Hauskoja lemmikkitarinoita tänne! Mikä on hauskinta, mitä lemmikkisi on tehnyt?

Asuttiin lapsena maatilalla. Meillä oli hyvin itsenäinen ja kiltti suomenlapinkoira, joka sai kulkea aina vapaasti. Se osasi itse mennä ovista ulos, ja se oli tietysti meille kätevää. Se ei kauheasti pitänyt metelistä ja saattoikin mennä ulos aina ovet paukkuen, kun joku korotti ääntään.

Meillä oli kerran isot juhlat ja talo ja piha oli täynnä porukkaa. Katsottiin ihmeissämme ikkunasta, kun hiukan tuskastuneen näköinen koira käveli ympäri pihaa ruokakuppi suussaan. Se meni lopulta ison hiekkakasan ääreen ja hautasi ruokakuppinsa sinne. Luulikohan rassukka, että joku varastaa sen eikä ruokaa enää ole tiedossa... Se ei koskaan suhtautunut kuppiin mitenkään omistavasti eikä tehnyt tuollaista enää uudelleen.

Kuumana kesäpäivänä koira kulki mutkaista hiekkatietä pitkin puoli kilometriä läheiselle uimarannalle. Ui aikansa muiden kylän lasten joukossa, nousi rannalle päristelemään itsensä kuivaksi ja palasi sitten virkistyneenä kotiinsa.

Meidän superlaiska mutta ruoalle tavattoman perso  koira oppi kaikki ruokaa koskevat sanat kolmella kielellä. Jos talon toisessa päässä olevassa keittiössä mainittiin sanoja kuten "mitä ruokaa syötäisi" , tai makkara tai paistinpannu tms. koira touhotti paikalle vaikka oli juuri kuorsannut syvässä unessa. Siirryimme toiseen kotikieleeni ruotsiin, mutta välittämästi oppi sanat "mat", korv, steka, koka. Kun sekään ei auttanut,puhuimme välillä englantia kuiskaten,  what food shall we make- ja  sana food laukaisi reaktion jo muutaman kerran jälkeen. jne. Tämä tarina on tosi, ja koira ei muuten ollut mikään neropatti, mutta ruokaa se totisesti palvoi.

koira ollessaan yksin kotona, hermostui kun luuri soi ja nosti puhelimen luurin ja haukkui siihen että soittaja kuuli sen

Tutullani oli vuosia sitten kaksi kissaa. Uroskissa ei jostakin syystä pitänyt hänen silloisesta poikaystävästään ja sillä oli tapana kusta miehen kenkiin kunnes oppivat laittamaan ne hyllyyn ettei se pääse sitä enää tekemään. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa kun mies laittoi jalan kenkään ja totesi "Mitä hittoa...". Tiettävästi ei tehnyt muille tuota temppua. Oli varmaan mustasukkainen. Toinen kissa oli taas oikea prinsessa. Jos tuttuni lähti vaikka illanviettoon ja tuli kissan mielestä liian myöhään kotiin, väänsi se ulko-oven eteen tortut eikä noteerannut emäntäänsä seuraavana päivänä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tutullani oli vuosia sitten kaksi kissaa. Uroskissa ei jostakin syystä pitänyt hänen silloisesta poikaystävästään ja sillä oli tapana kusta miehen kenkiin kunnes oppivat laittamaan ne hyllyyn ettei se pääse sitä enää tekemään. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa kun mies laittoi jalan kenkään ja totesi "Mitä hittoa...". Tiettävästi ei tehnyt muille tuota temppua. Oli varmaan mustasukkainen. Toinen kissa oli taas oikea prinsessa. Jos tuttuni lähti vaikka illanviettoon ja tuli kissan mielestä liian myöhään kotiin, väänsi se ulko-oven eteen tortut eikä noteerannut emäntäänsä seuraavana päivänä ollenkaan.

Tuon käytöksen voi tulkita myös niin, että kissa halusi turvaksi merkitä reviiriä, kun emohahmoa ei ole näyttäytynyt  vähään aikaan.  Samoin tärkeät paikat saattaa joutua merkkauksen kohteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Olin laittanut oikein kunnon herkkuvoikkarit; voita, juustoa, leikkeleitä, kananmunaa. Toin leivät olkkarin pöydälle, koira nukkui omassa pedissään. Olin juuri alkamassa herkuttelemaan kun puhelin soi eteisessä. Menin puhelimeen ja höpötin hetken soittajan kanssa. Tulin takaisin olkkariin, koira makoili pedissään, mutta voikkareissani ei ollut enää täytteitä, koira vilkuili alta kulmain ja... röyhtäisi.

Kävi sama kissan kanssa. Tämä katsoi vain takaisin tyytyväisenä huuliaan nuoleskellen.

