Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa lapsuutenne teknisestä laitteesta, joka on jäänyt mieleen. Minä aloitan:
punaiset Sonyn tosi hienot korvalappustereot. Se käänsi kasetin itsestään, kun kasetti pääsi puolen loppuun. Ja siinä oli oma kaiutin, eli kun otti korvalappupiuhan pois, kuuli musan pikku kaiuttimesta. Ja sillä pystyi nauhoittamaankin. Sain ne tuliaisiksi ulkomailta. Mitä rakkaita vempaimia teillä oli?
Kommentit (731)
Vierailija kirjoitti:
arkisempi totuus kirjoitti:
No tuskin korvalappustereo käänsi kasettia, muutti vain soittosuuntaa.
Ei voi noin sanoa, jos takaperin soittaminen oli saa##nasta. Kaseteissa oli a ja b puoli ja ja jotkut soittopelit osasi vaihtaa puolta. Ei kääntänyt kasettia vain vaihtoi puolta.
Tähän liittyen väitettiin joidenkin levyjen takaperin soittamisen viestivän jotain antikristusviestejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus kasarilla sähköveitsi, jota ei käyttänyt kukaan. Siinä se notkui seinätelineessään vuosia täysin koskemattomana, kunnes poistettiin jonnekin kaapin perukoille unholaan.
80 luvun alussa sain kuulakärkikynän jonka sisällä oli kamera. Pappa toi Neuvostoliitosta baigish merkkisen valo vahvistimen eli ns pimeäkiikarin. Eno toi jenkeistä uniden skannerin poliisia kuunneltiin
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan koulussa oli kopiokone jonka tuottamat kopiot haisi vähän ihmeelliselle kemikaalille. Värikään ei tainnut olla musta kuten nykytekniikalla tuotetuissa kopioissa.
Tuossa aikaisemmin joku ihmetteli, että mikä ihmeen vahas. No se oli juuri näitä kopiokonetyyppejä, joita pyöritettiin jostain kammesta ja puhuttiin vahaksista, jotka laitettiin sinne papereiden väliin. En ole itse sitä käyttänyt, mutta muistan hyvin, kuinka kauppaoppilaitoksessa monisteet haisi spriille, jos ne oli tuoreita. Eli spriikopioista puhuttiin. En muista miten ne vahakset siihen liittyi, mutta myös niistä puhuttiin siinä yhteydessä. Selostakoon joku paremmin tietävä, jos on sen ikäinen, että muistaa vielä. Omat muistot sijoittuu 70-luvulle.
Teksti oli joko vaaleanpunaista tai vaaleansinistä, violettiin vivahtavaa.
Menin töihin v. -76 ja töissä oli sitten se xerox-kopiokone, eli spriikopiot jäi historiaan. Nehän ei säilyneet kovin kauaa, vaan se teksti himmeni aika nopeasti. Säilytin vanhat opettajien kronikat, mutta kun kerran ne löysin jostain muistojen kätköistä, ne oli melkein puhtaat paperit, ei näkynyt tekstiä juuri yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Ensin tuli kasettinauhuri johon pystyi liittämään mikrofonin. Ei muuta kuin mikki radion kylkeen ja ukaasi äidille että nyt ei sitten imuroida ja kaikki muutkin olkaa hiljaa! Valmiisiin kasetteihin ei ollut varaa, ne tuntuivat tähtitieteellisen kalliilta. Sitten tuli radioon integroitu kasettinauri jolla pystyi nauhoittamaan radio-ohjelmia suoraan radiosta. Miten voikin kuuntelumusiikin kerääminen ollakin niin helppoa ja hauskaa! Sitten tuli kaksidekkinen kasettinauhuri, joka tuntui suorastaan syntiseltä. Jos jollakulla olisi ollut varaa ostaa valmiita kasetteja, niitä olisi voinut tuosta vaan suoraan kopioida. Ikinä en yhtään kopioinut, mutta mahdollisuus oli kutkuttava.
Kasettien inventointi oli jatkuvaa. Jos tyhjiä kasetteja ei ollut, oli pakko uhrata joku vanhoista ja äänittää päälle.
Voi, sitä kasettien kopioimista tehtiin kaiken aikaa. Oli laillista tai ei, kuka sitä olisi vahtinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Fiat 600.
