Hauskoja lemmikkitarinoita tänne! Mikä on hauskinta, mitä lemmikkisi on tehnyt?

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun olin koululainen ja meillä oli vielä kissa. Otin paketista vaniljajäätelöä palasen lautaselle ja menin koulupöydän ääreen syömään ja lukemaan jotain. Puhelin (lankapuhelin 70-luvulla) soi, ystäväni soitti ja juteltiin hetki. Palasin sitten huoneeseeni ja ihmettelin että miten jäätelöpala on niin samettinen ja siisti, ei yhtään sulanut. Kissahan se oli nuollut palan ympäriinsä.

Meidän silloinen kissa ,tapahtui näin: Oli tavallinen aamu, oltiin alkamassa aamupalalle  miehen kanssa, olin tehnyt valmiiksi leivät jo pöytään päällisineen, juustoa, jonkinlaista kinkkuleikettä yms. juusto oli etummaisena ja se kinkku takana. yht  äkkiä kinkku oli hävinnyt leivältä muuhun ei oltu koskettu. Katsoin kissaa sillä silmällä, hän ei ollut tietääkseenkään kissa kun on huippu pokan pitämisessä. tietysti vaan nauroimme, kissa oli niin osannut ottaa kinkun hienosti. 

Tää oli pieni juttu eikä ainut tämänkään kissa kanssa. Meillä oli niitä 4  kaikki eri aikaan, siis kissoja.

Ärsyttävän kärpäsen syöminen, koiraa rupesi ärsyttämään kärpäsen surina ja ohi lentäessä nappasi kärpäsen ja söi sen. Hyvä kun surina loppui siihen.

Edesmenneellä koirallani oli valtava ruokahalu. Yhtenä kesänä olin istuttanut talon eteläseinustalle tomaatteja. Kun tomaatit alkoivat kypsyä, näin kun koira nappasi niistä yhden. Pidin sitten koiralle tiukkasävyisen puhuttelun aiheesta " ei ota". 

Seuraavana iltana kun sitten menin kastelemaan tomaattejani, huomasin että jokaisesta kypsästä tomaatista oli haukattu puolet, mutta yhtään ei tosiaan ollut otettu. 

Kaverin kissa asui saunassa, aina kylään mennessä löytyi saunasta hyrisemästä. Viihtyi pimeässä saunassa mainiosti.

Meidän koira rakastaa myllätä, sukellella ja kaivautua pehmusteisiin ja viltteihin. Kerran oli purrut vilttiinsä reiän ja työntänyt pään siitä läpi, mutta ei ollut saanut sitä enää pois. Ovella tuli viitta päällä vastaan. Varmaan oli kulkenut se päällänsä työpäivän ajan.

Edesmennyt kissa ei periaatteestakaan koskaan väistänyt koiraamme ja koira kyllä kunnioitti tätä kissaa, mutta kerran oli kissa patsastelemassa auringossa ja koiralla oli kamala hepulikohtaus päällä ja juoksenteli pihalla miljoonaa. Koira päättikin juosta kissan "yli", siis juoksi kohti ja hyppäsi yli, mutta osuikin sen verran että kissa lensi katolleen ja tassut kävi taivasta kohti, suuttui niin että rääkyi koiralle aikansa.

Tässä huvitti lähinnä se, että kissa vain istui silmät puoliksi ummessa zen-tilassa ottamassa aurinkoa, vaikka ympärillä oli täysi kaaos päällä ja luotti siihen että mitään ei voi tapahtua.

Laitoin puhtaan lakanan ja koira hyppäsi kuraisilla tassuilla heti siihen, nauroimme.  Myös tuoreeseen sementtiin aina pyrki laittamaan tassunjäljen.

Kun otan imurin esille labradorinnoutajamme tulee luokseni ja haluaa että imuroin senkin. Seisoo hievahtamatta tyytyväisenä kun imuroin selän ja kyljet, sitten heittäytyy selälleen ja imuroin vatsapuolen, kun lopetan se hakee pallonsa ja pudottaa sen eteeni, haluaa että imaisen pallon imurin putkeen josta se ottaa pallon suuhunsa. Kun tämä seremonia on suoritettu voin aloittaa imuroinnin.

