Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia et ole halunnut ystävystyä jonkun kanssa?
Tuon "Muita, jotka jäävät aina ulkopuolisiksi ihmissuhteissa?" -ketjun innoittamana. Kun tapaa uusia sinänsä ihan mukavia ihmisiä, joidenkin kanssa ystävystyy ja joidenkin kanssa suhteesta ei kehity mitään tuttavuutta syvempää, tahattomasti tai jommankumman puolelta tarkoituksellisesti. Erityisesti ajattelen tilanteita, joissa itse on ollut kiinnostunut tutustumaan toiseen, mutta toinen ei osoita vastakaikua, oli sitten itse kummalla puolella tätä yhtälöä tahansa. Joskus tietysti on kyseessä olosuhteet ja ajoitus, miksei tuttavuus tai kaveruus syvenny ystävyydeksi. Itse sitä tietysti tahtoisi ajatella, että miksi joku ei halua tutustua, mähän olen hauska ja ystävällinen tyyppi. Joskus on hankala objektiivisesti nähdä syitä tilanteelle. Mutta kyllä niitä raadollisia syitä on itse kullakin olla se osapuoli, joka ei vastaa Facebook-ystäväpyyntöön tai keksii tekosyitä, kun ei halua lähteä kahville jonkun sellaisen kanssa, joka ei ihan kuitenkaan tunnu siltä että haluaisi ystävystyä.
Mitä syitä teillä on siihen, että olette torjuneet jonkun ystävystymisyritykset? Oli se sitten elämäntilanteesta, olosuhteista tai ihmisten välisistä asioista johtuva syy. Ei ne aina ole kovin yleviä tai reiluja syitä. Niistä ehkä huomaa senkin, että vaikka se ystävyys ei lähtisi kehittymään, se ei tarkoita sitä että toinen osapuoli olisi mitenkään auttamattoman paska tyyppi.
Mulle tulee omakohtaisesti äkkiseltään lähivuosilta mieleen seuraavia:
- Kaverin huumorintaju ei ollenkaan osunut yhteen omani kanssa, vitsit menivät ohi puolin ja toisin
- Tutustuin töissä yhteistyökumppaniin, jonka kanssa en halunnut vapaa-ajalla viettää aikaa, mutta töissä hänelle täytyi olla ystävällinen mikä ehkä hämäsi häntä luulemaan kaverisuhteeltamme enemmän
- Kaverin kaverin jatkuva negatiivisuus lähes kaiken suhteen
- Loukkaavan suora puhe muille sillä varjolla, että "mä nyt vaan on tämmönen"
- Arvelin ihmisen pitävän minua alempiarvoisena, koska hän oli todella kaunis ja tyylikäs
- Tuttu oli jatkuvasti suuna päänä joka paikassa kuin superpallo, itse olen rauhallisempi tyyppi
- Eräs kertoi suunnilleen ensitapaamisella sairaushistoriansa ja vuodatti kovat elämänkokemuksensa
- Toinen oletti, että olen hänestä ja hänen asioistaan loputtoman varauksettoman kiinnostunut, ei ollut kiinnostunut vastaavasti minusta lainkaan
- Perhekerhossa eräs mukava äiti oli minua niin paljon vanhempi, että meidän elämäntilanteet lapsijuttujen ulkopuolella oli hyvin erilaisia
Kommentit (1027)
Joidenkin kanssa on hyvä ja helppo olla, toisten kanssa taas on jotenkin sulkeutunut ja vetäytyvä olo, vaikka olisivat tosi huomaavaisia ja mukavia.
Toisinaan oon kuitenkin jatkanut tutustumista outoa oloa aiheuttavaan ihanaan ihmiseen ja poikkeuksetta päätynyt tilanteeseen, jossa antaminen ja saaminen ei ole tasapainossa. On ollut valehtelijoita, henkisyyden teeskentelijöitä, väärien tietojen levittäjiä... Manipuloivia ja ripustautuvia ihmiskuoria jotka on peilanneet sitä, mitä ovat luulleet mun kaipaavan.
En myöskään halua, että tullaan lähelle liian nopeasti. Olen paljon mielummin ihan yksin kuin koen enää ikinä riittämättömyyttä siitä, että saan toiselle pahan mielen, kun en jaksa olla yhtenään saatavilla. Toisinaan muita syytetään siitä, etteivät "ikinä" ota yhteyttä ensin, kun todellisuudessa siltä toiselta vaan ei saa koskaan tarpeeksi rauhaa ehtiäkseen kaivata.
Eli kai se on alussa jo intuitio. Mahdollisesti hyviäkin ystävyyksiä tulee laitettua viemäriin ihan vaan varovaisuuttani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Negatiivisuus. Jatkuva kaikesta valittaminen. Vikojen etsiminen kaikesta tekemisestäni. Muista pahan puhuminen. Ilkeys. Jos mulle tekee jonkun ilkeän jutun selkeästi tahallaan, vaikkakin "muka ei tarkoittaisi sitä", ymmärrän välittömästi, ettei kyseinen henkilö ole ystävämateriaalia eikä edes kaveristumisen arvoinen. Ne ilkeydet tuppaa vaan lisääntymään, joten ei kannata olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
En viitsi lukea aloitusta, mutta siksi, että joku, jonka nimeä ei tiedä, avautuu liian henkilökohtaisista asioista ja odottaa sitten sinulta samaa. Ei ventovierailta tarvitse tietää henkilökohtaisia asioita.
Ei tarvitse eikä pidä :)
Vierailija kirjoitti:
Aion olla tästä lähtien tarkempi koska kaikki ystävyyssuhteet ovat johtaneet jonkinlaiseen omistushaluun ja kontrollointiin heidän puoleltaan. Olen päätynyt katkaisemaan kaveruudet. En halua että minulta odotetaan mitään tai että minulla olisi velvollisuuksia kenenkään suuntaan. Hauskana alkaneista suhteista on tullut rasitteita.
Omistuhalu ja kontrollointi johtuu paljolti siitä, että on liian avoin omista asioistaan. Täytyy opetella taitoja keskustella muista kiinnostavista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Yks ongelma on läheisriippuvuus. Tutustut kivaan tyyppiin ja pyydät kahville. Sen jälkeen alkaa viestitulva, toinen haluaa koko ajan jutella. Haluaa nähdä joka päivä, mutta mä en, koska mulla on muutaki elämää. Ja kyse ei ole parisuhteesta vaan pelkästään kaverisuhteesta. Yksinäiset ihmiset takertuu. Sitte vaikka sanot, että ei sovi, niin tulee kuitenkin oven taakse. Tuut kotia jostaki, niin ovella on kaveri oottamas, että pääsee kahville. Ihan tavis keski-ikäset ihmiset, joilla ei oo mitään sisältöä elämässä. Sitte suututaan, kun katkasen välit. Oikeesti, mä en jaksa. Mua lähinnä v#uttaa, kun lauantai-aamuna ennen kymmentä lähetellään viestiä, että ootko heränny jo, voiko tulla käymään, mikset vastaa, ootko kunnossa? Toki aluks kävin iteki heidän luonaan, mutta siitäki tuli ahdistavaa. Oon todennu, että parempi olla omissa oloissa eikä tutustua sen kummemmin ihmisiin. Ihmisistä on tullu omituisia. Kait mä oon iteki vähä pöljä.&nb
Et ole mikään pöljä. Jos tuollainen kavereiden käytös ei tunnu hyvältä, niin sinussa ei ole vikaa. Koeta vetää jonkinlaiset rajat, kyllä fiksut kunnioittaa niitä rajoja. Jos joku ei kunnioita, niin ei sellaisen kanssa tarvitsekaan olla tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen karttanut ystävystymistä henkilön kanssa, jonka olen kuullut harrastavan näpistelyä. En voisi päästää kotiini näpistelevää ihmistä.
Kuka sitä nyt varasta kotiinsa haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Eräs ihan mukavan oloinen henkilö, joka vaikutti kaipaavan seuraa, on kuitenkin jehovan todistaja eli hyvinkin pian olisi tyrkytys ja käännytys alkanut. Heidän on pakko toimia niin. Harmi, koska tämä ihminen etsii vielä paikkaansa lahkossa, koska on uusi siellä.
