Lue keskustelun säännöt.
Tutkimus: Suomalaisvanhemmat uupuneita
18.12.2020 |
"Vanhempien uupumusta on ensimmäistä kertaa vertailtu eri maiden välillä. Laajassa kansainvälisessä vertailututkimuksessa havaittiin, että vanhemmuuden uupumuksen esiintyvyydessä on huomattavia eroja eri maiden välillä.
Suomi sijoittui listauksessa seitsemänneksi, mikä oli tutkimuksen Suomen osuudesta vastaavan Jyväskylän yliopiston professorin Kaisa Aunolan mielestä yllättävää.
– Suomi on kuitenkin hyvinvointivaltio ja meillä on moni asia paremmin kuin useissa muissa maissa, mutta uupumuksen näkökulmasta sijoituimmekin aika kärkipäähän.
Suomea enemmän uupumusta raportoitiin Puolassa, Belgiassa, Sveitsissä, Egyptissä, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Vähiten uupumusta esiintyi Thaimaassa ja Kuubassa.
Maiden välisiä eroja vanhemmuuden uupumuksessa selittivät ennen kaikkea kulttuuriset arvot.
Individualistisissa eli yksilökeskeisissä maissa uupumusoireet olivat tyypillisempiä kuin yhteisöllisissä maissa. Myös vakavaa uupumusta esiintyi yksilökeskeisissä maissa yhteisöllisiä maita yleisemmin.
Yksilökeskeisyydellä oli suurempi rooli vanhempien uupumuksen selittäjänä kuin muilla kulttuurisilla arvoilla, maiden välisillä taloudellisilla eroilla tai yksilöön ja perheeseen liittyvillä taustatekijöillä.
Siinä mielessä yksilökeskeisiin maihin lukeutuvan Suomen sijoitus uupumuslistan kärkipäässä on hyvin ymmärrettävä, Aunola sanoo.
– Yksilökeskeisissä maissa ajatellaan, että yksilö on vastuussa lähinnä itsestään ja ihan lähimmästä perhepiiristään. Yhteisöllisissä kulttuureissa toimitaan yhdessä ja kannetaan vastuuta laajemmasta ympäristöstä. On ehkä enemmän tällaista koko kylä kasvattaa -henkeä."
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Köyhissä maissa joissa ei ole sosiaaliturvaa, ihmiset huolehtivat toisistaan.
Suomessa se on ulkoistettu viranomaisille.
Neuvolassa jos sanoo ettei jaksa enää valvoa neljättä kuukautta koliikkivauvan kanssa niin konkreettisen avun sijaan ensin täytellään masennuskaavakkeita, siitä seuraa joku huoli-ilmoitus ja sitten saakin sosionomin kotisohvalleen tarkkailemaan tilannetta.Vaikka ollaan olevinaan hyvinvointivaltio ja meidän neuvolajärjestelmä on hyvä niin mitään konkreettista apua ei kuitenkaan saa.
Suomessa on myös hyvin vahva tasapäistämisen kulttuuri. Kaikkien tulee mahtua samaan muottiin.
Kun vauva syntyi, jäin yksin, mies lähti. Kerroin asiasta neuvolassa ja kylläpä syntyi huoli. Nyt heti apua!
Joo. Se apu oli sitä, että tuli täti kerran kuussa meille tunniksi juttelemaan. Eli mitään konkreettista apua en saanut, tsekattiin vaan, että miten meillä menee lapsen kanssa. Ihan hyvin, kiitos vaan kysymästä, mutta esim raha olisi auttanut siinä tilanteessa enemmän kuin täti jutustelemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ihmettele. Itsekin olen saanut lähisukulaisilta kommentteja kuten ”itsepä olet lapset hankkinut” sen sijaan, että olisi tarjottu vaikka apua, kun äiti itkee väsymystä.
Lapsettomana tämä komentti aina jaksaa ihmetyttää. Minä en koskaan halunnut sitä taakkaa minkä lapset väistämättä tuovat tullessaan. Siispä tein hyvin tietoisen valinnan, minulla ei ole lapsia. Mielestäni sinäkin teit saman päätöksen, taisi olla sitten huono sellainen??
Mä taas itsekin vapaaehtoisesti lapsettomana en ymmärrä tuollaista asennetta. Tää on juuri sitä yksin pärjäämisen kulttuuria mikä meillä on. Esimerkiksi isovanhemmat ei enää auta lasten hoidossa. Toki se johtuu myös siitä, että eläkeikä on noussut. Ei hekään jaksa koska ovat itsekin töissä. Mun mummi pääsi eläkkeelle jo viiskymppisenä niin hän jaksoi vielä auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ihmettele. Itsekin olen saanut lähisukulaisilta kommentteja kuten ”itsepä olet lapset hankkinut” sen sijaan, että olisi tarjottu vaikka apua, kun äiti itkee väsymystä.
