Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minkä takia et ole halunnut ystävystyä jonkun kanssa?
Tuon "Muita, jotka jäävät aina ulkopuolisiksi ihmissuhteissa?" -ketjun innoittamana. Kun tapaa uusia sinänsä ihan mukavia ihmisiä, joidenkin kanssa ystävystyy ja joidenkin kanssa suhteesta ei kehity mitään tuttavuutta syvempää, tahattomasti tai jommankumman puolelta tarkoituksellisesti. Erityisesti ajattelen tilanteita, joissa itse on ollut kiinnostunut tutustumaan toiseen, mutta toinen ei osoita vastakaikua, oli sitten itse kummalla puolella tätä yhtälöä tahansa. Joskus tietysti on kyseessä olosuhteet ja ajoitus, miksei tuttavuus tai kaveruus syvenny ystävyydeksi. Itse sitä tietysti tahtoisi ajatella, että miksi joku ei halua tutustua, mähän olen hauska ja ystävällinen tyyppi. Joskus on hankala objektiivisesti nähdä syitä tilanteelle. Mutta kyllä niitä raadollisia syitä on itse kullakin olla se osapuoli, joka ei vastaa Facebook-ystäväpyyntöön tai keksii tekosyitä, kun ei halua lähteä kahville jonkun sellaisen kanssa, joka ei ihan kuitenkaan tunnu siltä että haluaisi ystävystyä.
Mitä syitä teillä on siihen, että olette torjuneet jonkun ystävystymisyritykset? Oli se sitten elämäntilanteesta, olosuhteista tai ihmisten välisistä asioista johtuva syy. Ei ne aina ole kovin yleviä tai reiluja syitä. Niistä ehkä huomaa senkin, että vaikka se ystävyys ei lähtisi kehittymään, se ei tarkoita sitä että toinen osapuoli olisi mitenkään auttamattoman paska tyyppi.
Mulle tulee omakohtaisesti äkkiseltään lähivuosilta mieleen seuraavia:
- Kaverin huumorintaju ei ollenkaan osunut yhteen omani kanssa, vitsit menivät ohi puolin ja toisin
- Tutustuin töissä yhteistyökumppaniin, jonka kanssa en halunnut vapaa-ajalla viettää aikaa, mutta töissä hänelle täytyi olla ystävällinen mikä ehkä hämäsi häntä luulemaan kaverisuhteeltamme enemmän
- Kaverin kaverin jatkuva negatiivisuus lähes kaiken suhteen
- Loukkaavan suora puhe muille sillä varjolla, että "mä nyt vaan on tämmönen"
- Arvelin ihmisen pitävän minua alempiarvoisena, koska hän oli todella kaunis ja tyylikäs
- Tuttu oli jatkuvasti suuna päänä joka paikassa kuin superpallo, itse olen rauhallisempi tyyppi
- Eräs kertoi suunnilleen ensitapaamisella sairaushistoriansa ja vuodatti kovat elämänkokemuksensa
- Toinen oletti, että olen hänestä ja hänen asioistaan loputtoman varauksettoman kiinnostunut, ei ollut kiinnostunut vastaavasti minusta lainkaan
- Perhekerhossa eräs mukava äiti oli minua niin paljon vanhempi, että meidän elämäntilanteet lapsijuttujen ulkopuolella oli hyvin erilaisia
Kommentit (1108)
Työpaikalla kaksi kaverusta tuntuivat haluavan minut osaksi porukkaansa. Aluksi halusinkin ystävystyä etenkin toisen heistä kanssa, mutta onneksi olen hidas etenemään myös ystävyyssuhteissa. Huomasin vähitellen nimittäin että he puhuivat tosi negatiivisesti muista ihmisistä - ainoastaan omat läheiset ja hyvät ystävät olivat turvassa kaikkien tekemisten yksityiskohtaiselta ruotimiselta. Ystävystymällä heidän kanssaan olisin siis välttänyt monta ikävää itseäni koskevaa huhua työpaikalla, mutta en vain halua olla ystävä sellaisten ihmisten kanssa jotka etsimällä etsivät ikävää sanottavaa muista ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä vertailevista ihmisistä, koska useimmiten sellaiset ovat osoittautuneet ajan myötä katkeriksi ja kateellisiksi. Vertailu saattaa alkaa viattoman oloisesti kuten; sinulla on uudempi auto kuin meillä tms. Pikkuhiljaa vertailu laajenee koskemaan kaikkia elämän alueita ja ihminen näkee omassa elämässään pelkkiä epäkohtia ja muiden elämä näyttää tällaisesta ihmisestä täydelliseltä. Jos tällaisen henkilön yrittää tuoda maanpinnalle kertomalla, että ei se oma elämä niin täydellistä ole, samat haasteet kuin muillakin mutta en vaan keskity ongelmiin, keskityn hyviin asioihin ja siksi olen positiivinen- negatiivinen ihminen ohittaa koko asian ja väheksyy ongelmiasi.
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset liian vahvat ja itsevarman oloiset ihmiset karkottavat. Sellaisissa ihmisissä on hyvin vähän herkkyyttä tai kosketuspintaa, joka kolahtaisi omaan sieluun.
