Lue keskustelun säännöt.
Tutkimus: Suomalaisvanhemmat uupuneita
18.12.2020 |
"Vanhempien uupumusta on ensimmäistä kertaa vertailtu eri maiden välillä. Laajassa kansainvälisessä vertailututkimuksessa havaittiin, että vanhemmuuden uupumuksen esiintyvyydessä on huomattavia eroja eri maiden välillä.
Suomi sijoittui listauksessa seitsemänneksi, mikä oli tutkimuksen Suomen osuudesta vastaavan Jyväskylän yliopiston professorin Kaisa Aunolan mielestä yllättävää.
– Suomi on kuitenkin hyvinvointivaltio ja meillä on moni asia paremmin kuin useissa muissa maissa, mutta uupumuksen näkökulmasta sijoituimmekin aika kärkipäähän.
Suomea enemmän uupumusta raportoitiin Puolassa, Belgiassa, Sveitsissä, Egyptissä, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Vähiten uupumusta esiintyi Thaimaassa ja Kuubassa.
Maiden välisiä eroja vanhemmuuden uupumuksessa selittivät ennen kaikkea kulttuuriset arvot.
Individualistisissa eli yksilökeskeisissä maissa uupumusoireet olivat tyypillisempiä kuin yhteisöllisissä maissa. Myös vakavaa uupumusta esiintyi yksilökeskeisissä maissa yhteisöllisiä maita yleisemmin.
Yksilökeskeisyydellä oli suurempi rooli vanhempien uupumuksen selittäjänä kuin muilla kulttuurisilla arvoilla, maiden välisillä taloudellisilla eroilla tai yksilöön ja perheeseen liittyvillä taustatekijöillä.
Siinä mielessä yksilökeskeisiin maihin lukeutuvan Suomen sijoitus uupumuslistan kärkipäässä on hyvin ymmärrettävä, Aunola sanoo.
– Yksilökeskeisissä maissa ajatellaan, että yksilö on vastuussa lähinnä itsestään ja ihan lähimmästä perhepiiristään. Yhteisöllisissä kulttuureissa toimitaan yhdessä ja kannetaan vastuuta laajemmasta ympäristöstä. On ehkä enemmän tällaista koko kylä kasvattaa -henkeä."
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ollaan myös superitsekkäitä. Myös lapsiperheet ovat sitä. Keskitytään tasan tarkkaan omaan perheeseen. Sitten ollaan tietysti yksin kun ongelmia tulee.
Näin on. Nyt iloitaan, kun Koronasta saatiin syy olla joulu "oman perheen kesken". Tai mietitään miten vältellä sukulaisia, miten sanoa loukkaamatta anopille/miehen siskolle/miehelle/lapsille/suvulle, että haluaa olla vaan kotona "oman perheen kesken". Aloitetaan jo nuorina, kysellään miten muotoilla hääkutsu niin, että perheelliset sukulaiset jättäisi omat lapsensa kotiin ja tulisi vaan aikuisten kesken bilettämään, koska MEIDÄN häät ja MEIDÄN tavalla ollaan. Vauvan synnyttyä anoppi puuttuu liikaa asioihin, antaa vääriä ruokia lapselle, ei pidä kiinni päivärytmistä tai tekee jotain muuta väärää, ei toimi tasan sen mukaan mitä nuori äiti haluaa. Otetaan "vauvakupla" syyksi vältellä sukua ja ystäviä, ei nähdä, että hekin voisivat tarvita apua, tai ihan vaan seuraa. Muutama vuosi ja itketään uupumusta ja yksinäisyyttä, kun kukaan ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Johtuu varmaan siitä, että nykylapsista kasvatetaan vaativia. Lapset ovat kaiken keskipiste elämässä. Heidän ehdoillaan mennään kaikessa. Lapsi saa valita mitä syödään minne mennään jne.. Ei ennen ollut sellaista.
Lisäksi lasten aivoja viritellään liikaa kaiken maailman leluilla ja aktiivisuuslaitteilla. Mitä noista seuraa? Liikaa vilkkautta ja keskittymiskyky vaan vähenee ym.
Vanhemmat aiheuttavat itse uupumuksensa. Noin 40- 50v sitten ei ollut uupumusta vaikka oli kolmesta neljään lasta, jotka olivat syntyneet noin viiden vuoden sisällä.
Ei ollut myös leluvuoria kenenkään tutun / ystävän lastenhuoneessa.
Tämä. Joku tunnettu henkilö totesi hiljattain televisiossa, että lapset vaan kulkivat mukana ennen, kaikki ei pyörinyt lasten ehdoilla. Lapsi ei ollut kaiken keskipiste.
Miksi näissä tutkimuksissa ei koskaan myös mainita sitä, että millä alueella asutaan vaikuttaa myös?
Tottakai varmasti uupumusta ja masennusta esiintyy Suomessa enemmän, kuin jossain lämpimässä maassa. Ihmiset eivät tunnu ymmärtävän miten paljon aurinko ja pitkät valoiset päivät antavat energiaa.