Vierailija kirjoitti:

Kun otan imurin esille labradorinnoutajamme tulee luokseni ja haluaa että imuroin senkin. Seisoo hievahtamatta tyytyväisenä kun imuroin selän ja kyljet, sitten heittäytyy selälleen ja imuroin vatsapuolen, kun lopetan se hakee pallonsa ja pudottaa sen eteeni, haluaa että imaisen pallon imurin putkeen josta se ottaa pallon suuhunsa. Kun tämä seremonia on suoritettu voin aloittaa imuroinnin.

Mä olen kymmenen vuotta koittanut opettaa omaa kuratassulabbistani imuroitavaksi, mutta ei tule kysymykseenkään. Olisi ihan hiton kätevää imaista karvat ja hiekat imuriin. Ei, hän pelkää imuria.

Tämä on ihana ketju, kiitos kaikille tarinoista!

Oma terrierini ulvoo pillit päällä ohiajaville hälytysajoneuvoille, toisinaan myös kirkon kelloille. Pentuna ulvoi myös punaisille valoille (niiden piipitykselle). Ohikulkevilla ihmisillä oli hauskaa, kun pieni pennuntirppana istui suojatien laidalla ja jollotti menemään kuono kohti taivasta.

Jos ei pääse syliin, huokaisee ja kävelee eteiseen ja työntää päänsä kenkääni ja alkaa nukkumaan.

Eläimet ovat parhaita ❤️

Tämä on ihana ketju, kiitos kaikille tarinoista!

Oma terrierini ulvoo pillit päällä ohiajaville hälytysajoneuvoille, toisinaan myös kirkon kelloille. Pentuna ulvoi myös punaisille valoille (niiden piipitykselle). Ohikulkevilla ihmisillä oli hauskaa, kun pieni pennuntirppana istui suojatien laidalla ja jollotti menemään kuono kohti taivasta.

Jos ei pääse syliin, huokaisee ja kävelee eteiseen ja työntää päänsä kenkääni ja alkaa nukkumaan.

Eläimet ovat parhaita ❤️

Meillä on kaksi pikkukoiraa ja pienempi näistä vielä puolet toisen painosta. Ovat varsinaisia touhottajia, joille usein sattuu ja tapahtuu. Yksi tähtihetkistä oli kerran lähimetsässä ulkoillessamme, kun isompi juoksi kohtisuoraan pienemmän kylkeä kohti ja tavallaan hyppäsi selän yli, mutta keikautti pikkukaverin kuitenkin katon kautta ympäri. Pienempi tosiaan pyörähti ympäri, vaan oli saman tien jaloillaan. Vauhti ei kummallakaan hetkeksikään pysähtynyt. Voi kun olis saanut urpoilusta videokuvaa!

Kissani on varannut minulle ajan hierontaopistolle. Olin selailemassa sivuja edellisenä myöhäisiltana, josko vaikka seuraavana keskiviikkona menisin. Katti hyppäsi näppikselle ja kas vain, aika olikin jo varattuna seuraavalle aamulle kello kahdeksalta. Ja koska aikaa ei voinut enää peruakkaan, niin ei kun aamulla silmät ristissä hierojalle.

Tuli kyllä tarpeeseen, mutta vuorotyöläisenä olisin vapaapäivänä nukkunut pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Kissani on varannut minulle ajan hierontaopistolle. Olin selailemassa sivuja edellisenä myöhäisiltana, josko vaikka seuraavana keskiviikkona menisin. Katti hyppäsi näppikselle ja kas vain, aika olikin jo varattuna seuraavalle aamulle kello kahdeksalta. Ja koska aikaa ei voinut enää peruakkaan, niin ei kun aamulla silmät ristissä hierojalle.

Tuli kyllä tarpeeseen, mutta vuorotyöläisenä olisin vapaapäivänä nukkunut pidempään.

Onpas huolehtiva kissa, vai ajatteliko se , että vetreämpi huoltaja on parempi. 

Meidän labbis varasti mun crocsin vei pihalle, pudotti maahan ja väänsi tortun kenkään...eikä yhtään kikkaretta mennyt ohi. Taito se toikin kai on....

Vierailija kirjoitti:

Vanha koira Sakemanni/Valkoinenpaimen koira risteytys oli syönyt irtonaisen kengän nauhan. Ulkona paskoessa se nauha oli jäänyt perseeseen kiinni niit että osa oli jo ulkopuolella roikkuessa. Onneksi oli talvi niin hanskat kädessä ku piti repiä se sen perseestä irti.