Mutta tottahan se on. Nykyään on niin paljon tietoa tarjolla, että kyllä se lasten väsyttävyys pitäisi olla jo selvillä etukäteen. Jokainen siis tekee ihan tietoisesti valinnan tehdä lapsia ja kärsiä se väsymys.
Itse valitsin toisin enkä lapsia ole hankkinut, enkä todellakaan ala myöskään muiden päinvastaisen valinnan seurauksia korjaamaan. En halunnut omien lasten hankaluuksia enkä todellakaan halua muiden lasten hankaluuksia kontolleni.
Eikä kukaan sitä varmastikkaan sinulta odota tai halua. Joka suvussa on tällaisia nuivia henkilöitä, kukaan tuskin pyytää heiltä mitään, koska tietää että haluavat keskittyä johonkin postimerkkien järjestelemiseen tai vastaavaan.
Jos minä haluan järjestellä niitä postimerkkejä enkä hoitaa muiden itse tekemiään lapsia, niin siihen minulla tosiaan on oikeus. Juuri siksi jätin lapset tekemättä ettei minun tarvitsisi hoitaa lapsia.
Ei siis pitäisi myöskään vihjailla kuinka lisääntyneitä pitäisi auttaa, kun he eivät jaksakaan itse vastata ihan omista valinnoistaan. Järjestäkööt lisääntyneet keskenään hoitorinkejä, kun kerran niin lapsista tykkäävät ja kuulema ovat niiiiin epäitsekkäitäkin.
En todellakaan sitä vihjaillut. Olet sitä ihmistyyppiä, jonka apua ei kaivata. Ei niitä lapsia ihan kelle tahansa ämpärinsankanaamalle haluta jättää.
Kenenkäs apua ne lisääntyneet sitten kaipaa? Jos toisten lisääntyneiden, niin miksi sitä ei sitten järjesty? Eihän suinkaan lisääntyneet pyhimykset voi itsekkäitä tai laiskoja olla auttamaan, eihän 😱?!
Ei kenenkään ulkopuolisen apua voi ottaa niin paljon vastaan, että se radikaalisti muuttaisi tilannetta. Ehkä jos lasten mummola on lähellä niin se olisi sellainen asia. Täytyy olla ihminen joka oikeasti haluaa viettää aikaa lasten kanssa, että määrällisesti apua tulisi niin paljon että vaikuttaisi. Tärkeimpänä asiana näkisin työelämän joustot, mitkä auttaisivat.
Miten paljon niitä joustoja oikein pitäisi olla? Jo nyt vanhempi saa olla lapsen kanssa kotona kolme VUOTTA, saa olla pois töistä sairastuneen lapsen takia, saa tehdä osa-aikatyötä pienen koululaisen kanssa (ja vaikka jatkuvasti kunhan sopii työnantajan kanssa), päivähoito on lähes ilmaista. Mitä ihmettä vielä puuttuu?
Ei ole monelle realistista olla 3 vuotta kotona taloudellisesti. Itselle oli, mutta harvalle on. Sanon periaatteessa joo oikeus tehdä osa-aikaista, käytännössä ei toteudu joka alalla. Päivähoito on laiha lohtu siitä, että joku muu hoitaa sinun lapsesi.
Väitän, että jos tuottaisikin sitä, että vanhempi hoitas lasta ekat 4 vuotta kotona ja sitten olisi oikeasti niitä osa-aikaisia työpaikkoja, niin perheet jaksaisi paremmin. Ks näinhän se tuon tutkimuksen mukaan on maissa, joissa asiat on noin järjestetty eikä äitejä syyllistetä kotiin jäämisestä.
Miksi te teette niitä lapsia jos kaikki on niin raskasta ja kaikesta uupuu. Ei ennen valitettu koko ajan kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkialta tulee vaatimuksia, misään ei kehuta mikä menee hyvin vaan asioista puhutaan vain jos on ongelmaa. Päiväkodissakin, kun lapsi kehittyy ja kehitykseen liittyy hankalia vaiheita, näistä syytetään vanhempia. Luulisi opettajan olevan sen verran oppinut, että tajuaa kehitysvaiheiden olevan ohimeneviä, eikä vanhempien syytä.
