Miksi ihmisestä tulee alisuorittaja?

 Mielenterveysongelmat = alisuoriutuja

 Perustuu ihan omiin kokemuksiin.

Juu... en osaa sanoa, mutta olin paikalla kun eräs Liisa Ollila - luultavasti ei sentään Jorma Ollilan vaimo - läksytti julkisesti yhdestä ihmisestä, josta ei tiedä mitään, että tämä on alisuoriutuja. Aika ihme juttu! Se tapahtui siis jossain koulun kevätpäättäjäisissä... 2002...

Samassa koulussa oli semmoinen yksi miesope, joka taputti samaa naista pepulle koulun käytävässä...

Voi - siellä oli niin paljon kaikkea...

Samalle naiselle - kun satutti sormensa ja alkoi vuotaa verta - eräs nuorempi miesope alkoi puhua kuukautisvuodosta... yleisellä paikalla...

Samalle naiselle - erään koko porukan läsnäollessa - eräs mies sanoi, että kyllä sinut on jo lapsena raiskattu ja ihan kirkkoherran toimesta ja pappilan talon rappukäytävässä... Muut olivat sitä mieltä, että pitäisi pyytää anteeksi... ei ole koskaan pyytänyt...

Samalle naiselle sanottiin työkkärin jossain testissä, että sinulta puuttuu kunnianhimo... siis MITÄH!!! Ei työkkärin kuulu läksyttää siitä, että joltakin puuttuu kunnianhimo... Kunnianhimo ei ole ollenkaan kaikille mikään voima, mikä saa tekemään yhtään mitään... ja monelle kunnianhimo on ei-toivottu ominaisuus... mutta ihmisillä on erilaiset maailmat ja toisia siis vie varmaan eteenpäin juuri tommoiset kuin kunnianhimo, kateus jne...

Aika ehkä lopulta näyttää mitä tästä alisuoriutumisesta ja kunnianhimostakin pitäisi ajatella...

1.7.2014

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 14:04"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 13:32"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 13:03"]

Niin. Voihan sitä ottaa virheistään oppia ja puskea eteenpäin kohti seuraavaa epäonnistumista, mutta entäs sen jälkeen, kun jo ajatustasolla menetät ns. toivon? Eli kun paraskaan 'suoritus' ei riitä, vaikka kuinka puristaisi viimeisetkin mehut?

[/quote]

Nyt en enää ymmärrä yhtään, mitä oikein kommentoit

- se kilpailuhenkinen

[/quote]Mitä sinulle tulee mieleen huonosta häviäjästä tai luuserista? Oletko koskaan nähnyt tai tuntenut loppuunpalaneita ihmisiä? Mitä masennus on sinun mielestäsi?

[/quote]

Mitä tekemistä tällä on alkuperiäsen kommenttisi pitkän elämän kanssa?

Olen alisuorittaja, olen patalaiska ja saamaton. En ole käynyt kouluja peruskoulun jälkeen (tai siis jätin jatkokoulutuksen kesken), jätin autokoulun kesken viime metreillä... Olen alinta sakkia. Olen ollut töissä, olen edelleen töissä, mutta tällä hetkellä hoitovapaalla. Joo, hankin sitten vielä lapsenkin, jota en edes halunnut. Pidin lapsen muita miellyttääkseni. Olen velkainen ja köyhä. Olen pilannut elämäni veloilla. Yritän olla jotain muuta kuin oikeasti olen... Nyt en edes voi tehdä itsemurhaa lapsen takia, en voi jättää häntä äidittömäksi.

T: elämän todellinen luuseri

Yksi syy alisuoriutumiseen voi olla myös se, että elämä itsessään on niin houkutteleva ettei halua tavoitella uraa vaan tekee työtä jolla on merkitystä. Siinä ohella on aikaa perustaa perhe jolle riittää aikaa ja voimia. Kaikkien ei tarvitse kouluttautua pitkälle ja stressata oravanpyörässä! Työelämä on muutenkin hektistä. Sinkutkin voivat suunnata mielenkiintoa harrastuksiin ja muuhun.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 11:20"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 10:41"]

Mä oon ADD. Vedän täysillä asiat joista innostun ja kiinnostun, olen ihan pro. Mutta kun lopahtaa niin homma jää siihen ja pysyy. Epäkiinnostavat asiat vedän ihan riman ali tai yleensä kuitenkin tunnollisesti. Olen polttanut itseni piippuun harrastusten, liikunnan ja työn parissa monta kertaa. Nykyään varon kiinnostumasta asioista. Mulla on myös taipumus ylikeskittyä, kiinnostus on todellakin pois sitten kaikesta muusta.