Vierailija kirjoitti:

Mun koira ei saa tulla sänkyyn. Yleensä pidän makkarin oven yöllä kiinni, mutta jos on jäänyt auki, saatan hyvällä onnella herätä kiljumiseen. Koira tietää, ettei muhun saa koskea kun nukun, mutta se tulee sängyn viereen istumaan, avaa suunsa isoksi ja kiljuu kuin pistetty sika. Muuten koira ei ulvo, vingu, eikä juuri haukukaan, tämä noin 95 desibelin ääni on olemassa ihan vain mun herättämistä varten. Näin saa mut nopeasti hereille, ja kun avaan silmäni, naaman edessä on valtava rivi raateluhampaita.

Vierailija kirjoitti:

Meidän superlaiska mutta ruoalle tavattoman perso  koira oppi kaikki ruokaa koskevat sanat kolmella kielellä. Jos talon toisessa päässä olevassa keittiössä mainittiin sanoja kuten "mitä ruokaa syötäisi" , tai makkara tai paistinpannu tms. koira touhotti paikalle vaikka oli juuri kuorsannut syvässä unessa. Siirryimme toiseen kotikieleeni ruotsiin, mutta välittämästi oppi sanat "mat", korv, steka, koka. Kun sekään ei auttanut,puhuimme välillä englantia kuiskaten,  what food shall we make- ja  sana food laukaisi reaktion jo muutaman kerran jälkeen. jne. Tämä tarina on tosi, ja koira ei muuten ollut mikään neropatti, mutta ruokaa se totisesti palvoi.

Meillä taas ei voi sanoa "pallo".

Koira heti innokkaana ovella. Puhutaan vaan siitä pyöreästä esineestä😊

Vierailija kirjoitti:

Meidän superlaiska mutta ruoalle tavattoman perso  koira oppi kaikki ruokaa koskevat sanat kolmella kielellä. Jos talon toisessa päässä olevassa keittiössä mainittiin sanoja kuten "mitä ruokaa syötäisi" , tai makkara tai paistinpannu tms. koira touhotti paikalle vaikka oli juuri kuorsannut syvässä unessa. Siirryimme toiseen kotikieleeni ruotsiin, mutta välittämästi oppi sanat "mat", korv, steka, koka. Kun sekään ei auttanut,puhuimme välillä englantia kuiskaten,  what food shall we make- ja  sana food laukaisi reaktion jo muutaman kerran jälkeen. jne. Tämä tarina on tosi, ja koira ei muuten ollut mikään neropatti, mutta ruokaa se totisesti palvoi.

Meillä saadaan hullut hepulit jos sanotaan ulos, pihalle tms. ulos menemiseen liittyvää ja ihan sama millä kielellä, aina ymmärtävät, joten ihmiset viittovat toisilleen, jos ulos meneminen ei koske tällä erää koiria 😂

Kesäisin koiralla on kiire ulos, kasvimaalle. Tietää saavansa aamuisin yhden miniporkkanan, kurkun ja mansikan. Ensin napataan porkkana, koira odottaa nätisti kun minä valitsen hyvän. Sitten koira siirtyy kasvihuoneelle näyttäen tietä että "täältä myös". Kasvihuoneesta valikoidaan kurkku ja koira odottaa nätisti. Sitten koira juoksee edeltä mansikkamaalle odottamaan "ja täältä myös!" napataan sieltä oikein muhkea mansikka. Mansikan koira syö heti mutta porkkana ja kurkku kannetaan suussa ylpeästi paremmalle makuupaikalle.

Koira saa olla vapaana tontilla eikä koskaan käy yksikseen mitään syömässä vaikka voisi. Koira näyttää niin surkealta kun mansikka kausi päättyy ja ei olekkaan niitä mansikoita enää. Kuonolla käy pettyneesti rivit läpi sen jälkeen kun kerron että mansikat on loppu eikä mitään löydy. Jossain vaiheessa sitten hoksaa ettei mansikkamaalle kannata enää etunenässä juosta turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän superlaiska mutta ruoalle tavattoman perso  koira oppi kaikki ruokaa koskevat sanat kolmella kielellä. Jos talon toisessa päässä olevassa keittiössä mainittiin sanoja kuten "mitä ruokaa syötäisi" , tai makkara tai paistinpannu tms. koira touhotti paikalle vaikka oli juuri kuorsannut syvässä unessa. Siirryimme toiseen kotikieleeni ruotsiin, mutta välittämästi oppi sanat "mat", korv, steka, koka. Kun sekään ei auttanut,puhuimme välillä englantia kuiskaten,  what food shall we make- ja  sana food laukaisi reaktion jo muutaman kerran jälkeen. jne. Tämä tarina on tosi, ja koira ei muuten ollut mikään neropatti, mutta ruokaa se totisesti palvoi.

