Nolot mokat työhaastattelussa

Vierailija kirjoitti:

Menin työhaastatteluun. Pomo olikin todella seksikäs nuori nainen. Heitin sen maahan ja ripuloisin sen suuhun. En saanu työpaikkaa jostain syystä että tein jonkun mokan mutten en tiedä minkä.

Ripuloisit? Missä päin Raumaa tämä tapahtui?

Tämä on kylläkin haastattelijan moka - en vieläkään tiedä mitä tapahtui :D

Menetin korona-aallossa työni, olen erään erikoisalan teollisuustyöntekijä. En ole ollut työttömänä juuri koskaan joten en tiennyt mikä minua odottaa työkkärissä!

Eräs yli-innokas täti työkkäristä soitti ja kyseli olisinko valmis ottamaan mm. siivousalan töitä vastaan. Täältä palstalta olen lukenut että työkkärin tädeille pitää vastata myöntävästi kaikkeen joten vastasin että tottakai. Tietääkseni siivoojaksi vaaditaan kyllä koulutus jota minulla ei ole joten sinäns turhaa, tiesin myös että osaavat teollisuustyöntekijät pääsevät kesän loppuun mennessä sorvin ääreen hyvin todennäköisesti.

No, meni pari päivää ja minut pyydettiin haastatteluun toiselle puolelle kaupunkia. Ihmettelin että mikähän paikka tässä on nyt kyseessä sillä hain pariin 'oikeaan' alani työhön sinä samana päivänä, että onpas nopeaa.

No, perillä odotti iso tehdas mikä hieno homma koska työnkuvani sijoittuu, luonnollisesti, tehtaisiin. Arvelin että tämänkokoinen tehdas voisi olla ok palkka yms. tasoltaan mutta sijainti pitkä miinus. Enkä muistanut hakeneeni ko paikkaan. No, kuunnellaanpa mitä tarjoavat! Haastattelijan löysin vaivattomasti ja siinä käteltiin, istuttiin toimistoon. Ylipirteä nuori nainen mikä hämmästytti hiukan minua sillä yleensä vastassa on joku keski-ikäinen reiska.

Hän kysyi onko minulla alan töistä kokemusta ja vastasin että toki, lähemmäs 20 vuotta. Hän oikein ilahtui että kiva kun silti hait vaikka heillä on vain tarjota tämä pari tuntia arkiaamuisin.

Tässä vaiheessa älysin kysyä mitä työ pitää sisällään sillä vuorot kuulostivat vähintäänkin eksoottisille teollisuusalalla.

Nainen iloisena siinä sirkutti että siivoat koko teollisuushallin tietty!

Tässä vaiheessa älysin vasta että nyt ei tainnut ihan mennä putkeen tämä homma :D

Totesin että tulen välittömästi jos hän pystyy maksamaan saman kuin vanha työnantaja eli rapiat kolme tonnia plus kilometrikorvaukset työmatkoista. Ei tullut kauppoja, jännä juttu :D Hän olisi tarjonnut 10e/tunti ja 2,5h joka aamu. Ihan oikeasti, kuka vaivautuu edes pieraisemaan tuohon hintaan?

Sain viikon kuluttua töitä alaltani, toivottavasti löysivät siivoojansa.

Jäi mietityttämään, olisivatko kehdanneet tarjota paikkaa jos olisin mies? Työkkärin täti vissiin antanut tietoni kun ei ole ymmärtänyt oikein tosiasioita :D Tokihan teollisuushallissa työskennellyt suostuu sitä siivoamaan pilkkahintaan, joopajoo, ihan sama asia :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kerran vastannut haastattelijan kysymykseen: " H-a-i-s-t-a-h-u-o-r-a-v-i-7-7-u" (poista viivat, lisää välit ja muuta seiskat t-kirjaimiksi).

Sain työpaikan.

Hyvä että sanoit lukuohjeen, ei oltais kyllä mitenkään ymmärretty ilman tuota upeaa ohjetta.

😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

35 korjaa: iloistuin eli ilostuin :-)

Ihan sama, sillä kumpikaan ei ole hyvää suomea. Ilahduin. Ja numerosi oli 34.

Kävi aika klassikkohomma. Olin hakemassa työpaikkaa telekommunikaatioalan firmassa. Pääsin haastatteluun, joka järjestettiin pienessä neukkarissa. Paikalla itseni lisäksi kaksi haastattelijaa. Ilmeisesti jännitin vähän liikaa ja muuten hyvin menneen haastattelun loppupuolella päästin naukaisevan pierun. Menin täysin lukkoon ja punaiseksi sen seurauksena. Paska alkoi haista kopissa ja kukaan ei sanonut mitään tilannetta keventävää. Koko loppuhaastattelu meni aivan hirveästi tapahtuneen johdosta. Sain kuitenkin paikan. Kukaan ei ole puhunut tapahtuneesta vielä, mutta olen varma että joskus minua tullaan kesäjuhlilla tai vastaavassa tilanteessa aiheesta piikittelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hain paikkaa ja pääsin haastatteluun. Olin kesälomalla silloin ja haastattelu oli klo 9. Tiesin jo silloin että en ole kovinkaan vahvoilla, siis koska haastattelu oli päivän ensimmäinen ja paremmin rankatut tulisivat jälkeeni.

Eikä muutenkaan hirveästi haluttanut se työ. Haastattelu meni ihan ok mielestäni, mutta kun aina ottanut päähän se typerä kysymys ” mitä teet viiden vuosen päästä?”

Joku asian tuntija voisi vastata mitä tuohon pitäisi vastata. No, minä vastasin että olen tämän yksikön pomo.

Oletan että tähän ei halutakaan täsmällistä ja konkreettista vastausta, vaan enemmän kuvausta siitä mihin suuntaan uraansa haluaisi viedä. Itse olen kuvannut millaisissa ammatillisissa asioissa haluaisin itseäni kehittää (niin että se sopii myös kyseiseen yritykseen tai työnkuvaan) tai haluanko viedä uraa enemmän asiantuntijapolun vai esimiestehtävien suuntaan (jälleen riippuen siitä millainen yritys ja paikka on kyseessä). 

Hain kerran osa-aikaista, vajaan vuoden mittaista projektisihteerin paikkaa. Edellinen projektisihteeri oli saanut työpaikan muualta, joten tilalle tarvittiin uusi. Myös minulta kysyttiin, missä näen itseni viiden vuoden kuluttua. Olin silloin jo yli viisikymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

35 korjaa: iloistuin eli ilostuin :-)

Ihan sama, sillä kumpikaan ei ole hyvää suomea. Ilahduin. Ja numerosi oli 34.

Ihan hyva suomi. Ala pilka kotimatoani. Sjuomi on parras maa mahanmutajallelle. San raha hyvin paljon kaymata toisa. San nainen ja aina nainen anta pimperoa ja ryppyreikansa. Olen ehka visain mailmasa. Pita muista etta torila runkaminen on kulemma kieletty.

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä nolo moka ole, mutta minulla on numerosokeus ominaisuutena. Käytännössä voi ilmetä esim. siten, että kirjoitan miljoonaan väärän määrän nollia, enkä näe sitä itse. Toki jos joku ääneen kysyy, osaan sanoa, montako nollaa miljoonaan merkitään. Tämän vuoksi olen suorittanut suullisesti osan matikan kokeista lukiossa.

Päivämäärissä näitä tulee myös. Jos joku sanoo, että haastattelu on 28.9., saatan kirjoittaa 29.8., enkä näe siinä tilanteessa päivämäärää väärin. Näinkin on käynyt, että menin haastatteluun vääränä päivänä ja odotin aulassa luultavasti tunnin, koska haastattelija oli sanonut tulevansa hakemaan ison rakennuksen aulasta. Aavistin jo pois lähtiessäni, että olen taas merkinnyt väärän päivämäärän epähuomiossa. No se ei vielä ollut noloin osuus, vaan se, että kun menin haastatteluun oikeana päivänä, haastattelija sanoi, että hetkinen, sähän olit täällä muutama päivä sitten, onko sulla usein tapaamisia täällä. Ehkä hän oli kulkenut siitä ohi, ehkä istunut siinä aulassa kahviossa, mutta en ollut edes huomannut. En enää edes muista, mitä selitin vastaukseksi. Numerosokeus on minulle sellainen asia, jota ei mielellään kerro ihmisille ensikohtaamisella. Mikä siinäkin hävettää, kun kyse on ominaisuudesta, jolle ei mitään voi. Sain kuitenkin sen työpaikan.

