia on, että tuo on juuri se erittäin vahingollinen ajattelumalli, jonka takia äidit masentuvat ja palavat loppuun, kun apua ei saisi pyytää ikinä koskaan.
Jep, itselläni oli loppuun palanut äiti, joka ei sitten minusta jaksanut nuorempana kunnolla huoletia (siis antoi kyllä ruuan, vaatteet ja katon pään päälle, mutta se henkinen puoli jäi kokonaan pois). Ihmetteli sitten miksi nuorena aloin nopeasti sanomaan, etten halua lapsia, koska minulle muodostui äitiydestä ihan vääristynyt kuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kyse on siitä että meillä suurperheiden äideillä ei ole aikaa valittaa vaan elämä menee joka päivä radallaan ja sitä eletään sen enempää murehtimatta:)
Jumpataan jos ehditään (jumpaksi laskettakoon myös vaunujen ja sisaristuimen työntäminen 2 ruokakassin kanssa), syödään jos ehditään (ruoka tehdään kyllä itse mutta syödään jos jotain jää - ei paino-ongelmiakaan), töissä käydään (toinen vie, toinen hakee ettei päivät veny yli 9h) ja talojakin on rakennettu 2 lasten kanssa (kiipeilivät tikkailla ja telineillä kuin oravat).
Muistan kun pikkukakkonen oli 0-3v ja valvoi kaikki yöt eräs työkaverini sanoi ettei koskaan ennen ole nähnyt vihreää ihoa kenelläkään kuten minulla. No, 3v vartin pätkillä yöunet teki tehtävänsä:D Töihin lähdin silti 6.30 joka aamu perus äitiysloman jälkeen. Eipä tullut edes miettineeksi vaihtoehtoja.
Nykyään ei enää ymmärretä sisun ja pitkäjänteisyyden merkitystä.
Ai että kuulostaa ihanalle! Kärsi kärsi!
Unettomuus on kyllä kärsimys vielä nyt 37 vuoden jälkeenkin mutta lapset ja tuo elämä mitä olen saanut elää juuri sellaista kuin halusin (no, ehkä rahaa olisi voinut olla enemmän). Mulle, ainokaiselle, omat 4 lasta on ihana rikkaus!
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kyse on siitä että meillä suurperheiden äideillä ei ole aikaa valittaa vaan elämä menee joka päivä radallaan ja sitä eletään sen enempää murehtimatta:)
Jumpataan jos ehditään (jumpaksi laskettakoon myös vaunujen ja sisaristuimen työntäminen 2 ruokakassin kanssa), syödään jos ehditään (ruoka tehdään kyllä itse mutta syödään jos jotain jää - ei paino-ongelmiakaan), töissä käydään (toinen vie, toinen hakee ettei päivät veny yli 9h) ja talojakin on rakennettu 2 lasten kanssa (kiipeilivät tikkailla ja telineillä kuin oravat).
Muistan kun pikkukakkonen oli 0-3v ja valvoi kaikki yöt eräs työkaverini sanoi ettei koskaan ennen ole nähnyt vihreää ihoa kenelläkään kuten minulla. No, 3v vartin pätkillä yöunet teki tehtävänsä:D Töihin lähdin silti 6.30 joka aamu perus äitiysloman jälkeen. Eipä tullut edes miettineeksi vaihtoehtoja.
Nykyään ei enää ymmärretä sisun ja pitkäjänteisyyden merkitystä.
Aika kamalaa, jos lasten lapsuus on sitä että vanhemmat vain suorittavat sitä arkea ehtimättä edes ajatella mitään tai kykenemättä huolehta itsestään... Itse haluan nauttia tästä hetkestä ja haluan että lapsille jää muisto läsnäolevista vanhemmista ja yhteisestä perheajasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kyse on siitä että meillä suurperheiden äideillä ei ole aikaa valittaa vaan elämä menee joka päivä radallaan ja sitä eletään sen enempää murehtimatta:)
Jumpataan jos ehditään (jumpaksi laskettakoon myös vaunujen ja sisaristuimen työntäminen 2 ruokakassin kanssa), syödään jos ehditään (ruoka tehdään kyllä itse mutta syödään jos jotain jää - ei paino-ongelmiakaan), töissä käydään (toinen vie, toinen hakee ettei päivät veny yli 9h) ja talojakin on rakennettu 2 lasten kanssa (kiipeilivät tikkailla ja telineillä kuin oravat).