Eine lapset uuvuta, meillä mies imee kaiken energian ja on ky*pä otsassa jatkuvasti 😴
Lapsien kanssa jopa paljon mukavampaa.
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen kulttuuri on vanhemmuuden suhteen äärimmäisen syyllistävä. Sukulaisetkaan eivät auta, vaan katsovat sukutilaisuuksissa parkuvan uhmaikäisen kanssa tuskailevaa äitiä lähinnä pilkallinen hymy huulillaan. Kukaan ei sano väsyneelle äitiparalle, että mene ja syö se kakkupala rauhassa, katson sun muksujen perään.
No ja sitten koululaiset. Vilmaan tulee opettajilta viestejä jatkuvalla syötöllä, niihin on reagoitava heti. Yritä siinä sitten kolmen koululaisen kanssa olla työelämässä.
Toivottavasti kukaan ei älä lapsia laittamaan maailmaan siten, että kyllä sukulaiset auttavat. Ei voi eikä pidä laskea mitään isovanhempien varaankaan.
Itsellä ei ole ollut mitään mahdollisuutta turvautua vanhempien apuun eikä ole monella muullakaan. Lapset saadaan omaan perheeseen ja myös hoidetaan ilman suvun apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on myös yksi maailman tasa-arvoisimpia maita eli meillä on itsestäänselvää, että naiset eivät jää pois työelämästä. Jostain kumman syystä kotiäitivaltaisissa Euroopan maissa ei uuvuta, koska siellä on aikaa olla oman lapsen kanssa ihan eri tavalla kuin meillä.
Tuossa puhuttiin vanhemmista, ei äideistä. Mutta kun välttämättä haluat puhua juuri naisista, niin suomalainen äiti-ihminen näyttää jäävän kotiin EU-maiden keskiarvoa useammin. Ruotsalainen painaa töissä, eikä ahdista, samoin esim. Alankomaissa. Eli tilastojen perusteella kotiäitiys uuvuttaa, vanhemmuuden jakaminen ei.
https://ec.europa.eu/social/main.jsp?langId=en&catId=1196&newsId=2337&f…
Ruotsalainen tai vaikka belgialainen äiti tekee osa-aikatyötä, tilastoissahan ei näy se, ollaanko osa- vai kokoaikaisesti poissa lasten luota. Suomalainen äiti ei jää kotiin muita useammin, mutta meillä tilastointi tehdään kotihoidontukiperusteisesti eli sen mukaan, oletko hoitovapaalla vai et. Muualla työtön äiti tilastoidaan työttömäksi, meillä hän on usein hoitovapaalla.
Ei ole pelkkä tilastointiharha, ruotsalainen äiti ei jää koskaan kotiin kolmeksi vuodeksi, saati viidestä kymmeneen vuoteen useamman lapsen kanssa. Hän menee töihin noin vuoden päästä isän siirtyessä vapaalle ja kun toinen lapsi syntyy, vanhempi lapsi jää päiväkotiin, joten arki sujuu helpommin, äiti voi nukkua päivällä ja lapsi saa seuraa ja tekemistä. Ja kun kuopus on noin yksi, jää isä kotiin hänen kanssaan, kunnes nuorempikin menee puolen vuoden tai vuoden päästä päivähoitoon. Ja kun koulu alkaa, niin on aamu- ja iltapäivähoito, niin ei tarvitse lasten olla yksin kotona tai vanhempien panikoida yksin olevien lasten takia ja kiirehtiä kotiin. Lisäksi on myös mahdollisuus tehdä osa-aikaista ja sairaan lapsen hoidon, kuten joku jo mainitsi, maksaa vakuutuskassa ja työnantajalle vain ilmoitus (oman sairauden myötä on oikeus omalla ilmoituksella olla poissa viikon verran). Tämän takia ruotsalaiset ovat vähemmän uupuneita vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on myös yksi maailman tasa-arvoisimpia maita eli meillä on itsestäänselvää, että naiset eivät jää pois työelämästä. Jostain kumman syystä kotiäitivaltaisissa Euroopan maissa ei uuvuta, koska siellä on aikaa olla oman lapsen kanssa ihan eri tavalla kuin meillä.
Tuossa puhuttiin vanhemmista, ei äideistä. Mutta kun välttämättä haluat puhua juuri naisista, niin suomalainen äiti-ihminen näyttää jäävän kotiin EU-maiden keskiarvoa useammin. Ruotsalainen painaa töissä, eikä ahdista, samoin esim. Alankomaissa. Eli tilastojen perusteella kotiäitiys uuvuttaa, vanhemmuuden jakaminen ei.
https://ec.europa.eu/social/main.jsp?langId=en&catId=1196&newsId=2337&f…
Ruotsalainen tai vaikka belgialainen äiti tekee osa-aikatyötä, tilastoissahan ei näy se, ollaanko osa- vai kokoaikaisesti poissa lasten luota. Suomalainen äiti ei jää kotiin muita useammin, mutta meillä tilastointi tehdään kotihoidontukiperusteisesti eli sen mukaan, oletko hoitovapaalla vai et. Muualla työtön äiti tilastoidaan työttömäksi, meillä hän on usein hoitovapaalla.