[/quote]

Löydän tästä paljon itseäni. Onko tämä mielestäsi tyypillisesti ADD/ADHD -käyttäytymistä, vai voiko itselläsi johtua myös jostain muista tekijöistä?

Itselläni ei ole dg:ta, mutta olen kyllä kohderyhmää niin omasta kuin tuttujenikin mielestä, joten aina välillä pohdin, olisiko dg:n hakemisruljanssista ja joskus ehkä sen seurauksena saatavasta lääkityksest apua nimenoaan tämäntyyppisiin ongelmiin.

Itse olen enemmänki ADHD

[/quote]

Hyvin tyypillistä ADD:ta tälläinen. Minkäin tajusin tämän kaiken vasta kun oma lapsi oli tutkimuksissa ja sai diagnoosin. Jumittaminen on myös hyvin yleista, aloittamisen vaikeus. En ole harkinnut sen enempää menisinkö tutkimuksiin. Kieltämättä usean lapsen äitinä huomaa usein että ei olisi vara olla "tälläinen". Toki olen saavuttanut upeita asioita tämän kyvyn ansiosta mutta moni muu asia on jäänyt sitten hoitamatta. En koe olevani AD/HD, musta puuttuu se hyper :) Minukka on myös hyvin omalaatuinen ajatuksenjuoksu, se on tavallaan siunaus ja kirous samassa paketissa :)

Mä olen alisuoriutuja. Jossain vaiheessa aloin vaan pelätä ihmisiä ja elämää, ja se on rajoittanut opiskelua ja etenkin työn hakemista. Vie myös hirveästi energiaa. Teen kyllä töitä jatkuvasti, mutta koulutustani vastaamatonta hommaa. En uskalla edes hakea vaativampaa. Olen hakenut pariin kouluunkin, mutta en ole päässyt, kun en ole täysillä jaksanut yrittää. Miksi? En osaa sanoa. En osaa tehdä mitään täysillä, koska pelkään epäonnistumista. Helpompi ajatella, että en vaan yrittänyt tarpeeksi, siksi mokasin...

Koulu meni ihan hyvin yliopistoon asti, jonka jätin kesken. Sen jälkeen olen tehnyt toimistotöitä, ja valmistun kohta tradenomiksi. Koko elämääni on leimannut järkyttävä sosiaalisten tilanteiden ja julkisten paikkojen pelko, sekä työpaikka- ja koulukiusaaminen. En enää mene toimistotöihin ämmien kiusattavaksi, vaan vaihdan vielä kerran alaa ihan kokonaan. Minua ei enää kiinnosta mikään työssä eteneminen tai raha, riittää, että saa laskut maksettua.

Mut on kasvatettu ajattelemaan, että kaikki epäonnistumiseni ovat omiani mutta kaikki onnistumiset vanhempien perintöä, ansiota ja sulka heidän hattuunsa.

Jossain vaiheessa väsyin siihen, miten he nujersivat mut kasvokkain mutta selän takana leuhkivat tuttavilleen mun saavutuksilla. Niinpä lopetin saavuttamisen.

Miten tästä eteenpäin?

Mulla kävi tätä ketjua lukiessa mielessä, että mitä jos nyt kesällä suorittaisin vaivihkaa loppuun yhden aikoinaan kesken jääneen koulutuksen. Ihan kaikessa hiljaisuudessa. Tuliko teille muille tämäntyyppisiä ideoita? Jos me hiljaiset salaa tempaistaisiin.

...ja kun tilillä on muutama euro eikä mitään enää omista, niin huippusuoritukseksiko kutsuisit?

Ei kaikki ole aina kiinni itsestä. Nyt on vaikea työtilanne, valkokaulusporukkaa on jonossa tuhatmäärin. Työlliset ovat käytännössä aina etuasemassa ja toimialakokemus ratkaisee suurimmaksi osaksi (eli kivat näille alanvaihdoksesta saarnaaville). Ikäsikään ei liene ainakaan etu.

Et sinä varsinaisesti ole alisuoriutuja meriiteistäsi päätellen, vaikka ilmeisesti pärjäät taloudellisesti todennäköisesti huonommin kuin lähes kaikki palstalla esiintyneet, joskin työlliset alisuoriutujat.