Pompannapin(se olikin yksi ko. kotteron lempinimistä)kokoinen takamoottorinen auto.
Maantienopeuksilla olisi varmasti tarvinnut kuulosuojaimia, kun pieni moottori parkui lähellä maksimikierroksia.
Moottorin taakse sijoitettu jäähdytin toimi samalla lämmityslaitteena, jäähdyttimen läpi puhallettu ilma ohjattiin kanavia pitkin eteen.
Parhaiten lämpenivät takapenkkiläisten nilkat, huonoiten tuulilasi ja etupenkkiläisten jalat. Talvipakkasella taajama-ajossa kuljettaja sai pitää jäärapaa kädessään.
Minun muistoissani parhaiten lämpesi takapenkkiläisen takapuoli, se kuuma puhallus tuli suoraan takapuoleen kohdistettuna istuimen ja selkänojan raosta.
Just! Naapurin tukeva vaari pungersi itsensä takapenkille ja oli hätää kärsimässä!
Meinasi ahteri palaa.
Suihku ja vesivessa vuonna 1980 kun rakennettiin maalaismökin tilalle uusi talo.
Vesivessassa olin käynyt mummon luona kirkonkylän vanhainkodissa, mutta suihkun alla peseydyin 1. kerran 9- vuotiaana 1980.
Kyläkoululla oli vedetön ulkohuusi koko 1980- luvun.
Kirkonkylän yläasteella olikin uusi tuttavuus vanhat yläsäiliölliset vassanpytyt, joita piti nykiä useampaan kertaan, ennen kuin toimivat.
Meinasi pienellä 7- luokkalaisella paniikki iskeä, kun ei heti vesi tullutkaan ja kopin ulkopuolella höhötteli 9-luokkalaisia tupakalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
arkisempi totuus kirjoitti:
No tuskin korvalappustereo käänsi kasettia, muutti vain soittosuuntaa.
Ei voi noin sanoa, jos takaperin soittaminen oli saa##nasta. Kaseteissa oli a ja b puoli ja ja jotkut soittopelit osasi vaihtaa puolta. Ei kääntänyt kasettia vain vaihtoi puolta.
Tähän liittyen väitettiin joidenkin levyjen takaperin soittamisen viestivän jotain antikristusviestejä.
80-luvulla uskonnonopettaja soitti lukiossa luokallemme jotain Leo Mellerin tekemää kasettia, jolla hän todisteli, kuinka Beatles ja monet muut bändit ja artistit olivat erittäin saatanallisia. Muistaakseni jollakin Beatlesin levyllä toistettiin jonkin aikaa tietynlaisella äänenpainolla "Number nine", ja tätä kun kuunneltiin takaperin, saatiin tulokseksi Turn me on dead men. :) Ja Meller oli tohkeissaan. Kasetilla oli muitakin hauskoja juttuja. Lienee keräilyharvinaisuus nykyään.
Pieni C- kasettisoitin jonka sain synttärilahjaksi 70-luvun alussa, harmi vaan että oli vain muutama kasetti, osaan vieläkin muutaman Kirjan biisin vaikka unissani :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
arkisempi totuus kirjoitti:
No tuskin korvalappustereo käänsi kasettia, muutti vain soittosuuntaa.
Ei voi noin sanoa, jos takaperin soittaminen oli saa##nasta. Kaseteissa oli a ja b puoli ja ja jotkut soittopelit osasi vaihtaa puolta. Ei kääntänyt kasettia vain vaihtoi puolta.
Tähän liittyen väitettiin joidenkin levyjen takaperin soittamisen viestivän jotain antikristusviestejä.
80-luvulla uskonnonopettaja soitti lukiossa luokallemme jotain Leo Mellerin tekemää kasettia, jolla hän todisteli, kuinka Beatles ja monet muut bändit ja artistit olivat erittäin saatanallisia. Muistaakseni jollakin Beatlesin levyllä toistettiin jonkin aikaa tietynlaisella äänenpainolla "Number nine", ja tätä kun kuunneltiin takaperin, saatiin tulokseksi Turn me on dead men. :) Ja Meller oli tohkeissaan. Kasetilla oli muitakin hauskoja juttuja. Lienee keräilyharvinaisuus nykyään.
Offtopicia, mutta Meller taisi tietoisesti valehdella.
