Nolot mokat työhaastattelussa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rekrytointifirman konsultti otti ensin yhteyttä ja keskusteltiin paikasta ja ilmoitin palkkatoiveeni olevan 7000 € /kk. Sitten myöhemmin sovittiin haastattelu ja varmaan tunti oltiin juteltu kun firman toimari kysyi palkkatoivomustani ja kerroin mikä se on. Tässä vaiheessa alkoivat yskimään ja sanoivat ettei heillä tuollaisia makseta ja että korvaus olisi pikemminkin viiden tonnin luokkaa. Kysyin herroilta totaalisen v***uuntuneena, että ettekö ole keskustelleet keskenänne yhtään kun ilmoitin tuon summan jo ennen haastatteluun tulemista ja nyt ollaan tässä sujuvasti tuhlattu kaikkien aikaa. Miksi pyytävät haastatteluun jos ei ole varaa maksaa, todella noloa. Vai kuvittelivatko tosiaan, että tingin kuukausipalkasta 2000 euroa. N28v

Tietenkin sinulta edellytetään tuolla vähän neuvottelutaitoa. Eli kun kerroit konsulentille että haluat 2700 ja työnantaja tarjoaa 2500 sanot että käviskö 2600 jabotat sitten nöyrästi sen mitä työnantaja suostuu maksamaan# eli 2520 (esimerkin summat korjattu euromääräisiksi). Nyt kun nakkelet niskoja, niin meni sekin puotipuksun paikka sivu suun.

0/5. Ja vielä euroiksi muutettuna, että sinä palstapuksukin tajuat: 0/5.

Työhaastattelut on pelkkää teatteria. Se saa paikan joka osaa parhaiten puhua ja tehdä hyvän hakemuksen. Siitä huolimatta sellainen voi olla tosi ikävä työkaverina ja avuton käytännön töissä.

Minä en osaa kysymyksiin vastailla mutta hommat hoituvat ja työkokemusta 20 vuotta. Jos etsivät hyvää puhujaa ja kirjoittajaa, niin ottakoot jonkun muun.

Vierailija kirjoitti:

Rekrytointifirman konsultti otti ensin yhteyttä ja keskusteltiin paikasta ja ilmoitin palkkatoiveeni olevan 7000 € /kk. Sitten myöhemmin sovittiin haastattelu ja varmaan tunti oltiin juteltu kun firman toimari kysyi palkkatoivomustani ja kerroin mikä se on. Tässä vaiheessa alkoivat yskimään ja sanoivat ettei heillä tuollaisia makseta ja että korvaus olisi pikemminkin viiden tonnin luokkaa. Kysyin herroilta totaalisen v***uuntuneena, että ettekö ole keskustelleet keskenänne yhtään kun ilmoitin tuon summan jo ennen haastatteluun tulemista ja nyt ollaan tässä sujuvasti tuhlattu kaikkien aikaa. Miksi pyytävät haastatteluun jos ei ole varaa maksaa, todella noloa. Vai kuvittelivatko tosiaan, että tingin kuukausipalkasta 2000 euroa. N28v

Tämä on aivan höpöhöpöjuttu. Jos nyt kysyn minkä alan paikkaa hait, et varmaan kerro. Vain jotkut erikoislääkärit voivat toivoa noin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin kerran todella hermostunut yhdessä haastattelussa, koska se oli työ johon todella halusin, ja aina kun olen hermostunut, puhun paljon. Aloin sitten selittämään jotain että mun palkkaaminen kannattaa, en ole koskaan kipeä, paitsi joka syksy puhkeaa flunssa ja joskus se on niin paha että joudun viikonkin olemaan pois.

En saanut paikkaa.

Mä luin tätä suu auki ja ajattelin että vau, joku toinen on ihan samanlainen kuin mä ja tehnyt saman mokankin! Kunnes huomasin vuosiluvun. Sehän olen mä! No, 6 vuotta kulunut ja paljon lisää mokailuja tullut 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsis edes haastatteluihin....

Oi voi,toivon todella,  että pääset haastatteluihin.Itse olen päässyt helposti haastetteluihin ja tullut myös valituksi,vaikka muitakin hakijoita on ollut, mutten menesty missään, koska aiheutan kitkaa joka paikassa. Siitäkin huolimatta että olen ammattitaitoinen, avulias, joustava ja ahkera.Suurin osa haastattelijoista ei ole tajunnut, että palkkaamiseni on ollut työyhteisön kannalta virhe, koska pelkkä läsnäoloni, aiheuttaa joissakin ihmisissä suunnatonta ärtymystä.Olen varmaan persoonallisuushäiriöinen, joka on haastatteluissa  "liian hyvä ollakseen totta" ja sen työnantaja tajuaa vasta kun se on liian myöhäistä.

 

Voi ei, mulle tuli vähän paha mieli sun puolesta :( Millä tavalla koet aiheuttavasi kitkaa joka paikassa? Onko joku oikeasti sanonut sulle niin? Musta tuntuu että sulle on vain sattunut liuta paskoja työyhteisöjä, kuulostat pikemminkin kovin kiltiltä -> työpaikkakiusaajat tykkää sellaisista. Luota siihen, että rekrytoijat ovat nähneet osaamisesi ja ammattitaitosi ja pitivät/pitävät sinua juuri oikeana ihmisenä työtehtävääsi :) Häntä pystyyn ja anna ärtyilijöiden olla ärtyneitä!

Onkohan tässä kitkaa aiheuttavaksi itsensä kokevalla väärä käsitys työpaikoista? Luuleeko, että on olemassa kitkattomia työpaikkoja tai vuorovaikutussuhteita muihin tutustuessa? Jotkut työpaikat voivat ollakin ongelmattomia, mutta itse olen huomannut, että vaikka kuinka pyrkisin olemaan ystävällinen ja luovimaan, jotkut lähtevät offensiivilla päin. Ikään kuin kärttävät esiin tietynlaisia tilanteita tai piirteitä, vaikkei niitä alunperin olisi. Esimerkiksi olen todella tarkka, ja joku alkaa väittää, että töistä löytyy paljon virheitä. Tai muka järjestelmien käytössä on ongelmia, vaikka olen käyttänyt samoja ennenkin. Teatteria ulospäin, vaikka itse töissä koneella ei virheitä ole.

Viime työssäni arastelin puhua muutaman vuoden takaisesta työpaikasta saman lafkan toisessa yksikössä. Sitten kyseisen yksikön kanssa töitä tehnyt ihmetteli, miksi eräs huusi hänelle. Sama huutaja oli ollut päivittäin kolleganani ja äkseerannut minua kuukausien ajan. Vielä pomon suostumuksella, kaipa ajattelivat, että saa pidettyä muut tiimiläiset kurissa. Ja aiheutettua traumoja. Yleni sitten yhtä kollegoistaan virallisemmin pomottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Rekrytointifirman konsultti otti ensin yhteyttä ja keskusteltiin paikasta ja ilmoitin palkkatoiveeni olevan 7000 € /kk. Sitten myöhemmin sovittiin haastattelu ja varmaan tunti oltiin juteltu kun firman toimari kysyi palkkatoivomustani ja kerroin mikä se on. Tässä vaiheessa alkoivat yskimään ja sanoivat ettei heillä tuollaisia makseta ja että korvaus olisi pikemminkin viiden tonnin luokkaa. Kysyin herroilta totaalisen v***uuntuneena, että ettekö ole keskustelleet keskenänne yhtään kun ilmoitin tuon summan jo ennen haastatteluun tulemista ja nyt ollaan tässä sujuvasti tuhlattu kaikkien aikaa. Miksi pyytävät haastatteluun jos ei ole varaa maksaa, todella noloa. Vai kuvittelivatko tosiaan, että tingin kuukausipalkasta 2000 euroa. N28v

Kyllä minä ainakin oletan, ettö palkasta keskustellaan muutenkin, kuin vain palkkatoiveen verran. En haluaisi itse menettää haastattelumahdollisuutta vain siksi, että palkkatoive on väärä. Voi hyvin olla, että joustaisin palkassani, jos työ on mielenkiintoinen. Äsken otin 500€ palkan alennuksen, koska sain unelmatyöni enkä voisi olla tyytyväisempi. :)

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hain paikkaa ja pääsin haastatteluun. Olin kesälomalla silloin ja haastattelu oli klo 9. Tiesin jo silloin että en ole kovinkaan vahvoilla, siis koska haastattelu oli päivän ensimmäinen ja paremmin rankatut tulisivat jälkeeni.

Eikä muutenkaan hirveästi haluttanut se työ. Haastattelu meni ihan ok mielestäni, mutta kun aina ottanut päähän se typerä kysymys ” mitä teet viiden vuosen päästä?”

Joku asian tuntija voisi vastata mitä tuohon pitäisi vastata. No, minä vastasin että olen tämän yksikön pomo.

Miksihän rekrytoijat edes kysyvät tätä viiden vuoden kysymystä. Eivät saa siihen juuri rehellisiä vastauksia.

Pitäisi edes kysyä että missä haluaisit olla tai mitä haluaisit tehdä viiden vuoden päästä. Jos joku kysyisi mitä teet x ajan päästä, tekisi mieli vastata että en minä v*ttu ennustajan paikkaa ole hakemassa.

Sitten kun yrität olla mahdollisimman järkevä ja vastaat, että yritän olla täällä töissä vielä silloin mikäli töihin tänne pääsen, niin haastattelija kysyy, että mitä tarkoitat yrittämisellä? Arrrrrggggg!!

Vierailija kirjoitti:

Työhaastattelut on pelkkää teatteria. Se saa paikan joka osaa parhaiten puhua ja tehdä hyvän hakemuksen. Siitä huolimatta sellainen voi olla tosi ikävä työkaverina ja avuton käytännön töissä.

Minä en osaa kysymyksiin vastailla mutta hommat hoituvat ja työkokemusta 20 vuotta. Jos etsivät hyvää puhujaa ja kirjoittajaa, niin ottakoot jonkun muun.

Pitäisi olla sellainen systeemi, että haastattelun sijaan tekisi vaikka tunnin kyseistä työtä, jos työ on sellaista, että se olisi mahdollista. Siinä näkisi parhaiten jo heti alkuun sen, kenet kannattaa palkata.

Minä olen pyörtynyt ja oksentanut työhaastattelussa siis yhden saman haastattelun aikana.

Toisessa haastattelussa olen vain pyörtynyt.

Matala verenpaine, joka kuulemma hyvä asia ja toiset vain pyörtyy helpommin, joten apua ei asiaan saa edes lääkäreiltä. Onneksi löytyy töitä joita pystyy tekemään pyörtyilevänäkin, mutta omat rajoitteensa tämä tietenkin tuo elämään.

Kyllähän kaikkea enemmän ja vähemmän pientä on sattunut, mutta omalta uraltani muistan yhden erikoisemman tapauksen. Olin haastattelijana ja haastatteluun tuli nainen, joka oli pukeutunut TODELLA KIREISIIN pillifarkkuihin. Otin hänet aulassa vastaan ja lähdimme nousemaan portaita toiseen kerrokseen, jossa haastattelu tila oli. Menin edeltä. Puolessa välissä portaita kuului kunnon "räts"-ääni ja käännyin katsomaan taaksepäin. Haastateltava oli punainen kuin paloauto ja kysyi nolona lähintä vassaa. Neuvoin hänet sinne.

Kun hän tuli vessasta ulos, hän oli yhä nolona ja halusi häipyä, koska hänen housunsa olivat ratkenneet pyllyn kohdalta. Sanoin, että se kyllä sopii, mutta ehdotin, että tekisimme haastattelun myöhemmin uudelleen. Sovimme pikaisesti uuden ajan. Seuraavalla kerralla haastateltava tuli paikalle, ilmeisesti vahingosta viisastuneena, pukeutuneena kellohameeseen. Haastattelu meni hyvin ja hän sai työpaikan.

En oikein valmistautunut haastatteluun hyvin vaan ajattelin, että kokeillaan. Takeltelua vastauksissa ja toinen haastattelija välillä aattelin vastauksissa. No ihme kyllä sain paikan ja lämmöllä sitä muistelen, omasta valinnastani lähdin sieltä eteenpäin. Joskus sitä vain menee niin solmuun, ettei meinaa nimeään osata. Toisella kertaa oli pientä haparointia haastattelupaikalle osaamisessa, myöhässä sitten sinne kiirehdin..

Kerran myöhästyin koska talo oli iso. Haastattelija tuntui ymmärtävän ja antoi hyvät palautteet keskustelusta joka menikin hurjan hyvin. En kuitenkaan saanut paikkaa hiukan ylipätevänä (olin työtön ja siksi epätoivoinen).

Toisen kerran nostin takin neukkarin tuolilta ja kaikki kortit ja lompakot ja muu sälä valahti taskusta neukkarin lattialle. Outo juttu, en muista oliko irto- vai päällystakki ja miksi irtotakki ei ollut päällä tai päällystakki naulakossa.

Olin uudelleen työttömänä 5-kymppisenå ja lähetin satakunta hakemusta. Haastikset tuli tutuksi ja osasin olla jännittämättä. Lopulta sain työpaikan.

Mulla on vain yksi neuvo kaikille jotka jää työttömiksi:

-listaa kymmenen parasta onnistumistasi. Siis mitä tahansa, vaikka että mulla on kiva peppu jos ei keksi työonnistumisia.

Mutta täydennä listaa kunnes siellä on tiukkoja työonnistumisia. Niitå on kaikilla.

Mutta kun on työtön, muistaa vain mokat.

