Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia et ole halunnut ystävystyä jonkun kanssa?
Tuon "Muita, jotka jäävät aina ulkopuolisiksi ihmissuhteissa?" -ketjun innoittamana. Kun tapaa uusia sinänsä ihan mukavia ihmisiä, joidenkin kanssa ystävystyy ja joidenkin kanssa suhteesta ei kehity mitään tuttavuutta syvempää, tahattomasti tai jommankumman puolelta tarkoituksellisesti. Erityisesti ajattelen tilanteita, joissa itse on ollut kiinnostunut tutustumaan toiseen, mutta toinen ei osoita vastakaikua, oli sitten itse kummalla puolella tätä yhtälöä tahansa. Joskus tietysti on kyseessä olosuhteet ja ajoitus, miksei tuttavuus tai kaveruus syvenny ystävyydeksi. Itse sitä tietysti tahtoisi ajatella, että miksi joku ei halua tutustua, mähän olen hauska ja ystävällinen tyyppi. Joskus on hankala objektiivisesti nähdä syitä tilanteelle. Mutta kyllä niitä raadollisia syitä on itse kullakin olla se osapuoli, joka ei vastaa Facebook-ystäväpyyntöön tai keksii tekosyitä, kun ei halua lähteä kahville jonkun sellaisen kanssa, joka ei ihan kuitenkaan tunnu siltä että haluaisi ystävystyä.
Mitä syitä teillä on siihen, että olette torjuneet jonkun ystävystymisyritykset? Oli se sitten elämäntilanteesta, olosuhteista tai ihmisten välisistä asioista johtuva syy. Ei ne aina ole kovin yleviä tai reiluja syitä. Niistä ehkä huomaa senkin, että vaikka se ystävyys ei lähtisi kehittymään, se ei tarkoita sitä että toinen osapuoli olisi mitenkään auttamattoman paska tyyppi.
Mulle tulee omakohtaisesti äkkiseltään lähivuosilta mieleen seuraavia:
- Kaverin huumorintaju ei ollenkaan osunut yhteen omani kanssa, vitsit menivät ohi puolin ja toisin
- Tutustuin töissä yhteistyökumppaniin, jonka kanssa en halunnut vapaa-ajalla viettää aikaa, mutta töissä hänelle täytyi olla ystävällinen mikä ehkä hämäsi häntä luulemaan kaverisuhteeltamme enemmän
- Kaverin kaverin jatkuva negatiivisuus lähes kaiken suhteen
- Loukkaavan suora puhe muille sillä varjolla, että "mä nyt vaan on tämmönen"
- Arvelin ihmisen pitävän minua alempiarvoisena, koska hän oli todella kaunis ja tyylikäs
- Tuttu oli jatkuvasti suuna päänä joka paikassa kuin superpallo, itse olen rauhallisempi tyyppi
- Eräs kertoi suunnilleen ensitapaamisella sairaushistoriansa ja vuodatti kovat elämänkokemuksensa
- Toinen oletti, että olen hänestä ja hänen asioistaan loputtoman varauksettoman kiinnostunut, ei ollut kiinnostunut vastaavasti minusta lainkaan
- Perhekerhossa eräs mukava äiti oli minua niin paljon vanhempi, että meidän elämäntilanteet lapsijuttujen ulkopuolella oli hyvin erilaisia
Kommentit (1027)
Tuli tunne että haluaa nähdä vain kun tarvitsee kyydin johonkin, plus hänen hengitys haisi ihan mielettömän pahalle ja ei suostunut menemään hammaslääkäriin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeimmät syyt ehkä tärkeysjärjestyksessä
-suunnaton väsymys minkä aiheuttaa suuri työsidonnaisuus ja yötyövuorot.
