Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (317)

Vierailija

Tämä nyt ei sinänsä aiheen kysymykseen, yleistä avautumista näistä rekryistä. Olen tosiaan aika monta paikkaa hakenut ja monta olen myös saanut. Kysymyspatterit haastatteluista toiseen lähes identtisiä, herää kysymys tarvitaanko siihen edes ketään haastattelemaan, robotti hoitaisi sen homman halvemmalla ja tehokkaammin. 

Nykyäänhän on muodikasta aluksi pyytää video hakijasta, tai vaihtoehtoisesti tehdä videohaastattelu. Siitä sitten näppärästi ryhmähaastatteluun ja pari kiekkaa vielä henk. koht haastatteluja.. Mitä vit?! Toimenkuva jotain sellaista mitä kuka tahansa pystyy tekemään, no saahan siinä rekryfirmat hyvää laskutusta, ei siinä mitään..

Paras omalle kohdalle osunut setti oli kun eräs headhuntteri soitteli että tälläinen paikka olisi kyseessä ja että kiinnostaako. No mikäs siinä, tapasin ensin tämän kaverin, sen jälkeen piti tehdä joku ihan mottipäinen luonne / älykkystesti, no ei siinä mitään. Testin jälkeen 100km päähän tapaamaan ko. firman toimaria ja tämän testin laatinutta tahoa, tunnin palaveri jonka ainut funktio oli käydä läpi nämä testin tulokset. Eikö ne olisi voineet siellä keskenään käydä niitä läpi ja valkata siitä jatkoon menijät, ilmeisesti ei. No siitä sitten KOKO päivän kestävään rekrytilaisuuteen taas 100km päähän, jossa oli useita hakijoita vielä mukana. Siinä sitten kierreltiin eri rasteja ja paras oli kun eräässä rastissa ko. firman myyntijohtaja tms. Heitti että myy mulle tää kynä?! Vissiin katseltu elokuvia hieman liikaa.. Vi*tuttaa vieläkin kun en siinä kohtaa lähtenyt jo kävelemään ulos koko hässäkästä. Toimenkuva oli myös sentyyppinen että elämäntilanteeni ei olisi edes mahdollistanut vastaanottaa ko. paikkaa. En tullut lopulta valituksi, paikkaan valittiin yks tuttu, mitä hieman ihmettelin, mutta ei sekään sinne mennyt. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Hain paikkaa joka oli etukäteen mainostettu erittäin vaativaksi ja sitovaksi, joten haastattelu jännitti hirveästi. Haastattelija kysyi, että olenko valmis tekemään iltavuoron jälkeen aamuvuoron, johon vastasin että en usko että kovin usein jaksan. Olin hermostumisesta kutistuneilla aivoillani ajatellut kysymyksen väärin, eli aamuvuoron jälkeen putkeen iltavuoron. Sellaisia kun usein omassa työpaikassani vaadittiin ja oli todella rankkaa.

Sain työn korjattuani toki naurettavan mokani myös, mutta kyllä hävetti kun luulivat että normaalit työvuorot ovat no no :'D

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
oltiin kaverin kaa 16 vuotiaita ja haimme ensimmäistä kesätyöpaikkaamme hautausmaalla. mentiin sitten yhdessä haastatteluun(iso virhe!). haastattelija-mies kysyi että miksi haluatte kesätöihin juuri hautausmaalle. Kaveri vastasi reippaasti :" koska olis kiva kesällä oleskella auringossa!" Ei saatu paikkaa :D

Jäin pohtimaan, että mikä olisi ollut oikea vastaus tuohon kysymykseen?

Vierailija

Olen kuullut että nykyään työhaastattelut on ihan ihme testejä, arviointeja jne. Voin hyvin kuvitella jos joku on hakenut jo montaa työpaikkaa, että siihen jatkuvaan testaamiseen ja arviointiin tympääntyy.