Oma kissanpentu oli syönyt lelustaan kirkkaan pinkin nauhan. Oltiin pari kuukautta aiemmin menetetty vanha kisu suolisto-ongelmien takia ja olin aika paniikissa kun pökäleessä oli punaista ja kisu vain vimmatusti putsasi pyllyään. Tarkemmin kun katsoin niin se punainen olikin osa lelua ja pitkän kilpajuoksun päätteeksi sain napattua kisun pebasta roikkuneen narunpätkän pois.

Ei muuten enää hankita sellaisia leluja joissa on helposti nakerrettavia naruja! Mieluummin vaikka pingispalloja!

"Koirani (ulkokoira ja jo toisilla metsästysmailla) teki kerran yhden oudon tempun. Minä pieni lapsi menin eräs pakkastalvi-ilta viemään ruokaa ja vettä niin salvat avattuani en meinannut saada häkin ovea auki, luulin että se oli jotenkin jäätynyt tai muuten jumissa. Pieni ja heikko lapsi kun olin en saanut sitä auki sitten millään ja aloin itkemään että nyt koira himoitsee tuomaani ruokaa kärsimättömänä ja lämmin vesi jäähtyy kaiken aikaa. Minuutin tuota katseltuaan koira painoi ovea tassulla, kätevästi kuin ihminen kädellään, juuri oikeasta kohdasta aivan kuin olisi tiennyt mitä teki ja ovi aukeni."

Voi että vihaan tällaisia ihmisiä, jotka pitävät koiriaan yksin pihalla yötä päivää. Parhaimmillaa nämä tyypit kehtaavat kutsua koiraansa tärkeäksi perheenjäseneksi. Mutta kuka antaa perheenjäsenen kärsiä jatkuvasta yksinäisyydestä jossain verkkohäkissä? Koirat ovat laumaeläimiä ja kaipaavat laumaansa. Näitä "perheenjäsäniä" kuolee talvisin pakkasöinä kylmyyteen niissä häkeissä :(

Nuorena kissani raahasi mielellään perässään kaikenlaisia lojumaan jääneitä vaatekappaleita, kuten huiveja ja neuletakkeja. Kerran kun istuin sohvalla, se alkoi kiskoa hampaillaan neulepaitaani ikään kuin ei olisi tajunnut, ettei se mihinkään liiku, kun minä olen paidan sisällä. Se yritti ensin vähän aikaa, otti sitten paremman otteen ja yritti uudestaan. Touhu oli jotenkin niin huvittavan määrätietoisen oloista, että aloin väkisinkin nauraa. Kisu lopetti heti, tuijotti pari sekuntia hurjistuneen näköisenä, ja läväytti sitten tassulla suoraan nenääni sellaisella voimalla, ettei sitä uskoisi lähtevän kolmekiloisesta otuksesta. Järkyttyneenä aloin nauraa entistä kovempaa, mistä suivaantuneena kisu löi uudestaan. Kynnet olivat kyllä tarkkaan piilossa koko ajan. Ei kannata nauraa kissalle!

Vierailija kirjoitti:

Meidän hieno valkoinen narttukissa väänsi tortut ylioppilaslakin päälle.

Miksi alapeukutat? Tapahtuma on tosi, mutta onneksi ehdittiin juhlat pitää ensin. 😁

Olin laittanut oikein kunnon herkkuvoikkarit; voita, juustoa, leikkeleitä, kananmunaa. Toin leivät olkkarin pöydälle, koira nukkui omassa pedissään. Olin juuri alkamassa herkuttelemaan kun puhelin soi eteisessä. Menin puhelimeen ja höpötin hetken soittajan kanssa. Tulin takaisin olkkariin, koira makoili pedissään, mutta voikkareissani ei ollut enää täytteitä, koira vilkuili alta kulmain ja... röyhtäisi.

Asumme maalla ja tässä lähistöllä asustelee myös pari kettua. Koirallamme on tapana haukkua kettuja ja ajaa näitä takaa aina kun mahdollista. Ketut sen sijaan näyttävät kovin kiinnostuneilta koiraa kohtaan ja yleensä tämä ajojahti onkin heille jonkin sortin leikkiä.  Kerran mieheni näki kun koira lähti ajamaan kettua takaa pellolla. Kesken ajon, keskellä peltoa koirallamme kuitenkin tuli jonkin sortin yllätyskakka ja jäi kyykkimään pellolle tarpeensa. Takaa-ajettava kettu pysähtyi paikoilleen, katsoi koiraa ja odotti niin kauan kuin koira oli tarpeensa tehnyt, jonka jälkeen ajojahti jatkui :D