Jos pyydät apua, niin saat lähetteen lastensuojeluun, tai psykiatrille. Jos ilmaiset huolta jostakin, sitä vähätellään, kunnes parinvuoden kuluttua se on sinun vikasi kun et ole ajoissa hakenut lapselle apua. Sitten kun apua tarjotaan, sitä saa joka tuutista ja kun et voi kaikkea ottaa vastaan(kaikki on virka-aikana) kun on työtkin hoidettavana, niin kummastellaan. Työpaikoilla kerrotaan että tuetaan lapsiperheitä, mutta todellisuudessa mitään poikkeavaa ei saa olla. Poissaolot lasketaan ja niistä saa keskustella "varhaisen tuen mallilla".
Hyvääkin apua saa, jos oikeen kauan jaksaa pyytää, Vantaan kaupungilta ainakin, kiitos sinne päättäjille!
Lapsi ei saisi näkyä/kuulua. Lapselle ei saisi kuitenkaan tulla pahamieli mistään.
Isän pitää osallistua vanhemmuuteen, mutta isälle ei puhuta neuvolassa/päiväkodissa/yms, jos äiti on paikalla. Isän pitäisi pitää vanhempainvapaansa, mutta äiti ei anna jäädä kotiin. Sitten voikin parinvuoden päästä valittaa kun isä ei ole niitä pitänyt.
Mutta lapset ovat siunaus. Lapsia saadaa, ei tehdä. Isyys on parasta mitä minulle on tapahtunut. Yhteiskunnalta toivoisin, antakaa konkreettista apua, tai antakaa olla, älkää kiusatko.
Miksi vanhemmat ei vaadi esim. niiltä neuvolan tädeiltä että isälle puhutaan. Kyllä meillä ainakin on puhuttu kun muutta mahdollisuutta ei ole ollut. Kysymys siitä eikö äiti ole mukana ei minusta ole vaatimus, se on vain kysymys, johon voi vasta, ei ole, me selviämme tästä kyllä ilman häntäkin. Kaikkia asioita ei pidä nähdä vaatimuksina, vaikka joku asia saattaakin joskus herättää ihmettelyä kun se ei mene täysin totutusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ihmettele. Itsekin olen saanut lähisukulaisilta kommentteja kuten ”itsepä olet lapset hankkinut” sen sijaan, että olisi tarjottu vaikka apua, kun äiti itkee väsymystä.
Mutta tottahan se on. Nykyään on niin paljon tietoa tarjolla, että kyllä se lasten väsyttävyys pitäisi olla jo selvillä etukäteen. Jokainen siis tekee ihan tietoisesti valinnan tehdä lapsia ja kärsiä se väsymys.
Itse valitsin toisin enkä lapsia ole hankkinut, enkä todellakaan ala myöskään muiden päinvastaisen valinnan seurauksia korjaamaan. En halunnut omien lasten hankaluuksia enkä todellakaan halua muiden lasten hankaluuksia kontolleni.
Eikä kukaan sitä varmastikkaan sinulta odota tai halua. Joka suvussa on tällaisia nuivia henkilöitä, kukaan tuskin pyytää heiltä mitään, koska tietää että haluavat keskittyä johonkin postimerkkien järjestelemiseen tai vastaavaan.
Jos minä haluan järjestellä niitä postimerkkejä enkä hoitaa muiden itse tekemiään lapsia, niin siihen minulla tosiaan on oikeus. Juuri siksi jätin lapset tekemättä ettei minun tarvitsisi hoitaa lapsia.
Ei siis pitäisi myöskään vihjailla kuinka lisääntyneitä pitäisi auttaa, kun he eivät jaksakaan itse vastata ihan omista valinnoistaan. Järjestäkööt lisääntyneet keskenään hoitorinkejä, kun kerran niin lapsista tykkäävät ja kuulema ovat niiiiin epäitsekkäitäkin.
En todellakaan sitä vihjaillut. Olet sitä ihmistyyppiä, jonka apua ei kaivata. Ei niitä lapsia ihan kelle tahansa ämpärinsankanaamalle haluta jättää.
Kenenkäs apua ne lisääntyneet sitten kaipaa? Jos toisten lisääntyneiden, niin miksi sitä ei sitten järjesty? Eihän suinkaan lisääntyneet pyhimykset voi itsekkäitä tai laiskoja olla auttamaan, eihän 😱?!