-Ei ehkä halun puutos, vaan käytännön vaikutus: työn takia jouduin vähän väliä muuttamaan eri paikkakunnille, joilla ei entuudestaan ollut ketään minulle tuttua ja joista tiesin jo muuttaessa, että muutaman viikon tai kuukauden kuluttua työ päättyy ja edessä on taas uusi muutto
-tärkein syy, mikä estää ystävyyden on se, kun vastapuoli kertoo kuuluvansa minua ylemmän tason ihmisiin ja ilmaisee katsovansa minua aina alaspäin. Ystävyys on mahdoton sellaisessa tilanteessa. Sehän on vain alentuvaiduus-nöyristely-suhde, ei ystävyys. Sellainen asenne on ehdoton haitta ystävyydelle, olipa ylimielisyyden koettu peruste mikä tahansa. Yksi ystävyys loppui, kun vastapuoli sanoi minun elävän boheemista elämää ja tuntevansa itsensä paremmaksi ihmiseksi, koska hänellä on velvollisuuksia. Se oli hänen tapansa torjua minut ja ystävyys minun kanssani. Ylemmäksi rupeaminen on toisen ihmisen torjumista. Tapa sanoa, että älä tule lähelle, et ole minun arvoiseni. Eikö niin. Eli tarkemmin kun ajattelen, näissä tapauksissa on ollut kyse siitä, että vastapuoli torjuu minut ja ystävyyden kanssani.
Viimeisin ja ainoa vastaava tapaus oli, kun henkilö osoittautui salaliittoteoreetikoksi. Toisaalta mielessä pieni mielenkiinto tutkia, olisiko ystävyys mahdollista sellaisen henkilön kanssa, jonka ajatusmaailma poikkeaa niin radikaalisti omastani. Tämä riippuu tietenkin paljon myös siitä, kuinka tuputtavat ja painostava kumpikin osapuoli toistaan kohtaan on. Ystävyys on harkintavaiheessa. Ehkä etäisenä voisi toimiakin, tai sitten ei. Suvaitsevuutta tarvittaisiin ja paljon, puolin ja toisin.
Empaattina vedän puoleeni kaikki ressukat: juopot, narkit, mielenterveyskeissit jne. Tämä vie monumentaalisesti voimavarojani ja olenkin joutunut opettelemaan sanomaan ei. Muutenkin hektisestä elämästä maadoittautuminen kestää aikaa, on siis priorisoitava. En siis lähde enää jokaiselle kainalosauvaksi, tämänkin voi heille nätisti sanoa. Mielummin olen itsekseni omine ajatuksineni kuin stressaan toisten asioita yrittäen auttaa..Tosiystävyys on molemminpuolista.
Liian negatiivinen aina, ei mitään hyvää sanottavaa. Aina kun kysyy kuulumisia niin valittaa vaan. olisi äitini abortoinut mut kun ei jaksanut hoitaa kaveri haukkui taas mut ei kuulu hyvää yms.
Toinen on jos unohtaa tapaamisen tai tulee ihan väärään aikaan.
Myös kun toinen makaa kotona viikot ja valittaa kun väsynyt yms. Sit itse johonkin iltavuoroon menossa ja vuorotöissä olen niin kyllä ottaa päähän. Toisilla lyhennetty viikko ja voi kun ei jaksaisi mennä töihin 2 pvä/viikko. Sit mulla 6 päivän viikko. Tuommoinen saamaton luuserielämä.
Pari viimeisintä:
-työkaveri. Mulle työkaverit on muutenkin työkavereita, en sotke töitä ja vapaa-aikaa millään tasolla. Mutta tämä yksi on hirveän tuttavallinen ja periaatteessa oikein mukava. On myös hyvin ammattitaitoinen ja yhteistyö on sen takia helppoa ja miellyttävää. Persoona on kuitenkin aika.. vahva, ja ulosanti on hyvin määräilevää. Talloo helposti varpaille, ja tekee uudestaan muiden jo tekemät työt, omasta mielestään paremmin. Puuttuu siis joka asiaan.
-harrastuksessa tavattu henkilö. Tähän ihmiseen tutustuin kun elämässäni oli tosi raskasta. Vaikutti hirveän lämpimältä ja empaattiselta, oltiin joka päivä yhteyksissä. Jonkin ajan kuluttua kuitenkin tämä alkoi tuntua raskaalta, ja huomasin olevani hänelle viihdettä. Hän oli yhteydessä aina töissä, kun hänellä oli tylsää eikä huvittanut tehdä mitään. Lopulta sieltä alkoi tulla ihan suoraan viestejä, että hei missä oot kun et vastaa, viihdytä mua! Ei mulla ollut silloin voimia toimia minään viihdekeskuksena kenellekään. Lisäksi aina tuli tappelu jos olin eri mieltä kuin hän. Hänellä oli joku mutu jostain, vaikkapa kun hänen tutuillaan on asia X aina näin, niin se on sitten yleismaailmallinen totuus, ja kun linkitin vaikka ihan tieteellisen artikkelin missä hänen mutunsa todistettiin vääräksi, niin tuli riita. Millään ei voinut uskoa tieteellisten tutkimusten tuloksia jos ne oli ristiriidassa hänen henkilökohtaisen näkemyksensä kanssa. Vähensin yhteydenpitoa, kunnes pääsin kokonaan eroon.