Työkkärissä (oletko kirjoilla?) tosin saat varmastikin alisuoriutujan kohtelua ja vikaa työttömyyteesi aletaan todennäköisesti etsimään. Yleensä ainakin toimenpiteet (palkaton työ eri muodoissaan) löytyy, vaikka vikaa ei löytyiskään.

Otan osaa.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 14:31"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 14:20"]

Ei teillä alisuoriutujilla välttämättä mitään masennusta ole, vaikkette juoksekaan tuolla Duracell-pupuina keräämässä titteleitä ja mitaleja. Te olette ehkä vain sisäistäneet tämän uuden ja uskomattoman ihmiskuvan, jota (sosiaalinen) media toitottaa - ihmiskuvan, joka ihannoi jatkuvasti eteenpäin pyrkivää, energistä, koskaan väsymätöntä seikkailijaa, joka ottaa sen mitä tahtoo. Ne koulutukset, tittelit, työt, summat, kumppanit ja täydellinen koti jossa täydelliset lapset.

Todellisuudessa kyse on kuitenkin suurimmalle osalle mahdottoman tavoittelusta, mutta eihän nykyihminen, jolle on aina toitotettu valinnanvapautta ja yksilöllisyyttä, tätä suostu ymmärtämään. Nykyihminen ei näe asiaa tilastollisesti eikä realistisesti; ei kysy itseltään, kuinka monta prosenttia väestöstä voi ihan oikeasti olla muuta kuin tavallisissa töissä käyviä ja tavallisessa talossa asuvia tavallisia ihmisiä, ja mitkä ovat oikeasti juuri minun mahdollisuuteni nousta sen standardin yläpuolelle.

Meidän isovanhempiemme, ja ehkä jo vanhempiemme lapsuudessa ja elämässä yleensä tämä kaikki oli itsestäänselvää, eikä tavallisten ihmisten siis pitänyt kokea olevansa "alisuoriutujia", vaan hyvin suoriutuneita keskinkertaisuuksia, joita heistä ja meistä suurin osa todellisuudessa olemmekin.

[/quote]

Hyvin kirjoitettu. Media vieläpä hyvin mielellään häivyttää näiden elämässään täydellisesti onnistuneiden elitistiset ja hyväosaiset taustat. Kun ihmisistä kerrotaan, annetaan kuva että he vaan nyt tekivät näin ja näin, kertomatta koskaan, mistä tuli se taloudellinen ja ehkä henkinen pääoma jonka varassa he ovat ponnistelleet. Aivan kuin ihan kuka tahansa voisi tuosta vain pistää pystyy menestyvän yrityksen tai tehdä sen verran juonto-ja laulukeikkoja että sillä saa maksettua kivan miljoonan euron omakotitalon. Suurin osa ihmisistä ei tule ikinä pääsemään noihin piireihin.

[/quote]

Olette toki oikeassa, mutta esim. minä en pidä "alisuorittamisena" sitä, etten täytä näiden "menestyjien" kriteerejä. Minulle henk.koht. alisuorittaminen on sitä, etten täytä omaa potentiaaliani. Tai tarkemmin sanottuna: omaa käsitystäni siitä, mitä haluaisin saada aikaiseksi. Jokaisella on omat kiinnostuksenkohteensa, ja minulla on omanlaisiani pikku projekteja, jotka HALUAN tehdä. Minun osaamiseni on tällä alalla, enkä ole onnellinen silloin, kun en saa mitään aikaiseksi. Minun elämäniloni tulee juurikin näiden omien projektieni parissa puuhastelusta; siksi en olekaan tyytyväinen tilanteeseen, kun "alisuoritan" = en tee rakastamiani asioita vaan kulutan aikaa kaikkeen tyhjään mistä ei tule edes hyvä mieli. (Kuten nyt vaikka AV-palstaan... kröhöm.)

Minusta tunne siitä, että tekee ainakin itselleen tärkeitä asioita, on oleellinen osa elämää. Minulle on yhdentekevää se, pidetäänkö minua "saavutusteni" ansiosta menestyjänä vai ei. Itse asiassa minun meriiteilläni ei todellakaan pääse lehtien sivuille kertomaan menestystarinastaan, eikä hankita miljoonan tai edes parin sadan tuhannen euron omakotitaloja :D Mutta minulle riittää se, että voin itse katsoa omaa saavutustani ylpeänä ja ajatella, että sain aikaan juuri sen mitä halusinkin.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 15:05"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 11:20"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 10:41"]

Mä oon ADD. Vedän täysillä asiat joista innostun ja kiinnostun, olen ihan pro. Mutta kun lopahtaa niin homma jää siihen ja pysyy. Epäkiinnostavat asiat vedän ihan riman ali tai yleensä kuitenkin tunnollisesti. Olen polttanut itseni piippuun harrastusten, liikunnan ja työn parissa monta kertaa. Nykyään varon kiinnostumasta asioista. Mulla on myös taipumus ylikeskittyä, kiinnostus on todellakin pois sitten kaikesta muusta.