Minulla on Jehovan todistaja-ystävä, mutta ei hän tyrkytä uskontoaan millään lailla. Ollaan tunnettu oikeastaan lapsuudesta asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulin liian kateelliseksi hänelle. Tuntuu onnistuvan pelkällä tuurilla kaikissa niissä asioissa jotka mulle on olleet ja ovat edelleen hankalia. Tosi mukava tyyppi muuten, mutta en koe että pystyisin juttelemaan hänelle avoimesti joistakin asioista mikä jättää keskustelunaiheet aika vähiin koska itse taas en tietenkään halua kuunnella hänen juttujaan asioista jotka vaan ovat napsahtaneet hänelle kuin manulle illallinen mun näkökulmasta katsottuna.
Kiitos rehellisestä vastauksestasi. Pitkäaikainen ystäväni on rikastunut aika huomattavasti. Hänen tulonsa ja nykyiset kulutustapansa ovat aikalailla minun ulottumattomissa. Tätäpä hän ei nyt uusien merkkitavaroidensa ja vain-aitoa-shamppanjaa-iltojensa keskellä ota yhtään huomioon! Että joo näin. Voisin toki luottokortilla jonkun kerran mukana roikkuakin, enkä siitä ihan konkurssiin menisi, mutta jotenkin ei vaan oikein napostele.
Erilaiset arvot joskus, ja toisinaan on niin paljon kavereita jo ennestään ettei kerkeä huolehtimaan olemassaolevistakaan. Jos ei juttu luista, ei sellaista ihmistä jaksa. Olen itse aika puhelias, joten uuvun hiljaisuuteen tai vaihtoehtoisesti siihen, että joudun keksimään puhuttavaa eikä toista tunnu nappaavan yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan ala ystävystymään kenenkään kanssa, kenestä en tosissaan pidä.
En ollut ennen kovin valikoiva sen suhteen, kenen kanssa ystävystyn. Se on sitten johtanut siihen, että olen joutunut lopettamaan ystävyyssuhteita. Olisi ollut parempi kaikkien kannalta, jos olisin jo alussa miettinyt tarkemmin, onko tämä oikeasti sellainen tyyppi, jonka haluan ystäväkseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs ihan mukavan oloinen henkilö, joka vaikutti kaipaavan seuraa, on kuitenkin jehovan todistaja eli hyvinkin pian olisi tyrkytys ja käännytys alkanut. Heidän on pakko toimia niin. Harmi, koska tämä ihminen etsii vielä paikkaansa lahkossa, koska on uusi siellä.
Minulla on Jehovan todistaja-ystävä, mutta ei hän tyrkytä uskontoaan millään lailla. Ollaan tunnettu oikeastaan lapsuudesta asti.
Minulla myös. Nuorena hän ei tyrkyttänyt uskontoa, mutta nykyään tyrkyttää. Yritän ottaa huomioon, että hänen on tosiaan lähes pakko tehdä niin ja se kuuluu "toimenkuvaan".
Vierailija kirjoitti:
En ollut ennen kovin valikoiva sen suhteen, kenen kanssa ystävystyn. Se on sitten johtanut siihen, että olen joutunut lopettamaan ystävyyssuhteita. Olisi ollut parempi kaikkien kannalta, jos olisin jo alussa miettinyt tarkemmin, onko tämä oikeasti sellainen tyyppi, jonka haluan ystäväkseni.
Sama. Monta kertaa olen miettinyt, että olisi pitänyt olla reilusti valikoivampi eikä takertua ensimmäiseen innokkaaseen tutustujaan, koska niitä ystäviä nyt vaan pitää olla. Olen nyt ymmärtänyt, että olin silloin henkisesti aika huonossa jamassa ja siksi en tunnistanut sitä, millaisten ihmisten kanssa minulla on parhaat mahdollisuudet ystävystyä. Henkisesti ja sosiaalisesti rikkinäinen ihminen ajautuu helposti samanlaiseen seuraan eikä tajua sitä itse. Toisaalta omat rahkeeni eivät olisi siinä elämänvaiheessa riittäneet terveisiin ystävyyssuhteisiin kypsien ja tasapainoisten ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutamakin ihminen on vaikuttanut täysin ns. perässävedettävältä. Jos jo tavallisessa keskustelussa minä saan jatkuvasti pitää puhetta yllä ja keksiä keskustelunaiheita, mietin, olisiko meidän tulevassa ystävyydessä sitten kaikki järjestely, yhteydenpito ym. minun harteillani, haluanko ottaa sellaista painolastia ja saanko itse siitä tarpeeksi henkisesti vastineeksi. Ja onhan se nyt kuivaa jutella tiiliseinälle, vaikka sinänsä olis mukava tyyppi.
Kun sairauteen kuuluu raju väsymys ja on ollut itse tällaisen perässävedettävän ystävä. Valitettavasti ei jaksa. Harmittaa, että dynamiikka mennyt alusta asti niin pieleen, että itse tein siinä ihmissuhteessa lähes kaikki "työt".
Elämässäni on kaksi ihmistä, jotka ehdottavat melkein viikottain näkemistä. Joudun useimmiten keksimään syitä olla näkemättä. Tuntuu pahalta, mutta samalla en halua viettää niin usein aikaa heidän kanssaan. Kerran kuussa ehkä jaksaa.
Toinen on kailottaja ja päällepuhuja. Vaihtaa aina kesken aihetta, kun olen vaikka vastaamassa kysymykseen jonka hän oli itse kysynyt. Toinen kaveri ei taas koskaan kysy minulta mitään, ja jos kysyy, ehdin ekä yhden lauseen kertoa omasta elämästäni ennen kun taas hän alkaa tunniksi kertomaan omastaan. Molemmat todella, todella raskaita ihmisiä. Molemmat pitävät minua silti parhaana ystävänään, enkä osaa katkaista välejä, sillä tunnen syyllisyyttä siitä etten pidä heitä niin hyvinä kavereinani.
Vastavuoroisuus puuttuu. Erästä henkilöä autoin muutamaan otteeseen, mutta kun tiesi minun tarvitsevan vastaavanlaista apua, ei tarjoutunut olemaan apuna. En kysynyt, kun ei itse älynnyt. Olemme molemmat yli nelikymppisiä. En tee tuollaisella ystäväkokelaalla mitään
Ihmiset ovat aika tolloja, kun vähän paremmin tutustuu. Kait olen itsekin, kun ei kukaan kysele kuulumisia. En siedä valehtelua. Yhtään. En tykkää takertujista, jotka haluaa tavata usein ja tehdä kaikenlaista. En tykkää rahalla/varallisuudella leveilystä. En halua olla tekemisissä hyötyjien, lokkien, tyhmien, omastamielestään parempien kanssa. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta en masentunut. Pidän hauskoista ihmisistä, jotka osaa nauraa itselleen. Haluaisin kirjoitella jonkun kanssa, mutta en mitään romanttista tai seksististä eikä alapääjuttuja. -pöljämumma-
Olen jostain kumman syystä ihminen, johon mielellään haluttaisiin tutustua tai ystävystyä. Elämänarvoni eivät ole perinteiset eivätkä konservatiiviset enkä ole kenenkään pomoteltavissa, joten usein niistä ystävyyssuhteista ei tule mitään. Sitten yritän vain lopettaa kaikki toiveet turhasta ystävystymisestä. Kun vaistoan, että toinen osapuoli ei välttämättä halukas kunnioittamaan elämänarvojani tai toisekseen mielellään asettaisi minuun toiveitaan, sanon nykyisin, että en ole täällä hakemassa ystäviä. En ole yksinäinen ollut ikinä. Minulla on erittäin läheiset suhteet lapsiini jne muihin ystäviin, naapureihin, kollegoihin, jne.jne. Olen sosiaalinen luonnostani. Pidän mieluiten ihmisiä seurana, mutta en etsi ystäviä.
Tyyppi, joka estottomasti kertoili tuntemistaan ihmisistä yksityisiä ja arkaluontoisiakin asioita eteenpäin ja naureskeli päälle. Tuli sellainen olo, että tuon kanssa en ainakaan halua ruveta kaveeraamaan, koska tasan tarkkaan tiesin, että omatkin asiani leviäisivät sitten samaan tyyliin.
Vaadin muilta täydellisyyttä, mutta myös sitä, että omat vikani ja mokani hyväksytään ehdoitta.