Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija
Poiminta

Kerro miten olet mokannut työhaastattelussa tai miten haastattelemasi hakija on mokannut.

 

Oma mokani: Olin hakenut töihin kouluun, joka oli melko lähellä toista koulua. Jotenkin olin sotkenut ne ajatuksissani ja menin haastatteluun väärään kouluun. Onneksi olin sen verran ajoissa, että ehdin virheen tajutessani vielä juoksemaan oikeaan kouluun ajoissa. Tosin olin ihan punainen ja hikinen, koko haastattelun ajan, kun olin hölkännyt untuvatakki päällä :)

Sivut

Kommentit (340)

Itse en ole työnhaussa mitenkään erityisesti mokaillut. Joskus kyllä on mennyt hermo haastattelijoihin ja ovat ihmetelleet, kun kysyn "Miksi minun pitäisi tulla teille töihin?" siihen iänikuiseen kysymykseensä "Olisko sulla jotain kysyttävää meiltä". 

 

Toimin rekrytoijana oman työni ohessa usein, ja suurin moka monella hakijalla on se, ettei yhtään tiedä mitä paikkaa ovat hakemassa. Ymmärrän, että monilla on kokopäiväisesti haku päällä ja satoja hakemuksia pistetty sisään, mutta minimivaatimus minusta olisi, että lukee uudelleen sen hakuilmoituksen (joka on tietysti tallessa :-)) ennen haastatteluun tuloa ja mielellään tutustuu yritykseen nettisivujen kautta. Yllättävän moni tulee haastatteluun hoomoilasena, että mikäs paikka se tämä olikaan, jota haen. Ei anna hirveä ammattimaista kuvaa, ei. Sitten porataan av:lla tai kavereille, kun en taaskaan saanut paikkaa, vaikka olen täydellinen... Joopa joo,

Itse myös rekrytointeja tekevänä olen yllättynyt siitä, miten paljon tulee tuppisuisia hakijoita, jotka eivät keksi edes yhtä kysymystä mitä haluaisivat työpaikasta tietää tai osaa itse vastata kysymyksiin kahta sanaa pidemmillä lauseilla. Hieman haastavaa muodostaa käsitystä siitä, olisiko kyseessä meille sopiva henkilö. Mitään yksittäisiä mokia nyt ei tule kuitenkaan mieleen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yhdessä haastattelussa menin sanomaan että työpaikkailmoitus oli ollut vaikesti havaittava, pistivät paikan hakuun sen jälkeen vielä kolmannen kerran paremmalla näkyvyydellä. Enpä hakenut toista kertaa, pomo vaikutti melko mulkulta, vaikka työ sinänsä olisi varmaan ollut mieleinen.

Itseltäni lipsahti kirosana haastiksessa, enkä ole edes paljon kiroileva ihminen. Mut kuvailin jotain sanomalla "vitun haastava" vaikka piti sanoa "todella haastava".

Kyseessä siisti akatemiinen työ ja haastattelen naisenkin ilme värähti kun kuuli kiroiluni. Vitsi tuli niin nolo ja juntti fiilis, ihan hermojen piikkiin meni toi lipsahdus. : (

Mä olin kerran todella hermostunut yhdessä haastattelussa, koska se oli työ johon todella halusin, ja aina kun olen hermostunut, puhun paljon. Aloin sitten selittämään jotain että mun palkkaaminen kannattaa, en ole koskaan kipeä, paitsi joka syksy puhkeaa flunssa ja joskus se on niin paha että joudun viikonkin olemaan pois.

En saanut paikkaa.

Kysyin työhaastattelussa hakijalta klassisen "miksi haet meille töihin"-kysymyksen....vastaus oli "kun tämä olisi kätevän matkan päässä kotoa"...ei saanut paikkaa se mamma.Kyseessä erikoisliike ja työ vaativaa kun tuotteet suunnitellaan asiakkaan toiveiden mukaan eli kyse ei olisi ollut mistään hyllyjen täyttö-jobista.

Olin tällä viikolla ja taisin vastata yhteen kysymykseen liiankin rehellisesti. Haastattelija kysyi mielikuvaa/mielipidettä firmasta. Vastasin mielikuvan oerusteella, että on byrokraattinen ja vanhanaikainen. Haastattelijakin oli todella sellainen vanhanaikaisen oloinen vaikkakin mua ehkä vain muutaman vuoden vanhempi (kuivis). Hävetti. Puhuin myös paljon ehkä liikaakin.

Unohdin myös nimen ketä olin menossa tapaamaan ja siinä sit kaivoin laukusta ilmoituksen ja sopersi olisiko ollut Matti Virtanen tai jotain. Nooooloooo.

Vierailija
Olin tällä viikolla ja taisin vastata yhteen kysymykseen liiankin rehellisesti. Haastattelija kysyi mielikuvaa/mielipidettä firmasta. Vastasin mielikuvan oerusteella, että on byrokraattinen ja vanhanaikainen. Haastattelijakin oli todella sellainen vanhanaikaisen oloinen vaikkakin mua ehkä vain muutaman vuoden vanhempi (kuivis). Hävetti. Puhuin myös paljon ehkä liikaakin.

