Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset jotka ei pidä makeasta aina luulee olevansa sen vuoksi parempia ihmisiä
15.12.2020 |
Ja aina jaksaa sitä huutaa kovaan ääneen miten ei tykkää siitä ja tuosta karkista tai suklaatsa koska "Se on niin kammottavan makeaa ja imelää hyi!!!!!!!" . Miksi siitä pitää pitäää niin kovaa meteliä. Ei kukaan ajattele, että wau mikä pyhimys kun ei pidä makeasta! Lähinnä ajattelee että miksi tuo pitää niin suurta meteliä itsestään.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten on vielä niitä, usein hiukan iäkkäämpiä ihmisiä, jotka taivastelevat miten aikuinen ihminen voi syödä karkkia. Samat ihmiset syövät pullaa tai muuta makeaa leivonnaista joka päivä. No, mä syön mun sokerit karkkina ja pullaa vain joskus.
Ennen vanhaan aikuisten karkin syönti oli tabu, karkki oli vain lapsille.
Monet euroopan maat on vieläkin tuollaisia, ja ne on kauhistuneita, jos aikuinen syö karkkia.
Missä muka on ollut tällainen tabu? Nyt kiinnostaa kovasti tietää.
Euroopan maita kun ajattelen, niin erityisesti eteläisissä osissa makeat leivonnaiset kuuluvat arkeen, oli kyse sitten aikuisesta tai lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä totta.
Yleensä näille "yäk en syö makeaa" pyhimyksille taas maistuu karvas olut liiankin hyvin.On se niin hauskaa, kun ihmisillä on luontaisesti erilaiset mieltymykset.
Ei niillä ole mitään luontaisesti erilaisia mieltymyksiä. Kunhan esittävät.
Ja synttäreillä tarjotaan melonikakkua ja kerrotaan suureen ääneen, miten se ei ole ällömakeaa ja lapset tykkää enemmän kuin kekseistä. (Mitä epäilen kyllä)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nyt 52v ja en ole koskaan tykännyt makeasta. Mutta nyt parin vuoden sisällä on alkanut tekemään mieli makeaa. On ostettu pullaa kotiin ja jotain kakkuja Lidlistä :D, viimeksi isänpäiväkakku (oli hyvää). Nyt olen suunnitellut joululeivonnaisia. Joulutorttuja tulee olemaan iso kasa tänä jouluna. Voikohan tuo makeanhimo liittyä jotenkin alkaviin vaihdevuosiin? On nimittäin aika hämmentävää.
Minä jätin kaiken makean pois, kun alkoi tulla vaihdevuosioireita. Nyt on tosi hyvä olo eikä tietoakaan vaihdevuosista muuten kuin menkat loppuneet.
Minäkin olen tällainen joka ei pidä makeasta. En tosin yleensä kerro sitä ellei kysytä, koska ennemminkin tuntuu että aina joutuu selittelemään että en oikeasti halua syödä makeaa. Joillekin ihmisille tämä on ihan käsittämätöntä. Siksi olen yleensä vaiti asiasta. Makeasta tulee ikävä olo, siksi syön sitä vain harvoin ja useimmiten vain vähän.
Ei kiinnosta muiden syömiset, jokainen syö miten haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmittavinta yhteiskunnassa on se, että ei voida ymmärtää toisia. Me olemme erilaisia ja kaikki ei pysty asettua samaan muottiin. Olkoon aihe mikä tahansa niin aina pitää vain vastaanasetella. Tässäkin Ap sanoo AINA ja olettaa asian olevan niin kuin itse näkee yhdeltä istumalta. Negatiivinen asenne makeasta ei pitäville.
Eiköhän ap. tuo ongelma ole sinun päässäsi, eikä sen, joka ei makeasta pidä. Ihmisen on todella vaikeaa tehdä asioita ilman sisäistä motiivia. Paljon liikkuvat ja terveellisesti syövät tuskin toimivat noin vain näyttämisen halusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syön usein suklaata ja salmiakkia, mutta pieniä määriä kerrallaan koska minullekin tulee helposti huono olo makeasta. Aina joutuu juhlissa ja kahvituksissa selittelemään miksen ota kuin pienen palan kakkua. Oletus on, että ihminen pystyy (ja haluaa) syömään lohkon täytekakkua, palan kuivakakkua, jonkun tortun ja keksejä samalla kertaa. Olen lisäksi hoikka, joten aina joku alkaa lässyttää, että ota nyt kun sinä kyllä voit. Lähisukukaan ei viidessäkymmenessä vuodessa ole oppinut ymmärtämään, että en vain pysty. Kahvin ja makean yliannostus saa minulla aikaan todella huonon olon - miksi ehdoin tahdoin haluaisin sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten on vielä niitä, usein hiukan iäkkäämpiä ihmisiä, jotka taivastelevat miten aikuinen ihminen voi syödä karkkia. Samat ihmiset syövät pullaa tai muuta makeaa leivonnaista joka päivä. No, mä syön mun sokerit karkkina ja pullaa vain joskus.
