Lue keskustelun säännöt.
Nolot mokat työhaastattelussa
Kerro miten olet mokannut työhaastattelussa tai miten haastattelemasi hakija on mokannut.
Oma mokani: Olin hakenut töihin kouluun, joka oli melko lähellä toista koulua. Jotenkin olin sotkenut ne ajatuksissani ja menin haastatteluun väärään kouluun. Onneksi olin sen verran ajoissa, että ehdin virheen tajutessani vielä juoksemaan oikeaan kouluun ajoissa. Tosin olin ihan punainen ja hikinen, koko haastattelun ajan, kun olin hölkännyt untuvatakki päällä :)
Kommentit (460)
Tämä ei ole moka, vaan eeppinen voitto. Kyllästyneenä omaan alaani ja siihen että en päässyt mihinkään töihin, käydessäni varmaan 20:ttä haastatteluani sen alan töihin ja haastattelun lopussa kun kävi aika selväksi, että ei ole minun paikka tämäkään (tai minun ala), niin kysäisin haastattelijoilta, että minkä takia heillä on naamassaan noin jättikokoiset *miehen sukupuolielimet* ja tuumasin vielä pois kävellessäni, että ihmekös tuo kun ette ota minua hyvää työntekijää kun ette näe mitään noilta pitkiin poskipäitä lätkyviltä naama-jormiltanne. Nauroin ja kävelin pois. Oli aika "like a boss" -olo! Vaihdoin alaa, nykyään hyvät hommat hyvällä palkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännitin niin paljon haastattelua, että minulta pääsi pieru, sellainen yksittäinen napsahtava paukku. Luulin aluksi, että haastattelija ei huomannut sitä, mutta pian haastattelija ilmoittikin, että voidaan pitää pieni tauko, jos vaikka haluat käydä WC:ssä. Lähdin kiitollisena käytävällä olevaan vessaan ja pamauttelin kaikuvat pierut kaakeleihin. Mietin hetken, menenkö haastatteluun takaisin, vai kävelenkö suoraan ulos, mutta ne työnhaun asiakirjani olivat siellä pöydällä sen haastattelijan edessä, joten ei auttanut kuin mennä punaposkisena takaisin. Haastattelijalla ei ilmekään värähtänyt, kun tulin takaisin huoneeseen, mutta ikkunan oli kuitenkin sillä välin avannut. Aika nopeasti sitten päästiin haastatelun loppun, ja pääsin lähtemään ulos. Työpaikkaa ei saanut, joten se siitä mokasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oltiin kaverin kaa 16 vuotiaita ja haimme ensimmäistä kesätyöpaikkaamme hautausmaalla. mentiin sitten yhdessä haastatteluun(iso virhe!). haastattelija-mies kysyi että miksi haluatte kesätöihin juuri hautausmaalle. Kaveri vastasi reippaasti :" koska olis kiva kesällä oleskella auringossa!" Ei saatu paikkaa :D
Jäin pohtimaan, että mikä olisi ollut oikea vastaus tuohon kysymykseen?
Mä luulen että tuo oli ihan hyvä vastaus.
Mutta joku muu syy...ehkäpä juuri se, että jopa haastatteluun pitää mennä kaverin kaa. Mahtaako työn tekeminen olla samanlaista kimppailua?
"Sellainen yksittäinen napsahtava paukku" 🤭😂
Nauran niin että vedet valuu silmistä eikä mun miesystävä tajua mikä tossa on niin hauskaa 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsehän hikoilen avian järkyttävästi jännittäessäni. Hain sitten asianajotoimistoon töihin (kyllä, olen lakimies) ja istuskellessani toimiston aulassa odottaen haastattelijoitani tunsin, miten jännityshiki alkaa nousta pintaan. No, jokusen tovin päästä haastattelussa aloitettiin melko tyypillinen 'kielipommitus' eli suomi-englanti-ruotsi-(mahd.neljäs kieli) -variaatiolla kysellään sekalaisessa järjestyksessä eri asioita. Siinä pinnistellessäni hikoilin jo niin runsaasti, että huurustuvat silmälasini valuivat pitkin hikistä nenää ja työntelin niitä ylöspäin, kunnes kesken vastauksen ne läsähtivät eteeni pöydälle hikikarpaloiden kera ja kaikille oli viimeistään selvää, että kasvoni ovat yltä päältä hiessä. :D Ei siinä auttanut kuin tunnustaa tosiasiat ja nolosti naureskella hikoilulle valinnaisella kielellä, hah..