Ei ole pelkkä tilastointiharha, ruotsalainen äiti ei jää koskaan kotiin kolmeksi vuodeksi, saati viidestä kymmeneen vuoteen useamman lapsen kanssa. Hän menee töihin noin vuoden päästä isän siirtyessä vapaalle ja kun toinen lapsi syntyy, vanhempi lapsi jää päiväkotiin, joten arki sujuu helpommin, äiti voi nukkua päivällä ja lapsi saa seuraa ja tekemistä. Ja kun kuopus on noin yksi, jää isä kotiin hänen kanssaan, kunnes nuorempikin menee puolen vuoden tai vuoden päästä päivähoitoon. Ja kun koulu alkaa, niin on aamu- ja iltapäivähoito, niin ei tarvitse lasten olla yksin kotona tai vanhempien panikoida yksin olevien lasten takia ja kiirehtiä kotiin. Lisäksi on myös mahdollisuus tehdä osa-aikaista ja sairaan lapsen hoidon, kuten joku jo mainitsi, maksaa vakuutuskassa ja työnantajalle vain ilmoitus (oman sairauden myötä on oikeus omalla ilmoituksella olla poissa viikon verran). Tämän takia ruotsalaiset ovat vähemmän uupuneita vanhempia.
Iso osa ruotsalaisvanhemmista tekee osa-aikatyötä vuosia.
Se mikä minua on vanhempana ehdottomasti eniten uuvuttanut on koulujen tila.
Meilläkään ei kahdeksaan (8) vuoteen ollut selvyyttä, mikä kouluista on ns lähikoulu.
Sisaruksia ei luvattu samaan kouluun.
Kaikki vaihtoehdot oli joko sulkemisuhan alla, homeisia tai muuten huonokuntoisia.
Eli käytännössä kukaan täällä ei laittanut mihinkään lähikouluun, vaan parempiin kouluihin keskustassa tms. Kuskaavat.
Neuvola muutti kauemmas.
Hammashoitola on keskitetty rakennuskompleksi työmaa-aluetta olevassa kaupunginosassa, edes teiniä ei saa lähettää sinne yksin.
Terveydenhoitoa ei saa. Käytännössä käymme vakuutusten turvin Töölössä.
Oiontaa ei saatu ollenkaan, maksoimme itse yksityisen.
Ja koko ajan, vuodesta 2007, kouluverkkoja on säädetty, ollaan istuttu varmaan jo tuhansia tunteja info-illoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi näissä tutkimuksissa ei koskaan myös mainita sitä, että millä alueella asutaan vaikuttaa myös?
Tottakai varmasti uupumusta ja masennusta esiintyy Suomessa enemmän, kuin jossain lämpimässä maassa. Ihmiset eivät tunnu ymmärtävän miten paljon aurinko ja pitkät valoiset päivät antavat energiaa.
Totta, ei Suomessakaan kukaan kesällä uuvu.
Vierailija kirjoitti:
Mun mummoni esim muutti tätini luo useammaksi kuukaudeksi auttamaan, kun heille syntyi kolmas lapsi. Samoin asui pitkiä aikoja toisen tätini luona auttamassa lasten kanssa. Meilläkin oli usein, mutta asuttiin samassa kaupungissa niin ei tarvinnut ihan asua meillä.
Omat vanhempani on myös auttaneet paljon. Mutta ovat kyllä harvinaisia siinä. Iso osa isovanhemmista harrastaa itse kaikenlaista, asuu ulkomailla osan vuotta jne.
Nyt ei tuoreen isän äitiä päästetä käymään ennen ristiäisiä saati että voisi muuttaa avuksi. Pitääpä ehdottaa, että neuvolat kannustavat tuohon. Siinä saa äiti apua eikä tarvitse valittaa kuin siitä, että puhelin on napattu pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on myös yksi maailman tasa-arvoisimpia maita eli meillä on itsestäänselvää, että naiset eivät jää pois työelämästä. Jostain kumman syystä kotiäitivaltaisissa Euroopan maissa ei uuvuta, koska siellä on aikaa olla oman lapsen kanssa ihan eri tavalla kuin meillä.
Tuossa puhuttiin vanhemmista, ei äideistä. Mutta kun välttämättä haluat puhua juuri naisista, niin suomalainen äiti-ihminen näyttää jäävän kotiin EU-maiden keskiarvoa useammin. Ruotsalainen painaa töissä, eikä ahdista, samoin esim. Alankomaissa. Eli tilastojen perusteella kotiäitiys uuvuttaa, vanhemmuuden jakaminen ei.
https://ec.europa.eu/social/main.jsp?langId=en&catId=1196&newsId=2337&f…
Ruotsalainen tai vaikka belgialainen äiti tekee osa-aikatyötä, tilastoissahan ei näy se, ollaanko osa- vai kokoaikaisesti poissa lasten luota. Suomalainen äiti ei jää kotiin muita useammin, mutta meillä tilastointi tehdään kotihoidontukiperusteisesti eli sen mukaan, oletko hoitovapaalla vai et. Muualla työtön äiti tilastoidaan työttömäksi, meillä hän on usein hoitovapaalla.
