Kertokaa lapsuutenne teknisestä laitteesta, joka on jäänyt mieleen. Minä aloitan:
punaiset Sonyn tosi hienot korvalappustereot. Se käänsi kasetin itsestään, kun kasetti pääsi puolen loppuun. Ja siinä oli oma kaiutin, eli kun otti korvalappupiuhan pois, kuuli musan pikku kaiuttimesta. Ja sillä pystyi nauhoittamaankin. Sain ne tuliaisiksi ulkomailta. Mitä rakkaita vempaimia teillä oli?
Kommentit (731)
Polttomoottorilla toimiva pulsaattoripesukone. Se raahattiin ulos karjakeittiöstä pyykkäystä varten.
Padassa kuumennettiin siihen vesi.
Lister-merkkinen aggregaatti. Se oli iso mötikkä ja toimi polttoöljyllä. Kovilla pakkasella se ei tahtonut
käynnistytä, vaan piti käydä kammesta veivaamassa.
Työpaikalle tuli 80-luvun alussa Mikro Mikko- tietokone. Siinä käytettiin kahta lerppua, joissa toisella
oli ohjelma ja toisella tiedostot. Oli eri lerput esim. palkkoja, kirjanpitoa jne. varten.
Traktorin voimanottoakseli. Ne ristikkäisnivelet ja niiden toiminta kiinnosti. Sai ihmettelemään miten semmoinen on keksitty.
Vierailija kirjoitti:
Muistan leipäkoneen ja erityisesti sen pullan mitä sillä tehtiin. Seassa rusinaa ja kirsikoita, nam!
Isä oli kunnalla töissä ja sai ekojen joukossa työetuna matkapuhelimen. NMT-GSM, valtava jötkälehän se oli. Autossa sai jotenkin ladattua kai myös? Siitä varmaan 10 vuotta niin itselläkin kännykkä.
Minulla oli tuollainen ihan 90 luvun alussa, ja autossa oli paikka takakontissa isolle laturille (painoi muutaman kilon ja oli kahva, josta sitä pystyi kantamaan). Laturi oli irroitettava, eli kun lähti autosta, niin tuo möhkäle mukaan ja luurille oli siinä päällä paikka. Muistan, kun muut katsoivat, että vau onpas hienoa, kun kesälomalla mulla oli ainoana "känny" mukana. Oli työsuhdepuhelimena, kun tein reissutöitä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahvaa laatua kirjoitti:
Vanhempani ostivat joskus noin vv. 1961-62 'A.E.G'-sähkögrillin.
Se on nykyisinkin hyllyllä keittiössäni ja aion käyttää tänäänkn kalan lämmtykseen.
Ennen näet tuotteet tehtiin kestämään .
Meillä on itäsaksalainen sähkögrilli jostain 60- tai 70-luvulta. En muista merkkiä, mutta hyvin toimii vieläkin.
Olikos nää sellaisia pienen uunin näköisiä grillejä, joita varsinkin ennen mikrouunien tuloa oli?
Niillä sai tosi makoisia juustoleipiä, joita harvakseltaan sai jonkun kaverin luona - meillä ei sellaista valitettavasti ollut...
Itä-Saksalainen Acosta grilli. Löytyy minulta eikä siinä ole on/off nappulaa ollenkaan (töpseli pistorasiaan ja pois kun ei käytä). Maailman paras pikkugrilli ja niitä voi ostaa vaikka eBaylta johonkin 40 € hintaan. Ei varmaan täytä minkäänlaisia sähköturvallisuusvaatimuksia mutta toimii ja on toiminut jo n. 50 vuotta.
Olen miettinyt, miten kiva tuollainen olisi vieläkin mutten ole nähnyt myynnissä, kuin niitä paninigrillejä, jotka litistävät grillattavan tuotteen - ja sit niitä paistoalustan tyyppisiä, joissa yläpuolella ei ole mitään vastusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahvaa laatua kirjoitti:
Vanhempani ostivat joskus noin vv. 1961-62 'A.E.G'-sähkögrillin.
Se on nykyisinkin hyllyllä keittiössäni ja aion käyttää tänäänkn kalan lämmtykseen.
Ennen näet tuotteet tehtiin kestämään .
Meillä on itäsaksalainen sähkögrilli jostain 60- tai 70-luvulta. En muista merkkiä, mutta hyvin toimii vieläkin.
Olikos nää sellaisia pienen uunin näköisiä grillejä, joita varsinkin ennen mikrouunien tuloa oli?
Niillä sai tosi makoisia juustoleipiä, joita harvakseltaan sai jonkun kaverin luona - meillä ei sellaista valitettavasti ollut...
