Hauskoja lemmikkitarinoita tänne! Mikä on hauskinta, mitä lemmikkisi on tehnyt?

Mulla oli hamsteri, joka kuoli viisi kertaa! Se oli vanha, yli kolme vuotias, joten kuolema oli odotettu, mutta peijakas vaikka se jähmeänä makasi aamulla häkissä ja minä vollotin, niin illalla se hengaili taas ihan normaalisti. Tätä tapahtui viisi kertaa vuoden aikana. Hyvä etten elävänä haudannut sitä viittää kertaa. Reilu neljävuotiaana se sitten vasta todella kuoli - usean varmistamisen jälkeen, että nyt on oikeasti kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Meidän uros koira alkoi pissata verta ja huomattiin patti kivesten lähellä. Varattiin aika el.lkr. Illalla ennen lääkäriä Itkin ja halailin koiraa, annoin herkkuja ja koira sai nukkua vieressä. Olin varma että toisella on kasvain ja joudutaan lopettamaan meidän rakas koiramme.

No käynti kesti sen 5min, koira kuulema oli niin K I I MOISSAAN että pissi verta ja patti myös oli sen takia ilmestynyt. Varattiin sitten pallien leikkaus aika.

Ei se niin kiimoissaan ollut vaan todennäköisesti kivestulehdus. Ja siihen paras hoito on juuri tuo mikä sillekin tehty.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli hamsteri, joka kuoli viisi kertaa! Se oli vanha, yli kolme vuotias, joten kuolema oli odotettu, mutta peijakas vaikka se jähmeänä makasi aamulla häkissä ja minä vollotin, niin illalla se hengaili taas ihan normaalisti. Tätä tapahtui viisi kertaa vuoden aikana. Hyvä etten elävänä haudannut sitä viittää kertaa. Reilu neljävuotiaana se sitten vasta todella kuoli - usean varmistamisen jälkeen, että nyt on oikeasti kuollut.

Hamsterin ylösnousemus! Sehän oli kovempi kuin Jeesus, hänkin sentään teki sen vain kerran!

Kun yksi sukulaismies oli pieni, hänen lapsenvahtinaan toimi perheen suomenpystykorva Rekku. Kerran tän sukulaisen äiti oli käskeny lapsen käydä hakemassa naapurista jotain. Lapsi lähti mutta palasi pian itkien ja sanoi että "Rekku ei päästä minua." Koira ei ollut antanut lapsen poistua pihasta.

Kerran tää äiti oli ollut pellolla heinätöissä kun koira oli tullut sinne. Tää äiti oli kysyny vihasesti "missä Paavo?" ja koira oli lähteny häntä koipien välissä äkkiä takas kotiin.

Edesmennyt kissani (naaras) rakasti rintaliivejäni, otti oikeen kupin tassujen väliin ja sai samanlaisia reaktioita, kuin kissanmintusta. Hieroi ja piti päätänsä kupin sisällä. Sama kissa näytti kyllä mielensä ja hyvin. Olin ostanut halvalla uutta kissanruokaa. Alkoi kaapimaan ruokakupin vieressä, samoin kuin laatikolla paskaansa peittäisi🤣 Tulipa ymmärrettyä kerrasta, olla antamatta sitä moskaa enään hänelle. Tulin kerran iltavuorossa kotiin hampurilaisaterian kanssa. Tämä sama kissa odotti ruokaansa tiskipöydällä istuen, maukui ja sanoin hänelle kohta saavansa, syön itse ensin. Kohta jo haisi kissanpaska nokkaan. Oli päästänyt tortut lapseni tekemään mosaiikkiseen pannunalustaan, joka oli siinä tiskipöydällä. Kissaa ei näkynyt useampaam tuntiin, tiesi kyllä mitä oli tehnyt. Hänelle olisi sitä ruokaa pitänyt antaa heti, eikä myöhemmin. Rakas kissa oli meille❤

Meidän koira hakee aina postit postimieheltä. Postimies tietää jäädä odottamaan portille jos meillä on auto pihassa että ollaan kotona. Voi sitä riemun määrää jos onkin joku paketti! Koira kantaa postit nätisti olohuoneen pöydälle mutta paketit hänellä on lupa avata "varovasti". Näykkii siis pahvipakkaukset pieneksi silpuksi, sylkee pahvin palat suusta ja jättää sisällön aina rauhaan. Se laatikko on se juttu!!!

