Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa lapsuutenne teknisestä laitteesta, joka on jäänyt mieleen. Minä aloitan:
punaiset Sonyn tosi hienot korvalappustereot. Se käänsi kasetin itsestään, kun kasetti pääsi puolen loppuun. Ja siinä oli oma kaiutin, eli kun otti korvalappupiuhan pois, kuuli musan pikku kaiuttimesta. Ja sillä pystyi nauhoittamaankin. Sain ne tuliaisiksi ulkomailta. Mitä rakkaita vempaimia teillä oli?
Kommentit (731)
Joululahjaksi oman huoneen seinään sain luuripuhelimen, ihanan vihreä. Siinä luurissa numero näppäimet ja hirveän pitkä johto😂. Olipa lduhkaa, olin silloin teini ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faksi, sitä ei muuten joka kodissa ollut. Yhdellä kaveriperheellä oli, ja olipa muuten hienoa lähettää piirustuksia kaverille faksilla! Joo, asuttiin maalla niin ei voinut vaan juosta naapuriin viemään niitä, kun välimatkaa oli joku 10km. Meillä oli myös kannettava tietokone, jossa oli mustavalkoinen näyttö, ja sillä sai joskus pelata pasianssia ja miinaharavas ja opetella kirjoittamista.
Toi veivattava puhelin oli tosi näppärä ja tehokas. Kun pikkupoikana olin menossa mummulaan ja yritin kirkonkylän kioskilta soittaa pirssiä niin keskus sanoi että se näytti menneen kokeen katiskat mutta kun se tulee takaisin mä voin soittaa sille että tulee hakeen sut kioskilta. Palvelu pelas.
Esihistorialliseen aikaan 1950-luvulla näytettiin kansakoulussa rainakuvia, eräänlainen diakuvien esiaste.
Alppiaurinkolamppu: silmille laitettiin mustat suojalasit ja me lapsetkin istuttiin tai pötkötettiin lampun loisteessa joka viikko jonkin aikaa. Liekö niitä enää ollenkaan myynnissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun luokkakaverilla oli sellainen paita, joka piipitti jotain musiikkia kun painoi paidassa olevaa kuvaa.
80-luvulla lapsuudenkodissani oli sähköinen makkaransiivutin. Se oli jännittävä ja pelottava samaan aikaan. En kyllä muista ikinä nähneeni sitä käytössä, kaapissa vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esihistorialliseen aikaan 1950-luvulla näytettiin kansakoulussa rainakuvia, eräänlainen diakuvien esiaste.
Meidänkin koulussa oli sellainen vielä 70-luvun alussa.
Isän lp-levysoitin, jolla leikkiminen oli ankarasti kielletty. Meillä kuunneltiin kyllä paljon levyjä.
Eka tietokone, Amiga. Pelattiin ihan mielettömästi kaikkia pelejä, mitään nettiä ei silloin vielä ollut ja tietokone oli vain tekstinkäsittelyä ja pelaamista varten. Pelatessa englanninkieltä tuli opittua jo pienestä pitäen, eli oli sekä hauskaa että hyödyllistä.
Eka oma mankka missä cd-soitin omaan huoneseen. Säästettiin pitkään rahaa mun siskon kanssa, kenen kanssa jaoin huoneen, että saatiin se. Oli ihanaa kuunnella omassa rauhassa omia levyjä ja omaa lempimusiikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maalaiskouluissa kiertävän enkunopettajan raahattava magnetofoni. Se sellainen jossa ääninauha piti käsin asetella koneeseen ja kiertää vetävälle kelalle.
Hah, meillä kuunneltiin ylioppilaskirjoitusten kuullun ymmärtämisetkin avokelanauhurilta :D Tämä 90-luvun alussa Helsingissä.
Meilläkin ainakin yo-kirjoitusten prelit 2000-luvulla.
Vanhempani ostivat joskus noin vv. 1961-62 'A.E.G'-sähkögrillin.
Se on nykyisinkin hyllyllä keittiössäni ja aion käyttää tänäänkn kalan lämmtykseen.
Ennen näet tuotteet tehtiin kestämään .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoneen kokoinen kiviarkkumankeli. Ei tarvinnut käskeä lapsia pitämään kätensä pois välistä. Itsesuojeluvaisto toimi.
Äitin työpaikalla oli teleksi. Oli kivaa katsella kun se työnsi paperia varmaan 100 metriä hirveän metelin saattelemana. 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan hämärästi että värinäakun sai ostaa lisälaitteena esim nokian puhelimiin. Muistanko oikein?
Meille tuli ala-asteelle ..n vuonna 1983 sellainen "laite", jonka päälle laitettiin esim. kirja, niin se heijasti sen kirjan sivun valkokankaalle. Sen avulla alettiin sitten tekemään sitten vaikka mitä. Tehtiin mm koulun käytävän seinille isoja maalauksia. Oli kivaa :)
70. ja 80- luvuilla näppäiltävä pöytäpuhelin!
Vierailija kirjoitti:
Huoneen kokoinen kiviarkkumankeli. Ei tarvinnut käskeä lapsia pitämään kätensä pois välistä. Itsesuojeluvaisto toimi.
Olen lapsena nähnyt tuollaisen, siis ihan toimivana ja käytössä! Valtavan kokoinen ja kivet tietysti todella suuria. Sileää jälkeä sillä tuli, vaikka varmaan aika työläs käyttää.
Ennen akkukoneiden aikaa, 70- luvun alussa poikien käsitöissä oli käytössä ns. pumppuruuvitaltta. Kallis ja hieno laite, jolla painamalla pyöritti talttaa!
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli ala-asteelle ..n vuonna 1983 sellainen "laite", jonka päälle laitettiin esim. kirja, niin se heijasti sen kirjan sivun valkokankaalle. Sen avulla alettiin sitten tekemään sitten vaikka mitä. Tehtiin mm koulun käytävän seinille isoja maalauksia. Oli kivaa :)
Se on nimeltään Episkooppi. Taisi tulla jo -70 luvulla. Hieno laite
Isä osti 90-luvun alussa Panasonicin videot, joissa nauhoitusten ajastamiseen käytettiin mukana tullutta viivakoodiarkkia. En ole ikinä törmännyt muualla vastaaviin.
Tämä ei siis ole sama asia kuin lehdessä julkaistut show view-koodit, vaan siitä viivakoodilehdykästä luettiin kaukosäätimen infrapunakulmalla piinallisen pitkässä prosessissa haluamansa tiedot: aloituksen päivä, kuukausi, vuosi, tunti, minuutit, kanava, sama lopetukselle.
Muistaakseni vihkosen vuosikoodit loppuivat vuoteen 2010 ja lapsena olin tästä vähän huolissani.