Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nolot mokat työhaastattelussa
Kerro miten olet mokannut työhaastattelussa tai miten haastattelemasi hakija on mokannut.
Oma mokani: Olin hakenut töihin kouluun, joka oli melko lähellä toista koulua. Jotenkin olin sotkenut ne ajatuksissani ja menin haastatteluun väärään kouluun. Onneksi olin sen verran ajoissa, että ehdin virheen tajutessani vielä juoksemaan oikeaan kouluun ajoissa. Tosin olin ihan punainen ja hikinen, koko haastattelun ajan, kun olin hölkännyt untuvatakki päällä :)
Kommentit (460)
Ei niitä jälkikäteen kannata muistella :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeluaikana valehtelin työhaastattelussa suorittaneeni erään ko. työn kannalta olennaisen kurssin ja vieläpä erinomaisin arvosanoin. Oikeasti tuo kurssi oli vielä suorittamatta, koska en ollut vain saanut aikaiseksi.. Alkoi kuumottaa mielettömästi, että haastattelijat alkavat pyytää jotain opintosuoritetta näytille. En vain kehdannut siinä sanoa, että kurssi on suorittamatta. Muutenkin koko haastattelu oli ahdistava ja olin vähäpuheinen ja hermostunut.
Sain silti paikan, mutta en ottanut sitä vastaan. Pelkäsin liikaa jääväni kiinni valehtelusta :D
Meille haki kesätöihin 18-vuotias tyttö, joka toi työhaastatteluun oman viikkoaikataulunsa jonka mukaan suostuisi töitä tekemään. Eli käytännössä ei aikaisia aamuja kun hän "tykkää nukkua pitkään" eikä myöskään töitä viikonloppuisin kun "sillon kaikilla kavereilla on vapaita". Eipä saanut työpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Lukioikäisenä hain torille töihin ja menin haastatteluun.
Jos olisit saanut paikan, olisit joka aamu päässyt huutamaan TORILLE!
Vierailija kirjoitti:
Haastattelija kysyi simppeliin kertolaskun 12 * 12 (esim. 10*12 + 2*12 = 120 + 24 = 144). Jäädyin kuitenkin ja laskemiseen tuntui menevän minuutti. Pyysin anteeksi ja poistuin, vaikka mikään matemaattisuus ei edes olisi kuulunut työnkuvan.
Olisit kaivanut puhelimen taskusta ja laskenut sen siinä laskimella. Jos homma ei liity laskemiseen mitenkään niin enemmän tuossa katsotaan että mitä teet yllättävän kysymyksen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haastattelija kysyi simppeliin kertolaskun 12 * 12 (esim. 10*12 + 2*12 = 120 + 24 = 144). Jäädyin kuitenkin ja laskemiseen tuntui menevän minuutti. Pyysin anteeksi ja poistuin, vaikka mikään matemaattisuus ei edes olisi kuulunut työnkuvan.
Olisit kaivanut puhelimen taskusta ja laskenut sen siinä laskimella. Jos homma ei liity laskemiseen mitenkään niin enemmän tuossa katsotaan että mitä teet yllättävän kysymyksen kanssa.
Helmitaulu olis ollut astetta kovempi juttu. Tai laskutikku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain paikkaa joka oli etukäteen mainostettu erittäin vaativaksi ja sitovaksi, joten haastattelu jännitti hirveästi. Haastattelija kysyi, että olenko valmis tekemään iltavuoron jälkeen aamuvuoron, johon vastasin että en usko että kovin usein jaksan. Olin hermostumisesta kutistuneilla aivoillani ajatellut kysymyksen väärin, eli aamuvuoron jälkeen putkeen iltavuoron. Sellaisia kun usein omassa työpaikassani vaadittiin ja oli todella rankkaa.
Sain työn korjattuani toki naurettavan mokani myös, mutta kyllä hävetti kun luulivat että normaalit työvuorot ovat no no :'D
Eihän tuo ole normaalia, vuorojen väliinhän pitäisi jäädä 11h lepoaika, joka ei normaaleissa kolmivuoroissa toteudu. Kysyttiin siis suoraan että oletko valmis joustamaan työaikalainsäädännöstä.
Lakipykäliä kiitos.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain paikkaa joka oli etukäteen mainostettu erittäin vaativaksi ja sitovaksi, joten haastattelu jännitti hirveästi. Haastattelija kysyi, että olenko valmis tekemään iltavuoron jälkeen aamuvuoron, johon vastasin että en usko että kovin usein jaksan. Olin hermostumisesta kutistuneilla aivoillani ajatellut kysymyksen väärin, eli aamuvuoron jälkeen putkeen iltavuoron. Sellaisia kun usein omassa työpaikassani vaadittiin ja oli todella rankkaa.
