Hauskoja lemmikkitarinoita tänne! Mikä on hauskinta, mitä lemmikkisi on tehnyt?

Meidän kollikissa tuli aina tiskipöydälle ihastelemaan kun tiskattiin. Erityisen haltioituneena katsoi kun vettä valui hanasta. Kokeili tassullakin vettä. Tiskauksen lopuksi laitoin hanan tosi pienelle, niin että vesinoro oli tosi ohut tai jopa tiputtava. Kissa ihmetteli sitä siinä ja joskus työnsi päänsä siihen hanan alle.

Toinen mitä sama kolli harrasti, oli itsensä tunkeminen mahdollisimman pieneen tilaan. Se meni esim ämpäriin tmv kerälle nukkumaan.

Narttukoiramme söi aikoinaan kirkkaanpunaisen huulipunani. Oli se melkoinen näky sen jälkeen, kuin olisi laittanut huulipunaa! Olin vielä nuori silloin ja asuin vanhemmillani, saimme kaikki hyvät naurut.

Kerran jouduttiin jättämään kissa yöksi yksin kotiin. Toki sillä oli vedet ja kuivaruoat, mutta olihan se tottunut meidän kanssa sängyssä nukkumaan ainakin osan yötä.

Kun tultiin aamupäivällä kotiin, se ei tullut jalkoihin kiehnäämään ja maukumaan kuten yleensä, vaan tuijotti olohuoneen matolta tuimana.

Sitten se käänsi selkänsä ja väänsi matolle kakan.

Illalla oltiin jo koko porukka sovussa, eikä ikinä enää jätetty kattia yöksi yksinään.

Tai oksentaa matolle/sohvalle/sängylle :D

Oltiin koiramme kanssa käymässä isäni luona maalla. Pihapiiri on suojaisa, mutta parilla edellisellä kerralla koira oli karannut pihasta, joten päätettiin pitää se kiinni. Oli siis tottunut olemaan tuolla irti.

Oli kuuma kesäpäivä (koko kesä oli kuuma), ja koiralla tosi paksu turkki. Kyseessä siis nöffi, semmonen 60 kg tyllerö. Ostettiin koiralle lasten puhallettava uima-allas, että pääsee koira vilvoittelemaan. Allas laitettiin talon päätyyn varjoon ja koira kiinni pitkään naruun. Tovi saatiin totutella koiraa tuohon altaaseen (epäilee aina kaikkea uutta..), mutta lopulta meni sinne pötköttelemään, mikä itsessään oli jo aika koomista, kun just mahtui sinne makaamaan :D

Jätettiin koira altaalle ja mentiin itse heittämään tikkaa vähän matkan päähän, näköetäisyydelle. Koirahan ei tätä arvostanut, kun jäi "yksin". Kovasti itkeskeli siellä narun päässä, niin juteltiin sille samalla kun tikkaa heitettiin. Kun koira tajusi, että itku ei auta, niin juuri kun katsoin koiraan päin jutellakseni jotain, niin koira tuijotti suoraan silmiin, meni takaisin altaaseen, kyykistyi ja KUSI SINNE :D Kunnon protesti!

Eipä siinä sitten auttanut muu, kuin pistää koira sisälle ja alkaa pesemään allasta. Tosi idyllinen kesäpäivä siis!

Meillä on afrikkalainen kääpiösiili, joka iltaisin tulee aitauksensa reunalle kipon eteen odottamaan ruokaansa. Juoksee kipolle myös joka kerta kun ohi kävelee, vaikka olisikin jo ruokansa saanut. Vapaana ollessaan seuraa perässä ja kiipeää mielellään syliin - mutta inhoaa sitä, jos nostetaan syliin. Kerran oli vapaana ollessaan onnistunut kiipeämään aitauksen (n. 60cm) yli takaisin kämppäänsä. Ihmettelin että miten en löydä siiliä mistään, kunnes kuulin meteliä aitauksesta. Ajattelin sitten, että kaipa ajatuksissani jo laitoin sen sinne takaisin, taitaa olla aika mennä nukkumaan. Seuraavana iltana näin kun sama toistui. Siili meni kiipesi aidan ja seinän välissä olevaan rakoon ja sieltä selkä seinää vasten sai kiivettyä ylös ja mätkähti alas aidan toiselta puolelta eikä ollut moksiskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräänä sunnuntaina aamuyönä koira alkoi yhenäkkiä todella pahasti kipuoireilemaan, olin varma että nyt kuolee, joten eikun päivystysaikana eläinlääkäriin ajamaan tuhatta ja sataa. Maksoi lähes 300e tuo puolen tunnin reissu ja selvisi, että olikin vaan pahemman luokan ilmavaivat.

Jep. Mä maksoin 600 euroa päivystyksessä kakkahädästä.

Ja minulle tuli vääränlainen kissanhiekkakokeilu maksamaan 330e, toki kannatti pyhäpäivänä eläinlääkäriin lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin koiramme kanssa käymässä isäni luona maalla. Pihapiiri on suojaisa, mutta parilla edellisellä kerralla koira oli karannut pihasta, joten päätettiin pitää se kiinni. Oli siis tottunut olemaan tuolla irti.

Oli kuuma kesäpäivä (koko kesä oli kuuma), ja koiralla tosi paksu turkki. Kyseessä siis nöffi, semmonen 60 kg tyllerö. Ostettiin koiralle lasten puhallettava uima-allas, että pääsee koira vilvoittelemaan. Allas laitettiin talon päätyyn varjoon ja koira kiinni pitkään naruun. Tovi saatiin totutella koiraa tuohon altaaseen (epäilee aina kaikkea uutta..), mutta lopulta meni sinne pötköttelemään, mikä itsessään oli jo aika koomista, kun just mahtui sinne makaamaan :D

Jätettiin koira altaalle ja mentiin itse heittämään tikkaa vähän matkan päähän, näköetäisyydelle. Koirahan ei tätä arvostanut, kun jäi "yksin". Kovasti itkeskeli siellä narun päässä, niin juteltiin sille samalla kun tikkaa heitettiin. Kun koira tajusi, että itku ei auta, niin juuri kun katsoin koiraan päin jutellakseni jotain, niin koira tuijotti suoraan silmiin, meni takaisin altaaseen, kyykistyi ja KUSI SINNE :D Kunnon protesti!

Eipä siinä sitten auttanut muu, kuin pistää koira sisälle ja alkaa pesemään allasta. Tosi idyllinen kesäpäivä siis!

Tähän vielä lisäyksenä, että koira kyllä tottui nopeasti tuohon narussa olemiseen. Tajusi aika pian, että eipä sillä ole väliä, että pötköttääkö siellä varjossa irti vai ei, kun sama paikka kuitenkin :) Ja rakasti pihalla olemista, joten ei haluttu sisällä pitää koko aikaa, kun pitkiä lenkkejäkään ei voinut tehdä kuumuuden takia. Mutta toi eka kerta narussa oli ymmärrettävästi tympeää!

Tämä tapaus oli hauska vasta jälkikäteen. Siivosin kotona, vein mattoja ulos jne. Kun sain kaiken valmiiksi ihmettelin missä kissani on. Etsin joka paikasta mutta kissaa ei löytynyt. Kissa juoksi aina keittiöön kun huutelin sille että "makkaraa". Se tiesi saavansa jotain herkkua. Nyt ei tullut. Kauhistuin että sisäkissani on onnistunut livistämään ulos. Naapurit olivat mukana kissaa etsimässä. Kävin sisällä läpi kaikki kaapit, pesukoneen rummun, uunin jne. Ei kissaa ulkona eikä sisällä. Aloin olla jo epätoivoinen ja silloin keksin päätin avata vuodesohvani. Ja siellä sohvan uumenissa kissa veteli sikeitä.

En tiedä onko tämä näin kerrottuna nyt niiiin hupaisaa, mutta oma terrierini karkasi joskus omakotitalomme pihasta. Jonkun ajan päästä se ilmestyi kaikessa rauhassa takaisin (toki etsimme välissä) iso kuminen vinkulelu suussaan. En tiedä mistä oli ottanut, oliko se hänelle annettu vai vienyt toisen koiran kätköistä tai leikeistä :'D On siis todella kiltti koira onneksi, ettei tarvinnut isommin pelätä että tekisi vaikka jotain jollekin karatessaan, koiran puolesta muuten toki pelkäsin. Mutta oli jotenkin hupaisaa kun koira yhtäkkiä istuikin pihassa maireasti katsoen ison luunsa kanssa että tässä nyt olen ja katso mitä löysin, kun lelu oli melkein koiran itsensä kokoinen ja selvästi oli asiasta ylpeä:D

Puolivuotias kissani kävi aina ihmettelemässä kun ihminen oli kylvyssä. Sille piti oikein laittaa tuoli kylpyammeen viereen ja siinä se istui kylvyn ajan katsomassa.

Kerran olin tiskaamassa siten, että allas oli täynnä vettä ja vaahtoa ja altaan pohjalla oli ruokailuvälineitä. Yhtäkkiä kissa hyppäsi lattialta selän takaa suoraan tiskialtaaseen ja jäi seisomaan siihen ihan paikallaan. Se oli siinä kunnes nostin sen pois. Tätä aina mietin, että halusiko se kokeilla millaista on olla kylvyssä.

Entinen koirani oli myös hymyilevää sorttia, ja aina häntä heilui kuin mieletön.

Sillä oli hauska tapa juosta tuhatta ja sataa ojien pohjalla, kun pääsi vapaaksi. Oikein syvistä ojista ei koiraa näkynyt ollenkaan, mutta likavesi lensi korkealle. Lumikasat oli talvella ojien sijalla parhaita paikkoja, välillä kaivoi itsensä niin syvälle, ettei näkynyt muuta kuin lumisuihku. Ohikulkijat vähän katsoi vinosti, kun seisoin kadulla flexi kädessä, eikä koiraa näkynyt.

Vierailija kirjoitti:

Olin siivoamassa lypsyasemaa. Lehmistä osa oli ulkona, osa makoili makuupaikoilla. Katsoin yhtä lehmää (vähän semmoinen lemmikki...), se nousi ylös, käveli päättäväisesti mun luokse, tunki päänsä lypsyaseman oviaukosta sisään, veti yhden letkun seinästä irti, tiputti sen suustaan, lähti ulos.

Mä vaan seisoin siinä että "mitä hemmettiä just tapahtui", kunnes aloin nauraan sille...

Letku irroitettu.Oletko vielä hengissä?

Kaikki nämä tarinat ovat ihania ja sydäntä lämmittäviä. Suosikkini on kuitenkin se, kun kissa kakkasi matkalaukkuun : DD

Vierailija kirjoitti:

Kerran jouduttiin jättämään kissa yöksi yksin kotiin. Toki sillä oli vedet ja kuivaruoat, mutta olihan se tottunut meidän kanssa sängyssä nukkumaan ainakin osan yötä.

Kun tultiin aamupäivällä kotiin, se ei tullut jalkoihin kiehnäämään ja maukumaan kuten yleensä, vaan tuijotti olohuoneen matolta tuimana.

Sitten se käänsi selkänsä ja väänsi matolle kakan.

Illalla oltiin jo koko porukka sovussa, eikä ikinä enää jätetty kattia yöksi yksinään.

Meillä oli joskus vuosia sitten miehen siskon kani hoidossa. Oli päivät häkissä kun oltiin töissä ja kun tultiin kotiin päästettiin se vapaaksi. Oli hyvin sosiaalinen tapaus, edes vessaan ei saanut mennä rauhassa. Oltiin sitten juhannuksena yksi yö pois kotoa, ja kun tultiin kotiin ja päästettiin pupu irti se hyppäsi sohvalle, katsoi suoraan muhun ja kusi. Ei oikein arvostanut yhden yön yksinoloa :D

Tästä on jo vuosia aikaa kun olin Parsonrussellterrierini kanssa maalla, koira sai olla siellä vapaana.

Katseltiin sitten vanhempieni kanssa ikkunasta kun koira piehtaroi pellon laidassa oikein sydämensä kyllyydestä ja hymisteltiin että kylläpä tuo nauttii maalaiselämästä.

Hetken päästä kun päästin sen sisälle niin hyvä ettei päässyt oksennus.

Koira oli kauttaaltaan vihreän liman peitossa ja haju oli sanoinkuvaamaton.

Siihen sitten  80v isäni tokaisi että; "Ai niin, minähän kärräsin kellarista mädät kesäkurpitsat siihen pellonlaitaan!"