Ei kenenkään ulkopuolisen apua voi ottaa niin paljon vastaan, että se radikaalisti muuttaisi tilannetta. Ehkä jos lasten mummola on lähellä niin se olisi sellainen asia. Täytyy olla ihminen joka oikeasti haluaa viettää aikaa lasten kanssa, että määrällisesti apua tulisi niin paljon että vaikuttaisi. Tärkeimpänä asiana näkisin työelämän joustot, mitkä auttaisivat.
Miten paljon niitä joustoja oikein pitäisi olla? Jo nyt vanhempi saa olla lapsen kanssa kotona kolme VUOTTA, saa olla pois töistä sairastuneen lapsen takia, saa tehdä osa-aikatyötä pienen koululaisen kanssa (ja vaikka jatkuvasti kunhan sopii työnantajan kanssa), päivähoito on lähes ilmaista. Mitä ihmettä vielä puuttuu?
Olen asunut Ruotsissa nyt viitisen vuotta ja täällä nuo joustot nyt vaan oikeasti on joustoja. Työntekijällä on oikeus ilmoittaa että vähentää työaikaa ja oikeus ilmoittaa että jää sairaan lapsen kanssa kotiin. Suomessa tästä kaikesta pitää vääntää. Myös mies voi vain ilmoittaa pitävänsä hoitovapaata ilman että aletaan uhkailemaan potkuilla, kuten meille tehtiin Suomessa. Asenneilmapiiri on eri kuin yö ja päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ihmettele. Itsekin olen saanut lähisukulaisilta kommentteja kuten ”itsepä olet lapset hankkinut” sen sijaan, että olisi tarjottu vaikka apua, kun äiti itkee väsymystä.
Mutta tottahan se on. Nykyään on niin paljon tietoa tarjolla, että kyllä se lasten väsyttävyys pitäisi olla jo selvillä etukäteen. Jokainen siis tekee ihan tietoisesti valinnan tehdä lapsia ja kärsiä se väsymys.
Itse valitsin toisin enkä lapsia ole hankkinut, enkä todellakaan ala myöskään muiden päinvastaisen valinnan seurauksia korjaamaan. En halunnut omien lasten hankaluuksia enkä todellakaan halua muiden lasten hankaluuksia kontolleni.
Eikä kukaan sitä varmastikkaan sinulta odota tai halua. Joka suvussa on tällaisia nuivia henkilöitä, kukaan tuskin pyytää heiltä mitään, koska tietää että haluavat keskittyä johonkin postimerkkien järjestelemiseen tai vastaavaan.
Jos minä haluan järjestellä niitä postimerkkejä enkä hoitaa muiden itse tekemiään lapsia, niin siihen minulla tosiaan on oikeus. Juuri siksi jätin lapset tekemättä ettei minun tarvitsisi hoitaa lapsia.
Ei siis pitäisi myöskään vihjailla kuinka lisääntyneitä pitäisi auttaa, kun he eivät jaksakaan itse vastata ihan omista valinnoistaan. Järjestäkööt lisääntyneet keskenään hoitorinkejä, kun kerran niin lapsista tykkäävät ja kuulema ovat niiiiin epäitsekkäitäkin.
En todellakaan sitä vihjaillut. Olet sitä ihmistyyppiä, jonka apua ei kaivata. Ei niitä lapsia ihan kelle tahansa ämpärinsankanaamalle haluta jättää.
Kenenkäs apua ne lisääntyneet sitten kaipaa? Jos toisten lisääntyneiden, niin miksi sitä ei sitten järjesty? Eihän suinkaan lisääntyneet pyhimykset voi itsekkäitä tai laiskoja olla auttamaan, eihän 😱?!
Ei kenenkään ulkopuolisen apua voi ottaa niin paljon vastaan, että se radikaalisti muuttaisi tilannetta. Ehkä jos lasten mummola on lähellä niin se olisi sellainen asia. Täytyy olla ihminen joka oikeasti haluaa viettää aikaa lasten kanssa, että määrällisesti apua tulisi niin paljon että vaikuttaisi. Tärkeimpänä asiana näkisin työelämän joustot, mitkä auttaisivat.
Miten paljon niitä joustoja oikein pitäisi olla? Jo nyt vanhempi saa olla lapsen kanssa kotona kolme VUOTTA, saa olla pois töistä sairastuneen lapsen takia, saa tehdä osa-aikatyötä pienen koululaisen kanssa (ja vaikka jatkuvasti kunhan sopii työnantajan kanssa), päivähoito on lähes ilmaista. Mitä ihmettä vielä puuttuu?