Esim. jos kerrot, että on vaikeaa teinin kanssa ja hänen arjen rytmi hakusessa tms, niin hän vastaa ikään kuin ylhäältä päin neuvoen, että "minä teen näin, niin ei ole tuota ongelmaa". Vinkkejä saa kyllä antaa, mutta siinä on iso ero tuleeko ne jotenkin ylhäältä annettuina vai rinnalla seisoen tyyliin: "Ymmärrän hyvin kuinka raskasta se on, meilläkin ollut taistelumme. Itse sain apua siitä, että.."
Itse olen ehkä sitä tyyppiä, että liian nopesti menen syvällisiin aiheisiin. Arvostan kovasti syvällisiä keskusteluita, small talk tuntuu turhanpäiväiseltä. Olen kyllä opetellut sitä, että tutustun varovaisemmin. Mun on helppo ystävystyä, ja uusia tuttavuuksia vain ilmaantuu.
Toinen ihmistyyppi, joka karkottaa, on sellaiset joide
Tässä oli pirun hyvin ruodittu sellaset ihmistyypit, joiden kanssa herkät ja paljon tuntevat eivät tule juttuun. Yks tilanne tuli vielä itelle mieleem, että kun olen kertonut jostain ongelmasta jollekin niin vastaus on tyyliin, että "aijaa ei meillä vaan tollasta ole ollut". Siinä sitten oot ite että joopa joo, se siitä sitten. Syvälliset keskustelut on parhaita, pintahöttöjä en jaksa lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla kaksi kaverusta tuntuivat haluavan minut osaksi porukkaansa. Aluksi halusinkin ystävystyä etenkin toisen heistä kanssa, mutta onneksi olen hidas etenemään myös ystävyyssuhteissa. Huomasin vähitellen nimittäin että he puhuivat tosi negatiivisesti muista ihmisistä - ainoastaan omat läheiset ja hyvät ystävät olivat turvassa kaikkien tekemisten yksityiskohtaiselta ruotimiselta. Ystävystymällä heidän kanssaan olisin siis välttänyt monta ikävää itseäni koskevaa huhua työpaikalla, mutta en vain halua olla ystävä sellaisten ihmisten kanssa jotka etsimällä etsivät ikävää sanottavaa muista ihmisistä.
Mä en halunnut ystävystyä tuollaisen haukkujan kanssa, koska olisin leimautunut itsekin negatiiviseksi ja ilkeäksi ihmiseksi.
Jos olen kuullut henkilön juoruavan tai puhuvan pahaa jostain toisesta henkilöstä. Tällöin on hyvä syy olettaa, että puhuisi samalla tavoin minustakin tai luottamuksellisesti kertomani asiat saattaisivat levitä. Tällaisessa tilanteessa alan kallistua muutenkin enemmän sen ihmisen suuntaan, joka on joutunut mustamaalauksen kohteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paremmin näin..lopetin nuoruusajan ystävyyssuhteeni sen takia kun hänellä oli aikaa aina naapurissa asuvalle serkulleen ja ei voinut koskaan lähteä kanssani minnekkään kun pelkäsi että miehensä lähtee kanssa omien kavereitensa kanssa jonnekkin.kyllä on sairasta tämä suomalaisten naisten epävarmuus itsestään.terveisin kirsi joka ei ole pilannut elämäänsä parisuhderiippuvaisena toisin kuin ystäväni taija
Vierailija kirjoitti:
Oli toksisen negatiivinen, ei ollut päivää jolloin ei olis asiat pielessä, jatkuvaa viesti ja puhelinpommitusta vaikka sanoin miljoona kertaa etten pysty ja jaksa vastata että olen töissä nyt. Ahdisti aina kun nimi välkkyi puhelimessa.
Mulla oli sama! Nuorempana jaksoin häntä ja uskoin, että hän pystyy muuttamaan ajatussmallejaan. Nope, ei tod muuttunut, keski-iässä lähinnä muuttui vieläkin negatiivisemmaksi.
Otin vaan välimatkaa. Ei pystynyt.
Alue: Aihe vapaa
Erään sukulaiseni sukuun tullut henkilö otti yhteyttä minuun vuosia sitten erään asian takia. Mutta kyseinen henkilö oli minulle täysin tuntematon ennestään, vaikka olin kyllä tietoinen kyseisestä ihmisestä. En halunnut tutustua häneen. Varmaankin ihan mukava ihminen jne. Mutta hänen ja yhteisen tuntemamme henkilön välit olivat olleet jo vuosien ajan viileähköt kyseisen henkilön töppäyksiensä takia suhteessa minuun, niin en todellakaan ollut innokas tutustumaan tähän yhteyttä ottaneeseen töppärin lähipiirinsä kuuluuvaan henkilöön.
Onneksi ihmisellä on vapautensa valita, kenen kanssa seurustelee lukuunottamatta ns.tilaisuuksia, jossa on pikkupakko olla läsnä niidenkin henkilöiden kanssa, joiden seurassa ei jostain syystä viihdy.