Silloin ei paljoa naurattanut, nykyään kylläkin.

Nyt antaisin mitä vaan että saisin pestä koiraani  ihan mistä ryönästä tahansa, jouduin luopumaan rakkaimmastani viime juhannuksena 14 vuoden yhteiselon jälkeen.

Lapsena minulla oli valkoinen, todella pienikokoiseksi jäänyt maatiaiskissa. Se seurasi aina illalla minua tiiviisti, että milloin menen nukkumaan. Aina kun olin päässyt peiton alle, se tuli sängyn viereen, piti pientä ”piipitystä”, loikkasi viereen ja minun piti antaa pikkusormenpää sille tutiksi suuhun ja siihen se nukahti.

Ei lemmikistä kyse, mutta eläin kuitenkin:

Asuttiin viime kesänä rivarissa, missä pieni aidattu takapiha. Piha oli iltapäivästä lähtien varjon puolella, joten laitoin koiralle älypelejä sinne, että saa aktiviteettia (kuumina päivinä kun ei voi lenkkeillä pitkästi päivisin).

Älypelit siis sellaisia, mihin laitetaan nappulaa sisälle ja koiran pitää pyöritellä sitä ja nappuloita putoaa reiästä ulos. Yksi älypeleistä oli sellainen 20 cm halkaisijaltaan oleva "ufo-lautanen" eli kiekon mallinen. Tuo ufo oli sitten siellä takapihalla pitempään eli kävin vain lisäämässä nappulaa sinne.

Yks lämmin kesäilta oltiin miehen kanssa syömässä siinä terassilla, ja yhtäkkiä alkoi kuulua aidalta rapinaa. Isohko siilihän se sieltä kömpi pihalle. Yritettiin häätää tietenkin pois, vaan ei ollut moksiskaan meistä. Toi ufo-lelu oli nurmikolla parin metrin päässä meistä, ja siili päättäväisesti taapersi sen luo ja alkoi pienen kuononsa avulla nakkelemaan tuota itsensä kokoista kiekkoa nappuloiden toivossa :DD Oli siis varmasti pitempään käynyt syömässä siitä, kun niin tottunein elkein alkoi sitä lelua höykkyyttämään. Oli niin koominen tilanne, että harmittaa kun ei ehditty kuvaamaan!

Saatiin sitten häädettyä siili pois ja vastaisuudessa lelut otettiin sisälle käytön jälkeen (ja ne pestiin tietenkin myös). Vähän huoletti tietenkin, että eikait siilille tullut mitään ongelmia nappuloiden syömisestä (olivat viljattomia onneksi). Mutta aidan toiselle puolelle laitettiin sitten siilille vesikippo, että sai ainakin juotua kuumilla keleillä :)

Meillä metästyskoira päätti yhden reissunsa aikana pyöriä jonkun huonoon sijaintiin laittamassa kanuloukussa, jossa oli siis kaikenmaailman sisälmyksiä yms. haaskana supeja varten. Loukku tietysti naksahti ja siihen aikaan ei vielä ollut tutkapantoja, niin hetken sai etsiä, että missä koira on. Se raadon haju oli ihan järkyttävä! Tietysti koiran turkki oli pitkähkö ja karva karkea, johon tarttuu kaikki risuista männynkäpyihin, joten imppaantui itse kuolema sen turkkiin. Ja tottakai autossa karkeakarvaisen koiran tapaan hinkkaili turpaansa ja kylkiään pitkin verhoilua. 

Vedettiin kotona turkki lyhyeksi ja pestiin monet kerrat, mutta edelleen kahden viikon päästä koira haisi ihan jäätävälle autosta puhumattakaan. Ja sisäkoira kun oli, niin eipä tuo ruusulle sisälläkään tuoksunut.

Eikä tässä vielä mitään, mutta meillä oli myös asuntonäyttö talostamme. Teroitimme välittäjälle, että kertoo hajun johtuvan oikeasti tästä koiran reissusta, että kukaan ei ole kuollut ja mädäntynyt taloon. Talo ihme kyllä meni kaupaksi hajusta huolimatta, kai koiraperhe koiran kommervenkit tunnisti..

Meidän hieno valkoinen narttukissa väänsi tortut ylioppilaslakin päälle.