Ennen vanhaan aikuisten karkin syönti oli tabu, karkki oli vain lapsille.
Monet euroopan maat on vieläkin tuollaisia, ja ne on kauhistuneita, jos aikuinen syö karkkia.
Missä muka on ollut tällainen tabu? Nyt kiinnostaa kovasti tietää.
Euroopan maita kun ajattelen, niin erityisesti eteläisissä osissa makeat leivonnaiset kuuluvat arkeen, oli kyse sitten aikuisesta tai lapsesta.
Etelä-Euroopassa, aikuiset eivät syö karkkia. Yksi leivonnainen(pieni) joo menee, jälkiruokana yleensä. Tai suklaakonvehti/pala tummaa suklaata Mutta ei karkki. Karkit on lapsille. Karkki ja leivonnainen ovat eri asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten on vielä niitä, usein hiukan iäkkäämpiä ihmisiä, jotka taivastelevat miten aikuinen ihminen voi syödä karkkia. Samat ihmiset syövät pullaa tai muuta makeaa leivonnaista joka päivä. No, mä syön mun sokerit karkkina ja pullaa vain joskus.
Ennen vanhaan aikuisten karkin syönti oli tabu, karkki oli vain lapsille.
Monet euroopan maat on vieläkin tuollaisia, ja ne on kauhistuneita, jos aikuinen syö karkkia.
Missä muka on ollut tällainen tabu? Nyt kiinnostaa kovasti tietää.
Euroopan maita kun ajattelen, niin erityisesti eteläisissä osissa makeat leivonnaiset kuuluvat arkeen, oli kyse sitten aikuisesta tai lapsesta.
Etelä-Euroopassa, aikuiset eivät syö karkkia. Yksi leivonnainen(pieni) joo menee, jälkiruokana yleensä. Tai suklaakonvehti/pala tummaa suklaata Mutta ei karkki. Karkit on lapsille. Karkki ja leivonnainen ovat eri asioita.
Miksi aina Etelä- ja Keski-Eurooppalaisia pidetään jonain superterveellisinä pyhimyksinä jotka syö vain sen yhden tumman suklaapalan ja juo pienen lasin punaviinia ja kipittelee hienostuneesti piikkikoroissaan baguette kainalossa ja painoindeksi on max 18? On sielläkin ihan kaikenlaisia elintapoja omaavia ihmisiä kuten täällläkin.
No älkää nyt, ei ihmiset aina tarkoita mollata toisia jos puhuvat millaisia itse ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nyt 52v ja en ole koskaan tykännyt makeasta. Mutta nyt parin vuoden sisällä on alkanut tekemään mieli makeaa. On ostettu pullaa kotiin ja jotain kakkuja Lidlistä :D, viimeksi isänpäiväkakku (oli hyvää). Nyt olen suunnitellut joululeivonnaisia. Joulutorttuja tulee olemaan iso kasa tänä jouluna. Voikohan tuo makeanhimo liittyä jotenkin alkaviin vaihdevuosiin? On nimittäin aika hämmentävää.
Minä jätin kaiken makean pois, kun alkoi tulla vaihdevuosioireita. Nyt on tosi hyvä olo eikä tietoakaan vaihdevuosista muuten kuin menkat loppuneet.
Mulla ei ole ollut mitään vaihdevuosioireita vielä, mutta olen miettinyt voisiko tuo yhtäkkinen makean mieliteko liittyä siihen? Kun tosiaan ennen en ole makeasta tykännyt.
Makeanhimo vähenee vapaalla kuten lomilla ja pahenee silloin, kun on töissä tai jossain ponnistelua tai ajatustyötä vaativassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sitä muuten pitää aina perustella, jos ei halua syödä makeaa siksi, ettei vaan siitä tykkää? Kyläpaikoissa ja joskus töissäkin tuputetaan niitä paakkelsseja ja konvehteja ihan väkisin. "ota ota nyt vaan. Tänään leivoin".Sitten ihmetellään, että eikö kelpaa. Täällä on kyllä kummia uskomuksiakin asiaan liittyen, en ole mitenkään erityisen hyväkuntoinen enkä hoikka,vaikka makeat ei maistu. Lisäksi tiedän montakin ihmistä, kelle alkoholi ja makeat uppoaa ihan molemmat.
