Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minkä takia et ole halunnut ystävystyä jonkun kanssa?
Tuon "Muita, jotka jäävät aina ulkopuolisiksi ihmissuhteissa?" -ketjun innoittamana. Kun tapaa uusia sinänsä ihan mukavia ihmisiä, joidenkin kanssa ystävystyy ja joidenkin kanssa suhteesta ei kehity mitään tuttavuutta syvempää, tahattomasti tai jommankumman puolelta tarkoituksellisesti. Erityisesti ajattelen tilanteita, joissa itse on ollut kiinnostunut tutustumaan toiseen, mutta toinen ei osoita vastakaikua, oli sitten itse kummalla puolella tätä yhtälöä tahansa. Joskus tietysti on kyseessä olosuhteet ja ajoitus, miksei tuttavuus tai kaveruus syvenny ystävyydeksi. Itse sitä tietysti tahtoisi ajatella, että miksi joku ei halua tutustua, mähän olen hauska ja ystävällinen tyyppi. Joskus on hankala objektiivisesti nähdä syitä tilanteelle. Mutta kyllä niitä raadollisia syitä on itse kullakin olla se osapuoli, joka ei vastaa Facebook-ystäväpyyntöön tai keksii tekosyitä, kun ei halua lähteä kahville jonkun sellaisen kanssa, joka ei ihan kuitenkaan tunnu siltä että haluaisi ystävystyä.
Mitä syitä teillä on siihen, että olette torjuneet jonkun ystävystymisyritykset? Oli se sitten elämäntilanteesta, olosuhteista tai ihmisten välisistä asioista johtuva syy. Ei ne aina ole kovin yleviä tai reiluja syitä. Niistä ehkä huomaa senkin, että vaikka se ystävyys ei lähtisi kehittymään, se ei tarkoita sitä että toinen osapuoli olisi mitenkään auttamattoman paska tyyppi.
Mulle tulee omakohtaisesti äkkiseltään lähivuosilta mieleen seuraavia:
- Kaverin huumorintaju ei ollenkaan osunut yhteen omani kanssa, vitsit menivät ohi puolin ja toisin
- Tutustuin töissä yhteistyökumppaniin, jonka kanssa en halunnut vapaa-ajalla viettää aikaa, mutta töissä hänelle täytyi olla ystävällinen mikä ehkä hämäsi häntä luulemaan kaverisuhteeltamme enemmän
- Kaverin kaverin jatkuva negatiivisuus lähes kaiken suhteen
- Loukkaavan suora puhe muille sillä varjolla, että "mä nyt vaan on tämmönen"
- Arvelin ihmisen pitävän minua alempiarvoisena, koska hän oli todella kaunis ja tyylikäs
- Tuttu oli jatkuvasti suuna päänä joka paikassa kuin superpallo, itse olen rauhallisempi tyyppi
- Eräs kertoi suunnilleen ensitapaamisella sairaushistoriansa ja vuodatti kovat elämänkokemuksensa
- Toinen oletti, että olen hänestä ja hänen asioistaan loputtoman varauksettoman kiinnostunut, ei ollut kiinnostunut vastaavasti minusta lainkaan
- Perhekerhossa eräs mukava äiti oli minua niin paljon vanhempi, että meidän elämäntilanteet lapsijuttujen ulkopuolella oli hyvin erilaisia
Kommentit (1035)
Jos tekee jatkuvasti ohareita ilman syytä niin tervemenoa. Jos yrittää viedä koko tilan antamatta muille kertaakaan suunvuoroa/ vaatii että vain ja ainoastaan hänen ideat ovat toteuttamiskelpoisia. Jos ei hyväksy sitä ettei vastapuoli ole aina samaa mieltä.
Ja sitten yksi käytännön esimerkki : Yksi ihminen ilmeisesti päivysti yötä päivää, että milloin oma profiilini olisi aktiivisena. Ja ai jestas, joka kerta kun ehdin vasta kirjautumaan profiiliini niin ensimmäisen minutin aikana laittoi varmaan lähemmäs parikymmentä viestä, missä tilitti mm. kuinka on "ihanaa päästä taas juttelemaan kun taas ottaa niin päähän" " Olen surullinen" " Olen niin murheellinen " Huhuu ooksä siellä" , "Hei , mikset vastaa!!???!!!" " No v***u anteeks olemassa oloni" " Ei suakaan näköjään kiinnosta yhtään mun murheet", " Vastaaaaaaaa" ... Etc etc lähes päättymättömänä versiona. Ja aina samalla kaavalla eli ei juuri mitään muuta kuin kurjuutta ja valitusta. Ei paljoa auttanut kertoa että teen muutakin samalla saati että olisin ehtinyt sen minutin aikana näihin kaikkiin edes vastaamaan. Lopulta oli pakko piilottaa oma näkyvyys sillä en jaksanut näitä tätä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samassa duunissa on lady, joka lähes väkisin haluaisi olla ystävä. Hän näkee mussa isosiskoa, jota hänellä ei ole. Mä olen se rohkea tyyppi, joka ottaa asiat henksun kokouksissa puheeksi, osallistun ja huolehdin. < Näitä kommentteja on tässä matkan varrella tippunut.
Mä en vaan siedä tuota ihmistä, en ollenkaan. Tuo hänen perskärpäsyytensä häiritsee ja järjettömän surkea yleistieto. Mä en käsitä, miten yli nelikymppinen nainen ei tiedä oikeastaan mistään mitään. Hänen kanssaan ei voi puhua maailman tilanteesta, politikasta, kulttuurista, ei urheilusta... ei mistään.
Pekka Haavistosta sano, että sitte ku vielä tietäis kuka se on? Kyllä tää pitää tietää, hän on ollut pressaehdokkaanakin Suomessa! Ihan sama mistä yleisesti jutellaan, niin tuo on yleisin kysymys. "sitten kun tietäis kuka/mikä se on?"
Lisäksi hänellä on hirvee tarve päteä ja komennella muita työpaikalla. Jatkuvasti neuvomassa ja opastamassa. Hänen alapäähuumorinsa on aivan sietämätöntä.
Meikäläinen yrittää hellästi aina torjua hänen kahvi tms. kutsunsa. En halua viettää vapaa-aikaa hänen kanssaan, duunit on ihan tarpeeksi. Kesällä käytiin afterworkeilla isommalla porukalla, niin siellä sitten avautui, kun hänellä ei ole kavereita, on ollut koulukiusattu yms.
Tää on ihan hirveetä, mutta mä en edes ihmettele, että hänellä ei ole kavereita. Koulukiusaaminen on todella väärin, ulkopuolelle jättämistä jne.
Nyttemmin mä säälistä hänen kanssaan juttelen enemmän ja olen työpaikalla tekemisissä. Hammasta purren samalla. Vapaa-ajalla en vieläkään. Valehtelin jopa, etten ole FB tai instassa. Tunnen omatunnon pistoksen kyllä.
Esimerkiksi työssä hyötymään pyrkiviä ihmisiä en ole halunnut nähdä vapaa-ajalla. Ei ole OK omia työpanosta, ei kiinnosta nähdä. Ovatkohan jotkut tottuneet, että vedättävät muilta jotain, kun heillä on siihen persoonallaan oikeus? Sitten vielä muut muka kiitollisina haluaisivat nähdä, kun itse ovat tylsempiä työtä tekeviä ihmisiä. Ei toimi mulle ainakaan.
Myöskään ystäviini tutustumaan kärkkyviä en yleensä halua nähdä. Ei houkuttele, jos joku yrittää kauttani päästä omiin ystäviini käsiksi, eikä osoita kiinnostusta nähdä minua kahden kahvilla tai jossain tapahtumassa. Ottakoon itse yhteyttä muihin ja tutustukoon, jos haluaa. Miksi toimisin ovimattona?
Vierailija kirjoitti:
Jos tekee jatkuvasti ohareita ilman syytä niin tervemenoa. Jos yrittää viedä koko tilan antamatta muille kertaakaan suunvuoroa/ vaatii että vain ja ainoastaan hänen ideat ovat toteuttamiskelpoisia. Jos ei hyväksy sitä ettei vastapuoli ole aina samaa mieltä.
Ja sitten yksi käytännön esimerkki : Yksi ihminen ilmeisesti päivysti yötä päivää, että milloin oma profiilini olisi aktiivisena. Ja ai jestas, joka kerta kun ehdin vasta kirjautumaan profiiliini niin ensimmäisen minutin aikana laittoi varmaan lähemmäs parikymmentä viestä, missä tilitti mm. kuinka on "ihanaa päästä taas juttelemaan kun taas ottaa niin päähän" " Olen surullinen" " Olen niin murheellinen " Huhuu ooksä siellä" , "Hei , mikset vastaa!!???!!!" " No v***u anteeks olemassa oloni" " Ei suakaan näköjään kiinnosta yhtään mun murheet", " Vastaaaaaaaa" ... Etc etc lähes päättymättömänä versiona. Ja aina samalla kaavalla eli ei juuri mitään muuta kuin kurjuutta ja valitusta. Ei paljoa auttanut kertoa että teen muutakin samalla saati että olisin ehtinyt sen minutin aikana näihin kaikkiin edes vastaamaan. Lopulta oli pakko piilottaa oma näkyvyys sillä en jaksanut näitä tätä enää.