Ei ole pelkkä tilastointiharha, ruotsalainen äiti ei jää koskaan kotiin kolmeksi vuodeksi, saati viidestä kymmeneen vuoteen useamman lapsen kanssa. Hän menee töihin noin vuoden päästä isän siirtyessä vapaalle ja kun toinen lapsi syntyy, vanhempi lapsi jää päiväkotiin, joten arki sujuu helpommin, äiti voi nukkua päivällä ja lapsi saa seuraa ja tekemistä. Ja kun kuopus on noin yksi, jää isä kotiin hänen kanssaan, kunnes nuorempikin menee puolen vuoden tai vuoden päästä päivähoitoon. Ja kun koulu alkaa, niin on aamu- ja iltapäivähoito, niin ei tarvitse lasten olla yksin kotona tai vanhempien panikoida yksin olevien lasten takia ja kiirehtiä kotiin. Lisäksi on myös mahdollisuus tehdä osa-aikaista ja sairaan lapsen hoidon, kuten joku jo mainitsi, maksaa vakuutuskassa ja työnantajalle vain ilmoitus (oman sairauden myötä on oikeus omalla ilmoituksella olla poissa viikon verran). Tämän takia ruotsalaiset ovat vähemmän uupuneita vanhempia.
Iso osa ruotsalaisvanhemmista tekee osa-aikatyötä vuosia.
Se mikä minua on vanhempana ehdottomasti eniten uuvuttanut on koulujen tila.
Meilläkään ei kahdeksaan (8) vuoteen ollut selvyyttä, mikä kouluista on ns lähikoulu.
Sisaruksia ei luvattu samaan kouluun.
Kaikki vaihtoehdot oli joko sulkemisuhan alla, homeisia tai muuten huonokuntoisia.
Eli käytännössä kukaan täällä ei laittanut mihinkään lähikouluun, vaan parempiin kouluihin keskustassa tms. Kuskaavat.
Neuvola muutti kauemmas.
Hammashoitola on keskitetty rakennuskompleksi työmaa-aluetta olevassa kaupunginosassa, edes teiniä ei saa lähettää sinne yksin.
Terveydenhoitoa ei saa. Käytännössä käymme vakuutusten turvin Töölössä.
Oiontaa ei saatu ollenkaan, maksoimme itse yksityisen.
Ja koko ajan, vuodesta 2007, kouluverkkoja on säädetty, ollaan istuttu varmaan jo tuhansia tunteja info-illoissa.
Tämä tietämättömyys on todella uuvuttavaa! Ei mekään tiedetty lähikoulua ennenkuin esikoinen sinne meni, Vantaalla tosin sisarus luvataan samaan kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei nykyään riitä.
Oman lapsen 4v neuvolassa kysyttiin, onko polkupyörää. No ei ollut, potkupyörä on. Lapsi syntynyt talvella ja tarkoitus oli keväällä ostaa polkupyörä. Neuvolatäti sanoi, että kyllä pitää polkupyörä hankkia. Joo, mutta mitä sillä tekee keskellä talvea?
Hankittiin pyörä. 5-vuotiaana lapsi oppi uimaan, mutta ajoi vielä apupyörillä. Sillä , että lapsi osasi uida yli 20 m ei ollut mitään merkitystä. Kun taas oli vaan se pyöräily, se pyöräily.
Tämä!
Meillä keskimmäinen lapsi oppi lukemaan viisivuotiaana, ja uimaan viisivuotiaana. Sukelteli pitkät matkat, ui juurikin tuon 20m, luki Risto Räppääjä - kirjoja jne. Neuvolassa ei sanottu tuohon lukemiseen yhtään mitään. Eikä uimataitoon. Mutta auta armis, kun ruksi ei ollut piirretty ihan niin kuin mallista. Myöskin se, että oli rauhallinen ja kiltti, oli huonu juttu. Että osaako ilmaista tarpeitaan? Eikä se auttanut mitään, että kerroin, että kyllä tuo kotona puolensa pitää ja tunteensa näyttää, mutta päiväkodissa on iso meluava ryhmä, josta lapsi mielellään jättäytyy sivuun.
Eskarissa kerroin, että tytöllä on tylsää, kun osaa kirjaimet ja numerot. Että saisiko sille jotain omaa tekemistä, jossa haastetta. Ei saanut. Samoja tehtäviä teki kuin muutkin, päivästä toiseen. Ryhmässä oli kaksi muutakin jo lukevaa, että ei olisi ollut "turhaa" keksiä jotain muuta edes välillä.