Mikset vain kirjoittaisi kahdeskymmeneskahdeksas yhdeksättä? Se olisi helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä nolo moka ole, mutta minulla on numerosokeus ominaisuutena. Käytännössä voi ilmetä esim. siten, että kirjoitan miljoonaan väärän määrän nollia, enkä näe sitä itse. Toki jos joku ääneen kysyy, osaan sanoa, montako nollaa miljoonaan merkitään. Tämän vuoksi olen suorittanut suullisesti osan matikan kokeista lukiossa.

Päivämäärissä näitä tulee myös. Jos joku sanoo, että haastattelu on 28.9., saatan kirjoittaa 29.8., enkä näe siinä tilanteessa päivämäärää väärin. Näinkin on käynyt, että menin haastatteluun vääränä päivänä ja odotin aulassa luultavasti tunnin, koska haastattelija oli sanonut tulevansa hakemaan ison rakennuksen aulasta. Aavistin jo pois lähtiessäni, että olen taas merkinnyt väärän päivämäärän epähuomiossa. No se ei vielä ollut noloin osuus, vaan se, että kun menin haastatteluun oikeana päivänä, haastattelija sanoi, että hetkinen, sähän olit täällä muutama päivä sitten, onko sulla usein tapaamisia täällä. Ehkä hän oli kulkenut siitä ohi, ehkä istunut siinä aulassa kahviossa, mutta en ollut edes huomannut. En enää edes muista, mitä selitin vastaukseksi. Numerosokeus on minulle sellainen asia, jota ei mielellään kerro ihmisille ensikohtaamisella. Mikä siinäkin hävettää, kun kyse on ominaisuudesta, jolle ei mitään voi. Sain kuitenkin sen työpaikan.

Mikset vain kirjoittaisi kahdeskymmeneskahdeksas yhdeksättä? Se olisi helpompaa.

Tai 28 syyskuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hain paikkaa ja pääsin haastatteluun. Olin kesälomalla silloin ja haastattelu oli klo 9. Tiesin jo silloin että en ole kovinkaan vahvoilla, siis koska haastattelu oli päivän ensimmäinen ja paremmin rankatut tulisivat jälkeeni.

Eikä muutenkaan hirveästi haluttanut se työ. Haastattelu meni ihan ok mielestäni, mutta kun aina ottanut päähän se typerä kysymys ” mitä teet viiden vuosen päästä?”

Joku asian tuntija voisi vastata mitä tuohon pitäisi vastata. No, minä vastasin että olen tämän yksikön pomo.

Miksihän rekrytoijat edes kysyvät tätä viiden vuoden kysymystä. Eivät saa siihen juuri rehellisiä vastauksia.

Pitäisi edes kysyä että missä haluaisit olla tai mitä haluaisit tehdä viiden vuoden päästä. Jos joku kysyisi mitä teet x ajan päästä, tekisi mieli vastata että en minä v*ttu ennustajan paikkaa ole hakemassa.

Vierailija kirjoitti:

Olin valmistumisen jälkeen ensimmäisessä alan työhaastattelussa ja jännitin ihan hirveästi. Haastattelu oli ison IT-talon hyvään paikkaan ja haastattelijoina oli kolme virallisesti pukeutunutta pelottavaa vanhempaa miestä ja naista. Kyseinen yritys oli ollut siihen aikaan isosti otsikoissa epäonnistuneiden julkishallinnon projektien takia. Heti alkuun kysyttiin mitä olen kuullut yrityksestä ja vastasin "No.. aika huonoa!". Tajusin saman tien että pieleen meni, en osannut korjata mokaani mitenkään järkevästi ja häpesin koko haastattelun ajan niin ettei lopustakaan haastattelusta tullut mitään. Eivät edes soittaneet perään etten saanut paikkaa. 

Riippuen miten tuota lausahdusta jatkaisi, voisi olla ihan hyväkin vastaus. Itse haluaisin mieluummin rehellisen työntekijän, joka haluaa tehdä jotain parantaakseen yrityksen tuloksia ja imagoa, kuin asiaintilaan tyytyväisen imartelijan.

Vierailija kirjoitti:

Pahin oli kun mulla oli alkanut silmätulehdus. Haastattelija kysyi suoraan, että oliko mulla eilen juhlat tai jotain. En osannut yhdistää silmätulehdukseen, vaan hämmennyin ”ei ollut ei, tai siis ihan muutaman oluen otin vain”. En tiedä miksi edes lipsautin moisen, se vain tuli spontaanisti. Ja kyseessä oli oikeasti tasan 2 olutta leffaa katsoessa. En siis ollut krupulassa. Mutta eipä se mitään pelastanut, moka mikä moka. Haastattelija hymähti ja sanoi jotain, että ”juu ei kun katsoin vain että sulla on aika punaiset silmät ja taitaa väsyttää”. Vasta tässä kohdin osasin yhdistää silmätulehdukseen. No arvaatte varmaan... aika turha siinä oli alkaa sopertamaan enää mistään silmätulehduksesta.

No jos asiallisesti puhuu eikä oudon hermostuneesti niin kyllähän sitä voisi hyvin vielä tuossa pahoitella että juu, se olikin vielä se silmätulehdus.

Vierailija kirjoitti:

Kysyin työhaastattelussa hakijalta klassisen "miksi haet meille töihin"-kysymyksen....vastaus oli "kun tämä olisi kätevän matkan päässä kotoa"...ei saanut paikkaa se mamma.Kyseessä erikoisliike ja työ vaativaa kun tuotteet suunnitellaan asiakkaan toiveiden mukaan eli kyse ei olisi ollut mistään hyllyjen täyttö-jobista.

Subway?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hain paikkaa ja pääsin haastatteluun. Olin kesälomalla silloin ja haastattelu oli klo 9. Tiesin jo silloin että en ole kovinkaan vahvoilla, siis koska haastattelu oli päivän ensimmäinen ja paremmin rankatut tulisivat jälkeeni.

Eikä muutenkaan hirveästi haluttanut se työ. Haastattelu meni ihan ok mielestäni, mutta kun aina ottanut päähän se typerä kysymys ” mitä teet viiden vuosen päästä?”

Joku asian tuntija voisi vastata mitä tuohon pitäisi vastata. No, minä vastasin että olen tämän yksikön pomo.

Miksihän rekrytoijat edes kysyvät tätä viiden vuoden kysymystä. Eivät saa siihen juuri rehellisiä vastauksia.

Pitäisi edes kysyä että missä haluaisit olla tai mitä haluaisit tehdä viiden vuoden päästä. Jos joku kysyisi mitä teet x ajan päästä, tekisi mieli vastata että en minä v*ttu ennustajan paikkaa ole hakemassa.

Ehkä sillä haetaan sitä, millaisia haaveita ihmisellä on ja kauanko työnantaja voi arvioida hänen pysyvän hommissa. Jos on kovin korkealle tähtääviä akateemisia haaveita voi päätellä, ettei tämä henkilö luo elämänuraa vaatekaupan myyjänä kun taas joku vaatteita ja laukkuja hengittävä fashion-tyyppi voi haluta olla tässä hommassa koko elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Olin 23-vuotias sosionomi ja työskentelin siivoojana, kun en ollut saanut oman alan töitä. Kun tuli haastattelukutsu, se tuntui unelmalta, mutta aloin jännittää jo monta päivää ennen haastattelua.

Haastattelupäivän aamuna minulle iski silmään elohiiri, siis silmä nyki voimakkaasti. Olen jostain lukenut, että se voi liittyä stressiin. Ei ole koskaan ennen sitä eikä sen jälkeenkään silmä nykinyt niin kovasti. Minua hävetti aivan vietävästi mennä haastatteluun.

Jostain syystä kadotin sanat siinä tilanteessa. Sanoin, että minulla on hiiri. Tarkoitin tietysti, että elohiiri, mutta se sana ei tullut mieleen jännityksen takia. Toinen haastattelijoista totesi, että varmasti vähän helppohoitoisempia lemmikki kuin koira.