Haastattelussa haastattelija paljasti raaka-aineiden sisäänostohinnan ja suojausten rakenteen. Oletan että meni oikein, koska sain varmistettua haarukan toisesta lähteestä. En onneksi päässyt sinne ja sen lisäksi tehdas on kai jo myyty, ehkä suljettukin. Nuoruudessani menin täräyttämään haastattelijalle että prosessi ei teidän firman osalta jatku ja lähdin pois. Mahtuuhan noita maailmaan.

Lankapuhelimien aikaan minulla ja ystävälläni oli tapana pilailla keskenämme esittelemällä itsemme tekaistuilla hauskoilla nimillä tai firmojen nimillä.

Ystäväni oli hakenut myyjätöihin eri yrityksiin ja kertonut siitä minulle. Hän sai soiton, jossa nainen virallisella äänellä esitteli itsensä näin: "Täällä puhuu Leena Kinkku (nimi muutettu) Rautakirjoista, olette hakeneet meille töih.."

Ystäväni aavisteli että minähän se siinä ja keskeytti esittelijän:"Vai että Leena Kinkku! Ja ihan Rautakirjoista, hahahaa!"

Nainen häkeltyi hetkeksi ja silloin ystävälläni välähti, että nyt taitaa olla oikea rekrypuhelu kyseessä. Siinä sitten yritti vakavoitua. Ystäväni soitti minulle nolona ja yritin lohdutella, että sattuuhan sitä ja toivotaan että Kinkku ei ole haastattelussa. Ilmeisesti haastattelu sujui, koska sai paikan.

Työhaastatteluissa en muista niiden lopputuloksien perusteella suuremmin mokailleeni, mutta haastattelijan puolelta eräs moka on jäänyt elävästi mieleen.

Tällai Itä-Suomessa teknologia-alan yrityksillä kun ei varsinaisesti avoimiin työpaikkoihin ole tunkua, niin kävin huvikseen eräässä sellaisessa jutuilla, kun tehtävät ja ehdot vaikuttivat muuten ihan mukiinmeneviltä. Lisäksi em. syistä palkka olisi ollut silloiseen nähden ihan kelpo verran korkeampi.

Aika hyvin siinä päästiin yhteiseen säveleen mahdollisista tehtävistä ja tittelistä, mutta sitten siinä neukkarissa istuessa työn aloituksen muodollisuuksia kertaillessa toinen rekrytoija käsivarsitatuointejani ja korvalävistystäni hetken tuijotettuaan laukaisee: "Et kai sie mikään kasvissyöjä ole?".

Kommentti kertoi rivien välistä työpaikan yleisestä kulttuurista enemmän kuin haastattelussa olisi riittänyt tuhatkaan sanaa, joten työvoiman tarve jäi sinä päivänä ko. firmaan edelleen auki, ja paikka oli vielä useita kuukausia senkin jälkeen avoinna.

Olin haastateltavana erääseen työpaikkaan ja yritin pidätellä aivastusta, lopulta kuitenkin oli pakko aivastaa, käänsin käsivarren suun eteen ja yritin aivastaa mahdollisimman hiljaa, mutta tulikun huutoaivastus ja myös limaa kurkusta vaikka kuinka paljon aivastuksen mukana.

Olin työhaastattelussa toimistotyöhön. Työhaastattelija päästi vahingossa mojovan pierun ja hypähti säikähdyksestä tuolilta ylös ja katseli vainoharhaisena ympärilleen, kuka se oli, kuka se oli

Minulla oli viikon sisään monta työhaastattelua ja yhdelle samalle päivälle sovittuna kolme haastattelua eri kaupunkeihin. Ehdin sitten vielä kolmanteen haastatteluun, mutta en ehtinyt vaihtaa vaatteita enää joten ainoat housut oli punaiset ja malliltaan hieman väljät ja väljillä, isoilla lahkeilla. Kompastuin haastattelussa sitten niihin omiin lahkeisiini kun tulin portaita alas:)

Toisessa haastattelussa toisena päivänä minulle jäi aikaa laittaa vain samankaltaiset pitkät, mutta väljät valkoiset housut. Oli iltapäivä ja oli jo kiire junaan. Juoksin junaan. Kompastuin sitten junaan mentäessä ja valkoiset housut olivat edestä huomattavan likaiset eikä niitä pystynyt puhdistamaan sen enempää enkä ehtinyt enää kotiin takaisin. Menin sitten haastatteluun niillä valkoisilla likaisilla housuilla ja jouduin jokaiselle selittämään erikseen, että niin, kaaduin tuossa matkalla tänne aika pahasti.

Vedim sitä kokkaretta turpaan. Ei tullut töitä. Ei muitakaan seuraamuksia kun oli sana sanaa vastaan. Ja joskushan sitä kenkiinsä kompastuu, istuallaankin.