Joululahjahan hänelle pakataan kymmeneen laatikkoon sisäkkäin. Sisältö ei kiinnosta vaan ne laatikot!

Koira myös pilkkoo kodin muutkin pahvilaatikot, näin ne mahtuu kätevästi uuniin sytykkeiksi.

Koiramme makasi telkkarin ääressä täydessä unessa. Tuohon aikaan pyöri tv:ssä Saarioisten mainos, jossa huudettiin "syömään". Taas tuli ko. mainos, koira pomppasi pystyyn, suurin piirtein " ai ruokaa" ja ryntäsi vauhdilla keittiöön kupilleen. Takaisin yritti tulla mahdollisimman huomaamattomana seinän vierustoja pitkin, että "kunhan vaan käväisin ihan muuten vaan keittiössä" ja olisi ehkä vihellellyt tullessaan, jos olisi osannut.

Vierailija kirjoitti:

Meidän koira hakee aina postit postimieheltä. Postimies tietää jäädä odottamaan portille jos meillä on auto pihassa että ollaan kotona. Voi sitä riemun määrää jos onkin joku paketti! Koira kantaa postit nätisti olohuoneen pöydälle mutta paketit hänellä on lupa avata "varovasti". Näykkii siis pahvipakkaukset pieneksi silpuksi, sylkee pahvin palat suusta ja jättää sisällön aina rauhaan. Se laatikko on se juttu!!!

Joululahjahan hänelle pakataan kymmeneen laatikkoon sisäkkäin. Sisältö ei kiinnosta vaan ne laatikot!

Koira myös pilkkoo kodin muutkin pahvilaatikot, näin ne mahtuu kätevästi uuniin sytykkeiksi.

Haluan perustaa kansalaisliikkeen, jossa lähetetään teidän koiralle joka päivä koko loppuelämänsä ajan paketti postissa!

Isännällä oli joskus vähän pahemman laatuisia ilmavaivoja, ja päästi kipakan pierun. Sikeässä unessa ollut koira pomppasi salamana pystyyn aivan paniikissa ja haisteli pitkään peräpäätään ympyrää juosten. Luuli itse olevansa äänen lähde, ja oli aivan hämmentynyt. Joskus on myös herännyt omaan pieruunsa, ja vastaava reaktio. Olen kuullut, että muutkin koirat saavat unipieruhepuleita, mistä mahtaa johtua?

90-luvulla seurasin keittiön ikkunasta, kun poikakaverin perheen kissa ja koira jahtasivat naapurin kissaa. Naapurin kissa meni aitan alle pakoon. Koira jäi toiselle puolelle haukkumaan ja talon kissa kiersi toiselta puolelta aitan alle vieraan perässä. Sitten kissat syöksyivät aitan alta, painelivat pihassa olleen auton peräkärryn alle ja siitä jonnekin kauemmas. Koira jäi katselemaan, sillä se oli osansa tehnyt. Mitään vaaraa naapurin kissalla ei ollut, kunhan sai talon kissalta kyytiä reviirille tulon takia. Noilla kahdella oli tapana puolustaa yhteistä reviiriä. Välillä tosin kissa ajoi koiraa takaa, söi parhaat palat koiran ruokakupista ja muutenkin osoitti olevansa pomo. Koira kerran haukkui laitumelta karannutta vasikkaa, joka kiinnostui koirasta ja halusi tutustua siihen lähemmin. Koira lähti karkuun vasikka perässään ja menoon liittyi poikakaverin äiti keltainen muoviluuta kädessään. Silloin ei ollut kännykkäkameraa, jolla kuvata miten suomenpystykorva juoksi karkuun peltoa pitkin vasikka perässään ja niiden perässä emäntä muoviluudan kanssa.