Siinä nyt pari viimeisintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-ihminen on määräilevä ja/tai valittaa jatkuvasti kaikesta
-ihminen on ruma
-muutoin raskaalta vaikuttava
-vaikuttaa petolliselta ja yrittää vain hyötyä minusta
Tapasin netistä naisen joka ei kysy mitään, kerro mitään tai edes sano moi lähdettäessä. Haluaa mennä johonkin taidenäyttelyitä katselemaan ja sit lukee niissä joka tekstin läpi yms. Ei mitään ajatuksia ja ääni hyvin hiljainen. Jotenkin lukossa ja ei mitään osaa sanoa. Kiusallista kyl.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla olo muutama ystävä jotka katosivat kun mulla oli liian rankkaa (lapsista ja perheestä johtuen) ja lopulta paloin loppuun ja masennuin.
Siis näkee niitä joskus. Mutta ystävyys olisi tarvinnut sitä että minä pidän sitä yllä kun tapaamisten järkkäys oli mun vastuulla ja iso osa niistäkin mitä yritin peruttiin toisten toimesta.
Yhtä näistä kaipaan yhä mutta en kehtaa yrittää lämmittää välejä. Hänellä on somen perusteella koko ajan kivoja menoja.
Itse olisin siis kaivannut sen tajuamista, että jos puhun suoraan että rankkaa, niin jaksettsisiin silti kulkea rinnalla vaikka sitten edes kun helpompaa. Eli ymmärrettäisiin tilanne.
Nyt on ollut 1 esim nainen joka tarvii ystävää mutta niin kiukkuinen neuvoja, ettei kukaan kestä. Ja miksiköhän yksin?
Vierailija kirjoitti:
-ihminen on määräilevä ja/tai valittaa jatkuvasti kaikesta
-ihminen on ruma
-muutoin raskaalta vaikuttava
-vaikuttaa petolliselta ja yrittää vain hyötyä minusta
Siis et halua olla ruman ihmisen ystävä vaikka muuten olisi kuinka ihana persoona? Huhhuh, kuulostat aika pinnalliselta. Ei kukaan voi ulkonäölleen mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä vaan baariin menoa ja miesten iskemistä. Ei puhu kuin bileistä ja kertoi yhdenillanjuttunsa. Petti miestään, iski varattuja yms. En jaksanut tuommoista narsistista hupakkoa.
Itselleni nykyään punainen vaate on vähättely ja tahallinen nöyryyttäminen. Olen kokenut tuota hyvin paljon elämäni aikana alkaen lapsuudenkodista. Olen persoonaltani sellainen, että jostain syystä joudun helposti tiuskimisen ja vähättelyn kohteeksi. Ei huolita aina seuraan ja päälleni puhutaan. Syynä varmaankin se, että en ole osannut/uskaltanut pitää puoliani ja olen todella tunneherkkä. Eli siis helppo kohde johon purkaa ilkeyttä, koska en kuitenkaan sano takaisin. Hymyilen vain hämmentyneellä ilmeellä takaisin. Viimeisin tällainen oli viime viikolla esimieheni kanssa. Juttelimme mukavia hyvässä hengessä, kun hän yhtäkkiä sanoikin ettei häntä kiinnosta koko aihe. Menin hämilleni ja hymyilin vaan takaisin nöyryytetty olo niskassa. Oli lähellä etten mennyt vessaan itkemään.
Olenkin ajan saatossa ottanut ihmisiin etäisyyttä, koska en halua sitä pettymyksen tunnetta. Ja viime viikon tapahtuneen takia päätin, että en enää puhu esimiehen kanssa kuin työasioita, vaikka hän tulisikin luokseni rupatteleen. En halua kokea tuollaista tahallista nöyryytystä, joka tuli ihan puskista, vaikka esimieheni oli se joka pysähtyi kohdalleni rupattelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva o jutella ihmisten kanssa eri tilanteissa, mutta en jaksa pitää yhteyttä tai sopia kauheasti etukäteen. Ex tempore sitten kysellään vappusuunnitelmista ja voidaan viettää iltaa yhdessä.