Sain työn korjattuani toki naurettavan mokani myös, mutta kyllä hävetti kun luulivat että normaalit työvuorot ovat no no :'D
Eihän tuo ole normaalia, vuorojen väliinhän pitäisi jäädä 11h lepoaika, joka ei normaaleissa kolmivuoroissa toteudu. Kysyttiin siis suoraan että oletko valmis joustamaan työaikalainsäädännöstä.
Lakipykäliä kiitos.?
Taitaa olla työehtosopimuskohtainen tuollainen rajoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain paikkaa joka oli etukäteen mainostettu erittäin vaativaksi ja sitovaksi, joten haastattelu jännitti hirveästi. Haastattelija kysyi, että olenko valmis tekemään iltavuoron jälkeen aamuvuoron, johon vastasin että en usko että kovin usein jaksan. Olin hermostumisesta kutistuneilla aivoillani ajatellut kysymyksen väärin, eli aamuvuoron jälkeen putkeen iltavuoron. Sellaisia kun usein omassa työpaikassani vaadittiin ja oli todella rankkaa.
Sain työn korjattuani toki naurettavan mokani myös, mutta kyllä hävetti kun luulivat että normaalit työvuorot ovat no no :'D
Eihän tuo ole normaalia, vuorojen väliinhän pitäisi jäädä 11h lepoaika, joka ei normaaleissa kolmivuoroissa toteudu. Kysyttiin siis suoraan että oletko valmis joustamaan työaikalainsäädännöstä.
Lakipykäliä kiitos.?
Taitaa olla työehtosopimuskohtainen tuollainen rajoitus.
9h riittää vuorotyössä, niin sanoo laki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin työhaastattelussa hakijalta klassisen "miksi haet meille töihin"-kysymyksen....vastaus oli "kun tämä olisi kätevän matkan päässä kotoa"...ei saanut paikkaa se mamma.Kyseessä erikoisliike ja työ vaativaa kun tuotteet suunnitellaan asiakkaan toiveiden mukaan eli kyse ei olisi ollut mistään hyllyjen täyttö-jobista.
Olitpas tollo haastattelija. Vastaus ei ehkä ollut hieno, mutta työpaikan hyvä sijainti on kyllä suuri tekijä työssäviihtyvyydessä. Olisi ehkä kannattanut johdatella hakijaa johonkin toiseenkin seikkaan jonka voisi mainita.
Tämä. Työmatka voi olla aika tärkeäkin asia. Omaan työpaikkaani on palkattu ihmisiä jotka ovat työvuorot saatuaan menneet sanomaan että eivät voi ollenkaan tehdä vuoroa x ja y (eli yleensä raskaimmiksi koetut aikaiset aamut ja myöhäiset illat) kun juna/bussi ei kulje siihen aikaan. No, heidät kun on jo palkattu, niin ei siinä mitään; he tekevät sitten jotain kivaa 8-16 vuoroa ja me muut sitten heidän puolesta enemmän niitä rankkoja vuoroja.
Vierailija kirjoitti:
En ole mokannut työhaastattelussa juurikaan. Työnantaja mokasi, kun valitsi minut yksinkertaiseen tehtävään ja sanoi vielä haastattelussa: sopisit kyllä paremmin tänne meille.
Hän ei siis ollut kovin hyvä ihmistuntija, kun jo koeaikana halusi tiimeineen minut pois, olin kuulema soveltumaton heidän hienoon työyhteisöönsä. Että sellaasta.....
Olin liian ahkera, liian tarkka, liian säntillinen, tein liikaa työtä. Ei sellaiseen ole kunnan töissä totuttu.
Larivaaran Merjako se siellä kirjoittelee? Selitykset ainakin kuulostavat samanlaisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erästä työpaikkaa hakiessani ensin oli koko porukalle joku puolen tunnin infohetki yrityksestä ja organisaatiosta. Sitten koko porukalla keskustelutehtäviä,,joita haastattelijat johtivat. Tämän jälkeen parihaastattelu ja onnekkaimmille vielä yksilöhaastattelu.
Yksilöhaastatteluvaiheessa olin jo aivan loppu. Alku meni hyvon mutta loppuvaiheessa en ymmärtänyt enää sanaakaan mitä haastattelijat kysyivät (oli jo melko vaikeita asioita). Pyysin monta kertaa toistamaan kysymyksiä ja tarkentamaan kun en ymmärtänyt. Se viimeinenkin jäljellä oleva harmaa aivosolu savusi ja lopulta sammui :D
Sain paikan.
Olen työskennellyt yli 10 vuotta julkisella puolella ihan perusduunaritöitä tehden suhteellisen isossa kaupungissa. Lopetin työt, kun opiskelin vähän lisää ja koin, että etenemismahdollisuudet nykytyössä on aika huonot. Perustin firman, joka ei ole vielä ottanut tuulta alleen, joten hain sitten esimies-tason töitä nykyiseltä asuinpaikkakunnalta, joka on pieni.
Haastattelu meni alkuun ihan hyvin, selvitin miten haluan kehittää toimintaa ja millaisia tapoja työnkehittämisessä haluan käyttää. Haastattelu meni penkin alle, kun haastattelija kysyi miksi lähdin edellisestä paikasta, enkä hakenut esim. siellä esimiehen paikkaa sieltä. Totesin, että minusta tuntui, että julkiset organisaatiot ovat liian kapeita, jolloin kehittäminen on vaikeaa eikä resursseja ei ole tarpeeksi. (mikä on totta)
En saanut paikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En muista, että olisin koskaan työhaastattelussa mokannut, mutta erästä todella mielenkiintoista paikkaa hakiessani en päässyt edes haastatteluun...
Puhelin soi kiirehtiessäni hakemaan lasta päiväkodista. Vastasin, vaikka olikin tuntematon numero. Iloinen naisääni aloittaa että "Virtasen Veera täältä (firman nimi) hei!" Siihen aikaan puhelinmyyjät olivat minulle aivan jatkuva riesa, joten aavistuksen väsyneenä ja stressaantuneena ilmoitin, etten ole kiinnostunut siitä, mitä hän nyt sitten sattuukaan kauppaamaan, heippa. Vasta kotona rupesin miettimään mistä nainen itse asiassa olikaan sanonut soittavansa, ja tajusin mokanneeni sen astisen elämäni parhaan tilaisuuden. No, onneksi olen sittemmin löytänyt unelmatyön, mutta kyllä tuo kauan harmitti!
Nauratti. Näen mielessäni sen haastattelijan joka kaivoi cv:si esiin ja rinta röyhistelyyn ottaa puhelun sinulle valmiina esittämään pari visaista, tarkentavia kysymystä tälle heidän firmansa tulevalle huipputyöntekijälle ja kuinka hän jää tonnin seteli -ilmeellä sinne langanpäähän kun paukautat lauseen ”ei kiinnosta, moro!”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista, että olisin koskaan työhaastattelussa mokannut, mutta erästä todella mielenkiintoista paikkaa hakiessani en päässyt edes haastatteluun...
Puhelin soi kiirehtiessäni hakemaan lasta päiväkodista. Vastasin, vaikka olikin tuntematon numero. Iloinen naisääni aloittaa että "Virtasen Veera täältä (firman nimi) hei!" Siihen aikaan puhelinmyyjät olivat minulle aivan jatkuva riesa, joten aavistuksen väsyneenä ja stressaantuneena ilmoitin, etten ole kiinnostunut siitä, mitä hän nyt sitten sattuukaan kauppaamaan, heippa. Vasta kotona rupesin miettimään mistä nainen itse asiassa olikaan sanonut soittavansa, ja tajusin mokanneeni sen astisen elämäni parhaan tilaisuuden. No, onneksi olen sittemmin löytänyt unelmatyön, mutta kyllä tuo kauan harmitti!
Nauratti. Näen mielessäni sen haastattelijan joka kaivoi cv:si esiin ja rinta röyhistelyyn ottaa puhelun sinulle valmiina esittämään pari visaista, tarkentavia kysymystä tälle heidän firmansa tulevalle huipputyöntekijälle ja kuinka hän jää tonnin seteli -ilmeellä sinne langanpäähän kun paukautat lauseen ”ei kiinnosta, moro!”
Kiitos autocorrect. *Röyhistellen * tarkentavaa
Vierailija kirjoitti:
Hain myyntityöhön ja normaalisti olen hyvin sosiaallinen, fiksu ja hyvä myyjä. :) Minut oli kutsuttu ryhmähaastatteluun ja istuimme tuoleissa ympyrässä. Koin tilanteen jostain syystä painostavaksi. Minulta kysyttiin että myy minulle 200 e takki, kaikki tuijottivat, menin ihan lukkoon, muutuin punaiseksi enkä pystynyt puhumaan yhtään mitään järkevää tokaisin vain että anteeksi mua jännittää kauheasti. Samassa haastattelussa piti kertoa myös englanniksi itsestään ja perheestään ja lukossa olin taas. Aivan kamala tilanne kun ei normaalisti jännitä ja sitten onnistuukin mokaamaan kaiken perinpohjaisesti :D En tosiaan saanut sitä paikkaa.. :)
Hain yhtä myyntitehtävää isossa firmassa ja siihen oli tosi monipuolinen haastattelu, oli tehtäviä jos jonkinmoisia ja olin todella liekeissä. Kunnes haastattelija sanoi, että hän tarvii uuden kellon, myy hänelle sellainen. Sen sijaan että olisin myynyt, keskityin haukkumaan haastattelijan kädessä olleen kellon ja koko kellomerkin (Seiko) eikä mitenkään vähän vaan oikein reilusti ja suorastaan ylimielisesti. Jep, en saanut sitä paikkaa.
Toisen kerran minut kutsuttiin Ruotsiin työhaastatteluun ja menin. Kävi ilmi, että haastattelu pidettiin Tukholman ulkopuolella maaseudulla jossain kartanossa, jossa oli kyseisen firman tykypäivä just silloin. Ihan karmeaa, vieläkin kuvottaa kun ajattelen. Olin siellä koko viikonlopun ja se oli sellaista pakkoseurustelua niiden ihmisten (parikymmentä henkilöä) kanssa. Koska kyseessä oli erittäin kalliita tuotteita ja palveluja myyvä yritys, myös henkilökunta oli sen mukainen. Ihan en tuntenut sopivani joukkoon, vaan tunsin itseni koko ajan alipukeutuneeksi/juntiksi/finnjäveliksi. Sain sen työn, mutta en viihtynyt kolmen kuukauden koeaikaa pitempään juuri siksi, että edelleenkään en osannut sopeutua työyhteisöön, työ oli kyllä kiva.
Tämä ketju on todella hauska :)
Kaa se lasketaan nolouden puolelle, kun unohdin haastattelussa nuolla haastattelijan peppua niin hemmetisti!
Ei varsinaisesti mitenkään kamalan noloa, mutta työhaastattelussa kieli vaihdettiin yhtäkkiä ruotsiin, onneksi kysymys oli kuitenkin suht helppo; kysyttiin harrastuksista. Puhuin silloin todella hyvää ruotsia, mutta jotenkin jäädyin ja kuumeisesti mietin päässäni kaikki mahdolliset harrastukseni enkä vaan saanut niitä päähäni ruotsiksi. Niinpä päädyin sitten lopulta tokaisemaan hyvin innokkaasti "jag ÄLSKAR att skida!!" vaikken ollut hiihtänyt varmaan ala-asteen jälkeen.
Ei siinä mitään, haastattelijat olivat ihan että ok kiva juttu, haastattelu jatkui muilla kielillä ja sain paikan.
Joskus paljon myöhemmin toinen heistä kyseli töissä, no oletko käynyt jo hiihtämässä? (Hän oli yksi esimiehistä) ja mä ajattelin mielessäni ihan että häh ai miten niin miksiköhän se tollaista kysyy, kunnes muistin tuon ja selitin jotain paniikissa, että sukset hajosi ja en ole ehtinyt ostaa uusia. :D
Vierailija kirjoitti:
"Sellainen yksittäinen napsahtava paukku" 🤭😂
Nauran niin että vedet valuu silmistä eikä mun miesystävä tajua mikä tossa on niin hauskaa 😂
Mies kutsuu noita nimellä 'nappi', ja se on musta ihan hillittömän hauskaa 😂
Alue: Aihe vapaa
En ole mokannut työhaastattelussa juurikaan. Työnantaja mokasi, kun valitsi minut yksinkertaiseen tehtävään ja sanoi vielä haastattelussa: sopisit kyllä paremmin tänne meille.
Hän ei siis ollut kovin hyvä ihmistuntija, kun jo koeaikana halusi tiimeineen minut pois, olin kuulema soveltumaton heidän hienoon työyhteisöönsä. Että sellaasta.....
Olin liian ahkera, liian tarkka, liian säntillinen, tein liikaa työtä. Ei sellaiseen ole kunnan töissä totuttu.