Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minkä takia et ole halunnut ystävystyä jonkun kanssa?
Tuon "Muita, jotka jäävät aina ulkopuolisiksi ihmissuhteissa?" -ketjun innoittamana. Kun tapaa uusia sinänsä ihan mukavia ihmisiä, joidenkin kanssa ystävystyy ja joidenkin kanssa suhteesta ei kehity mitään tuttavuutta syvempää, tahattomasti tai jommankumman puolelta tarkoituksellisesti. Erityisesti ajattelen tilanteita, joissa itse on ollut kiinnostunut tutustumaan toiseen, mutta toinen ei osoita vastakaikua, oli sitten itse kummalla puolella tätä yhtälöä tahansa. Joskus tietysti on kyseessä olosuhteet ja ajoitus, miksei tuttavuus tai kaveruus syvenny ystävyydeksi. Itse sitä tietysti tahtoisi ajatella, että miksi joku ei halua tutustua, mähän olen hauska ja ystävällinen tyyppi. Joskus on hankala objektiivisesti nähdä syitä tilanteelle. Mutta kyllä niitä raadollisia syitä on itse kullakin olla se osapuoli, joka ei vastaa Facebook-ystäväpyyntöön tai keksii tekosyitä, kun ei halua lähteä kahville jonkun sellaisen kanssa, joka ei ihan kuitenkaan tunnu siltä että haluaisi ystävystyä.
Mitä syitä teillä on siihen, että olette torjuneet jonkun ystävystymisyritykset? Oli se sitten elämäntilanteesta, olosuhteista tai ihmisten välisistä asioista johtuva syy. Ei ne aina ole kovin yleviä tai reiluja syitä. Niistä ehkä huomaa senkin, että vaikka se ystävyys ei lähtisi kehittymään, se ei tarkoita sitä että toinen osapuoli olisi mitenkään auttamattoman paska tyyppi.
Mulle tulee omakohtaisesti äkkiseltään lähivuosilta mieleen seuraavia:
- Kaverin huumorintaju ei ollenkaan osunut yhteen omani kanssa, vitsit menivät ohi puolin ja toisin
- Tutustuin töissä yhteistyökumppaniin, jonka kanssa en halunnut vapaa-ajalla viettää aikaa, mutta töissä hänelle täytyi olla ystävällinen mikä ehkä hämäsi häntä luulemaan kaverisuhteeltamme enemmän
- Kaverin kaverin jatkuva negatiivisuus lähes kaiken suhteen
- Loukkaavan suora puhe muille sillä varjolla, että "mä nyt vaan on tämmönen"
- Arvelin ihmisen pitävän minua alempiarvoisena, koska hän oli todella kaunis ja tyylikäs
- Tuttu oli jatkuvasti suuna päänä joka paikassa kuin superpallo, itse olen rauhallisempi tyyppi
- Eräs kertoi suunnilleen ensitapaamisella sairaushistoriansa ja vuodatti kovat elämänkokemuksensa
- Toinen oletti, että olen hänestä ja hänen asioistaan loputtoman varauksettoman kiinnostunut, ei ollut kiinnostunut vastaavasti minusta lainkaan
- Perhekerhossa eräs mukava äiti oli minua niin paljon vanhempi, että meidän elämäntilanteet lapsijuttujen ulkopuolella oli hyvin erilaisia
Kommentit (1108)
Tutustuin lapsen harrastuskaverin vanhempaan. Hänen kanssaan on mukava rupatella niitä näitä, mutta hän esittää liikaa kysymyksiä ja tyrkyttää mielipiteitään joka välissä.
Jos esimerkiksi kerron, että emme mene tänä juhannuksena vanhempieni kanssa mökille vaan vietämme juhlan eri seurassa tällä kertaa, niin tämä alkaa kysellä, että kenen kanssa ne sinun vanhemmat sitten ovat, jäävätkö he yksin jne. (Juu eivät jää mutta asia ei kuulu tälle ihmiselle, eikä hän edes tunne vanhempiani).
Jos taas kerron ohimennen, että minun lapseni halusi koulun jälkeen olla sisällä lukemassa kirjaa, tämä kertoi kuinka reippaasti hänen lapsi haluaa olla ulkona monta tuntia säässä kuin säässä.
Kun kerron, että lapseni ei halua ottaa stressiä tai kilpailla kyseisestä harrastuksesta, niin tämä kertoo kuinka tavoitteellinen HÄNEN lapsensa on. Rasittavaa, ikäänkuin meidän suorastaan pitäisi haluta samoja asioita.
En aina jaksa häntä, joten ystävyyttä ei muodostu, jääköön kaveruudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kyylä tarjoutui mutta tiesin sen persuksi, fasistiksi sekä niin ollen myös psykopaatiksi, joten turvallisuuteni tähden pidän ns. halurakoa. Takaa omaisuuden suojaakin sekä suojaa lapsiani pedofilian uhalta.
-Sanoi haluavansa tavata, ja että ehdottaisin hänelle menoja sitten kun minulle käy. Ajankohta sovittiin suurin piirtein. Kun sitten ehdotin, niin ei mitenkään kerinnut eikä ollut rahaakaan. Ei ehdottanut mitään toista ajankohtaa. Pallo ikäänkuin jäi hänelle, ei ole hänestä kuulunut. Enää en edes vastaisi hänelle.
-Manipuloija. Ei kiitos.
-Dumppasi minut kun sairastuin. Jos hänestä vielä kuuluu, niin minua ei kiinnosta.
-Valehtelija. Ei kiitos.
-Muiden ovimatto, ja ikäänkuin tyhjä astia johon muut voivat kaataa omat ajatukset ja mielipiteet. Kykenemätön asettamaan rajoja myöskään fyysisesti esim. seksuaalisille lähestymisille, ottaa vaan vastaan kaiken, ja myöhemmin toteaa tyytyväisyyttä uhkuen, että "kaikki tykkää musta". Ei tajua että on hyväksikäytetty, tai sitten ottaa sen tykkäämisenä. Oli myös valehtelija. Erityisen pidetty henkilö, jolla laaja tuttavapiiri, mutta lähempää katsoen: ei kiitos. En halua olla kasvattamassa/terapoimassa aikuista lasta.
-Myös muun tyyppiset, joita pitäisi olla "pelastamassa" jostain, nou tänk juu..
-Tavaroiden lainaajat
-Rahan "lainaajat"
-Kyydin pummijat. Nämä kolme edellistä piirrettä esiintyvät yleensä jonkinlaisena yhdistelmänä samassa henkilössä. Hyh hyh.
-Jutut pyörivät muiden ihmisten ympärillä negatiiviseen ja liioittelevalta kuulostavaan sävyyn, ja/tai itsensä ympärillä aina vain positiiviseen tai täysin utopistisen hehkuttavaan sävyyn. En jaksa kuunnella, enkä halua olla paskapuheiden kohteena kun en ole paikalla. Yksi tällainen tuhosi maineeni kokonaisen tuttavapiirin keskuudessa. Apunaan hänellä oli ns. lentäviä apinoita (flying monkeys).
-Ns. täydelliset ihmiset, joilla ei kuitenkaan itsellään ole käytöstapoja
-Sellaiset joiden seurassa täytyy tehdä tasan mitä he haluavat ja olla kaikesta samaa mieltä, tai muuten heitä on loukattu verisesti ja nostavat metelin. Täysin absurdeja ja todella dramaattisia tilanteita syntyy tyhjästä. Kaksi viimeistä piirrettä usein samassa henkilössä. Ei kiitos.
Minulla on aina heti ns. klikannut ja juttu luistanut sellaisen kanssa, josta tulee ystävä. Jos näin ei käy, ei kannata koittaa väkisin jotain ystävyyttä yrittää. On olemassa myös kivoja tuttuja, jotka eivät kuitenkaan ole muuta kuin tuttuja.
Ystävät voi valita, mutta sukulaisia ei voi.