[/quote]

Löydän tästä paljon itseäni. Onko tämä mielestäsi tyypillisesti ADD/ADHD -käyttäytymistä, vai voiko itselläsi johtua myös jostain muista tekijöistä?

Itselläni ei ole dg:ta, mutta olen kyllä kohderyhmää niin omasta kuin tuttujenikin mielestä, joten aina välillä pohdin, olisiko dg:n hakemisruljanssista ja joskus ehkä sen seurauksena saatavasta lääkityksest apua nimenoaan tämäntyyppisiin ongelmiin.

Itse olen enemmänki ADHD

[/quote]

Hyvin tyypillistä ADD:ta tälläinen. Minkäin tajusin tämän kaiken vasta kun oma lapsi oli tutkimuksissa ja sai diagnoosin. Jumittaminen on myös hyvin yleista, aloittamisen vaikeus. En ole harkinnut sen enempää menisinkö tutkimuksiin. Kieltämättä usean lapsen äitinä huomaa usein että ei olisi vara olla "tälläinen". Toki olen saavuttanut upeita asioita tämän kyvyn ansiosta mutta moni muu asia on jäänyt sitten hoitamatta. En koe olevani AD/HD, musta puuttuu se hyper :) Minukka on myös hyvin omalaatuinen ajatuksenjuoksu, se on tavallaan siunaus ja kirous samassa paketissa :)

[/quote]

Onko kausittainen "ylikeskittyminen" muka tyypillistä ADD:lle? En tiedä ADD:stä oikeastaan mitään, mutta pohdin vain, sillä sehän sotisi vähän koko käsitettä vastaan - kun ADD kerran tarkoittaa Attention Deficit Disorder.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 21:34"]hyvä aihe! Itse olen tätä nykyä joka elämäni osa-alueella alisuoriutuja: töissä, opinnoissa, kaverisuhteissa, liikkumisessa, ainiin ja suhdekin just kaatui. Ei minua vaan huvita enää "taistella" minkään puolesta. En kaipaa rahaa, siksi olen huonossa ja alipalkatussa työssä jota teen vain kattaakseni pakolliset kulut. Opinnot ei etene, en jaksa paneutua aiheisiin ollenkaan. Kavereitakaan en jaksa tavata ja liikkuminen tuntuu turhalta.

Olen miettinyt onko kunnianhimon puute kuitenkin masennusta? En minä nyt todellakaan onnellinen ole, siitä ei ole kyse, että tyytyväinen tähän olisin. Olen vaan nykyään laiska, en saa mistään enää "kicksejä" ja elämä tuntuu hel*tin tasapaksulta puurtamiselta päivästä toiseen.

Tarvitsen itse elämääni lisää kaikkea, mutta tosiasiassa en jaksa minkään eteen tehdä mitään.

Minusta on tullut patalaiska ja flegmaattinen. Onnea minulle sitten niin. :)

[/quote]

Aivan sama tilanne! Tosin työelämässä mulla on ihan ok työ, mutta etenemismahdollisuudet nolla. Jos haluaisin edetä, pitäisi vaihtaa duuni "huonompaan" ja ponnistaa sieltä, mutta en jaksa.

Eilen kirjauduin kiloklubiin pitkästä aikaa ja meinasin saada slaagin; omasta mielestäni minulle on ihan vasta kertynyt muutamia kiloja, mutta sieltä huomasin, että olen ollut näin läski jo NELJÄ vuotta!!

Sain todella hyvät eväät elämääni, minulla oli lapsena sopivasti harratuksia joita jatkoin parikymppiseksi, paljon kavereita yms. Nyt en ole harrastanut mitään vuosiin ja kavereiden kanssa yhteydenpitokin tuntuu raskaalta.

Kotona on remontti varmaan ikuisesti kesken jne. Hemmetin hemmetti, mä oikeasti tuhlaan elämäni. :(

Mua ainakin puhutteli tuo passiivis-aggresiivisuus ja itseluottamuksen puute. Uskon, että se pätee ainakin minuun. Miten sen saisi purettua? Olin terapiassa jonkin aikaa ja tunsin oikien, miten voimani aksvoivat, mutta sitten lopetin sen (typerys?), ja nyt olen taas sama flegmaattinen itseni kuin ennenkin.

Lienee aiheellista mennä uudestaan terapiaan...

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 15:20"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 15:05"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 11:20"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 10:41"]

Mä oon ADD. Vedän täysillä asiat joista innostun ja kiinnostun, olen ihan pro. Mutta kun lopahtaa niin homma jää siihen ja pysyy. Epäkiinnostavat asiat vedän ihan riman ali tai yleensä kuitenkin tunnollisesti. Olen polttanut itseni piippuun harrastusten, liikunnan ja työn parissa monta kertaa. Nykyään varon kiinnostumasta asioista. Mulla on myös taipumus ylikeskittyä, kiinnostus on todellakin pois sitten kaikesta muusta.

[/quote]

Löydän tästä paljon itseäni. Onko tämä mielestäsi tyypillisesti ADD/ADHD -käyttäytymistä, vai voiko itselläsi johtua myös jostain muista tekijöistä?

Itselläni ei ole dg:ta, mutta olen kyllä kohderyhmää niin omasta kuin tuttujenikin mielestä, joten aina välillä pohdin, olisiko dg:n hakemisruljanssista ja joskus ehkä sen seurauksena saatavasta lääkityksest apua nimenoaan tämäntyyppisiin ongelmiin.

Itse olen enemmänki ADHD

[/quote]

Hyvin tyypillistä ADD:ta tälläinen. Minkäin tajusin tämän kaiken vasta kun oma lapsi oli tutkimuksissa ja sai diagnoosin. Jumittaminen on myös hyvin yleista, aloittamisen vaikeus. En ole harkinnut sen enempää menisinkö tutkimuksiin. Kieltämättä usean lapsen äitinä huomaa usein että ei olisi vara olla "tälläinen". Toki olen saavuttanut upeita asioita tämän kyvyn ansiosta mutta moni muu asia on jäänyt sitten hoitamatta. En koe olevani AD/HD, musta puuttuu se hyper :) Minukka on myös hyvin omalaatuinen ajatuksenjuoksu, se on tavallaan siunaus ja kirous samassa paketissa :)

[/quote]

Onko kausittainen "ylikeskittyminen" muka tyypillistä ADD:lle? En tiedä ADD:stä oikeastaan mitään, mutta pohdin vain, sillä sehän sotisi vähän koko käsitettä vastaan - kun ADD kerran tarkoittaa Attention Deficit Disorder.

[/quote]

Kyllä on, tässä hyvä linkki jos haluat tutkia asiaa enemmänkin. http://adhdtutuksi.fi/wp-content/uploads/2013/10/ADD_esite_nettiversio_2013.pdf

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 09:42"]

...ja kun tilillä on muutama euro eikä mitään enää omista, niin huippusuoritukseksiko kutsuisit?

Ei kaikki ole aina kiinni itsestä. Nyt on vaikea työtilanne, valkokaulusporukkaa on jonossa tuhatmäärin. Työlliset ovat käytännössä aina etuasemassa ja toimialakokemus ratkaisee suurimmaksi osaksi (eli kivat näille alanvaihdoksesta saarnaaville). Ikäsikään ei liene ainakaan etu.

Et sinä varsinaisesti ole alisuoriutuja meriiteistäsi päätellen, vaikka ilmeisesti pärjäät taloudellisesti todennäköisesti huonommin kuin lähes kaikki palstalla esiintyneet, joskin työlliset alisuoriutujat.

Työkkärissä (oletko kirjoilla?) tosin saat varmastikin alisuoriutujan kohtelua ja vikaa työttömyyteesi aletaan todennäköisesti etsimään. Yleensä ainakin toimenpiteet (palkaton työ eri muodoissaan) löytyy, vaikka vikaa ei löytyiskään.

Otan osaa.

Niinpä. Suurin osa ei saa DIn papereita saati keskijohdon työtä edes päiväksi.

#28.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 14:50"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 14:04"]

Mitä sinulle tulee mieleen huonosta häviäjästä tai luuserista? Oletko koskaan nähnyt tai tuntenut loppuunpalaneita ihmisiä? Mitä masennus on sinun mielestäsi?

[/quote]

Mitä tekemistä tällä on alkuperiäsen kommenttisi pitkän elämän kanssa?

[/quote]Sanotaanko näin, että yhteys on olemassa ihan jokaisella elämän tasolla.