Täältäkin löytyy hikoilutarina, valitettavasti... Kerran olin matkalla haastatteluun pieneen vaatekauppaan, kun metro pysähtyi maan alle vartiksi (asun yli 10 miljoonan asukkaan kaupungissa eli tämä on aika yleistä). Metrosta päästyäni juoksin loppumatkan ja ehdinkin muistaakseni ajoissa, mutta istahtaessani alkoi hiki yhtäkkiä valua juoksun jäljiltä. Hikoilen aina ehdottomasti pahiten kasvoista ja pään alueelta, muun kropan alueelta en lähes ollenkaan. En jostain syystä kehdannut pyyhkiä vaivihkaa kasvojani tai vaikka mainita hikoilun syytä vaan jatkoin vaan pokkana juttelua kun vanat valuivat pitkin kasvoja kuin saunassa :D Sain paikan, kyseessä oli tosin vain joulunajan avustaminen eli ehkä vaatimukset eivät olleet kovin korkeat :D
Aikanaan olin pitkästä aikaa työhaastattelussa. Siinä oli järkätty samaan syssyyn jonkinlainen testaus ja useampi haastattelu eri henkilöiden kanssa ja koko homma kesti tuntitolkulla. En ollut ollut aikoihin haastattelussa tai töissä ja muutenkin olin nukkunut huonosti enkä syönyt kuin aamupalaa joskus aamusta kun en tajunnut että tuossa menee koko iltapäivä eikä riitäkään.
Aloin sitten usean tunnin jälkeen lopussa olemaan niin väsynyt ja nälkäinen että koitin keventää tunnelmaa huumorilla eli rupesin lässyttämään jotain väsynyttä läppää mm. firman toimialasta. Huomasin kyllä ettei se nuori johtaja mikälie kovinkaan arvostanut tätä kevennysyritystäni mutta koitin väsyneenä korjata tilanteen vitsailemalla lisää. Sehän tietty loppui se haastattelusetti aika lyhyeen sen jälkeen ja vähemmän yllättäen valkkasivat jonkun muun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsehän tein sillätavalla että johtuen haastatteluhuoneen kuiva ilma alkoi yskittää ja kun yskäisin nyrkkiini niin yskäisin vahingossa myös peräreijästä. Naama pokkana vaan haastattelun loppuun. Pääsin kuitenkin toiselle kierrokselle.
Ihana tämä yskäsy peräreiästä.
Joskus 90-luvulla hain ATK-työtä, rekrytoija ei kyllä tuntunut tietävän siitä mitään vaikka oli osastonjohtaja. Hän pisti siinä vielä tupakiksi, ja huomautin hänelle miten epäterveellistä röökaaminen on. En tiedä miten uskalsin moista möläyttää, kun tarvitsin sen paikan ihan välttämättä.
Mies vain mutisi jotain että "sinä otat riskejä"... no ehkä hän tykkäsikin rohkeudestani, koska SAIN paikan vaikka moni muukin sitä haki!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tällainen 5v vanha keskustelu on yhtäkkiä etusivulla? Randomia...
Koska joku kaipasi sitä?
Ensimmäistä kesätyötäni hakiessani menin sovittuun haastatteluun, mutta väärään firmaan. Siellä ystävällisesti selvitettiin, mistä löytäisin haastattelijan. Kyseessä oli toinen samassa rakennuksessa oleva yritys, jonne käynti olikin takapihan puolelta.