Muistan kun pikkukakkonen oli 0-3v ja valvoi kaikki yöt eräs työkaverini sanoi ettei koskaan ennen ole nähnyt vihreää ihoa kenelläkään kuten minulla. No, 3v vartin pätkillä yöunet teki tehtävänsä:D Töihin lähdin silti 6.30 joka aamu perus äitiysloman jälkeen. Eipä tullut edes miettineeksi vaihtoehtoja.
Nykyään ei enää ymmärretä sisun ja pitkäjänteisyyden merkitystä.
Jaa. Henkilökohtaisen kokemukseni mukaan ne jotka omasta mielestään on parhaita lastenkasvattajia, menee yleensä eniten metsään. Niiden lapsia sitten hoidetaan psykiatrisella parikymppisenä. Normaali hyvä vanhempi on vähän varovaisempi asettelemaan sitä kruunua päähänsä.
Vaikuttavat ihan täysipäisiltä kaikki:) Nyt jo täysi-ikäisiä, nuorinkin abi.
Perheellisiä, opiskelleita, työelämässä jne. Hyvät välit meihin vanhempiin, tavataan viikoittain ja viestitellään useammin.
Emme ole erityisesti "kasvattaneet" heitä, olemme vain antaneet esimerkin perhe-elämästä minkä olemme kokeneet turvalliseksi ja rakastavaksi. Samaa mallia näyttävät toteuttavan itsekin.
En kyllä ole asetellut mitään kruunua päähäni, kerroinpahan vain oman kokemukseni siitä että vaikkei aina jaksakaan niin selviää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kyse on siitä että meillä suurperheiden äideillä ei ole aikaa valittaa vaan elämä menee joka päivä radallaan ja sitä eletään sen enempää murehtimatta:)
Jumpataan jos ehditään (jumpaksi laskettakoon myös vaunujen ja sisaristuimen työntäminen 2 ruokakassin kanssa), syödään jos ehditään (ruoka tehdään kyllä itse mutta syödään jos jotain jää - ei paino-ongelmiakaan), töissä käydään (toinen vie, toinen hakee ettei päivät veny yli 9h) ja talojakin on rakennettu 2 lasten kanssa (kiipeilivät tikkailla ja telineillä kuin oravat).
Muistan kun pikkukakkonen oli 0-3v ja valvoi kaikki yöt eräs työkaverini sanoi ettei koskaan ennen ole nähnyt vihreää ihoa kenelläkään kuten minulla. No, 3v vartin pätkillä yöunet teki tehtävänsä:D Töihin lähdin silti 6.30 joka aamu perus äitiysloman jälkeen. Eipä tullut edes miettineeksi vaihtoehtoja.
Nykyään ei enää ymmärretä sisun ja pitkäjänteisyyden merkitystä.
Aika kamalaa, jos lasten lapsuus on sitä että vanhemmat vain suorittavat sitä arkea ehtimättä edes ajatella mitään tai kykenemättä huolehta itsestään... Itse haluan nauttia tästä hetkestä ja haluan että lapsille jää muisto läsnäolevista vanhemmista ja yhteisestä perheajasta
Tuo on niin tärkeää vanhempien muistaa. Ei lapset katso kärsivää äitiä välttämättä ihannoiden, vaan enemmänkin kauhulla. "Jos minä hankin lapsia, pitääkö minunkin unohtaa oma itseni ja haluni?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kyse on siitä että meillä suurperheiden äideillä ei ole aikaa valittaa vaan elämä menee joka päivä radallaan ja sitä eletään sen enempää murehtimatta:)
Jumpataan jos ehditään (jumpaksi laskettakoon myös vaunujen ja sisaristuimen työntäminen 2 ruokakassin kanssa), syödään jos ehditään (ruoka tehdään kyllä itse mutta syödään jos jotain jää - ei paino-ongelmiakaan), töissä käydään (toinen vie, toinen hakee ettei päivät veny yli 9h) ja talojakin on rakennettu 2 lasten kanssa (kiipeilivät tikkailla ja telineillä kuin oravat).
Muistan kun pikkukakkonen oli 0-3v ja valvoi kaikki yöt eräs työkaverini sanoi ettei koskaan ennen ole nähnyt vihreää ihoa kenelläkään kuten minulla. No, 3v vartin pätkillä yöunet teki tehtävänsä:D Töihin lähdin silti 6.30 joka aamu perus äitiysloman jälkeen. Eipä tullut edes miettineeksi vaihtoehtoja.