Unohdin myös nimen ketä olin menossa tapaamaan ja siinä sit kaivoin laukusta ilmoituksen ja sopersi olisiko ollut Matti Virtanen tai jotain. Nooooloooo.

Katsotaan pääsenkö jatkoon. Epäilen, koska haastattelija/pomo oli ihan eri planeetalta mun kanssa. Huurmori puuttui kokonaan.

Olin työhaastattelussa ja kehuin että herään aina ajoissa ja pidän aamu vuoroista jne. Haastattelia kysyi sitten että missä minun pitäisi parantaa että olisin 'täydellinen' työntekijä niin menin lukkoon ja vastasin että voisin parantaa aamu heräilyä.... En todella tiedä miksi niin vastasin koska aamu vuorot ovat oikeasti lempi vuoroja ja olen hyvä heräämään :D En saanut paikkaa. Taisin vain hämmentää haastatteliaa.... Hermostuneena olen kova höpöttämään ja puhun mitä sattuu.

Kaverilta kysyttiin työhaastattelussa missä näkee itsensä viiden vuoden päästä. Vastasi " En kuule tiedä vaikka istuisin siinä sun paikalla!" Itse työskentelin johtavassa asemassa ja hain uutta paikkaa. Multa kyayttiin mitä mielestäni johtaminen on ja millainen on hyvä johtaja? Menin ihan lukkoon ja vaikka kuinka yritin en saanut muodostettua yhtäkään järkevää lausetta. Kumpikaan meistä ei saanut paikkaa

Olen kertonut tämän täällä aikaisemminkin mutta kerta kiellon päälle. Hain kouluttajan paikkaa, hermostutti mennä haastatteluun vaikka ryhmien kanssa ei ole hermoiluongelmaa. Noh, menin haastatteluun, se oli ison rakennuksen aulassa sellaisessa lasiakvariossa enkä löytänyt hermostuksissani ovea sinne :D. Haastattelija seurasi kun säntäilin naama punaisena ees taas ja etsin kahvaa enkä osannut luontevasti edes kääntää sitä huumorin puolelle. En saanut paikkaa.

Minulta kysyttiin huonoja puoliani, ja vastasin, että "Minulla on jonkin asteisia auktoriteettiongelmia". Häpesin silmät päästäni kun tajusin mitä sanoin! Halusin vielä tämän työn todella kovasti. Ihan totta tuo kyllä on, mutta ei se työelämässäni minuun ole yhtään mitenkään vaikuttanut...

Mä munasin takavuosina oikein kunnolla. Haastattelijat katsoi toisiaan ja tiesin sillä sekunnilla menettäneeni pelin. Kysymys oli tämän kaltaisesta mokasta. (en halua kirjoittaa oikeasta tilanteesta, joten tämä on kuvitteellinen)

- Haen isoon sähköasennusyritykseen töihin vaikka joksikin talouspäälliköksi. Kun kuulen, että toimistolla on paljon merkonomeja ja muita, niin laukaisen iloisena hymyillen, että "No, hyvä, että on muitakin kuin sähkömiehiä, kun tuntuisi vaikealta sopeutua työskentelemään kovin tiiviisti sähkömiesten kanssa..."

 

Voi jeesus. Mitä mä ajattelin, kun ton päästin suustani. Tarkoitus oli sanoa, että hyvä, että on naisiakin jne., mutta siis tosta tuli suoraan se kuva, etten halua edes työskennellä sähkäreiden kanssa ja kuitenkin firmassa oli about 50 työntekijää, joista vähintään 40 sähköasentajia.:( Yritin jotenkin korjata sanomaani, mutta änkyttämiseksihän se meni.

Ainoa oikeasti nolo juttu oli, kun yhdessä ryhmähaastattelussa me saimmekaikki työpaikan  työpaidat päälle. Koska haastattelu sisälsi tehtäviä liikkeessä ja mm. asiakaspalvelua ja myyntityötä tunnin ajan, jota valvoivat ja mm. sen perusteella tekivat valinnat kuka pääsee yksilöhaastikseen.
Nooh, koko homma kesti melkeen kolme tuntia, ja kun lopulta kerrottiin että paidat voidaan riisua ja lähteä ja ottavat yhteyttä jatkoon päässeihin... aloin siinä sitten nappeja vääntämän auki työpaidasta.
Satuin vaan huomaamattani avaamaan napit myös omasta, työpaidan alla olevasta kauluspaidastani :DD onneksi alotin alhaalta päin niiden avaamisen, puolivälissä nappeja tajusin mitä olen tekemässsä. tuli aika äkkiä kiire pistää ulkotakki päälle.
En tiiä huomasko kukaan tota tilannetta siinä lähtötohinassa, mut sil hetkel kyllä vielä yhdessä istuttiin pöydän äärellä koko joukko, joten voi olla että vatsa vähän vilahti. Jotenki nolotti vaan tosi paljon.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat