Kertokaa lapsuutenne teknisestä laitteesta, joka on jäänyt mieleen. Minä aloitan:
punaiset Sonyn tosi hienot korvalappustereot. Se käänsi kasetin itsestään, kun kasetti pääsi puolen loppuun. Ja siinä oli oma kaiutin, eli kun otti korvalappupiuhan pois, kuuli musan pikku kaiuttimesta. Ja sillä pystyi nauhoittamaankin. Sain ne tuliaisiksi ulkomailta. Mitä rakkaita vempaimia teillä oli?
Kommentit (731)
Niinkin uraauurtavassa ja maailmanlaajuisesti elektroniikan edelläkävijäfirmassa kuin Nokian matkapuhelintehtaassa oli käytössä kellokortit tuotannossa. Aloitin siellä v. 1995!
N. vuonna 90 meillä oli pöytätietokone, jossa oli joku tekstistä puheeksi -ohjelma. Muistelen että sitä käytettiin vaan kerran niin, että minä olisin kuullut. Koko perhe oli kuuntelemassa kun kone puhui erittäin karkealla ja epäselvällä konemaisella äänellä jonkun lauseen, jonka isä oli kirjoittanut sille.
isän laskutikku. Yksinkertainen laite, muttaharvempi osaa käyttää sitä.
Vierailija kirjoitti:
N. vuonna 90 meillä oli pöytätietokone, jossa oli joku tekstistä puheeksi -ohjelma. Muistelen että sitä käytettiin vaan kerran niin, että minä olisin kuullut. Koko perhe oli kuuntelemassa kun kone puhui erittäin karkealla ja epäselvällä konemaisella äänellä jonkun lauseen, jonka isä oli kirjoittanut sille.
Commodore Amigan käyttöjärjestelmässä oli vakiona tekstistä puheeksi sovellus. Ei täydellinen, mutta jostain kai sekin piti aloittaa.
Minulla oli punainen metallinen patteriauto. Sillä leikin, mutta kiinnostus loppui kun ne patterit aina loppui.
Vielä kymmenen vuotta sitten kuuntelimme lukiossani yo-kokeisiin harjoitellessamme vanhoja kuunteluja joltain kelattavalta nauhurilta :DD ihan utopistista tänä päivänä!
Puuhöylä jonka terän korkeutta pystyi säätämään.
Vierailija kirjoitti:
Meilläpä oli tämä, minkä myötä olin kateuden kohde ja kaikkien kaveri.
http://3.bp.blogspot.com/-PbZxs1uBoaE/Tw6hTjtOAOI/AAAAAAAAIBw/_OoBzv9Xv…
Itse vain kuulin 70-luvulla juttuja jostain TV-peleistä. Ei meidän suvussa kellään sellaista ollut.
Kun olin lapsi, rannekelloja piti aina vääntää nupista, että ne toimivat. Muistan, kuinka ihmeellistä oli kun tuli rannekellot, joita ei tarvinnut vetää eivätkä ne tikittäneet.
Vierailija kirjoitti:
Puuhöylä jonka terän korkeutta pystyi säätämään.
Ohis, mutta en ole ikinä nähnyt puuhöylää, jonka terän korkeutta ei olisi pystynyt säätämään.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi, rannekelloja piti aina vääntää nupista, että ne toimivat. Muistan, kuinka ihmeellistä oli kun tuli rannekellot, joita ei tarvinnut vetää eivätkä ne tikittäneet.
Niinpä. Kellot piti "vetää", että ne kävivät sitten tietyn aikaa.
Sitten tulivat paristokäyttöiset kellot ja niihin piti ensin vaihtaa paristo kerran tai kaksi vuodessa ja myöhemmin ne paristot kestivät jo useita vuosia.
Hämmästykseni olikin melkoinen, kun joitain vuosia sitten tuotiin markkinoille kelloja, joita joutui lataamaan päivittäin. Nimittivät vielä niitä älykelloiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maalaiskouluissa kiertävän enkunopettajan raahattava magnetofoni. Se sellainen jossa ääninauha piti käsin asetella koneeseen ja kiertää vetävälle kelalle.
https://4.bp.blogspot.com/-8OmJ5NEPQxI/USEQ0GeNNOI/AAAAAAAAHDo/ArextAa9…
Oli muuten just tällanen, hämärästi muistan että oli tuo neljään suuntaan liikuteltava "vaihdekeppi" millä soitto ja pikakelaukset.
Meillä oli kotona Hitachi.
Vierailija kirjoitti:
Vielä kymmenen vuotta sitten kuuntelimme lukiossani yo-kokeisiin harjoitellessamme vanhoja kuunteluja joltain kelattavalta nauhurilta :DD ihan utopistista tänä päivänä!
Kelanauhuri eli magnetofoni.
Vierailija kirjoitti:
Mikä oli sen laitteen nimi, jota vielä 1970-luvun alussa käytettiin kouluissa.?
Opettaja heijasti sillä kirjan kuvia seinälle
Piirtoheitin?
Vierailija kirjoitti:
Ele
kkapeli. Sain sellaisen joululahjaksi.
Minulla oli ranska vaihtokaveri. lähetti kuvan itsestään ja taustalla kirjahyllyssa KOLME elektroniikkapeliä. Olinvihreä
Musta tuli lila, ku söin voikukan ##
Voitin Leafin kilpailusta kätevän tv-video-yhdistelmän. Se oli kyllä tarpeen, vaikka telkan ruutu olikin aika pieni. Lapsi sai sitten oman telkan. Pystyin aina nauhoittamaan Tyttökullat ja Kate & Allien, kun en ollut vielä tullut töistä kun ne tulivat. Tämä taisi olla ysärin loppupuolta. Laite matkasi sitten Helsinkiin ja palveli vielä lapsen kavereidenkin opiskelija-asunnoissa kai aika pitkään.
Minulla oli joskus 2000-luvun alkupuolella mp3-soitin, jossa oli musiikin mukaan välkkyvät strobovalot. Aivan älytön laite kyllä, mutta silloin oli hieno.
Vähän myöhemmin sain Applen iPodin, jossa pystyi siltä minimaaliselta näytöltä tihrustamaan videoita ja pelaamaan paria peliä. Latasin siihen jonkun leffan ja sitten polleana lentokoneessa katselin mielummin leffaa ipodistani kuin lentokoneen ruudulta. :D Tämä muuten toimisi edelleen, mutta ei ole nyt ollut muutamaan vuoteen käyttöä.
Ufon mallinen ilmankostuttaja, 70-80-luvulla. Niitä oli eri värisiä, meillä punainen.
Meilläpä oli tämä, minkä myötä olin kateuden kohde ja kaikkien kaveri.
http://3.bp.blogspot.com/-PbZxs1uBoaE/Tw6hTjtOAOI/AAAAAAAAIBw/_OoBzv9Xv…