Vasta kun koulu alkoi, tuli jotain positiivistakin palautetta. Sitä ennen vauvasta lähtien on ollut pakko olla keskikäyrällä kasvava, keskivertoinen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on myös yksi maailman tasa-arvoisimpia maita eli meillä on itsestäänselvää, että naiset eivät jää pois työelämästä. Jostain kumman syystä kotiäitivaltaisissa Euroopan maissa ei uuvuta, koska siellä on aikaa olla oman lapsen kanssa ihan eri tavalla kuin meillä.
Tuossa puhuttiin vanhemmista, ei äideistä. Mutta kun välttämättä haluat puhua juuri naisista, niin suomalainen äiti-ihminen näyttää jäävän kotiin EU-maiden keskiarvoa useammin. Ruotsalainen painaa töissä, eikä ahdista, samoin esim. Alankomaissa. Eli tilastojen perusteella kotiäitiys uuvuttaa, vanhemmuuden jakaminen ei.
https://ec.europa.eu/social/main.jsp?langId=en&catId=1196&newsId=2337&f…
Ruotsalainen tai vaikka belgialainen äiti tekee osa-aikatyötä, tilastoissahan ei näy se, ollaanko osa- vai kokoaikaisesti poissa lasten luota. Suomalainen äiti ei jää kotiin muita useammin, mutta meillä tilastointi tehdään kotihoidontukiperusteisesti eli sen mukaan, oletko hoitovapaalla vai et. Muualla työtön äiti tilastoidaan työttömäksi, meillä hän on usein hoitovapaalla.
Ei ole pelkkä tilastointiharha, ruotsalainen äiti ei jää koskaan kotiin kolmeksi vuodeksi, saati viidestä kymmeneen vuoteen useamman lapsen kanssa. Hän menee töihin noin vuoden päästä isän siirtyessä vapaalle ja kun toinen lapsi syntyy, vanhempi lapsi jää päiväkotiin, joten arki sujuu helpommin, äiti voi nukkua päivällä ja lapsi saa seuraa ja tekemistä. Ja kun kuopus on noin yksi, jää isä kotiin hänen kanssaan, kunnes nuorempikin menee puolen vuoden tai vuoden päästä päivähoitoon. Ja kun koulu alkaa, niin on aamu- ja iltapäivähoito, niin ei tarvitse lasten olla yksin kotona tai vanhempien panikoida yksin olevien lasten takia ja kiirehtiä kotiin. Lisäksi on myös mahdollisuus tehdä osa-aikaista ja sairaan lapsen hoidon, kuten joku jo mainitsi, maksaa vakuutuskassa ja työnantajalle vain ilmoitus (oman sairauden myötä on oikeus omalla ilmoituksella olla poissa viikon verran). Tämän takia ruotsalaiset ovat vähemmän uupuneita vanhempia.
Iso osa ruotsalaisvanhemmista tekee osa-aikatyötä vuosia.
Se mikä minua on vanhempana ehdottomasti eniten uuvuttanut on koulujen tila.
Meilläkään ei kahdeksaan (8) vuoteen ollut selvyyttä, mikä kouluista on ns lähikoulu.
Sisaruksia ei luvattu samaan kouluun.
Kaikki vaihtoehdot oli joko sulkemisuhan alla, homeisia tai muuten huonokuntoisia.
Eli käytännössä kukaan täällä ei laittanut mihinkään lähikouluun, vaan parempiin kouluihin keskustassa tms. Kuskaavat.
Neuvola muutti kauemmas.
Hammashoitola on keskitetty rakennuskompleksi työmaa-aluetta olevassa kaupunginosassa, edes teiniä ei saa lähettää sinne yksin.
Terveydenhoitoa ei saa. Käytännössä käymme vakuutusten turvin Töölössä.
Oiontaa ei saatu ollenkaan, maksoimme itse yksityisen.
Ja koko ajan, vuodesta 2007, kouluverkkoja on säädetty, ollaan istuttu varmaan jo tuhansia tunteja info-illoissa.
Onneksi meillä on matkaa lähimpäänkin kouluun 6 km. Lapsi saa koulukyydin eli seisoo portinpielessä klo 6:45 odottamassa taksia, joka vie koululle noin tuntia myöhemmin. Tuon ajan lapsi istuu autossa ja ajaa koulun ohi kahdesti...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on myös yksi maailman tasa-arvoisimpia maita eli meillä on itsestäänselvää, että naiset eivät jää pois työelämästä. Jostain kumman syystä kotiäitivaltaisissa Euroopan maissa ei uuvuta, koska siellä on aikaa olla oman lapsen kanssa ihan eri tavalla kuin meillä.
Tuossa puhuttiin vanhemmista, ei äideistä. Mutta kun välttämättä haluat puhua juuri naisista, niin suomalainen äiti-ihminen näyttää jäävän kotiin EU-maiden keskiarvoa useammin. Ruotsalainen painaa töissä, eikä ahdista, samoin esim. Alankomaissa. Eli tilastojen perusteella kotiäitiys uuvuttaa, vanhemmuuden jakaminen ei.
https://ec.europa.eu/social/main.jsp?langId=en&catId=1196&newsId=2337&f…
Ruotsalainen tai vaikka belgialainen äiti tekee osa-aikatyötä, tilastoissahan ei näy se, ollaanko osa- vai kokoaikaisesti poissa lasten luota. Suomalainen äiti ei jää kotiin muita useammin, mutta meillä tilastointi tehdään kotihoidontukiperusteisesti eli sen mukaan, oletko hoitovapaalla vai et. Muualla työtön äiti tilastoidaan työttömäksi, meillä hän on usein hoitovapaalla.