Nää on niin hauskoja :D! Omat suosikkini tähän mennessä ovat etujalkaa pissalla nostava saksanpaimenkoira, ja possujen kanssa karkaileva rotutoverinsa :D.

Jos mä aivastan, niin koira ryntää vaikka toisesta huoneesta katsomaan huolestuneen näköisenä, että olenko OK. Saman tekee lenkillä, kun koira on vaikka vierellä, niin aivastaessani kääntyy eteen ja katsoo tarkkaan, että mikä sulla on. Ei tykkää siitä, että matkin sen aivastusta, vaan alkaa riehumaan.

Yhtenä päivänä vedin vahingossa veitsellä haavan sormeen, menin äkkiä vessaan hakemaan laastaria, niin kissa alkaa oven takana mankumaan surkealla, kovalla äänellä ja kun päästin sen vessaan, sillä oli silmät suuren suurina, oli jotenkin hätääntyneen oloinen ja tuli heti tutkimaan sormeani.

Vierailija kirjoitti:

Mun aikaisempi suomenhevonen, Antti, piti aina esityksen, kun oli karsinassaan ja näki, että kiikutan satulaa sitä kohden. Lysähti samantien makuulle ja veti kuorsausesityksen. "Nyt nukutaan eikä voi lähteä ratsastamaan, etkö näe", ajatteli selvästi. Joka hemmetin kerta :D 

Siinä sai sitten houkutella sitä nameilla ylös. Aluksi kelpasi leivänkannikatkin, mutta oppi taidon jalostamisen ja sitten ei kannikat kelvanneet, vaan porkkana tai omena tepsi paremmin. 

Nauratti kyllä itseä, kun talliin meni, niin Antti oli innoissaan, hirnui ja pari kertaa monotti seinää, että nyt saan rapsutuksia, huomaa minut. Sitten kun satulan näki, niin lysähti samantien lattialle todella voipuneena. Ja se tekokuorsausääni.... Kaikki oli hyvin, kun satulan sai selkään ja innokkaasti kyllä ratsastaessa oli. Oppi varmaan, että nameja saa aina tuolla esityksellä :D

Tää mun aiemmin ketjussa mainittu issikkamummo teki jossain vaiheessa samaa. Joka kerta kun otin sen pihatosta sisälle niin kävi pötkölleen, kun kerran tein sen virheen että annoin vaan olla eikä tarvinnut lähteä lenkille niin sen jälkeen yritti samaa monta kuukautta :D

Mummelilla on joka vuosi aina uudet metkut, yhtenä vuonna mm. pelästyi omaa ruoka-astiaansa niin ettei suostunut menemään lähellekään sitä moneen viikkoon. Joka vuosi tulee myös kausi jolloin ei suostu tulemaan pihatosta pois tai menemään sinne takaisin.

Meiltä naapuri otti kissan niin joka kerta kun naapuri lähti johonkin autolla niin laittoi viestin että kissa lähti köpötteleen meille päin ja meni 5 minuuttia niin kissa oli oven takana ja tuli omatoimisesti hoitoon naapurin menon ajaksi. Naapuri kun tuli kotia niin laittoi viestin ja laitoin kissan kotia johon suoraan aina menikin. Naurettiin usein että meillä on kissan yhteishuoltajuus.

Meillä oli 70 lammasta ja jostain syystä olivat päässeet aitauksesta. Karkureissulla oli puutarhasta joka ikinen pensas syöty ( aamulla nukuttiin vielä) ja kaikki puskat koko kesän lehdettömiä. Siitä olivat jatkaneet naapuriin, naapuri soitti naureskellen että ensimmäinen lammas oli jo heidän pihassa ja tulivat sievässä jonossa tien vasenta puolta kun viimeinen vielä oli meidän portilla vasta ja suuntasivat heidän jyvä-ja heinävarastoa kohti ettei ole kiire, ei heitä haittaa mutta tulkaa nyt jossain vaiheessa hakemaan pois:D

Vierailija kirjoitti:

Koiramme makasi telkkarin ääressä täydessä unessa. Tuohon aikaan pyöri tv:ssä Saarioisten mainos, jossa huudettiin "syömään". Taas tuli ko. mainos, koira pomppasi pystyyn, suurin piirtein " ai ruokaa" ja ryntäsi vauhdilla keittiöön kupilleen. Takaisin yritti tulla mahdollisimman huomaamattomana seinän vierustoja pitkin, että "kunhan vaan käväisin ihan muuten vaan keittiössä" ja olisi ehkä vihellellyt tullessaan, jos olisi osannut.

Tää on niin suloinen :D <3 voi raasua!

Ettan(koira) tuli karkureissultaan kotiin, missä ei ollutkaan ketään, niin haki naapurin sedän ottamalla ranteen suuhun ja talutti näin sedän ulko-ovelle, missä oli avain siihen aikaan ovessa ja sai sedän ymmärtämään avaamaan oven tuulikaappiin ja myös sisäoven.

Äidin kissa istui tontin reunalla tien vieressä, minkä toisella puolella oli kaksi naista jäänyt suustaan kiinni ja heillä oli koira ilman hihnaa siinä. Kissa keikkui ja kiehnäsi siinä, kunnes sai sen koiran jahtaamaan itseensä ja juoksi meidän koiran, joka oli narussa kiinni, vatsan ali ja tontille tullut vieras koira sai "tukkapöllyt" , kun törmäsi Mååsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli hamsteri, joka kuoli viisi kertaa! Se oli vanha, yli kolme vuotias, joten kuolema oli odotettu, mutta peijakas vaikka se jähmeänä makasi aamulla häkissä ja minä vollotin, niin illalla se hengaili taas ihan normaalisti. Tätä tapahtui viisi kertaa vuoden aikana. Hyvä etten elävänä haudannut sitä viittää kertaa. Reilu neljävuotiaana se sitten vasta todella kuoli - usean varmistamisen jälkeen, että nyt on oikeasti kuollut.

Hamsterin ylösnousemus! Sehän oli kovempi kuin Jeesus, hänkin sentään teki sen vain kerran!

Voitte arvata, että Otosta ja hänen ylösnousemisistaan riitti hupia koko perheelle! Paitsi minulle, joka itkin joka kerta sen kuolemaa. Kun tätä feikkikuolemista alkoi olla useamman kerran, pyysin lopulta siskon tai vanhemman tarkistamaan, että onko se oikeasti kuollut ja kuolleeksi se todettiin ja suunniteltiin, että haudataan illemmalla koulun jälkeen. Silti se syyrialainen kuitenkin aina sitten koulun jälkeen temmelsi häkissään niin kuin ei mitään. En tiedä, miten tuo ylösnouseminen on edes mahdollista :D Oisko sillä sitten tietysti vanhuuttaan ihan hidas sydämen toiminta, että kävi siinä kuoleman rajamailla viisi kertaa ennen lopullisesti sydämen pysähtymistä.

Meillä oli kissa joka lähti aina läheiselle uimarannalle meidän perässä ja huusi ja naukui suureen ääneen rannalla niin kauan että tultiin vedestä pois. Ihan kuin olisi ollut vahtimassa ettei kukaan huku. Välillä hävetti kun ihmiset naureskeli sille ja yritettiin se tuoda kotia mutta aina se karkasi meidän perään sinne. Toinen kissa saunoi minun kanssa, raapi ovea niin kauan että pääsi saunaan ja tuli viereen lauteille löylyihin ja tuli sitten suihkuun.