Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa lapsuutenne teknisestä laitteesta, joka on jäänyt mieleen. Minä aloitan:
punaiset Sonyn tosi hienot korvalappustereot. Se käänsi kasetin itsestään, kun kasetti pääsi puolen loppuun. Ja siinä oli oma kaiutin, eli kun otti korvalappupiuhan pois, kuuli musan pikku kaiuttimesta. Ja sillä pystyi nauhoittamaankin. Sain ne tuliaisiksi ulkomailta. Mitä rakkaita vempaimia teillä oli?
Kommentit (731)
Atari 2600, ensimmäinen videopeli, jolla pelasin
VIC-20, ensimmäinen tietokoneeni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummolan mystinen pulsaattoripesukone, joka oli ulkosaunan eteisessä. Kuulemma vesi piti lämmittää ja laittaa koneeseen, jotta sillä pystyi pesemään vaatteet.
Vierailija kirjoitti:
Maalaiskouluissa kiertävän enkunopettajan raahattava magnetofoni. Se sellainen jossa ääninauha piti käsin asetella koneeseen ja kiertää vetävälle kelalle.
Olen ihan varma että noita hemmetin kelamankkoja käytettiin luokassa saksantunneilla vielä 1980-puolella vaikka meillä oli uusi hieno kielistudio jossa jokaisella oppilaalla oli Tangbergin releohjattu C-kasettimanka kopissaan.
Kun opetusmateriaali oli kerran tehty irtokelalle niitä ei ruvettu uusimaan niin kauan kuin ne pysyivät kasassa ja se simppeli kelamankka oli aivan pomminkestävä laite.
Ihan samasta syystä luokissa katsottiin opetusmateriaalia Betamax-kasetin ammattiversiolta varmaan pari vuosikymmentä sen jälkeen kun kyseisen kuluttajatuotteen valmistus oli lopetettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ”monistuslaite” joka haisi pirtulta ja teki violettia jälkeä, mikähän senkin nimi oli
Taisi olla nimeltään kopiokone.
Muistaisin, että oli joku vahas tai vahastin. Otettiin vahaksia eli tavallaan kopiokone, mutta jotenkin teknikka erilainen.
Vai oliko tämä jo vahas-juttu jo ennen, mutta muistan kyllä tämän tuoksun ja violetit kirjaimet.
Pattereilla toimiva taskuradio, jossa oli anteeni joskus 60-70 luvulla ja siskoni hankkima hiustenkuivaaja kuvulla. Itsekkin monet kerrat kuivatin tukkani, ja tietenkin papiljotit päässäni istuen tuolilla jonka selkänojaan se kuivuri oli kiinnitetty. Ja olihan sähkövatkainkin siihen aikaan pieni ihme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummolan mystinen pulsaattoripesukone, joka oli ulkosaunan eteisessä. Kuulemma vesi piti lämmittää ja laittaa koneeseen, jotta sillä pystyi pesemään vaatteet.
Muistan myös ällistelleeni tuollaista laitetta jossa ei näyttänyt olevan mitään liikkuvaa osaa. Rosterisen altaan seinällä oli vain pyöreä baketiiliittinen kiekko jossa oli muutamia matalia pyöreäreunaisia "puolia"
Nähtävästi moottori pyöritti tuota lättyä joka sai veden ja pyykin pyörimään koneessa. Tämä oli pro-versio jossa oli kiinteä mankeli jolla pyykeistä sai puristettua valtaosan vedestä pesun jälkeen.
Mummolassa oli myös täysmetallinen veivattava lihamylly jota sain pöyrittää ja ällistellä lihanpalojen katoamista laitteen syövereihin ruuvin ohjaamana. Pesua varten puretun laitteen osia tuli pyöriteltyä kädessä ja ihmeteltyä miten se oikein voi toimia.
Vierailija kirjoitti:
Mummolan mystinen pulsaattoripesukone, joka oli ulkosaunan eteisessä. Kuulemma vesi piti lämmittää ja laittaa koneeseen, jotta sillä pystyi pesemään vaatteet.
Näitä oli vanhempia ja uudempia malleja. Vanhoissa vesi piti erikseen lämmittää esimerkiksi padassa. Uudemmissa oli hieno tekniikka kun pulsaattorikoneessa pystyi suoraan lämmittämään veden.
Myös ensin ei ollut linkousta vaan märkä pykki kierrettiin niitten rullien läpi. Myöhemmin tuli erikseen linko. Oli sitten se pesukone ja pyykkilinko. Eri koneet siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maalaiskouluissa kiertävän enkunopettajan raahattava magnetofoni. Se sellainen jossa ääninauha piti käsin asetella koneeseen ja kiertää vetävälle kelalle.
https://4.bp.blogspot.com/-8OmJ5NEPQxI/USEQ0GeNNOI/AAAAAAAAHDo/ArextAa9…
Oli muuten just tällanen, hämärästi muistan että oli tuo neljään suuntaan liikuteltava "vaihdekeppi" millä soitto ja pikakelaukset.
Näistä sitä kuunneltiin Uuraisten ala-asteella Siie english -kirjasarjan äänitteitä, jossa oli se valkoinen koira nimeltä Spot. Opettajina taisi olla luokasta riippuen joku Peippo(?) ja Mauno Kaartinen. Englanti oli jotain hienoa ja mystistä, kun vanhemmatkaan eivät sitä osanneet. Näin siis joskus 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diaprojektorit, ja diat aina väärinpäin. Muistan äänen, joka projektorista lähti, kun opettaja räpsytti dioja edestakaisin ja käänteli niitä.
Speden lanseeraama kengurukeppi 1960-luvun puolivälissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidin työpaikalla piti leimata kellokortti vielä 90 luvulla. Semmoinen reikäkortti, joka töistä lähtiessä ja poistuessa leimattiin jossain kojeessa.
Itse olin vuonna 1990 töissä yhdessä virastossa. Sielläkin piti leimata fyysinen kellokortti.
Sain joskus 70-luvulla lahjaksi kangasliidut. Niillä pystyi piirtämään kuvan ja siirtämään sen silitysraudalla t-paitaan.
Muistan, että kuvista tuli tosi vaaleita ja epätarkkoja. Olisiko johtunut sitten siitä, että yritin siirtää niitä 100% puuvillapaitoihin? Muistaakseni polyesteripaidoista kuvat näkyivät tarkempina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhanaikainen pyöreä pyykkilinko joka seilasi pitkin vessaa lingotessaan.
Tummanruskea liesi 70-luvulta. Oikeastaan aika hieno väri.
70-luvun mankka jossa pyöri kaksi kelaa. Olin aivan pieni joten muistan vain hämärästi
Alppiaurinkolamppu.
Vierailija kirjoitti:
Vanhanaikainen pyöreä pyykkilinko joka seilasi pitkin vessaa lingotessaan.
Tummanruskea liesi 70-luvulta. Oikeastaan aika hieno väri.
70-luvun mankka jossa pyöri kaksi kelaa. Olin aivan pieni joten muistan vain hämärästi
Alppiaurinkolamppu.
Meillä oli vielä 1970-luvun lopussa tuollainen erillinen pyykkilinko jossa rumpu oli pystyasennossa (siis sen akseli oli pystysuoraan ja päästä avoin rumpu täytettiin päältä. Teholtaan se oli pikemminkin sentrifugi kuin linko. Pyykki oli oikeasti aivan uskomattoman kuivaa ja se piti käytännössä kiskoa irti rummun sisäseinästä johon se oli puristunut. Kankaaseen jäi pallomainen rasterikuvio kun vaatteet olivat puristuneet niin kovaa rummun seinän reikiä vasten.
Oli todellinen pettymys kun meille hankittiin hienompi linkoava pesukone jonka jälkeen pyykit olivat entiseen verrattuna melkein vettä tippuvia ja isä kirosi kun oli erehdyksessä antanut viedä vanhan lingonkin kaatopaikalle samalla kun uusi pesukone hankittiin.
Magnetofonit olivat käytössä vielä 90-luvun lopulla yläasteella ja lukiossa.
Rämisevä sisägrilli löytyi meiltäkin. Opin 7-luokalla itse paahtamaan sillä leipää ja sen jälkeen olikin yhtä juhlaa kun joka päivä pystyi saamaan paahtoleipää, jotain, mikä oli aiemmin ollut isän määräminä ajankohtina saatavaa harvinaista herkkua.
Se, kun VHS tuli taloon 1987, muutti viihteen kulutuksen täysin. Isän työpaikalta sai myös VHS-kameroita vuokralle, jolloin mahdollistui kamerasta nauhuriin kasettien kopioiminen tuosta vain! Sillä saatiin sitten Robin Hood ja Asterix -piirretyt itselle talteen. Ei meille ikinä alkuperäisiä osteltu.
Isällä oli hienot Philips-stereot. Niillä äänitettiin mikrofonin kautta omia kuunnelmia eka-kolmas-luokkalaisina. Ovat tallessa edelleen ja osa digitoitukin.
Aloin kuunnella kunnolla musiikkia vasta 1992 ja silloin pöllittiin milloin siskon Sony-mankka, milloin äidin korvalappustereot. Olihan minulla vanha stereokasettivärkki ja hienot kajarit, mutta tuo kasetti oli liian hidas ja toiminta epävarmaa. Sillä kuunneltiin radiosta Salovaaraa...ainakin siihen saakka kunnes kissat söivät antennin. Omat vermeet ostin ihan itse säästämillä rahoilla. Walkman kaverilta, Sharpin paska kassumankka paikallisesta Expertistä.
- Pekka Mulqvist, Lukihäiriyden ammattilainen, tasa-arvon kannattaja, puolueisiin kuulumaton.
Vierailija kirjoitti:
Näistä sitä kuunneltiin Uuraisten ala-asteella Siie english -kirjasarjan äänitteitä, jossa oli se valkoinen koira nimeltä Spot. Opettajina taisi olla luokasta riippuen joku Peippo(?) ja Mauno Kaartinen. Englanti oli jotain hienoa ja mystistä, kun vanhemmatkaan eivät sitä osanneet. Näin siis joskus 80-luvulla.
Tuon kirjasarjan nimi oli oikeasti Say it in English. Sarja oli todella kauan käytössä 70-luvulta ainakin 80-luvun lopulle, voi olla että 90-luvullakin on jossain käytetty. Myöhemmin kirjan kannessa oli nimenä SIIE, eli lyhenne kirjan koko nimestä (ei siis Siie english). Omissani on koko nimi. Moni oli ihmetellyt tuota outoa SIIE sanaa, mitä mahtaa tarkoittaa.
VHS ja PS1