Jutut alkoi mennä oudoksi esim. väitti edesmenneen isänsä osanneen taikoa pihaan löydettävissä esineitä jotka arvokkaita esim. chanelin koruja. Kertoi katosta tippuneen verta niskaan. Mummon naapuri oli hirttänyt itsensä parvekkeelle. Kaiken huippu oli koronakammo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toinen henkilö oli periaatteessa ihan mukava, mutta kaikki kanssakäyminen pyöri aina hänen henkilökohtaisten ongelmiensa ympärillä. Ei koskaan voitu puhua mistään muusta kuin hänen pulmistaan, ja jos yritin vaihtaa aihetta, hän vaihtoi pian takaisin. Kaikki tapaamiset olivat terapiaa muistuttavia sessioita, joissa hän jankkasi ongelmistaan ja kyseli minulta kommentteja niihin loputtomasti. Ongelmat eivät edes olleet mitään suuria, vaan lähinnä jotain teinien pulmia muistuttavia "mitä luulet, tykkääköhän se minusta kun se sanoi X, Y ja Z?" Olimme kuitenkin tässä vaiheessa jo kolmekymppisiä.
Kyseinen henkilö myös halusi minun lähtevän hänen kanssaan sellaisiin tilaisuuksiin ja paikkoihin jotka eivät kiinnostaneet minua, eikä uskonut kun sanoin etteivät ko. aktiviteetit ole minun juttuni, vaan alkoi inttää. Hän halusi esimerkiksi tehdä kanssani matkan Ibizalle tiettynä ajankohtana, vaikka sanoin ettei minun ole mahdollista ottaa tuolloin töistä vapaata, ja etteivät hänen haaveilemansa teknobileet kuuluneet minun kiinnostuksenkohteisiini, enkä ole halukas maksamaan satoja euroja jotta sellaisiin pääsen. Hän alkoi pommittaa minua asialla, eikä millään ollut uskoa. Kun tämä henkilö sitten alkoi pyytää minulta sellaisia palveluksia jotka olisivat kuuluneet jonkun hyvin läheisen ystävän tai perheenjäsenen hoidettavaksi (esim. hänen noutamisensa sairaalasta leikkauksen jälkeen keskellä työpäivää), koin hänen ylittäneen jonkin rajan (olisin siis tällaisia palveluksia valmis tekemään hyville ystäville tai perheenjäsenille, mutta koen asian vähän kiusalliseksi jos kyseessä on ihminen jonka olen tavannut vain muutamia kertoja). Alkoi tuntua siltä, että yhteyteni häneen rasittaa minua, eikä tuo elämääni sellaisia asioita joita toivon ystävyydeltä. Lopulta tein sen päätöksen, että vähensin yhteydenpitoa, kunnes lopetin sen kokonaan.
Tässä oli niin paljon samaa kuin omassa kokemuksessa, että piti hetki miettiä olenko kirjoittanut tämän. Ibiza-reissuja ei kuitenkaan ollut, eli ehkä on vaan hyvin vastaava tyyppi.
Kaiken piti toisella mennä juuri niin kuin hän haluaa, tai tuli lapsenomainen itkupotkuraivari. Hänen piti saada huomiota, hänen piti saada valita. Miesten piti viestiä tietyllä tavalla, puhua tietyistä asioista. Kehua tietyllä tavalla. Minä yritin kauniisti sanoa, että miten kukaan koskaan osuu sinun odotuksiisi, kun ei ole käsikirjoitusta jaettu...
Tuntikausia terapioitiin hänen asioitaan, ja kun vaihdettiin aihetta minuun, laskeutui sumuverho hänen katseeseensa ja alkoi puhelimen selaili tms.
Lopulta tajusin etten saa tästä ystävyyssuhteesta mitään, vähensin yhteydenpitoa ja lopulta lopetin kokonaan. En selitellyt, en ole hänelle mitään velkaa.
Olen jättänyt tutustumasta seuraavista syistä paremmin: eräs tuttava nuoruudesta, jonka puoliso jätti exänsä ja lapsensa karatakseen tämän tuttavan kanssa, tuo puoliso on vaikuttanut tuttavaan tehden hänestä tylsän henkilön enkä hyväksy sitä tapaa jolla tuo suhde alkoi heillä. Toinen nuoruuden kaveri, joka rikastui - tämä ei näy mitenkään hänen arjessaan tai luonteessaan, mutta itse mietin että meillä ei ehkä olisi yhteistä kun toinen on erittäin varakas ja itse tavallinen, skippasin kyläilypyynnön.