Ei ole pelkkä tilastointiharha, ruotsalainen äiti ei jää koskaan kotiin kolmeksi vuodeksi, saati viidestä kymmeneen vuoteen useamman lapsen kanssa. Hän menee töihin noin vuoden päästä isän siirtyessä vapaalle ja kun toinen lapsi syntyy, vanhempi lapsi jää päiväkotiin, joten arki sujuu helpommin, äiti voi nukkua päivällä ja lapsi saa seuraa ja tekemistä. Ja kun kuopus on noin yksi, jää isä kotiin hänen kanssaan, kunnes nuorempikin menee puolen vuoden tai vuoden päästä päivähoitoon. Ja kun koulu alkaa, niin on aamu- ja iltapäivähoito, niin ei tarvitse lasten olla yksin kotona tai vanhempien panikoida yksin olevien lasten takia ja kiirehtiä kotiin. Lisäksi on myös mahdollisuus tehdä osa-aikaista ja sairaan lapsen hoidon, kuten joku jo mainitsi, maksaa vakuutuskassa ja työnantajalle vain ilmoitus (oman sairauden myötä on oikeus omalla ilmoituksella olla poissa viikon verran). Tämän takia ruotsalaiset ovat vähemmän uupuneita vanhempia.
Iso osa ruotsalaisvanhemmista tekee osa-aikatyötä vuosia.
Se mikä minua on vanhempana ehdottomasti eniten uuvuttanut on koulujen tila.
Meilläkään ei kahdeksaan (8) vuoteen ollut selvyyttä, mikä kouluista on ns lähikoulu.
Sisaruksia ei luvattu samaan kouluun.
Kaikki vaihtoehdot oli joko sulkemisuhan alla, homeisia tai muuten huonokuntoisia.
Eli käytännössä kukaan täällä ei laittanut mihinkään lähikouluun, vaan parempiin kouluihin keskustassa tms. Kuskaavat.
Neuvola muutti kauemmas.
Hammashoitola on keskitetty rakennuskompleksi työmaa-aluetta olevassa kaupunginosassa, edes teiniä ei saa lähettää sinne yksin.
Terveydenhoitoa ei saa. Käytännössä käymme vakuutusten turvin Töölössä.
Oiontaa ei saatu ollenkaan, maksoimme itse yksityisen.
Ja koko ajan, vuodesta 2007, kouluverkkoja on säädetty, ollaan istuttu varmaan jo tuhansia tunteja info-illoissa.
Onneksi meillä on matkaa lähimpäänkin kouluun 6 km. Lapsi saa koulukyydin eli seisoo portinpielessä klo 6:45 odottamassa taksia, joka vie koululle noin tuntia myöhemmin. Tuon ajan lapsi istuu autossa ja ajaa koulun ohi kahdesti...
Ei oo helppoa missään. Mutta onneksi ei tarvi lapsen yksin kävellä kouluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on myös yksi maailman tasa-arvoisimpia maita eli meillä on itsestäänselvää, että naiset eivät jää pois työelämästä. Jostain kumman syystä kotiäitivaltaisissa Euroopan maissa ei uuvuta, koska siellä on aikaa olla oman lapsen kanssa ihan eri tavalla kuin meillä.
Tuossa puhuttiin vanhemmista, ei äideistä. Mutta kun välttämättä haluat puhua juuri naisista, niin suomalainen äiti-ihminen näyttää jäävän kotiin EU-maiden keskiarvoa useammin. Ruotsalainen painaa töissä, eikä ahdista, samoin esim. Alankomaissa. Eli tilastojen perusteella kotiäitiys uuvuttaa, vanhemmuuden jakaminen ei.
https://ec.europa.eu/social/main.jsp?langId=en&catId=1196&newsId=2337&f…
Ruotsalainen tai vaikka belgialainen äiti tekee osa-aikatyötä, tilastoissahan ei näy se, ollaanko osa- vai kokoaikaisesti poissa lasten luota. Suomalainen äiti ei jää kotiin muita useammin, mutta meillä tilastointi tehdään kotihoidontukiperusteisesti eli sen mukaan, oletko hoitovapaalla vai et. Muualla työtön äiti tilastoidaan työttömäksi, meillä hän on usein hoitovapaalla.
