Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa lapsuutenne teknisestä laitteesta, joka on jäänyt mieleen. Minä aloitan:
punaiset Sonyn tosi hienot korvalappustereot. Se käänsi kasetin itsestään, kun kasetti pääsi puolen loppuun. Ja siinä oli oma kaiutin, eli kun otti korvalappupiuhan pois, kuuli musan pikku kaiuttimesta. Ja sillä pystyi nauhoittamaankin. Sain ne tuliaisiksi ulkomailta. Mitä rakkaita vempaimia teillä oli?
Kommentit (731)
Vierailija kirjoitti:
Thilley lamppu jossa sukka jossa thoriumia.
Ne on tilley ja torium. Ei kannata hienostella jos ei osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikroaaltouuni 80-luvulla tuntui oikeasti avaruusajalta. Lämpimiä voileipiä hetkessä, ei olisi voinut 50-luvulla kuvitellakaan.
Iso puinen (putki?) radio, sellainen laatikko jossa oli etupuolella volume- ja tune napit joita kierrettiin ja 5 nappulaa joita painamalla sai jotain ulkomaisia kanavia. Ei ne kyllä kuuluneet hyvin. Siinä luki sharp, tune, uff ja jossain kohtaa lautstärke. Radion takana oli vanerilevy jonka raoista näkyi laatikon sisään, siellä paloi valoja ja lapsena olin satavarma että siellä sisällä oli pieni maailma.
Olin 8 kun sain isosiskon mp3 soittiminen koska hän sai toisen lahjaksi.
Kaverit oli kateellisia koska ne oli silloin vielä aika uusia
"Digitaalinen" kirjoituskone. Siis sellainen jossa kirjotettu teksti (maksimi määrä per rivi) näkyi ensin pikku ruudulla näppäimistön yläpuolella sitten painoit enter ja kone teki tekstin paperille. Rakastin tehdä sillä tarinoita ja esitelmiä kouluun. ☺
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoituskone, puhelinvastaaja, Commodore 64, virtuaalilemmikki.
Nukke joka ulisi. Kun nukkea pyöräytti selältä mahalleen niin kuului ulahtava ääni.
Tuskin oli kovin monimutkaista tekniikkaa mutta hajosipa kuitenkin jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tamacotchi tietenkin. Hirveä kiire aina koulusta kotiin katsomaan onko lemmikki elossa, vai hukkunut omaan ulosteeseensa 😱
Mä otin omani kouluun mukaan, jotta lemmikki varmasti pysyi elossa. Ne sai äänettömälle. Aina välillä unohtui äänet päälle ja pulpetti alkoi soimaan kun lemmikki halusi huomiota/ruokaa.
Noloa kertoa, mutta mua koko "lemmikki" ahdisti niin että itkin, kun se kuoli enkä kestänyt enää ja heitin sen vessanpönttöön. Helpotuin kun se meni rikki ja pääsin siitä eroon.
1970-luvun alkupuolella saamani Kovac-taskulaskin. Paksu kuin mikä, neljä AA-patteria, isot punaiset pisteistä koostuvat numerot. Oli luokkakaverit kateellisia.
Toimii muuten vieläkin, vaikka on lähes 50 vuotta vanha. Tekonahkainen kotelokin on yhä ehjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iso puinen (putki?) radio, sellainen laatikko jossa oli etupuolella volume- ja tune napit joita kierrettiin ja 5 nappulaa joita painamalla sai jotain ulkomaisia kanavia. Ei ne kyllä kuuluneet hyvin. Siinä luki sharp, tune, uff ja jossain kohtaa lautstärke. Radion takana oli vanerilevy jonka raoista näkyi laatikon sisään, siellä paloi valoja ja lapsena olin satavarma että siellä sisällä oli pieni maailma.
Putkiradiohan se.
Iltapimeällä ulkomaisia keskiaaltoasemia saattoi kuunnella radion sisäisellä antennilla mutta parikymmentä metriä metallilankaa ulkona avasi maailman.
Keskiaalloilla Eurooppaa, lyhytaalloilla koko maailma.
Lapsena vain ei osannut kieliä riittävän hyvin.
BBC tai Voice of America lähettivät suomeksikin, samoin Puola.
Ja tietysti Moskova.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ”monistuslaite” joka haisi pirtulta ja teki violettia jälkeä, mikähän senkin nimi oli
Taisi olla nimeltään kopiokone.
Meidän koulussa se oli monistuslaite.
Ope lähti aina ”monistamaan” meille tehtävä-tai koepapereita.
Rakastin mekaanista kirjoituskonettamme ja kirjoittelin sillä kaikenlaisia tarinoita. Värinauhasta kun alkoi väri hiipua, niin sitten se piti vaihtaa. Se oli välillä melko vaivalloista.
Oli myös parasta kirjoittaa oikein, koska virhettä ei pystynyt perumaan, muutakuin kirjoittamalla x-kirjaimia väärinkirjoitetun sanan päälle tai laittamalla valkoista korjauslakkaa virheen päälle.
Oikein tärkeät paperit oli kirjoitettava uusiksi jos sattui virhe tulemaan. Ei olisi tullut kuuloonkaan lähettää esim. työhakemusta, jossa oli kirjoitusvirheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheen naisille joululahja 70- luvun alussa. Oranssissa boxissa lämporullat. Oli varmaan Carmenien halpisversio.
Käsikäyttöinen hiusten trimmauslaite.
Kädellä tehtiin saksimaista liikettä laitteen kahvoilla ja samalla koneen terät leikkasivat hiuksia.
Äitini leikkasi sillä isäni hiukset.
Nyt kun ketjussa mainittiin se kynä, jonka päässä oli digitaalikello, niin muistin, että meilläkin sellainen oli, mutta on kadonnut varmaan muutoissa jonnekin. Korvalappustereotkin oli, punainen oli sekin väriltään, en muista oliko siinä automaattista kasetin kääntöpuolen soittoa, mutta joskus joululahjaksi sen sain ja tykkäsin siitä. Harmi kun sekin on kadonnut vuosikymmenten varrella. Jossain vaiheessa 80-luvulla oli myös avaimenperä, joka piippasi vihellyksestä. Ja olihan sitä kaikenlaista muutakin, telkkaria, videonauhureita, yms. 80-luvun arkipäivän kampetta :)
Joitain 80-luvun muistorikkaita lapsuuden laitteita on kyllä vielä jäljelläkin, esim. elektroniikkapeli, ensimmäinen pelikonsoli (tv-peli, Pong -klooni 70-luvun lopulta) ja ensimmäinen tietokone (Salora Manager).
Yli 40 vuotta sitten isäni sai 50-vuotislahjaksi "digitaalisen" oranssin kelloradion. Soiva peli oli.
Kellonäyttö oli mekaaninen, numeroläpät vaihtuivat pyörivässä pikkukarusellissa mekaanisten systeemien avustamana. Merkkiä en muista.
Täällä jo mainittiinkin 70-80-luvuilla lehti-ilmoituksella myyty tilattava ”hierontalaite”.
Mainoksessa nainen hieroi tuolla laitteella niskaansa. Laite oli ohuehko ja haitarimaisesti liikkuva.
Ihmettelin tuolloin, että miten tuolla saa muka hierottua mitään. Vasta vuosien päästä joku valisti minua, millaisesta ”hieronnasta” siinä oli kyse......
Käsin veivattava leivän- tai makkaransiivutin.
Laite ei imukupeistakaan huolimatta pysynyt pöydässä kiinni veivattaessa.
Niinpä se siirtyi nurkkakomeroon pölyttymään.
Olis se ollu kiva laite.
Kyllä värinauhoja saa.
Ostin värinauhan vm. 1930 Remingtoniin. Tosin se piti purkaa uudemmalta kelalta ja kelata Remingtonin peltikelalle.