Haastattelun päätyttyä se silmän nykiminen oli päällimmäisenä mielessä ja hävetti, kun en ollut muistanut oikeaa sanaa. Sanoin ovella lähtiessäni, että ei minulla normaalisti silmässä ole nykimistä. Toinen haastattelijoista sanoi, että heillä valinnassa vaikuttavat enemmänkin pätevyystekijät kuin ulkonäölliset. Minua hävetti vielä enemmän. Onneksi en saanut työpaikkaa, koska olisin varmaankin joutunut selittämään, ettei minulla mitään hiiriä ole.

Tämä oli aivan hulvaton 😂. Hauskasti vielä kirjoitettu. Jälkeenpäin on varmasti naurattanut, vaikka tapahtumahetkellä ehkä ei 😀.

Rekrytointifirman konsultti otti ensin yhteyttä ja keskusteltiin paikasta ja ilmoitin palkkatoiveeni olevan 7000 € /kk. Sitten myöhemmin sovittiin haastattelu ja varmaan tunti oltiin juteltu kun firman toimari kysyi palkkatoivomustani ja kerroin mikä se on. Tässä vaiheessa alkoivat yskimään ja sanoivat ettei heillä tuollaisia makseta ja että korvaus olisi pikemminkin viiden tonnin luokkaa. Kysyin herroilta totaalisen v***uuntuneena, että ettekö ole keskustelleet keskenänne yhtään kun ilmoitin tuon summan jo ennen haastatteluun tulemista ja nyt ollaan tässä sujuvasti tuhlattu kaikkien aikaa. Miksi pyytävät haastatteluun jos ei ole varaa maksaa, todella noloa. Vai kuvittelivatko tosiaan, että tingin kuukausipalkasta 2000 euroa. N28v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kerran vastannut haastattelijan kysymykseen: " H-a-i-s-t-a-h-u-o-r-a-v-i-7-7-u" (poista viivat, lisää välit ja muuta seiskat t-kirjaimiksi).

Sain työpaikan.

Hyvä että sanoit lukuohjeen, ei oltais kyllä mitenkään ymmärretty ilman tuota upeaa ohjetta.

Koitapa kirjoittaa tuo oikein tänne ja katso mitä tapahtuu.

Juu, tiedän, mutta kyllä tuon ilman ohjetta lukea osaa.

Haastattelu meni oikein hyvin, kunnes kysyttiin  "Mitä sinä tuot työpaikalle?" Jäädyin täysin ja lopulta sopersin jotakin tosi kornia. Menin vielä ihan punaiseksi, koska sanat ei yhtään sopineet minun suuhuni ja kuulostivat kuin suoraan jostain työkkärin esitteestä. 

Vierailija kirjoitti:

Rekrytointifirman konsultti otti ensin yhteyttä ja keskusteltiin paikasta ja ilmoitin palkkatoiveeni olevan 7000 € /kk. Sitten myöhemmin sovittiin haastattelu ja varmaan tunti oltiin juteltu kun firman toimari kysyi palkkatoivomustani ja kerroin mikä se on. Tässä vaiheessa alkoivat yskimään ja sanoivat ettei heillä tuollaisia makseta ja että korvaus olisi pikemminkin viiden tonnin luokkaa. Kysyin herroilta totaalisen v***uuntuneena, että ettekö ole keskustelleet keskenänne yhtään kun ilmoitin tuon summan jo ennen haastatteluun tulemista ja nyt ollaan tässä sujuvasti tuhlattu kaikkien aikaa. Miksi pyytävät haastatteluun jos ei ole varaa maksaa, todella noloa. Vai kuvittelivatko tosiaan, että tingin kuukausipalkasta 2000 euroa. N28v

Tietenkin sinulta edellytetään tuolla vähän neuvottelutaitoa. Eli kun kerroit konsulentille että haluat 2700 ja työnantaja tarjoaa 2500 sanot että käviskö 2600 jabotat sitten nöyrästi sen mitä työnantaja suostuu maksamaan# eli 2520 (esimerkin summat korjattu euromääräisiksi). Nyt kun nakkelet niskoja, niin meni sekin puotipuksun paikka sivu suun.

"Missä näet itsesi 5 vuoden päästä" on kysymys, joka on vain tapana kysyä. Siksi sitä kysytään myös ihan väärissä tilanteissa, kuten määräaikaisten paikkojen haastattelussa.