Ei ole monelle realistista olla 3 vuotta kotona taloudellisesti. Itselle oli, mutta harvalle on. Sanon periaatteessa joo oikeus tehdä osa-aikaista, käytännössä ei toteudu joka alalla. Päivähoito on laiha lohtu siitä, että joku muu hoitaa sinun lapsesi.
Väitän, että jos tuottaisikin sitä, että vanhempi hoitas lasta ekat 4 vuotta kotona ja sitten olisi oikeasti niitä osa-aikaisia työpaikkoja, niin perheet jaksaisi paremmin. Ks näinhän se tuon tutkimuksen mukaan on maissa, joissa asiat on noin järjestetty eikä äitejä syyllistetä kotiin jäämisestä.
Lapselle tekee hyvää viimeistään kolmivuotiaana päästä ikätovereiden seuraan päivisin. Vaikka äiti mielellään olisi kotona 4 -vuotta, se olisi lapsen tarpeiden vastaista. Harvoin on niin isoja perheitä, että lapsella olisi kotona leikkiseurat valmiiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työ- ja perhe-elämän yhdistäminen on vaikeaa jos ei mahdotonta. Töitä on nykyään muutenkin vähän, on omattava substanssiosaamista ja pysyttävä alansa aallonharjalla pitääkseen työnsä. En siis ole edes mikään av:n kuuluisa ”vaativan alan asiantuntija,” mutta kuitenkin kaupallisen alan korkeakoulututkinnon omaavana kuulun siihen porukkaan joka taistelee samoista, vähenemistä pesteistä merkonomien, tradenomien ja ekonomien kanssa, karkeasti sanottuna.
Töistä ei voi ja uskalla olla pois ettei tule monoa, ja se aidosti pelottaa näin lama-ajan lapsena. Itse en ole joutunut ikinä (vielä) olemaan työtön, mutta nykyään se on monella edessä ennemmin tai myöhemmin. Työttömyys ahdistaa, koska olen lukenut ja tuttavien kautta kokenut ettei uudelleentyöllistyminen ole itsestäänselvyys. Elämästä tulee yhtä selviytymistaistelua, vaikken edes pidä itseäni suorittajaluonteeena. Taloudellinen epävarmuus vaan on terveyshuolien ohella suurin ahdistuksen ja stressinaiheuttaja.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te teette niitä lapsia jos kaikki on niin raskasta ja kaikesta uupuu. Ei ennen valitettu koko ajan kaikesta.
Koska se kaikesta huolimatta on sen arvoista. Ajatteleppa miten mahtavaa sen täytyy olla, kun me teemme elämästämme sen takia näin vaikeaa ihan vapaaehtoisesti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö olisi tahtoa tehdä näistä asioista parempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään ei nykyään riitä.
Oman lapsen 4v neuvolassa kysyttiin, onko polkupyörää. No ei ollut, potkupyörä on. Lapsi syntynyt talvella ja tarkoitus oli keväällä ostaa polkupyörä. Neuvolatäti sanoi, että kyllä pitää polkupyörä hankkia. Joo, mutta mitä sillä tekee keskellä talvea?
Hankittiin pyörä. 5-vuotiaana lapsi oppi uimaan, mutta ajoi vielä apupyörillä. Sillä , että lapsi osasi uida yli 20 m ei ollut mitään merkitystä. Kun taas oli vaan se pyöräily, se pyöräily.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhissä maissa joissa ei ole sosiaaliturvaa, ihmiset huolehtivat toisistaan.
Suomessa se on ulkoistettu viranomaisille.
Neuvolassa jos sanoo ettei jaksa enää valvoa neljättä kuukautta koliikkivauvan kanssa niin konkreettisen avun sijaan ensin täytellään masennuskaavakkeita, siitä seuraa joku huoli-ilmoitus ja sitten saakin sosionomin kotisohvalleen tarkkailemaan tilannetta.Vaikka ollaan olevinaan hyvinvointivaltio ja meidän neuvolajärjestelmä on hyvä niin mitään konkreettista apua ei kuitenkaan saa.
Suomessa on myös hyvin vahva tasapäistämisen kulttuuri. Kaikkien tulee mahtua samaan muottiin.
Kun vauva syntyi, jäin yksin, mies lähti. Kerroin asiasta neuvolassa ja kylläpä syntyi huoli. Nyt heti apua!
Joo. Se apu oli sitä, että tuli täti kerran kuussa meille tunniksi juttelemaan. Eli mitään konkreettista apua en saanut, tsekattiin vaan, että miten meillä menee lapsen kanssa. Ihan hyvin, kiitos vaan kysymästä, mutta esim raha olisi auttanut siinä tilanteessa enemmän kuin täti jutustelemassa.
Vinkki neuvolasta ei jaeta rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkolailla kaikki vähiten uupuneet olivat kulttuureista, joissa isovanhemmat hoitaa lapset joko pääosin tai kokonaan.
Johtuu varmaan siitä, että nykylapsista kasvatetaan vaativia. Lapset ovat kaiken keskipiste elämässä. Heidän ehdoillaan mennään kaikessa. Lapsi saa valita mitä syödään minne mennään jne.. Ei ennen ollut sellaista.
Lisäksi lasten aivoja viritellään liikaa kaiken maailman leluilla ja aktiivisuuslaitteilla. Mitä noista seuraa? Liikaa vilkkautta ja keskittymiskyky vaan vähenee ym.
Vanhemmat aiheuttavat itse uupumuksensa. Noin 40- 50v sitten ei ollut uupumusta vaikka oli kolmesta neljään lasta, jotka olivat syntyneet noin viiden vuoden sisällä.
Ei ollut myös leluvuoria kenenkään tutun / ystävän lastenhuoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ihmettele. Itsekin olen saanut lähisukulaisilta kommentteja kuten ”itsepä olet lapset hankkinut” sen sijaan, että olisi tarjottu vaikka apua, kun äiti itkee väsymystä.
Mutta tottahan se on. Nykyään on niin paljon tietoa tarjolla, että kyllä se lasten väsyttävyys pitäisi olla jo selvillä etukäteen. Jokainen siis tekee ihan tietoisesti valinnan tehdä lapsia ja kärsiä se väsymys.
Itse valitsin toisin enkä lapsia ole hankkinut, enkä todellakaan ala myöskään muiden päinvastaisen valinnan seurauksia korjaamaan. En halunnut omien lasten hankaluuksia enkä todellakaan halua muiden lasten hankaluuksia kontolleni.
Eikä kukaan sitä varmastikkaan sinulta odota tai halua. Joka suvussa on tällaisia nuivia henkilöitä, kukaan tuskin pyytää heiltä mitään, koska tietää että haluavat keskittyä johonkin postimerkkien järjestelemiseen tai vastaavaan.
Jos minä haluan järjestellä niitä postimerkkejä enkä hoitaa muiden itse tekemiään lapsia, niin siihen minulla tosiaan on oikeus. Juuri siksi jätin lapset tekemättä ettei minun tarvitsisi hoitaa lapsia.
Ei siis pitäisi myöskään vihjailla kuinka lisääntyneitä pitäisi auttaa, kun he eivät jaksakaan itse vastata ihan omista valinnoistaan. Järjestäkööt lisääntyneet keskenään hoitorinkejä, kun kerran niin lapsista tykkäävät ja kuulema ovat niiiiin epäitsekkäitäkin.
En todellakaan sitä vihjaillut. Olet sitä ihmistyyppiä, jonka apua ei kaivata. Ei niitä lapsia ihan kelle tahansa ämpärinsankanaamalle haluta jättää.
Kenenkäs apua ne lisääntyneet sitten kaipaa? Jos toisten lisääntyneiden, niin miksi sitä ei sitten järjesty? Eihän suinkaan lisääntyneet pyhimykset voi itsekkäitä tai laiskoja olla auttamaan, eihän 😱?!
Ei kenenkään ulkopuolisen apua voi ottaa niin paljon vastaan, että se radikaalisti muuttaisi tilannetta. Ehkä jos lasten mummola on lähellä niin se olisi sellainen asia. Täytyy olla ihminen joka oikeasti haluaa viettää aikaa lasten kanssa, että määrällisesti apua tulisi niin paljon että vaikuttaisi. Tärkeimpänä asiana näkisin työelämän joustot, mitkä auttaisivat.
Miten paljon niitä joustoja oikein pitäisi olla? Jo nyt vanhempi saa olla lapsen kanssa kotona kolme VUOTTA, saa olla pois töistä sairastuneen lapsen takia, saa tehdä osa-aikatyötä pienen koululaisen kanssa (ja vaikka jatkuvasti kunhan sopii työnantajan kanssa), päivähoito on lähes ilmaista. Mitä ihmettä vielä puuttuu?
Ei ole monelle realistista olla 3 vuotta kotona taloudellisesti. Itselle oli, mutta harvalle on. Sanon periaatteessa joo oikeus tehdä osa-aikaista, käytännössä ei toteudu joka alalla. Päivähoito on laiha lohtu siitä, että joku muu hoitaa sinun lapsesi.
Väitän, että jos tuottaisikin sitä, että vanhempi hoitas lasta ekat 4 vuotta kotona ja sitten olisi oikeasti niitä osa-aikaisia työpaikkoja, niin perheet jaksaisi paremmin. Ks näinhän se tuon tutkimuksen mukaan on maissa, joissa asiat on noin järjestetty eikä äitejä syyllistetä kotiin jäämisestä.
Lapselle tekee hyvää viimeistään kolmivuotiaana päästä ikätovereiden seuraan päivisin. Vaikka äiti mielellään olisi kotona 4 -vuotta, se olisi lapsen tarpeiden vastaista. Harvoin on niin isoja perheitä, että lapsella olisi kotona leikkiseurat valmiiksi.
Olin ainoa lapsi kouluikään asti. Kotona äidin kanssa esikouluikäiseksi. Kaverit löytyi pihalta ja naapurista, en minä kököttänyt äidin helmoissa koko aikaa.
Sehän se onkin nykyaikana ihan järjetöntä, että lapset ei enää liiku ulkona, metsässä, luistinradalla jne kavereiden kanssa. Vaan niitä kavereita on vaan jossain päiväkodissa. Ja vielä 7-vuotiaan vieressä vanhempi seisoo tollottamassa, kun lapsi laskee pulkalla mäkeä ja kypärä päässä tietty.
Jos joku olisi ollut pulkkamäessä kypärä päässä, kun olin lapsi, niin sehän olisi ollut huvittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te teette niitä lapsia jos kaikki on niin raskasta ja kaikesta uupuu. Ei ennen valitettu koko ajan kaikesta.
Eipä se vanhemmuus ennen ollutkaan näin tappavaa.
Sillä entisaikain vanhemmuudella lähtee nykyään lapset huostaan viidessä minuutissa.
Ennen oli myös palvelut lähellä, neuvolat, koulut, päivähoito, leikkipuisto jne.
Nykyään kaikki on keskitettyä, päivähoitomatkat voi viedä yli kaksi tuntia päivässä. Hammashoitolaan pitää olla mukana vielä yläkoululaisenkin kanssa keskellä työpäivää, päivähoito ja koulu "osallistaa" näännyksiin asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ihmettele. Itsekin olen saanut lähisukulaisilta kommentteja kuten ”itsepä olet lapset hankkinut” sen sijaan, että olisi tarjottu vaikka apua, kun äiti itkee väsymystä.
Mutta tottahan se on. Nykyään on niin paljon tietoa tarjolla, että kyllä se lasten väsyttävyys pitäisi olla jo selvillä etukäteen. Jokainen siis tekee ihan tietoisesti valinnan tehdä lapsia ja kärsiä se väsymys.
Itse valitsin toisin enkä lapsia ole hankkinut, enkä todellakaan ala myöskään muiden päinvastaisen valinnan seurauksia korjaamaan. En halunnut omien lasten hankaluuksia enkä todellakaan halua muiden lasten hankaluuksia kontolleni.
Eikä kukaan sitä varmastikkaan sinulta odota tai halua. Joka suvussa on tällaisia nuivia henkilöitä, kukaan tuskin pyytää heiltä mitään, koska tietää että haluavat keskittyä johonkin postimerkkien järjestelemiseen tai vastaavaan.
Jos minä haluan järjestellä niitä postimerkkejä enkä hoitaa muiden itse tekemiään lapsia, niin siihen minulla tosiaan on oikeus. Juuri siksi jätin lapset tekemättä ettei minun tarvitsisi hoitaa lapsia.
Ei siis pitäisi myöskään vihjailla kuinka lisääntyneitä pitäisi auttaa, kun he eivät jaksakaan itse vastata ihan omista valinnoistaan. Järjestäkööt lisääntyneet keskenään hoitorinkejä, kun kerran niin lapsista tykkäävät ja kuulema ovat niiiiin epäitsekkäitäkin.
En todellakaan sitä vihjaillut. Olet sitä ihmistyyppiä, jonka apua ei kaivata. Ei niitä lapsia ihan kelle tahansa ämpärinsankanaamalle haluta jättää.
Kenenkäs apua ne lisääntyneet sitten kaipaa? Jos toisten lisääntyneiden, niin miksi sitä ei sitten järjesty? Eihän suinkaan lisääntyneet pyhimykset voi itsekkäitä tai laiskoja olla auttamaan, eihän 😱?!