Eli: Mitä sinulle tulee mieleen huonosta häviäjästä tai luuserista? Oletko koskaan nähnyt tai tuntenut loppuunpalaneita ihmisiä? Mitä masennus on sinun mielestäsi?

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 15:28"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 15:20"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 15:05"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 11:20"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 10:41"]

Mä oon ADD. Vedän täysillä asiat joista innostun ja kiinnostun, olen ihan pro. Mutta kun lopahtaa niin homma jää siihen ja pysyy. Epäkiinnostavat asiat vedän ihan riman ali tai yleensä kuitenkin tunnollisesti. Olen polttanut itseni piippuun harrastusten, liikunnan ja työn parissa monta kertaa. Nykyään varon kiinnostumasta asioista. Mulla on myös taipumus ylikeskittyä, kiinnostus on todellakin pois sitten kaikesta muusta.

[/quote]

Löydän tästä paljon itseäni. Onko tämä mielestäsi tyypillisesti ADD/ADHD -käyttäytymistä, vai voiko itselläsi johtua myös jostain muista tekijöistä?

Itselläni ei ole dg:ta, mutta olen kyllä kohderyhmää niin omasta kuin tuttujenikin mielestä, joten aina välillä pohdin, olisiko dg:n hakemisruljanssista ja joskus ehkä sen seurauksena saatavasta lääkityksest apua nimenoaan tämäntyyppisiin ongelmiin.

Itse olen enemmänki ADHD

[/quote]

Hyvin tyypillistä ADD:ta tälläinen. Minkäin tajusin tämän kaiken vasta kun oma lapsi oli tutkimuksissa ja sai diagnoosin. Jumittaminen on myös hyvin yleista, aloittamisen vaikeus. En ole harkinnut sen enempää menisinkö tutkimuksiin. Kieltämättä usean lapsen äitinä huomaa usein että ei olisi vara olla "tälläinen". Toki olen saavuttanut upeita asioita tämän kyvyn ansiosta mutta moni muu asia on jäänyt sitten hoitamatta. En koe olevani AD/HD, musta puuttuu se hyper :) Minukka on myös hyvin omalaatuinen ajatuksenjuoksu, se on tavallaan siunaus ja kirous samassa paketissa :)

[/quote]

Onko kausittainen "ylikeskittyminen" muka tyypillistä ADD:lle? En tiedä ADD:stä oikeastaan mitään, mutta pohdin vain, sillä sehän sotisi vähän koko käsitettä vastaan - kun ADD kerran tarkoittaa Attention Deficit Disorder.

[/quote]

Kyllä on, tässä hyvä linkki jos haluat tutkia asiaa enemmänkin. http://adhdtutuksi.fi/wp-content/uploads/2013/10/ADD_esite_nettiversio_2013.pdf

[/quote]

Kiitos! Oikein mielenkiintoinen teksti - joskin vähän ristiriitainen kuvaus, mutta täytyy lukea uudestaan tarkemmin. Osittain tuo kuulostaa jopa vähän tutulta näin AS-rajatapauksen näkökulmasta. En ole koskaan ajatellutkaan, että voisi olla jotain ADD:hen viittaavaa, koska tosiaan sitä keskittymiskykyä löytyy yleensä vähän liikaakin...

Lue filosofi ja neurotieteilijä Sam Harris :in kirja "Vapaa tahto". Sitten ymmärrät enemmän.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 06:44"]

Kannustuksen puute tai suoranainen korkeakouluopinnoista varoittelu kotona, opinto-ohjauksen puute koulussa. Sain kyllä sitten akateemisen tutkintoni, mutta ihan liirum-laarum-alalta. Ei siinäkään huippuaarvosanat auta. Oikeasti minulla olisi ollut jollain toisella alalla mahdollisuus huippuluokan tutkijaksi, lääkäriksi, juristiksi...

En vain uskonut kykyihini ja käsitykseni ammateista oli hyvin kaavamainen. Oikeasti olin aivan uskomattoman hyvä opiskelija. Osaan antaa itselleni vasta nyt arvoa, kun on liian myöhäistä.

Tuo viimeinen lause kertoo asenteestasi kaiken sen mitä tarvitsee. Eli nyt kun olet asian tajunnut, niin on muka "liian myöhäistä" Miten niin myöhäistä?? Kuoloko sinut huomenna korjaa? Jos kunnianhimoa löytyy, niin koskaan ei ole liian myöhäistä.

[/quote]