Ei ole pelkkä tilastointiharha, ruotsalainen äiti ei jää koskaan kotiin kolmeksi vuodeksi, saati viidestä kymmeneen vuoteen useamman lapsen kanssa. Hän menee töihin noin vuoden päästä isän siirtyessä vapaalle ja kun toinen lapsi syntyy, vanhempi lapsi jää päiväkotiin, joten arki sujuu helpommin, äiti voi nukkua päivällä ja lapsi saa seuraa ja tekemistä. Ja kun kuopus on noin yksi, jää isä kotiin hänen kanssaan, kunnes nuorempikin menee puolen vuoden tai vuoden päästä päivähoitoon. Ja kun koulu alkaa, niin on aamu- ja iltapäivähoito, niin ei tarvitse lasten olla yksin kotona tai vanhempien panikoida yksin olevien lasten takia ja kiirehtiä kotiin. Lisäksi on myös mahdollisuus tehdä osa-aikaista ja sairaan lapsen hoidon, kuten joku jo mainitsi, maksaa vakuutuskassa ja työnantajalle vain ilmoitus (oman sairauden myötä on oikeus omalla ilmoituksella olla poissa viikon verran). Tämän takia ruotsalaiset ovat vähemmän uupuneita vanhempia.
Iso osa ruotsalaisvanhemmista tekee osa-aikatyötä vuosia.
Se mikä minua on vanhempana ehdottomasti eniten uuvuttanut on koulujen tila.
Meilläkään ei kahdeksaan (8) vuoteen ollut selvyyttä, mikä kouluista on ns lähikoulu.
Sisaruksia ei luvattu samaan kouluun.
Kaikki vaihtoehdot oli joko sulkemisuhan alla, homeisia tai muuten huonokuntoisia.
Eli käytännössä kukaan täällä ei laittanut mihinkään lähikouluun, vaan parempiin kouluihin keskustassa tms. Kuskaavat.
Neuvola muutti kauemmas.
Hammashoitola on keskitetty rakennuskompleksi työmaa-aluetta olevassa kaupunginosassa, edes teiniä ei saa lähettää sinne yksin.
Terveydenhoitoa ei saa. Käytännössä käymme vakuutusten turvin Töölössä.
Oiontaa ei saatu ollenkaan, maksoimme itse yksityisen.
Ja koko ajan, vuodesta 2007, kouluverkkoja on säädetty, ollaan istuttu varmaan jo tuhansia tunteja info-illoissa.
Onneksi meillä on matkaa lähimpäänkin kouluun 6 km. Lapsi saa koulukyydin eli seisoo portinpielessä klo 6:45 odottamassa taksia, joka vie koululle noin tuntia myöhemmin. Tuon ajan lapsi istuu autossa ja ajaa koulun ohi kahdesti...
Ei oo helppoa missään. Mutta onneksi ei tarvi lapsen yksin kävellä kouluun?
Silloin meillä olisi kouluja paljon tiheämmin kuten vielä 1920-luvulla.
Vanhemmuus on nykyaikana sitä, että teet jatkuvasti valintoja. Viitaten siis itse uutiseen, jossa kehotettiin hölläämään siivouksen tasosta ja muuta vastaavaa.
Nykyajan vanhempi höllää ruoan terveystasosta, jotta ehtii olla lapsensa kanssa ulkona. Koska nykyään viisivuotias ei voi leikkiä ulkona yksinään, vaan hänen kanssaan on oltava koko ajan mukana. Tai sitten tekee ruoan itse, ja lapsi ulkoilee vähemmän tai ei ollenkaan. Ruoan PITÄISI olla terveellistä, sillä suomalaiset on ylipainoisia ja lasten move-tulokset on hälyttäviä. Toisaalta, jos lapsella on harrastuksia, niihin vieminen on pois jostain muusta, mutta ainakin se lapsi harrastaa.
Joka päivä on jotain, joka jää kesken, koska lapsen tarpeisiin on vastattava. Enkä tällä tarkoita lapsen pillin mukaan hyppimistä, vaan juuri niitä tarpeita, joita nyky-yhteiskunta pitää tärkeinä: läsnäoloa, yhdessä tekemistä, terveellistä ruokaa, liikuntaa, virikkeitä. Silloin tavallinen työssäkäyvä vanhempi aina tinkii jostakin: omasta ajasta, joka sekin on todella tärkeää, siivoustasosta, ruoan laadusta, jostakin.
Itse olen tk-eläkkeellä, ja siten tahtomattani kotiäiti. Mutta ei tämäkään ole yhteiskunnan mielestä hyvä asia, että minulla on aikaa tehdä juuri näistä asioita, ja hoidan ne lukemattomat keskellä päivää olevat menot lasten kanssa, eikä työssäkäyvän puolison siten tarvitse kerätä poissaoloja (eli huonommuus-pisteitä) töistä. Minä olen surkea esimerkki lapsilleni, sillä vain työtä tekevä ihminen on arvokas. Teen niin tai näin, voit joka päivä lukea jostakin mediasta, kuinka omassa vanhemuudessasi silti teet päin peetä.
Vierailija kirjoitti:
Enpä ihmettele. Itsekin olen saanut lähisukulaisilta kommentteja kuten ”itsepä olet lapset hankkinut” sen sijaan, että olisi tarjottu vaikka apua, kun äiti itkee väsymystä.