Tuo toinen kappaleesi oli aika hyvä. Mulla on olohuoneessa läppäri aina auki ja siinä aina auki selaimessa Facebook. Olen siis "aktiivinen" 24/7. En kuitenkaan vietä aikaani aina olohuoneessa. En ole aina edes kotona tai aina hereillä. Silti joiltain on tullut näitä "Huhuu, ootko siellä? Miksi et vastaa?" -viestejä. Joskus kahden tai kolmen aikaan aamuyöllä.
Vierailija kirjoitti:
Samassa duunissa on lady, joka lähes väkisin haluaisi olla ystävä. Hän näkee mussa isosiskoa, jota hänellä ei ole. Mä olen se rohkea tyyppi, joka ottaa asiat henksun kokouksissa puheeksi, osallistun ja huolehdin. < Näitä kommentteja on tässä matkan varrella tippunut.
Mä en vaan siedä tuota ihmistä, en ollenkaan. Tuo hänen perskärpäsyytensä häiritsee ja järjettömän surkea yleistieto. Mä en käsitä, miten yli nelikymppinen nainen ei tiedä oikeastaan mistään mitään. Hänen kanssaan ei voi puhua maailman tilanteesta, politikasta, kulttuurista, ei urheilusta... ei mistään.
Pekka Haavistosta sano, että sitte ku vielä tietäis kuka se on? Kyllä tää pitää tietää, hän on ollut pressaehdokkaanakin Suomessa! Ihan sama mistä yleisesti jutellaan, niin tuo on yleisin kysymys. "sitten kun tietäis kuka/mikä se on?"
Lisäksi hänellä on hirvee tarve päteä ja komennella muita työpaikalla. Jatkuvasti neuvomassa ja opastamassa. Hänen alapäähuumorinsa on aivan sietämätöntä.
Meikäläinen yrittää hellästi aina torjua hänen kahvi tms. kutsunsa. En halua viettää vapaa-aikaa hänen kanssaan, duunit on ihan tarpeeksi. Kesällä käytiin afterworkeilla isommalla porukalla, niin siellä sitten avautui, kun hänellä ei ole kavereita, on ollut koulukiusattu yms.
Tää on ihan hirveetä, mutta mä en edes ihmettele, että hänellä ei ole kavereita. Koulukiusaaminen on todella väärin, ulkopuolelle jättämistä jne.Nyttemmin mä säälistä hänen kanssaan juttelen enemmän ja olen työpaikalla tekemisissä. Hammasta purren samalla. Vapaa-ajalla en vieläkään. Valehtelin jopa, etten ole FB tai instassa. Tunnen omatunnon pistoksen kyllä.
Tämä on hankala ihmistyyppi, joka on yhtäältä jotenkin avuton ja täysin pihalla kaikesta mutta toisaalta dominoiva ja itseään muita parempana pitävä. Yrittääkö hän kompensoida omaa tietämättömyyttään ja yksinäisyyttään tuolla komentelulla ja päällepäsmäröinnillä? Oli miten oli, toimit mielestäni oikein siinä, että työpaikalla suhtaudut häneen asiallisesti etkä syrji häntä mutta pidät vapaa-aikasi täysin omana juttunasi. Työpaikalla ja koulussa on suotavaa käyttäytyä ihmismäisesti mutta epämiellyttävän ihmisen kanssa ei ole kenenkään pakko ystävystyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitsevuus. En halua elämääni ihmisiä, jotka tarvitsevat minua johonkin. Tarvitsevat minulta rahaa, muuttoapua, lastenhoitoapua jne. Tai tarvitsevat minua yksinäisyytensä poistamiseen. Olen ekstrovertti ja sosiaalinen ihminen, mutta mun tehtäväni ei ole täyttää jotain puutetta toisen ihmisen elämässä. Viihdyn parhaiten sellaisten ihmisten kanssa, joilla on oma elämä kondiksessa ja jotka eivät tarvitse mua yhtään mihinkään. Ihmisten, jotka ovat kanssani vain siksi, että se sattuu olemaan heidän mielestään sillä hetkellä mukavaa.
Aikuinen ihminen liimautui kiinni minuun eräällä yliopiston kurssilla ja rupesi mm. paasaamaan ihannoimastaan Harry Potterista. Voi yhren kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs tyyppi muutti koko olemustaan ja käyttäytymistään täysin sen mukaan kenen kanssa keskusteli. Nosti omat karvat pystyyn.
Liian tunkeileva ja utelias. En halua koko yksityiselämääni esitellä työ-tai opiskelu kavereille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pompottelija, joka käyttää muita ihmisiä välineinä siihen mitä tarvitsee.
Itsekin olen introvertti, mutta musta on ihanaa, että mulla on paljon ystäviä. Oon aina valmis tutustumaan uusiin tyyppeihin.
Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen tuntui niin erilaiselta tyypiltä mitä itse olen, ja ei oikein ollut energiaa tutustua uusiin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kieltäytynyt monesta kutsusta ihan vain siksi, että olen (epäsosiaalinen) introvertti ja mukaan lähteminen vaatii suuria ponnisteluja. Yleisesti ottaen pidän monenlaisista, etten sanoisi kaikenlaisista ihmisistä. Minä vaan itse olen epäsosiaalinen ja rasitun tapaamisesta.
Onneksi on kuitenkin ihmisiä, jotka toistuvasti kutsuvat mukaan niitäkin, jotka yhtä toistuvasti vastaavat kiitos ei. Kyllä se onnistuu 1/10 tapauksissa. Ja joka kerta mukaan pyytäminen tuntuu mukavalta.
Muuten sama juttu, paitsi inhoan sitä, että kärtetään mukaan. Olen mieluummin yksin rauhassa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vähän erakkoluonteinen ja hitaasti lämpiävä niin sen takia en ole aktiivisimpia ystävystyjiä, koska tuntuu ettei aikani riitä kaikille nykyisillekään parille ystävälle, miehelle ja isolle perheelle. Tarvitsen paljon omaa aikaa ja sitä ei koskaan tunnu olevan tarpeeksi. Nautin aina hyvästä seurasta, mutta en luota ihmisiin kovin helposti ja siksi vaatii aikaa ja aktiivisuutta toiselta päästä ystäväksi. Kolme ihanaa ihmistä on onnistunut tässä ja arvostan heitä kovin. Lyhyempiä kaveruuksia on ollut ja hyvänpäivän tuttuja, mutta tässä syitä miksi suhde ei ole syventynyt:
- paikkakunnan vaihto, kun tuttavuus on vielä tuore
- juoruilu muista ja yleinen negatiivisuus
- liian vakava suhtautuminen elämään ja turhiin pieniin asioihin
- epäilyttävä mielistely, tuntuu että haluaa hyötyä minusta jotenkin
- tylsät puheenaiheet mm. ulkonäkö ja laittautuminen, sisustus, urheilu, oma erinomaisuus, vanhoissa jutuissa rypeminen tms.. Haluaisin päästä vähän syvemmälle tasolle ainakin joskus
- Pidän puheliaista ihmisistä, mutta en pidä siitä jos en ikinä saa puheenvuoroa tai päälleni puhutaan jatkuvasti. Toisaalta en ole maailman puheliain itsekään, joten liian hiljaisten kanssa on myös vähän vaikeaa. Vastavuoroisuus olisi kiva juttu
- käytän kannabista rentoutumiseen, enkä halua sen paljastuvan ihmisille, jotka eivät sitä hyväksy. Olen muuten kuitenkin kunnollinen töissä käyvä kansalainen, enkä pidä sekoilevista juopoista ja nisteistä. Ikävä kyllä samoissa piireissä liikkuu päihteiden väärinkäyttäjiä, joihin pidä välit mahdollisimman etäisinä
No kyllä mä pyrin antamaan kaikille mahdollisuuden, mutta joitakin sellaisia asioita on, jotka kyllä laskevat kiinnostusta heti alussa. Esimerkiksi:
- Liian vahva persoona. Tykkään rauhallisista ja muille tilaa antavista ihmisistä, en jaksa Suuria Hahmoja, jotka haluavat koko ajan dominoida keskustelua, ja vaativat huomion itseensä.
- Oma elämäntilanne liian erilainen. Kyllä minä voin kenen kanssa keskustella, mutta mieluiten haluaisin lapsettomana kolmekymppisenä ystäväni tuosta 23-40-haarukasta. Toki poikkeuksiakin mahtuu joukkoon.