Uusiin ihmisiin töissä tai muuten tutustuessa kiinnittää huomiota siihen saako ristiriitaisia signaaleja henkilöstä: toinen puhuu niitä näitä ja samalla mittailee sinua päästä varpaisiin tai kyselee henkilökohtaisia kysymyksiä. Uteliaisuus ja epärehellisyys ja aiemmin mainittu tylsyys on niitä kärkisyitä jättää tutustuminen hyvänpäivän tuttavuuden asteelle.
Yhteen ihmiseen otin etäisyyden sekopäisten koronajuttujen takia. Kun perheenjäseneni sairastui syöpään, tämä kyseinen henkilö oli sitä mieltä, että syy voi olla koronarokotuksessa ja kannattaisi myös lopettaa deodorantin käyttö. Paasasi noista kuin mikäkin kaikkitietävä ja minä hämmentyneenä henkisesti väsyneenä vain kuuntelin hämmästyneenä ja loukkaantuneena. Ei ollut voimia sanoa vastaan. Helpommalla pääsin, kun otin etäisyyden. En halua elämääni tuollaista empatiakyvytöntä hörhöä. Laittoi jokin aika sitten viestiä mitä minulle kuuluu. Vastasin vain parilla lauseella enkä kysynyt takaisin mitä hänelle kuuluu.
Kuulun seksuaalivähemmistöön ja otan etäisyyttä ihmisiin, joille asia vaikuttaa olevan kovin hankala pala nieltäväksi. Jotkut silminnähden vaivaantuvat asiasta, monesti "ei mua haittaa mut ite oon kyllä hetero" -mutinan kera. Toiset eivät ole suostuneet uskomaan, että voisin oikeasti olla "sellainen" vaan ovat jatkaneet vihjailua ja utelua miehistä. Röyhkeimmät painostaneet treffeillekin jonkun kanssa. En kaipaa mitään fanitusta enkä rakenna identiteettiäni pelkästään seksuaalisen suuntautumiseni ympärille. En kuitenkaan voi olla ystävä kenellekään sellaiselle, jolle tämä puoli itsessäni aiheuttaa ahdistusta tai kiusaantuneisuutta tai joka ei edes voi kunnioittaa sitä tosiasiaa, etten ole miehistä kiinnostunut romanttisesti tai seksuaalisesti. Onneksi tapaan tällaisia ihmisiä yhä harvemmin. Iän myötä monilla suhtautuminen seksuaalisuuteen muuttuu rennommaksi ja ehkä myös tunnistan nykyään paremmin ne henkilöt, joiden kanssa ei ystävystymistä kannata yrittää.
Vihaan ihmisiä ylipäätään. Aina täynnä itseään.
Minusta ei pidetä. Yksipuolisuus ystävyyssuhteissa, joudun itse olemaan aina se aktiivinen osapuoli. Olen vissiin liian erilainen.
- yksi pitkäaikainen ystävyys loppui vuosi sitten kun tyyppi sairastui masennukseen ja pikkuhiljaa muuttui vain aivan sietämättömäksi ihmiseksi. Alkoi purkaa pahaa oloaan minuun ja teki elämästäni aina vaikeaa jos oltiin tekemisissä.
Alkoi arvostella elämäntyyliäni ja ei ollut ikinä mistään puolestani onnellinen, ei edes oikeasti isoista asioista kuten lapsen syntymä vaikka kertoi että itsekin haaveili todella paljon perheestä. Se olisi vain ollut häneltä liikaa pois jos olisi iloinnut puolestani.
Lopulta teki niin törkeän tempun että jouduin katkaisemaan ystävyyden kertaheitolla.
- tutustuin uuteen aivan hurmaavan oloiseen naiseen joka tuntui olevan joka asiassa aivan samanlainen kuin minä. Sitten alkoi selvitä koko ajan lisää pimeitä puolia ja hän paljastui jotenkin mielenterveyspotilaaksi ja oli mm todella mustasukkainen minusta. Alkoi sitten myös yrittää viedä omia lapsuudenkavereitani salassa. Alkoholia ottaessaan muuttui todella agressiiviseksi.