No löydettyäni oikeaan paikkaan kysyin kuormaa purkavalta ”haalarimieheltä”, että mistähän löytäisin [naisen nimi tähän]? Hän kääntyi ympäri ja vastasi: ”Ai siis mut?”
Mokani jäivät omaan tietooni ja sain paikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyin työhaastattelussa hakijalta klassisen "miksi haet meille töihin"-kysymyksen....vastaus oli "kun tämä olisi kätevän matkan päässä kotoa"...ei saanut paikkaa se mamma.Kyseessä erikoisliike ja työ vaativaa kun tuotteet suunnitellaan asiakkaan toiveiden mukaan eli kyse ei olisi ollut mistään hyllyjen täyttö-jobista.
Olitpas tollo haastattelija. Vastaus ei ehkä ollut hieno, mutta työpaikan hyvä sijainti on kyllä suuri tekijä työssäviihtyvyydessä. Olisi ehkä kannattanut johdatella hakijaa johonkin toiseenkin seikkaan jonka voisi mainita.
Vierailija kirjoitti:
Hain paikkaa joka oli etukäteen mainostettu erittäin vaativaksi ja sitovaksi, joten haastattelu jännitti hirveästi. Haastattelija kysyi, että olenko valmis tekemään iltavuoron jälkeen aamuvuoron, johon vastasin että en usko että kovin usein jaksan. Olin hermostumisesta kutistuneilla aivoillani ajatellut kysymyksen väärin, eli aamuvuoron jälkeen putkeen iltavuoron. Sellaisia kun usein omassa työpaikassani vaadittiin ja oli todella rankkaa.
Sain työn korjattuani toki naurettavan mokani myös, mutta kyllä hävetti kun luulivat että normaalit työvuorot ovat no no :'D
Eihän tuo ole normaalia, vuorojen väliinhän pitäisi jäädä 11h lepoaika, joka ei normaaleissa kolmivuoroissa toteudu. Kysyttiin siis suoraan että oletko valmis joustamaan työaikalainsäädännöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin koko ketjun kun torstaina haastattelu :)
Saat ennätyksen tekemällä nämä kaikki mokat yhdessä haastattelussa.
Lukioikäisenä hain torille töihin ja menin haastatteluun. Haastatteluun kuului myös kokeeksi asiakaspalvelua ja palvelin asiakkaita. Hermostuksissani annoin yhdelle asiakkaalle väärin rahasta takaisin. En saanut paikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin työhaastattelussa hakijalta klassisen "miksi haet meille töihin"-kysymyksen....vastaus oli "kun tämä olisi kätevän matkan päässä kotoa"...ei saanut paikkaa se mamma.Kyseessä erikoisliike ja työ vaativaa kun tuotteet suunnitellaan asiakkaan toiveiden mukaan eli kyse ei olisi ollut mistään hyllyjen täyttö-jobista.
Olitpas tollo haastattelija. Vastaus ei ehkä ollut hieno, mutta työpaikan hyvä sijainti on kyllä suuri tekijä työssäviihtyvyydessä. Olisi ehkä kannattanut johdatella hakijaa johonkin toiseenkin seikkaan jonka voisi mainita.
Haastattelija varmaan halusi kuulla, että se olisi maailman paras ja ihanin työpaikka ikinä.
Haastattelija kysyi simppeliin kertolaskun 12 * 12 (esim. 10*12 + 2*12 = 120 + 24 = 144). Jäädyin kuitenkin ja laskemiseen tuntui menevän minuutti. Pyysin anteeksi ja poistuin, vaikka mikään matemaattisuus ei edes olisi kuulunut työnkuvan.
Unohdin pahoinvointirannekkeet ranteisiini. Olin kuudennella viikolla raskaana.
Sain työn, ja olen samassa työssä edelleen.
Varmaan tyyliä puutarhanhoito ja kuolleet ovat intohimoni.