Youtubesta löytyy näitä rock- musiikkia demonisoivia pätkiä.
Hän selittää mm. Black Sabbathin "KIlling yourself to live"- kappaleesta ihan puutaheinää.
Joko hän ei osaa englantia tai sitten hän valehtelee.
Koska Meller on mm. opiskellut yhdysvalloissa niin...
Setelinmonistuskone, markka-aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
arkisempi totuus kirjoitti:
No tuskin korvalappustereo käänsi kasettia, muutti vain soittosuuntaa.
Ei voi noin sanoa, jos takaperin soittaminen oli saa##nasta. Kaseteissa oli a ja b puoli ja ja jotkut soittopelit osasi vaihtaa puolta. Ei kääntänyt kasettia vain vaihtoi puolta.
Ei ne puolta vaihtaneet, vaan nauhan kulkusuunta vaihtui. Äänipää oli normaalin kaksiraitaisen pään sijaan neliraitainen ja soittosuuntaa vaihdettaessa pään raitoja 3 ja 4. Raitoja 1 ja 2 pystyi kuuntelemaan vain nauhan kulkiessa eteen päin (äänipään ollessa ylhäällä oikealta kelalta vasemmalle kelalle).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin tuli kasettinauhuri johon pystyi liittämään mikrofonin. Ei muuta kuin mikki radion kylkeen ja ukaasi äidille että nyt ei sitten imuroida ja kaikki muutkin olkaa hiljaa! Valmiisiin kasetteihin ei ollut varaa, ne tuntuivat tähtitieteellisen kalliilta. Sitten tuli radioon integroitu kasettinauri jolla pystyi nauhoittamaan radio-ohjelmia suoraan radiosta. Miten voikin kuuntelumusiikin kerääminen ollakin niin helppoa ja hauskaa! Sitten tuli kaksidekkinen kasettinauhuri, joka tuntui suorastaan syntiseltä. Jos jollakulla olisi ollut varaa ostaa valmiita kasetteja, niitä olisi voinut tuosta vaan suoraan kopioida. Ikinä en yhtään kopioinut, mutta mahdollisuus oli kutkuttava.
Kasettien inventointi oli jatkuvaa. Jos tyhjiä kasetteja ei ollut, oli pakko uhrata joku vanhoista ja äänittää päälle.
Voi, sitä kasettien kopioimista tehtiin kaiken aikaa. Oli laillista tai ei, kuka sitä olisi vahtinut.
Omaan käyttöön oli laillista kopioida silloinkin. Mutta ei toisille myytäväksi.
Itse en juuri c-kasettien kopiointia harrastanut. Äänenlaatu kärsi liikaa, joten esim. radiosta äänitetyt saivat jäädä just sille kasetille, mihin olivat sattuneet päätymään. Kansipaperiin vain merkinnät tärkeistä sisällöistä ja nauhurin näyttämä aloituskohdan aikalukema siihen viereen myös. Sattui olemaan sen verran uudenaikaisempi nauhuri, että siinä juoksi sekunnit ja minuutit äänityksessä, toistossa ja myös kelauksissa.
Tyhjiä kasetteja tuli ostettua vähän väliä, kotona oli aina 3-5 tyhjää, käyttämätöntä 90 tai 100 minuutin kasettia varalla. Jälkikäteen ajatellen: Kasetille äänittäminen oli aika kallista. Kelvollinen kasetti maksoi yli 15 markkaa kappale tuossa 90-luvulla. Nykyrahassa jotain 3,5€
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ns. alppilamppu
Eli pöytäsolarium. Otettiin namaan vähän väriä.
Ei, kun alppilamppu, luki laatikon kyljessä.
Ja se laitettiin lattialle eikä pöydälle. Suojalasit huolellisesti päähän, ja sit otettiin vitamiineja valosta. Näin uskottiin ainakin.
tällä hetkellä ne "vitamiinit" näkyvät ihosyöpätilastoissa. Samoin kuin 80-luvun etelänmatkatkin.