Nykyään ei enää ymmärretä sisun ja pitkäjänteisyyden merkitystä.
Aika kamalaa, jos lasten lapsuus on sitä että vanhemmat vain suorittavat sitä arkea ehtimättä edes ajatella mitään tai kykenemättä huolehta itsestään... Itse haluan nauttia tästä hetkestä ja haluan että lapsille jää muisto läsnäolevista vanhemmista ja yhteisestä perheajasta
No joidenkin täytyy käydä töissä. Vuorokaudessa on onneksi 24 tuntia joten 15 jäi perheaikaa per päivä. Ja lomat jotka olimme tiiviisti yhdessä, harrastukset joissa olimme aktiivisesti mukana, perhejuhlat ystävien kanssa lähes kuukausittain jne.
Olen huomannut että suurperheessä kärsii aina lapset koska huomiota ja rakkautta ei vain kerkiä antamaan.Nykyään pitää vielä roikkua somessakin
Onneksi olkoon. Teidät on tänän valittu Täydelliseksi äidiksi ja Täydelliseksi ihmiseksi. Palkintonne Valtioneuvoksen kansliasta postitetaan Teille pian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kyse on siitä että meillä suurperheiden äideillä ei ole aikaa valittaa vaan elämä menee joka päivä radallaan ja sitä eletään sen enempää murehtimatta:)
Jumpataan jos ehditään (jumpaksi laskettakoon myös vaunujen ja sisaristuimen työntäminen 2 ruokakassin kanssa), syödään jos ehditään (ruoka tehdään kyllä itse mutta syödään jos jotain jää - ei paino-ongelmiakaan), töissä käydään (toinen vie, toinen hakee ettei päivät veny yli 9h) ja talojakin on rakennettu 2 lasten kanssa (kiipeilivät tikkailla ja telineillä kuin oravat).
Muistan kun pikkukakkonen oli 0-3v ja valvoi kaikki yöt eräs työkaverini sanoi ettei koskaan ennen ole nähnyt vihreää ihoa kenelläkään kuten minulla. No, 3v vartin pätkillä yöunet teki tehtävänsä:D Töihin lähdin silti 6.30 joka aamu perus äitiysloman jälkeen. Eipä tullut edes miettineeksi vaihtoehtoja.
Nykyään ei enää ymmärretä sisun ja pitkäjänteisyyden merkitystä.
Aika kamalaa, jos lasten lapsuus on sitä että vanhemmat vain suorittavat sitä arkea ehtimättä edes ajatella mitään tai kykenemättä huolehta itsestään... Itse haluan nauttia tästä hetkestä ja haluan että lapsille jää muisto läsnäolevista vanhemmista ja yhteisestä perheajasta
Tuo on niin tärkeää vanhempien muistaa. Ei lapset katso kärsivää äitiä välttämättä ihannoiden, vaan enemmänkin kauhulla. "Jos minä hankin lapsia, pitääkö minunkin unohtaa oma itseni ja haluni?"
Sitten se marttyyriäiti ripustautuu aikuisiin lapsiinsa ja itkee, kun omat lapset eivät haluakaan tehdä lapsia eikä hänestä tule mummoa, vaikka hän olisi sen ansainnut! Ei varmaan se kotoa annettu malli yhtään vaikuta asiaan?
Onko ne muut palkkatöissä ja sinä et?
Kaikki tyylillään, mutta kyllä mua arveluttaa monilapsisten perheiden työnjako (so. isommat lapset kotitöihin ja lastenkaitsentaan) ja kaikkien lasten tasapuolinen ja yksilöllinen huomiointi. Veikkaan, ettei tasan mene nallekarkit.
Itselläni ei olisi taloudellisia eikä henkisiä resursseja toimia enemmän kuin 2 lapsen äitinä. Enää ei väsytä, mutta siitäkin on karua kokemusta. Olisin ehkä lyönyt, jos joku Vuoden Äiti olisi silloin tullut kuittailemaan ja ihmettelemään väsymystäni.
Meidän suurperhenaapurit suhtautuvat kovin huolettomasti lapsiinsa. Kadulla leikkii ihan 2 -vuotiaasta alkaen, 4 v. ilmeisesti vahtii 2 v.