Ei kenenkään ulkopuolisen apua voi ottaa niin paljon vastaan, että se radikaalisti muuttaisi tilannetta. Ehkä jos lasten mummola on lähellä niin se olisi sellainen asia. Täytyy olla ihminen joka oikeasti haluaa viettää aikaa lasten kanssa, että määrällisesti apua tulisi niin paljon että vaikuttaisi. Tärkeimpänä asiana näkisin työelämän joustot, mitkä auttaisivat.
Miten paljon niitä joustoja oikein pitäisi olla? Jo nyt vanhempi saa olla lapsen kanssa kotona kolme VUOTTA, saa olla pois töistä sairastuneen lapsen takia, saa tehdä osa-aikatyötä pienen koululaisen kanssa (ja vaikka jatkuvasti kunhan sopii työnantajan kanssa), päivähoito on lähes ilmaista. Mitä ihmettä vielä puuttuu?
Olen asunut Ruotsissa nyt viitisen vuotta ja täällä nuo joustot nyt vaan oikeasti on joustoja. Työntekijällä on oikeus ilmoittaa että vähentää työaikaa ja oikeus ilmoittaa että jää sairaan lapsen kanssa kotiin. Suomessa tästä kaikesta pitää vääntää. Myös mies voi vain ilmoittaa pitävänsä hoitovapaata ilman että aletaan uhkailemaan potkuilla, kuten meille tehtiin Suomessa. Asenneilmapiiri on eri kuin yö ja päivä.
Suomessa on oikeus lyhentää työaikaa ja jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin. Ei ole pitänyt vääntää. Mieskin oli aikoinaan (2005) lapsen kanssa kotona 5 kk, eikä uhattu potkuilla.
uupumus ja burn outit on vaan muotia nyt.
Nykyään kaikki helposti saatavilla, lasten hoito ja kasvatus ei oo koskaan ollu niin helppoa kuin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Johtuu varmaan siitä, että nykylapsista kasvatetaan vaativia. Lapset ovat kaiken keskipiste elämässä. Heidän ehdoillaan mennään kaikessa. Lapsi saa valita mitä syödään minne mennään jne.. Ei ennen ollut sellaista.
Lisäksi lasten aivoja viritellään liikaa kaiken maailman leluilla ja aktiivisuuslaitteilla. Mitä noista seuraa? Liikaa vilkkautta ja keskittymiskyky vaan vähenee ym.
Vanhemmat aiheuttavat itse uupumuksensa. Noin 40- 50v sitten ei ollut uupumusta vaikka oli kolmesta neljään lasta, jotka olivat syntyneet noin viiden vuoden sisällä.
Ei ollut myös leluvuoria kenenkään tutun / ystävän lastenhuoneessa.
40-50v sitten oli selkeämmin lasten maailma ja aikuisten maailma. Kotona oli aina turvallinen aikuinen, jos tarvittiin. Mutta lapset leikki ja juoksi ulkona pääasiassa keskenään. Ei juuri ollut alle kouluikäisenä kellään ohjattuja harrastuksia. Omatoimisesti pelattiin jalkapalloa, jonkun arkkitehtuurikerhon sijaan itse rakennettiin majoja ja lumilinnoja.
Nyt pitää lapsille olla erikseen majanrakennuskurssi.
Ei ollut ongelmia sen suhteen, että lapset ei olisi liikkuneet tarpeeksi. Ja vanhemmat teki niitä aikuisten kotitöitä kotona. Nyt vanhemman pitäisi sekä juosta lapsen perässä ulkona että hoitaa se koti. Aika ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ihmettele. Itsekin olen saanut lähisukulaisilta kommentteja kuten ”itsepä olet lapset hankkinut” sen sijaan, että olisi tarjottu vaikka apua, kun äiti itkee väsymystä.
No itse sä olet ne hankkinut. Ei kukaan sukulainen pakottanut, eikö niiden tarvitse sinun lapsiasi hoitaa.
Kyllä on itsekästä sakkia, muiden pitää lapsetkin hoitaa varmaan ihan laitokselta asti...
Ei niiden "tarvitse", mutta tervemmässä ympäristössä he haluaisivat auttaa, jopa tarjotuisivat siihen, kun huomaisivat että kaikki ei suju hyvin.
Miten paljon niitä joustoja oikein pitäisi olla? Jo nyt vanhempi saa olla lapsen kanssa kotona kolme VUOTTA, saa olla pois töistä sairastuneen lapsen takia, saa tehdä osa-aikatyötä pienen koululaisen kanssa (ja vaikka jatkuvasti kunhan sopii työnantajan kanssa), päivähoito on lähes ilmaista. Mitä ihmettä vielä puuttuu?