Mummolla oli kerrostaloasunnossa vesivessa jossa oli säiliö katonrajassa. Huuhtelu tapahtui semmoista roikkuvaa ketjua vetämällä jolloin vesi valui sieltä katonrajan säiliöstä ja huuteli vessan normaalityyliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin tuli kasettinauhuri johon pystyi liittämään mikrofonin. Ei muuta kuin mikki radion kylkeen ja ukaasi äidille että nyt ei sitten imuroida ja kaikki muutkin olkaa hiljaa! Valmiisiin kasetteihin ei ollut varaa, ne tuntuivat tähtitieteellisen kalliilta. Sitten tuli radioon integroitu kasettinauri jolla pystyi nauhoittamaan radio-ohjelmia suoraan radiosta. Miten voikin kuuntelumusiikin kerääminen ollakin niin helppoa ja hauskaa! Sitten tuli kaksidekkinen kasettinauhuri, joka tuntui suorastaan syntiseltä. Jos jollakulla olisi ollut varaa ostaa valmiita kasetteja, niitä olisi voinut tuosta vaan suoraan kopioida. Ikinä en yhtään kopioinut, mutta mahdollisuus oli kutkuttava.
Kasettien inventointi oli jatkuvaa. Jos tyhjiä kasetteja ei ollut, oli pakko uhrata joku vanhoista ja äänittää päälle.
Voi, sitä kasettien kopioimista tehtiin kaiken aikaa. Oli laillista tai ei, kuka sitä olisi vahtinut.
Omaan käyttöön oli laillista kopioida silloinkin. Mutta ei toisille myytäväksi.
Itse en juuri c-kasettien kopiointia harrastanut. Äänenlaatu kärsi liikaa, joten esim. radiosta äänitetyt saivat jäädä just sille kasetille, mihin olivat sattuneet päätymään. Kansipaperiin vain merkinnät tärkeistä sisällöistä ja nauhurin näyttämä aloituskohdan aikalukema siihen viereen myös. Sattui olemaan sen verran uudenaikaisempi nauhuri, että siinä juoksi sekunnit ja minuutit äänityksessä, toistossa ja myös kelauksissa.
Tyhjiä kasetteja tuli ostettua vähän väliä, kotona oli aina 3-5 tyhjää, käyttämätöntä 90 tai 100 minuutin kasettia varalla. Jälkikäteen ajatellen: Kasetille äänittäminen oli aika kallista. Kelvollinen kasetti maksoi yli 15 markkaa kappale tuossa 90-luvulla. Nykyrahassa jotain 3,5€
Kyllä me kopioitiin kasetteja ja jopa kopion kopiosta. Laatu oli mitä oli, mutta tämä oli teinin todellisuutta. Tyhjiä kasetteja ostaessa piti laskea halvin minuuttihinta ja siksi tuli yleensä ostettua 90 tai 100 minuutin kasetteja. Niissä oli myös se hyvä puoli, että koko albumi mahtui yhdelle puolelle, kun ne yleensä on jotain 40-45 -minuuttisia. 60 minuutin kaseteissa biisi katkeaa melkein väkisinkin, kun kasetin puoli tuli täyteen.
Korvalappustereot 80-luvulla. Ne vei aikalailla pattereita, jotka oli lapselle aivan liian kalliita. Jos siis halusi kelata kasettia, ei kannattanut tuhlata siihen pattereita. Kasettia pystyi kelaamaan kynällä, kaikki kynät ei siihen kyllä sopineet, mutta sellaisella pystyi, joka sopi tiukasti kasettikelan reikään. Sitten kynä pystyyn, kasetti oli siinä kynän päässä ja pyöritettiin kovasti. Näin kasetti kelautui muutamassa minuutissa toiseen puoleen. Jos halusi jonkun tietyn kappaleen kelata, joutui arvioimaan kasetin "ikkunasta", missä kohtaa oltiin ja koekuuntelemaan välillä.
Pidin 70-luvun lopulla / kasarin alussa esitelmän koulussa liittyen tähtitieteeseen. Sitä varten olin lainannut Ursalta dioja planeetoista ja aurinkokunnastamme. Esitin nämä luokassa. Diat lähetettiin minulle postissa. Palautin ne sitten Helsinkiin takaisin esityksen jälkeen.
Tämä oli ehkä modernein ja hienoin esitys mitä peruskoulussa pidin.
Äidin yöpöydän laatikossa oli hauska suriseva laite. Tunsin itseni tyhmäksi, kun esittelin sitä kavereille ja he valistivat, mihin sitä käytetään.
Kun saatiin sinipunakynät kansakoulussa niin kyllä oltiin polleita