Tottahan se on. Itse tajusin että vain yksi lapsi koska arvasin että apua ei tule mistään suunnasta. Nyt lapsemme onneksi täyttää 18vuotta tammikuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ollaan myös superitsekkäitä. Myös lapsiperheet ovat sitä. Keskitytään tasan tarkkaan omaan perheeseen. Sitten ollaan tietysti yksin kun ongelmia tulee.
Näin on. Nyt iloitaan, kun Koronasta saatiin syy olla joulu "oman perheen kesken". Tai mietitään miten vältellä sukulaisia, miten sanoa loukkaamatta anopille/miehen siskolle/miehelle/lapsille/suvulle, että haluaa olla vaan kotona "oman perheen kesken". Aloitetaan jo nuorina, kysellään miten muotoilla hääkutsu niin, että perheelliset sukulaiset jättäisi omat lapsensa kotiin ja tulisi vaan aikuisten kesken bilettämään, koska MEIDÄN häät ja MEIDÄN tavalla ollaan. Vauvan synnyttyä anoppi puuttuu liikaa asioihin, antaa vääriä ruokia lapselle, ei pidä kiinni päivärytmistä tai tekee jotain muuta väärää, ei toimi tasan sen mukaan mitä nuori äiti haluaa. Otetaan "vauvakupla" syyksi vältellä sukua ja ystäviä, ei nähdä, että hekin voisivat tarvita apua, tai ihan vaan seuraa. Muutama vuosi ja itketään uupumusta ja yksinäisyyttä, kun kukaan ei auta.
Osittain olet oikeassa, mutta itse näen tuon vauvakuplan ja joulun vieton myös näin päin: otetaan hajurakoa sukulaisiin, jotka omilla itsekkäillä vaatimuksillaan aiheuttavat uupumusta.
Suomessa ei ole tapana tulla juuri synnyttäneen naisen luo auttamaan, vaan tullaan katsomaan vauvaa ja vaaditaan pöytään kahvia ja pullaa. Jossain päin Suomea on rotina-perinne, mutta esimerkiksi oman puolisoni suku on juuri sellainen, että tullaan kylään vaatimaan palvelua. Se on vastasynnyttäneestä äidistä kurjaa, ja sellaista haluaa oman hyvinvoinnin vuoksi välttää. Eikä tämäkään pidä kaikkien kohdalla paikkaansa: kaikki eivät halua käpertyä omaan kuplaansa, ja se on täysin ok! Näistäkin äideistä osaa ei haittaa passata muita, osa haluaisi passata mutta kukaan ei käy, ja osalla tämä vaihtelee.
Samoin joulun kanssa. Lapsiperheenä ei vain ole mukavaa ajaa sinne tänne, pakata autoon aivan kaikki, ja mennä viettämään joulua jonkun toisen kotiin, jonkun toisen säännöillä. Oma siskoni esimerkiksi ei lapsensa kanssa mielellään yökyläile, sillä as-piirteinen lapsi ei heti sopeudu kyläpaikkojen rytmiin, erilaiseen nukkumapaikkaan ym. Tällöin minun rakas sisarentyttöni ei itsekään voi hyvin, ja hänen käytöksensä (jota hän ei osaa vielä niin pienenä yhtään kontrolloida) häiritsee muita.
Asiat voi yrittää nähdä myös sen omaan perheeseen tai vauvakuplaansa käpertyvän näkökulmasta. Miksi toiset haluavat olla oman perheen kanssa? Onko muiden seura raskasta? Vaativatko toiset niin paljon, ettei niihin vaatimuksiin haluta vastata? Että korona toi hyvän syyn olla rennosti tämä joulu, sillä omien rajojen pitäminen ja samalla muiden huomioon ottaminen on vaikeaa kenelle tahansa, saati perheille joita revitään joka suuntaan varsinkin jouluisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ihmettele. Itsekin olen saanut lähisukulaisilta kommentteja kuten ”itsepä olet lapset hankkinut” sen sijaan, että olisi tarjottu vaikka apua, kun äiti itkee väsymystä.
No itse sä olet ne hankkinut. Ei kukaan sukulainen pakottanut, eikö niiden tarvitse sinun lapsiasi hoitaa.
Kyllä on itsekästä sakkia, muiden pitää lapsetkin hoitaa varmaan ihan laitokselta asti...
Typerä omahyväinen kommentti , jolla puretaan omaa katkeruutta.
Äitien jaksamisesta puhutaan ja ollaan huolissaan, mikä onkin tärkeä ja hyvä juttu.
Välillä voisi olla huolissaan isienkin jaksamisesta. Raskautta ja synnytystä en jakanut(olin kyllä paikalla), mutta muuten olen jakanut kaiken lasten elämässä ja yhtälailla uupunut välillä.
Juuri tälläisen suhtautumisen takia, että miten uskallat edes valittaa, kun itse olet uskaltanut ne lapset synnyttää, äidit ovatkin niin uupuneita.