Meillä saadaan hullut hepulit jos sanotaan ulos, pihalle tms. ulos menemiseen liittyvää ja ihan sama millä kielellä, aina ymmärtävät, joten ihmiset viittovat toisilleen, jos ulos meneminen ei koske tällä erää koiria 😂

Meillä opittiin myös viittominen 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän superlaiska mutta ruoalle tavattoman perso  koira oppi kaikki ruokaa koskevat sanat kolmella kielellä. Jos talon toisessa päässä olevassa keittiössä mainittiin sanoja kuten "mitä ruokaa syötäisi" , tai makkara tai paistinpannu tms. koira touhotti paikalle vaikka oli juuri kuorsannut syvässä unessa. Siirryimme toiseen kotikieleeni ruotsiin, mutta välittämästi oppi sanat "mat", korv, steka, koka. Kun sekään ei auttanut,puhuimme välillä englantia kuiskaten,  what food shall we make- ja  sana food laukaisi reaktion jo muutaman kerran jälkeen. jne. Tämä tarina on tosi, ja koira ei muuten ollut mikään neropatti, mutta ruokaa se totisesti palvoi.

Meillä taas ei voi sanoa "pallo".

Koira heti innokkaana ovella. Puhutaan vaan siitä pyöreästä esineestä😊

Me emme taas voineet koiran kuullen sanoa "tulee", sillä hän juoksi tuhatta ja sataa sohvalle katsomaan tien mutkaa kohti, kuka tulee. Jos sanoimme "tee ulee" hän ei ymmärtänyt. Tästä tuli ihan vitsi.

Kun edesmennyt kissani oli vielä pentu niin hän heräsi aina viideltä aamulla ja tuli miukumaan naamani eteen. Jos en noussut ylös niin hän kömpi peiton alle ja alkoi järsiä varpaitani. Kaivoin pikkukisun pois peiton alta ja pakkasin peiton jalkojeni alle niin ettei hän päässyt sinne. Seuraavana hän yleensä tuli tassuttelemaan naamani päälle ja jos vieläkään en noussut ylös niin sitten kisu alkoi läimiä naamaani tassuillaan. Kun vihdoin annoin periksi ja nousin ylös niin hän juoksi innoissaan hakemaan lempileluaan, pientä leluhiirtä, ja tiputti sen eteeni. Minun piti heitellä sitä ja hän juoksi noutamaan sitä. Silmät ristissä puoliunessa istuin lattialla ja heittelin leluhiirtä aamuviideltä. Kun kisu sai tarpeekseen, se hyppäsi sänkyyni ja käpertyi nukkumaan. Menin itse perässä ja sain yleensä nukkua vielä tunnin ennen kuin kello soi ja oli aika lähteä töihin. Tämä rituaali toistui joka aamu muutaman kuukauden ajan kunnes kisu kasvoi ja keksi uusia jekkuja aamuherätykseen. :D

Samainen kissa osasi aikuisena availla vesihanoja. Se oli kylläkin tahatonta. Hän oli kova puskemaan ja kun puski ja hieroi naamaansa vesihanan vipuun niin hana aukesi. Muutaman kerran töistä kotiin tultuani oli hana auki. Onneksi ei tullut vesivahinkoa kun hana ei ollut auennut aivan täysille. Virittelin sitten teippejä vivun ja hanan ympärille aina kotoa poistuessani. Onneksi tämä vaihe ei kestänyt kovin pitkään ja kissa unohti vesihanojen puskemisen.

Meillä on ulko-ovensa sellainen kaksiosainen ovi, josta saa siis yläosan erikseen auki. Oli taas sellainen järjetön helle ja pidin takaovea auki pienelle takapihallemme ja sitä etuoven yläosaa, jotta ilma liikkuisi edes hieman olohuoneessa. Tein ruokapöydän ääressä koko päivän intensiivisesti töitä. Olin käynyt aamulla lenkillä ja sitten koira oli mennyt vintille, jossa oli hieman vilpoisampi paikka. Jossain vaiheessa havahduin ääniin etuovella ja menin eteiseen katsomaan. Juuri silloin läpimärkä koirani hyppäsi etuoven alimman osan yli takaisi sisälle!

Koira oli siis jossain vaiheessa hypännyt ulos, mennyt melko vilkkaan tien yli ja mennyt puistoon ja sielä lammelle uimaan. Saattoi olla poissa paristakymmenestä minuutista pariin tuntiin. :O

Vierailija kirjoitti:

Olin siivoamassa lypsyasemaa. Lehmistä osa oli ulkona, osa makoili makuupaikoilla. Katsoin yhtä lehmää (vähän semmoinen lemmikki...), se nousi ylös, käveli päättäväisesti mun luokse, tunki päänsä lypsyaseman oviaukosta sisään, veti yhden letkun seinästä irti, tiputti sen suustaan, lähti ulos.

Mä vaan seisoin siinä että "mitä hemmettiä just tapahtui", kunnes aloin nauraan sille...

Se koitti kertoa sulle, että on aika lopettaa eläinrääkkäys, jota lehmien hyväksikäyttö maidon-ja lihantuotantoon on.

Saksanpaimenkoirani oli hienoa sukua, isä kansainvälinen muotovalio ja äiti Suomen muoto- ja käyttövalio. Annoin sille nimen Missi. Se oli fiksu ja oppi sisäsiistiksi 4 kk vanhana, ja ymmärsi puhetta n. 400 sanan edestä, osasi avata ovet kahvasta ja siitä tuli myös käyttövalio. Sillä ei tullut vahinkoja sisälle sisäsiistiksi oppimisen jälkeen kuin pari kertaa mahan ollessa sekaisin.

Sen ollessa nuori opiskelin Joensuussa, asuin mummin kanssa ja kuljimme junalla joka toinen viikonloppu pääkaupunkiin kotiväen luo.  Se tykkäsi junailusta ja siihen aikaan koirat matkustivat konduktöörinvaunussa häkissä. Kävin sitä reissun aikana useaan kertaan moikkaamassa ja se halusi aina katsoa maisemia. Se nosti tassut kaiteen reunalle ja tuijotteli ikkunasta hyvin tovin että missä nyt mennään.

En voinut kulkea sen kanssa juna- aseman läheltä, koska se alkoi huutamaan ja kiskomaan junan kyytiin.

Kerran sitten tuli tarvetta mennä mummin luo ilman koiraa, koira ja kissani  kotiväen luo hoitoon. Koira näki kun pakkasin tutun matkarepun ja alkoi etsiä hihnaansa. Ilme lurpahti kun sanoin että nyt ei Missi pääse mukaan. Ei tule. Vein koiran ja kissan vanhemmilleni ja lähdin. Missi jäi istumaan pää kallellaan.

Lauantaina äiti soittaa, että koira on murjottanut sängyn alla kaksi päivää, pissareissulle pitää maanitella ja kissakaan ei saanut sitä riehumaan. Ei maistu koiralle ruoka. No, tulin sitten sunnuntaina hakemaan. Ei noteerannut mua mitenkään. Ulkona kotiin kävellessä kehotin että tee pissa (osasi pissata käskystä). Ei. 2 km ja koira ei kusaise. Mutta annas olla. Päästiin sisälle. Missi, sisäsiisti, käveli suoraan olkkarin matolle, otti ja kusaisi siihen isooooot lätäköt ja painui sitten piiloon sängyn alle.

Ilmiselvä kosto.

Bernhardilaiseni (rip) rakasti kun sitä imuroitiin. Erityisesti se tykkäsi kun poskia venyteltiin imurilla :D (Otin siis suulakkeen pois, ja putkella imuroin koiraa.) Kun olin imuroinut lattiat, otin suulakkeen pois, ja koira laukkasi paikalle imuroitavaksi. Se oppi tunnistamaan imurin eri äänet suulakkeen kanssa ja ilman. Kun imurissa oli suulake, imuri ei kiinnostanut koiraa tuon taivaallista. Mutta annas olla kun otin suulakkeen pois, koiralle tuli hirveä kiire luokseni.

Meillä edesmennyt kissa piti aina huomauttaa jos aivasti. eli jos aivasti niin kuuli välittömästi mehmet (se ei nakunut vaan sanoi mehmet). Teko aivastus ei onnistunut, mutta oikea aivastus sai heti reaktion mehmet.

Nyt jo kuollut koirani, pieni tiibetinspanieli, tykkäsi kesäisin nukkua terassilla pehmeässä tuolissa. Kerran naapuri tuli käymään ja istuutui koiramme lempituoliin. Kun koira huomasi tämän alkoi melkoinen vinkuminen. Koira ihan hätääntyneenä ravasi vinkuen edestakaisin. Naapuri ihmetteli mikä koiralla on hätänä. Sanoin että hän istuu koiran lempituolissa. Naapuri sitten vaihtoi istumaan kovalle puutuolille ja hyvä kun oli saanut ahterinsa ylös penkistä kun koira jo pomppasi pehmotuoliinsa ja käpertyi siihen nukkumaan. Siinä sitten minä ja naapurin rouva istuimme kovilla tuoleillamme kun pieni koira oli valloittanut Baden Baden tuolin.

Tämän jälkeen joka kerta kun koira näki naapurin rouvan lähestyvän pihaamme hän syöksyi tuoliin ihan vain varmuuden vuoksi ettei rouva vain istuisi siihen. Perheemme jäsenet kyllä saivat istua tuolissa. Jos koira halusi tuoliin, hän hyppäsi syliin. Naapurin syliin hän ei kuitenkaan tohtinut mennä.