Vierailija

Yksi haastattelijoista oli tosi hyvännäköinen mies. Pyyhin kuolaa suupielistä hihoihini enkä vilkaissutkaan kahta muuta haastattelijaa. En kuunnellut osaa kysymyksistä, kun hymyilin hormonihuuruissani miekkoseen päin. En saanut paikkaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oltiin kaverin kaa 16 vuotiaita ja haimme ensimmäistä kesätyöpaikkaamme hautausmaalla. mentiin sitten yhdessä haastatteluun(iso virhe!). haastattelija-mies kysyi että miksi haluatte kesätöihin juuri hautausmaalle. Kaveri vastasi reippaasti :" koska olis kiva kesällä oleskella auringossa!" Ei saatu paikkaa :D

Jäin pohtimaan, että mikä olisi ollut oikea vastaus tuohon kysymykseen?

Varmaan tyyliä puutarhanhoito ja kuolleet ovat intohimoni.

Vierailija

Tämä ei ole moka, vaan eeppinen voitto. Kyllästyneenä omaan alaani ja siihen että en päässyt mihinkään töihin, käydessäni varmaan 20:ttä haastatteluani sen alan töihin ja haastattelun lopussa kun kävi aika selväksi, että ei ole minun paikka tämäkään (tai minun ala), niin kysäisin haastattelijoilta, että minkä takia heillä on naamassaan noin jättikokoiset *miehen sukupuolielimet* ja tuumasin vielä pois kävellessäni, että ihmekös tuo kun ette ota minua hyvää työntekijää kun ette näe mitään noilta pitkiin poskipäitä lätkyviltä naama-jormiltanne. Nauroin ja kävelin pois. Oli aika "like a boss" -olo!  Vaihdoin alaa, nykyään hyvät hommat hyvällä palkalla. 

Vierailija

Jännitin niin paljon haastattelua, että minulta pääsi pieru, sellainen yksittäinen napsahtava paukku. Luulin aluksi, että haastattelija ei huomannut sitä, mutta pian haastattelija ilmoittikin, että voidaan pitää pieni tauko, jos vaikka haluat käydä WC:ssä. Lähdin kiitollisena käytävällä olevaan vessaan ja pamauttelin kaikuvat pierut kaakeleihin. Mietin hetken, menenkö haastatteluun takaisin, vai kävelenkö suoraan ulos, mutta ne työnhaun asiakirjani olivat siellä pöydällä sen haastattelijan edessä, joten ei auttanut kuin mennä punaposkisena takaisin. Haastattelijalla ei ilmekään värähtänyt, kun tulin takaisin huoneeseen, mutta ikkunan oli kuitenkin sillä välin avannut. Aika nopeasti sitten päästiin haastatelun loppun, ja pääsin lähtemään ulos. Työpaikkaa ei saanut, joten se siitä mokasta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oltiin kaverin kaa 16 vuotiaita ja haimme ensimmäistä kesätyöpaikkaamme hautausmaalla. mentiin sitten yhdessä haastatteluun(iso virhe!). haastattelija-mies kysyi että miksi haluatte kesätöihin juuri hautausmaalle. Kaveri vastasi reippaasti :" koska olis kiva kesällä oleskella auringossa!" Ei saatu paikkaa :D

Jäin pohtimaan, että mikä olisi ollut oikea vastaus tuohon kysymykseen?

Mä luulen että tuo oli ihan hyvä vastaus.

Mutta joku muu syy...ehkäpä juuri se, että jopa haastatteluun pitää mennä kaverin kaa. Mahtaako työn tekeminen olla samanlaista kimppailua?

Vierailija

"Sellainen yksittäinen napsahtava paukku" 🤭😂
Nauran niin että vedet valuu silmistä eikä mun miesystävä tajua mikä tossa on niin hauskaa 😂

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itsehän hikoilen avian järkyttävästi jännittäessäni. Hain sitten asianajotoimistoon töihin (kyllä, olen lakimies) ja istuskellessani toimiston aulassa odottaen haastattelijoitani tunsin, miten jännityshiki alkaa nousta pintaan. No, jokusen tovin päästä haastattelussa aloitettiin melko tyypillinen 'kielipommitus' eli suomi-englanti-ruotsi-(mahd.neljäs kieli) -variaatiolla kysellään sekalaisessa järjestyksessä eri asioita. Siinä pinnistellessäni hikoilin jo niin runsaasti, että huurustuvat silmälasini valuivat pitkin hikistä nenää ja työntelin niitä ylöspäin, kunnes kesken vastauksen ne läsähtivät eteeni pöydälle hikikarpaloiden kera ja kaikille oli viimeistään selvää, että kasvoni ovat yltä päältä hiessä. :D Ei siinä auttanut kuin tunnustaa tosiasiat ja nolosti naureskella hikoilulle valinnaisella kielellä, hah..