Olen miettinyt, miten kiva tuollainen olisi vieläkin mutten ole nähnyt myynnissä, kuin niitä paninigrillejä, jotka litistävät grillattavan tuotteen - ja sit niitä paistoalustan tyyppisiä, joissa yläpuolella ei ole mitään vastusta.
Itä-Saksalainen Acosta grilli. Löytyy minulta eikä siinä ole on/off nappulaa ollenkaan (töpseli pistorasiaan ja pois kun ei käytä). Maailman paras pikkugrilli ja niitä voi ostaa vaikka eBaylta johonkin 40 € hintaan. Ei varmaan täytä minkäänlaisia sähköturvallisuusvaatimuksia mutta toimii ja on toiminut jo n. 50 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maalaiskouluissa kiertävän enkunopettajan raahattava magnetofoni. Se sellainen jossa ääninauha piti käsin asetella koneeseen ja kiertää vetävälle kelalle.
https://4.bp.blogspot.com/-8OmJ5NEPQxI/USEQ0GeNNOI/AAAAAAAAHDo/ArextAa9…
Oli muuten just tällanen, hämärästi muistan että oli tuo neljään suuntaan liikuteltava "vaihdekeppi" millä soitto ja pikakelaukset.
Näistä sitä kuunneltiin Uuraisten ala-asteella Siie english -kirjasarjan äänitteitä, jossa oli se valkoinen koira nimeltä Spot.
Joo. Muistan Spotin. This is Spot. Spot is a dog. Samassa kirjassa oli Jack ja Jill ja jossain vaiheessa mr Keladada piipahti käymään.
Philipsin EE2000-sarjan elektroniikkakokeilusarjat. Poiki mulle elämänuran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahvaa laatua kirjoitti:
Vanhempani ostivat joskus noin vv. 1961-62 'A.E.G'-sähkögrillin.
Se on nykyisinkin hyllyllä keittiössäni ja aion käyttää tänäänkn kalan lämmtykseen.
Ennen näet tuotteet tehtiin kestämään .
Meillä on itäsaksalainen sähkögrilli jostain 60- tai 70-luvulta. En muista merkkiä, mutta hyvin toimii vieläkin.
Olikos nää sellaisia pienen uunin näköisiä grillejä, joita varsinkin ennen mikrouunien tuloa oli?
Niillä sai tosi makoisia juustoleipiä, joita harvakseltaan sai jonkun kaverin luona - meillä ei sellaista valitettavasti ollut...
Olen miettinyt, miten kiva tuollainen olisi vieläkin mutten ole nähnyt myynnissä, kuin niitä paninigrillejä, jotka litistävät grillattavan tuotteen - ja sit niitä paistoalustan tyyppisiä, joissa yläpuolella ei ole mitään vastusta.
Itä-Saksalainen Acosta grilli. Löytyy minulta eikä siinä ole on/off nappulaa ollenkaan (töpseli pistorasiaan ja pois kun ei käytä). Maailman paras pikkugrilli ja niitä voi ostaa vaikka eBaylta johonkin 40 € hintaan. Ei varmaan täytä minkäänlaisia sähköturvallisuusvaatimuksia mutta toimii ja on toiminut jo n. 50 vuotta.
Jep, se se oli. Metallinvärinen pieni, ei katkaisinta. Tehokas. En harrasta mikroraaltouuneja.
Täytyy etsiä maailmalta. Ysärin alussa oli viimeksi.
Jep.katsoin googlella Acosta grilli, just sama!
Noita oli kasarilla monilla keittiön pöydillä. Hyvä DDR!:) Hyvä vaihtoehto mikrolle, kypsentää eikä vain kuumenna.
-Donkey Kong elektroniikkapeli
-Väri-tv
-Sellainen paristolla toimiva oranssi vempele, joka pyöritti lyhyttä elokuvaa, en muista härpäkkeen nimeä, mutta jännä oli.
-Pari vuotta myöhemmin digitaalinen rannekello ja korvalappustereot.
-Laadukas kasettinauhuri, johon sai stereomikrofonin. Sillä on tehty kymmeniä tunteja omaa ohjelmaa alakouluikäisenä.
-Paristolla toimiva ihan oikea pikkuimuri letkuineen ja pyörineen. Olikin yhtäkkiä kivaa siivota kun omisti oman ja oikean kokoisen imurin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän 80-luvun infrapunalaite josta piti lähteä terveyttä edistävää infrapunasäteilyä ja punaiset lasit silmille suojaksi. Onneksi sitä ei käytetty paljoa. Epäilen ettei ollut vaikutuksia, tulisi mieleen välttää sellaista.