- Liian heikko yleissivistys. En vain jaksa ihmisiä, jotka eivät lue uutisia, tai ymmärrä ollenkaan mitä maailmassa tapahtuu. Ei ole todellakaan tarkoitus jauhaa jostain politiikasta kavereiden kanssa, mutta tietty asioihin perehtyneisyys on tärkeää, jotta voin käydä hyvää keskustelua. Minulle hyvät ja yllättäviin suuntiin lähtevät keskustelut ovat tärkeitä, sillä en jaksa jauhaa arkisista asioista määräänsä enempää.
Harrastuspiireissä tutustuin ikäiseeni naiseen, jonka kanssa kaiken järjen mukaan pitäisi synkata, mutta ei vaan lähde. Liian huolestunut kaikesta koko ajan, tosikko ja alusta asti oli vain palveluksia vailla.
Mulla on uusi työkaveri ja tiesin heti että en halua ystävystyä hänen kanssaan koska tuo itseään liian lähelle. Ihan fyysisesti tulee puhumaan melkein naamaan kiinni, ällöttävää, ja puhuu omasta elämästään asioita joista en halua tietää yhtään mitään. Ahdistavan yliavoin ihminen ei ole mun tyyppiä vaikka muuten onkin ihan mukava ja ystävällinen.
Tässäpä mun:
Tyyppi nro 1: Naapurin saman ikäinen, mukavan oloinen ja samassa elämäntilanteessa oleva rouva (meillä siis saman ikäiset lapset) osoittautui jehovan todistajaksi. Itse olen ateisti.
Tyyppi nro 2: Toisella tapaamisella selvisi, että tyypillä on aikuisiällä diagnosoitu ADD/ADHD. En mahtanut mitään diagnoosiin liittyville ennakkoluuloilleni.
Tyyppi nro 3: Tapasimme vegaaniyhteisön kautta, jälleen sama ikä ja elämäntilanne (samanikäiset lapset). Tämän kanssa pidettiin aika pitkään yhteyksiä. Kunnes kommentoi kerran jossain perhekahvilassa mun puolison epävegaanista syömistä. Ghostasin tyypin pian tän jälkeen. No, ei se meidän yhdessä olo ennen tuotakaan ollut ollut tarpeeksi luontevaa, syytin erilaista koulutustaustaa, mut vähän sain keksimällä keksiä keskustelunaiheita.
Alapeukkuja odotellessa ja terkkuja, jos itsenne näistä tunnistitte...
Ihmiset, jotka puhuvat vapaa-ajallaan liikaa omista työasioista, varsinkin jos minua ei mikään itse ammattissa tai työtehtävissä kiinnosta. Pahimpia ovat hoitoalalla olevat. Miten paljon keskusteltavaa heillä riittääkään kakasta ja muista eritteistä ja päivän mittaan tehdyistä hoitotoimenpiteistä ja potilaiden henkilökohtaisista rankoista asioista.... Osa unohtaa vaitiolovelvollisuuden, osa ei ymmärrä, että monet jättävät hakematta alalle, koska ala on raskasta ja epäsiistiä, ja siksi näiden "leikkaushaava avautui ja suoli pursui kädelleni" , "asiakas vaipanvaihdon yhteydessä kakkasi kädelleni" - juttujen kuunteleminen kahvikupposen äärellä on etovaa.
Alue: Aihe vapaa
Tämä. Jostain syystä vedän puoleeni tämän kaltaisia ihmisiä, jotka lähestyvät minua ikäänkuin "tarvitsevina", eli vaistomaisesti huomaa sen asenteen että he ovat nimenomaan ystävyyttä/seuraa vailla ja minä olen heidän mielestään mahdollinen lievitys yksinäisyyteen. Sitten jos erehdyn pitämään sen verran paljon yhteyttä että he alkavat pitää minua sydänystävänään vaikkei itsestäni siltä tunnu, niin alkaa se seuraava vaihe, eli että sitä yhteydenpitoa nyt vaaditaankin eikä se ole enää vapaaehtoista. Aina pitäisi nähdä ja olla seurana jottei toinen loukkaannu ja jää "raukkana" yksin. Pidän nykyään etäisyyttä ihmisiin joissa on tällainen epätoivon aura, enkä alun perinkään ole heille liian tuttavallinen, etteivät he saa väärää kuvaa.