Täältäkin löytyy hikoilutarina, valitettavasti... Kerran olin matkalla haastatteluun pieneen vaatekauppaan, kun metro pysähtyi maan alle vartiksi (asun yli 10 miljoonan asukkaan kaupungissa eli tämä on aika yleistä). Metrosta päästyäni juoksin loppumatkan ja ehdinkin muistaakseni ajoissa, mutta istahtaessani alkoi hiki yhtäkkiä valua juoksun jäljiltä. Hikoilen aina ehdottomasti pahiten kasvoista ja pään alueelta, muun kropan alueelta en lähes ollenkaan. En jostain syystä kehdannut pyyhkiä vaivihkaa kasvojani tai vaikka mainita hikoilun syytä vaan jatkoin vaan pokkana juttelua kun vanat valuivat pitkin kasvoja kuin saunassa :D Sain paikan, kyseessä oli tosin vain joulunajan avustaminen eli ehkä vaatimukset eivät olleet kovin korkeat :D

Vierailija

Aikanaan olin pitkästä aikaa työhaastattelussa. Siinä oli järkätty samaan syssyyn jonkinlainen testaus ja useampi haastattelu eri henkilöiden kanssa ja koko homma kesti tuntitolkulla. En ollut ollut aikoihin haastattelussa tai töissä ja muutenkin olin nukkunut huonosti enkä syönyt kuin aamupalaa joskus aamusta kun en tajunnut että tuossa menee koko iltapäivä eikä riitäkään.

Aloin sitten usean tunnin jälkeen lopussa olemaan niin väsynyt ja nälkäinen että koitin keventää tunnelmaa huumorilla eli rupesin lässyttämään jotain väsynyttä läppää mm. firman toimialasta. Huomasin kyllä ettei se nuori johtaja mikälie kovinkaan arvostanut tätä kevennysyritystäni mutta koitin väsyneenä korjata tilanteen vitsailemalla lisää. Sehän tietty loppui se haastattelusetti aika lyhyeen sen jälkeen ja vähemmän yllättäen valkkasivat jonkun muun. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itsehän tein sillätavalla että johtuen haastatteluhuoneen kuiva ilma alkoi yskittää ja kun yskäisin nyrkkiini niin yskäisin vahingossa myös peräreijästä. Naama pokkana vaan haastattelun loppuun. Pääsin kuitenkin toiselle kierrokselle.

Ihana tämä yskäsy peräreiästä.

Vierailija

Joskus 90-luvulla hain ATK-työtä, rekrytoija ei kyllä tuntunut tietävän siitä mitään vaikka oli osastonjohtaja. Hän pisti siinä vielä tupakiksi, ja huomautin hänelle miten epäterveellistä röökaaminen on. En tiedä miten uskalsin moista möläyttää, kun tarvitsin sen paikan ihan välttämättä.

Mies vain mutisi jotain että "sinä otat riskejä"... no ehkä hän tykkäsikin rohkeudestani, koska SAIN paikan vaikka moni muukin sitä haki!

Vierailija

Ensimmäistä kesätyötäni hakiessani menin sovittuun haastatteluun, mutta väärään firmaan. Siellä ystävällisesti selvitettiin, mistä löytäisin haastattelijan. Kyseessä oli toinen samassa rakennuksessa oleva yritys, jonne käynti olikin takapihan puolelta.
No löydettyäni oikeaan paikkaan kysyin kuormaa purkavalta ”haalarimieheltä”, että mistähän löytäisin [naisen nimi tähän]? Hän kääntyi ympäri ja vastasi: ”Ai siis mut?”

Mokani jäivät omaan tietooni ja sain paikan.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat