Onko eronneen, lapsia omaavan naisen elämä ikävä

Kyllä se on. Ikävä se on.

Miksi olisi, ota koira.

Ei ollenkaan! Miksi se nyt olisi ikävää?

Iloa ja valoa, no kai tiedät mistä sitä saa?

Hyvää elämää, ei tarvitse kuunnella aikuisen miehen kiukuttelua kaikesta ja kiittää siitä kun tämä kerran puolessa vuodessa laittaa astiansa tiskikoneeseen.

Mistä sitä ihmiset saa iloa ja valoa? Iloa lapsista, työstä, ystävistä, harrastuksista, hyvästä ruuasta jne, valoa auringosta, tähän vuoden aikaan pitää hakea etelämmästä.

Ei ole ikävää , vaan onnellista. Hyvä,kun pääsin mieslapsesta eroon. Lapset on vuoroviikoin " islällä", jolloin voin keskittyä itseeni.

Lapsista saa moninverroin enemmän iloa ja valoa kuin yhdestäkään miehestä.

Talous tiukilla? Sinullako? Ei mulla ainakaan.

T. Akateeminen hyväpalkkainen yhden lapsen yh

Talous on paremmassa kunnossa, lapset voi hyvin ja itse olen onnellinen. Varmaan tapauskohtaista.

Mulla palkka 3500e ja kolme lasta, joten talous on tiukilla ja vuokralla mennään. Iloa ja elämänlaatua kuitenkin on, lapset, oma rauha, työ ja ystävät. En haluaisi miestä rinnalle enää.

Ei oo. Mistä niin luulet?

Kivaa elämää ja parempaa kuin ennen eroa. Kaksi lasta ja yrittäjä olen. En ole rikas mutta kaikkea tarvittavaa on ja lapset voi harrastaa mitä haluavat. Ei ole vaikea kasvattaa lapsia jos on kokemusta siitä millaista oli kun oli sama työ ja inhottava mies vielä siihen päälle huolena. Lapset kasvaa ihaniksi ja itsenäisiksi ja äidille avuksi jo aika pienestä. Iloa tuottaa myös miesystävä.

Ei mulla ainakaan ole talous tiukalla. Vuosiansioni on noin 100 000 euroa, minulla on kolme asuntoa ja kesämökki. Kolme lasta, jotka viikko-viikko.

Ei tarvitse enää kuunnella haukkuvaa ja alistavaa miestä, ei tarvitse antaa velvollisuusseksiä lihonneelle keski-ikäiselle miehelle, ei tarvitse siivota miehen sotkuja.

Yhden yön seuraa on niin paljon tarjolla kuin haluan, voin valita fiiliksen mukaan parhaimman. Viime viikolla seurana oli 28v työkaverimies, itse olen 48. Ei huonosti!

Ei ole ikävää. Talous parani. Lasten kanssa on ollut hyvä olla. Ex - mies aiheutti ahdistusta ja pahaa mieltä. Olin vuosikaudet kireä ja hermostunut. Pelkäsin miehen reaktioita. Ero oli helpotus kaikin puolin. Olin 20 vuotta exän kanssa yhdessä.

Ikävää myrkyllistä seuraa hän ainakin on.

Oli pakko jaksaa eteenpäin.

Itseriittoista suorittamista. "Naimisissa" lapsen/lasten kanssa, ei tee hyvää lapsen kehitykselle.

Palstalla yh-äidit hehkuttavat, ja huostaanottotilastoissa he suorastaan loistavat!

Arvaahan sen ja näkee.

Vierailija kirjoitti:

Itseriittoista suorittamista. "Naimisissa" lapsen/lasten kanssa, ei tee hyvää lapsen kehitykselle.

Palstalla yh-äidit hehkuttavat, ja huostaanottotilastoissa he suorastaan loistavat!

Katkera mieskö siellä puhuu. Kyllä tieto ja tutkimus todistaa että naiset osaavat pitää pakan kasassa paremmin kuin miehet. Kuvittelepa niitä ongelma-yh-perheitä, luuletko että niissä olisi jotenkin parempi tilanne jos olisi paikalla vielä isä vai olisiko vielä pahempi ja vaarallisempi koti? Niissä perheissähän isä on sössinyt kaiken, heitetty pihalle tai lähtenyt vetämään ja äiti on jäänyt yrittämään toisin kuin isä. Tavallinen yh-perhe on ihan tavallinen ja hyvä paikka lasten ja äidin olla. Normaali perhe.

Tosi jees. Eron jälkeen valtava helpotus kun ei tarvinnut enää päivittäin jännittää miehen käytöstä. Olo oli kevyt ja onnellisempi kuin ehkä ikinä.

Lapsilla toki meni vähän tottua mutta isä oli aika vähän osallistunut aiemmin niin eron myötä saivat jopa enemmän aikaa isän kanssa.

Talous ollut koko ajan ok. Itsellä säästöjä ja palkkatulot.

Ilo ja voimat palautuivat kun olin yksin. Lapsista, muista läheisistä ja omista jutuista saan niitä.

Nykyään mukana myös ihana rakas mies, jonka kanssa suhde on aivan muuta kuin eksän kanssa oli. Elämä yhä vaan paranee.