Sukulaisen omassa perheessä on ongelmia ja hän yrittää kaivamalla kaivaa samoja ongelmia minun elämästä, vaikka niitä ei ole. Utelee ja syyllistää ihan turhaan, koska ei osaa katsoa peiliin ja ratkaista omia ongelmia.
Hän on myös erittäin kateellinen ja tekee vääriä ratkaisuja sen vuoksi, että yrittää kopioida minun elämää väärin perustein.
Jo erittäin lyhyessäkin tapaamisessa hän kettuilee tyhjästä, vaikka yritän olla vieraanvarainen.
Vetoaa tapaamisissa sukulaisuuteen, että sen takia 'pitää' tavata.
Toivon hänelle kaikkea hyvää, mutta en vaan jaksa tavata kuin harvoin.
Meni vähän aiheen vierestä, mutta sama se on ystävyyssuhteissa, että raskasta seuraa ei vaan jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on ehkä jo kirjoitettu aiemmin, mutta en malta olla avaamatta omia ajatuksiani. Vähän kuin parisuhteenkin kohdalla, ystävyyden syntyminen on aina jonkinlainen epätodennäköinen ihme, joka vaatii tähtien oikean asennon, sopivan elämäntilanteen ja yhteensopivat vibat jne molempien mielestä yhtäaikaa. En tarkoita tällä perusystävällisyyttä tuttujen kesken, vaan oikean läheisemmän ystävyyden syntymistä. Lapsille ja nuorille ystävystyminen on usein (ei toki aina) helpompaa, mutta sekin on monen ihmeen summa, että lapsuudessa alkanut ystävyys jatkuu aina aikuisuuteen saakka.
Tietysti myös ihmisen oma temperamentti ja luonne vaikuttavat asiaan, jotkut ovat avoimempia ystävystymiselle ihan lähtökohtaisesti. Toisaalta monet eivät välttämättä koe, että elämässä olisi tilaa tiiviille uusille ystävyyksille, kun elämässä on jo paljon muutakin: perhettä, vanhoja ystäviä jne. Pidän tätä kyllä itse ihan luonnollisena, mutta aina joskus joku uusi, tosi mielenkiintoinen ja elämään iloa tuova tyyppi voi tulla elämässä vastaan. Pitkäaikaisia ystäviä on useimmiten luontevaa tukea myös elämän vastatuulessa, mutta sekin on mielestäni ymmärrettävää, että ihan ystävyyden alussa se voidaan kokea liian kuormittavana. Samalla tavalla yhteiset koetut vaikeudet elämässä voivat toisaalta yhdistääkin ihmisiä. Ystävyyttä sitten kestää eri tapauksissa niin kauan, kuin se on luontevaa kummallekin osapuolelle.
Töissä totesin erään kollegan. olevan liian "vahva" ihminen minulle, joten yritin pitää riittävää etäisyyttä. Kas kummaa, sainkin sitten syytteen kiusaamisesta. Oli erikoinen tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika pian tutustumisen jälkeen pyysi minulta rahaa lainaksi. Noh, lainasin sitten, kun vaikutti suht luotettavalta takaisinmaksun suhteen. Se kuitenkin venyi, venyi ja venyi kokoajan ties millä verukkeella. Pyysi vielä lisääkin, vaikka ei ollut maksanut edellisiäkään. Lopulta sitten maksoi kauhean lypsämisen jälkeen, ja tämä olisi halunnut olla kaveriakin vielä, mutta minusta tuollainen on todella huono lähtökohta kaveruudelle. En halunnut kuulla tyypistä enää.
Nykyinen kaveripiiri riittävä, kun kuitenkin katson, että niihin kavereihin pitää pitää myös yhteyttä. Olen kyllä luonteeltani introvertti, mutta väsyn myös helposti. Kaipaan yksin oloa. Ja kun on myös oma lähisuku ystävien lisäksi. Kaikkeen ei voi revetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin näin aikuisiällä tuntuisi todella työläältä rakentaa mitään uutta kaverisuhdetta. Sitä en jaksa. Joskus jonkun kanssa on niin hyvät kemiat, että aivan itsestään muodostuu moikkatutusta kaveri, eikä tarvitse yrittää väkisin virittää mitään.
Minut saa pelästymään, jos on liian tarvitseva ja tungetteleva heti alkuun ja haluaa koko ajan olla yhteydessä, siis vaatii suhteelta liikaa. En halua riippakiveä.
Myrkyllisys, se että koko ajan arvostelee aivan turhista asioista muita ihmisiä. Niin kuin mitä heillä on päällä, mitä syövät, mitä musiikkia kuuntelevat.
Hyvin vastakkaiset mielipiteet, jos niitä on pakko hieroa naamalle koko ajan.
Vaikeat elämänhallinnan ongelmat.
Alentuva asenne.
Yleisesti typryys.
Viime vuosina myös miehet yleisesti saavat hälytyskellot soimaan, kun kokemuspohjalta vaikea uskoa, että haluisivat vain kaveruutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen voi olla kiltti ja mukava, mutta jos hän on pitkästyttävä, en ole jaksanut pitää yllä yhteyttä.
Toinen ryhmä on ihmiset, joyka puhuvat aina niin hiljaa, etten saa selvää puheesta. Kuuloni on tutkittu ja se on normaali. Silti on ihmisiä, joiden tavallinen puhe on liian hiljaista enkä jaksa jatkuvasti kysellä "anteeksi en kuullut".
Minulta on lopahtanut parikin hyvältä tuntunutta ystävyyttä siihen, että yhtäkkiä olen kokenut tosi loukkauksen. Eikä niitä voi puhuen enää korjata. Jos hyvä ystävä ei myöskään edes tajua loukanneensa, niin hän on pian entinen ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en enää vaan jaksa panostaa tutustumiseen kenenkään kanssa niin syvällisesti. aikaa vievää ja yleensä pettymys.
Jos ystävyys kääntyy yksipuolikseks.
Tai toinen suuttuu jos olen sairaana, piti kuolla niin loppui suuttuminen.
Olin kuukauden sairaalassa, alkuun hengityskoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Tylsyys tai liika negatiivisuus. En ole ihmisille terapeutti tai viihdyttäjä jos en saa mitään vastapainoksi. Useimmat ihmiset eivät edes kiinnosta minua kovin paljon. 99% on pitemmän päälle tylsiä. Tämän luulisi jopa huomaavan. Useammin miehet kuin naiset kuvittelevat minun olevan sosiaalinen ja empaattinen vain, koska olen nainen.
Tämä niin monta kertaa. Roikutaan ja kysellään samoja tylsiä juttuja kuin edellisellä kerralla nähdessämme muutama päivä aiemmin. Neljän lapsen äiti, opiskelukaverini, onneksi koulu loppui niin pääsin ääliöstä eroon. Harkitsin jo feikata oman ku olem ani, mutta tahdoin saada paperit koulusta kuitenkin.
Häntänä perässä roikkuminen, eli toisella ei ole koskaan mitään omia ideoita, että mihin mentäisi, vaan esimerkiksi kaupungille mentäessä hiihtää vain perässä ja kysyttäessä kaikki on ihan sama. Sellaista ei jaksa.
Henkilö haukkuu muita heidän selkänsä takana, samoin hän haukkuu minua muille. Sitten ihmettelee miksen halua kertoa henkilökohtaisia asioita perheestämme, rahatilanteestamme, intiimielämästämme, sillä "ystävät" jakavat kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan kestää että se kontrolloiva käytös tulee esiin?
Viisi vuotta kesti mun yhden entisen ystävän kohdalla... Olin sitä ennen saanut ihmisestä hyvän kuvan.
Alue: Aihe vapaa
Juoruaminen on kyllä yksi todella paha kompastuskivi. En pysty ystävystymään, jos en voi uskoutua. Tuttavia voidaan aina kyllä olla, kaveruuteen minulla on aika matalakin kynnys.