Nyt muistat jotain väärin. Punaiset lasit eivät suojaa punaiselta valolta. Todennäköisesti kyse oli ultraviolettivalaisimesta eli alppiaurinkolampusta, joka oli solariumin esiaste.
Ellei sitten ollutkin silkka huuhaalaite, jollaisia myivät postimyyntifirmat ja kiertävät kauppiaat.
Vierailija kirjoitti:
Traktorin voimanottoakseli. Ne ristikkäisnivelet ja niiden toiminta kiinnosti. Sai ihmettelemään miten semmoinen on keksitty.
Tappoi ja vammautti monia, kunnes suojukset tulivat pakollisiksi.
Sony Walkman-korvalappustereot tietty ja ihan pentuna peltinen pattereilla toimiva rynnäkkökivääri,joka vilkutti punaista valoa piipun päässä:)Aikainen Made in Japan-lelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei trollitehtaiden uutterat työntekijät!
Kumpiko trollitehdas maksaa parempaa palkkaa, Pietarin, vai Persujen trollitehdas?
Olisin kiinnostunut tulemaan teille hommiin, jos palkka on edes kohtuullinen. Laittakaa tänne nyt ainakin työhönottajanne yhteystiedot, jos ette palkkaa tohdi kertoa, niin tiedustelen palkkaa sitten suoraan sieltä.
Sulle varmaan riittäisi eniten töitä noissa trollinpaljastushommissa, kun näet niitä kuin kakarat joulutonttuja joulun alla.
Täällä palstalla on paljon n. 70-vuotiaita, jopa 8-kymppisiä, joiden lapsuudessa Suomi oli varsinkin syrjäseuduilla hyvin, hyvin erilainen.
Jossain sivukylillä 60- luvun puolivälissä saattoivat puuttua jokseenkin kaikki nykyajan mukavuudet, jotka olivat 10km päässä kirkonkylällä itsestäänselvyyksiä.
Kotini lähellä on 6:n talon kylä, johon saatiin autolla talviaikaan ajettava tie 1960- luvun lopulla.
Faksi. Yhdellä kaverillakin oli, ja joskus faksattiin toisillemme piirustuksia! Sitä iloa kesti noin kolme vuotta ja sitten tuli internet.
Ennen kun kylälle saatiin sähköt, luettin illalla valopetroolilampun, petromaksin valossa. Se oli välivaihe öljylampun (ja karbidilampun) ja sähkövalon välillä. Lampussa poltettiin valopetroolia. Sen polttoaine-säiliöön pumpattiin silloin tällöin aina lisää painetta joka ruiskutti polttoaineen "sukkaan" jonka sisällä se sitten paloi. Muistan vieläkin sen sihisevän äänen. Ihmettelin aina sen kirkkaassa tulessa olevan sukan kestävyyttä!
Meillä oli "Tilley", muilla yleisesti "Hasag", hasakki.
PS. Karbidilampun käyttöä en muista mutta löysin lapsena vanhan lampun-raadon navetan ylisiltä!
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tilley-lamppu
https://fi.wikipedia.org/wiki/Karbidilamppu
Muistan myös kuinka puimakonetta pyöritettiin hyvin epävarmalla "Porilaisella", kuulasytytys-moottorilla.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuulamoottori
Vierailija kirjoitti:
Kaverin isosiskon moottoridil-do järeää 80-luvun teknologiaa. Enää sellaisia ei tehdä, kaikki on nykyisin huonompaa.
Muistan nuo, ne piti kiskaista vetonarulla käyntiin
Vierailija kirjoitti:
Traktorin voimanottoakseli. Ne ristikkäisnivelet ja niiden toiminta kiinnosti. Sai ihmettelemään miten semmoinen on keksitty.
Entäs sitten se hihna!? Traktorin perästä lähti koneeseen sellainen viisi metriä pitkä julmettu hihna, joka heilui sinne tänne.
Isäni synnyinkylälle saatiin ensimmäinen puhelin 1970. Suunnilleen syntymäni aikoihin.
Autokelpoinen tie tuli 1960. Sitä ennen oli joku kuuden kilometrin kärrypolku salolta tien varteen.
Sähköt kylälle oli saatu 50-luvulla. Tarkoittaa, että isäni eli koko lapsuutensa ja nuoruutensa talossa keskellä metsää jossa ei ollut sähkövaloa. Siitä on pitkä matka internettiin.
Sulle varmaan riittäisi eniten töitä noissa trollinpaljastushommissa, kun näet niitä kuin kakarat joulutonttuja joulun alla.