Eipä ole tullut mieleen, että joku kokisi ärsyttävänä etten syö makeaa kuin hyvin harvoin ja vähän. Siitä tulee pahoinvointia, mille löytyi syykin jo kauan sitten. Pitkäaikaisessa sokerirasituskokeessa verensokerini ampaisee ylös ja laskee noin tuntia aikaisemmin kuin muilla - ja rajusti. Vapisen ja kylmää hikeä pukkaa. Olen siis tavallaan allerginen sokerille ja myös nopeille hiilareille. Jos syön valkoista leipää ja lähden lenkille, olin kerran jäädä sille tielleni ja pyörtyä, kun verensokeri meni liian alas.
Ja ilmiö on täysin normaali lääkärin mukaan, ei siis liity diabetekseen. En pienenä tyttönäkään syönyt makeaa, vaikka siihen yritettiin jopa painostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten on vielä niitä, usein hiukan iäkkäämpiä ihmisiä, jotka taivastelevat miten aikuinen ihminen voi syödä karkkia. Samat ihmiset syövät pullaa tai muuta makeaa leivonnaista joka päivä. No, mä syön mun sokerit karkkina ja pullaa vain joskus.
Ennen vanhaan aikuisten karkin syönti oli tabu, karkki oli vain lapsille.
Monet euroopan maat on vieläkin tuollaisia, ja ne on kauhistuneita, jos aikuinen syö karkkia.
Missä muka on ollut tällainen tabu? Nyt kiinnostaa kovasti tietää.
Euroopan maita kun ajattelen, niin erityisesti eteläisissä osissa makeat leivonnaiset kuuluvat arkeen, oli kyse sitten aikuisesta tai lapsesta.
Etelä-Euroopassa, aikuiset eivät syö karkkia. Yksi leivonnainen(pieni) joo menee, jälkiruokana yleensä. Tai suklaakonvehti/pala tummaa suklaata Mutta ei karkki. Karkit on lapsille. Karkki ja leivonnainen ovat eri asioita.
Miksi aina Etelä- ja Keski-Eurooppalaisia pidetään jonain superterveellisinä pyhimyksinä jotka syö vain sen yhden tumman suklaapalan ja juo pienen lasin punaviinia ja kipittelee hienostuneesti piikkikoroissaan baguette kainalossa ja painoindeksi on max 18? On sielläkin ihan kaikenlaisia elintapoja omaavia ihmisiä kuten täällläkin.
Tämä! Samaa ihmettelen. Tuntuu, että aina kun puhutaan ruokailusta tai ruuasta, alkaa joku selittää eteläeurooppalaiset sitä ja eteläeurooppalaiset tätä. "Italiassa/ Espanjassa syödään päivällinen vasta yhdeksältä illalla" jne ikäänkuin se olisi jotenkin oikeampi tapa kuin syödä päivällinen puoli kuusi.
Minä en nykyisin välitä makeasta, en kuvittele olevani parempi, mutta minua ärsyttää se oletus että "kaikkihan siitä pitävät kuitenkin, ja kahvipöydässä on kyllä otettava, pidät siitä, vaikka haluat esittää jotain parempaa ihmistä".
Siksipä täällä ketjuissa joskus tuon asian esiin, ja saattaisin sanoakin minulle pullaa tyrkytettäessä ettei minulle makea maistu. Se on ennemminkin vain toteamus, että niin erilaisia me olemme, tarjotkaa suolaista mättöäkin joskus jos haluatte että minä syön. Minulle ei sinällään väliä, voin olla syömättä mitään ja kotona sitten syön mitä haluan.
Vierailija kirjoitti:
No älkää nyt, ei ihmiset aina tarkoita mollata toisia jos puhuvat millaisia itse ovat.
Näinpä. Se on jutustelua. Mikä on näiden loukkaantujien päässä vialla, kun he kuvittelevat toisen mielestä olevansa huonompia, kun kyse on vain erilaisuudesta?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuntemani, jotka eivät pidä makeasta, ovat minua raavaampia salimimmejä, joilla on jokin mauton kivennäiaine-protsku-dieetti. Minäkin rakastan terveellistä ja hyvin maustettua ruokaa ja syön paljon vihanneksia ja pähkinöitä ihan raakana. Kyllä mä silti makeasta tykkään. Muutaman kerran elämässäni olen törmännyt johonkin niin makeaan, ettei sitä ole voinut mielestäni syödä. Esimerkiksi kondensoitu maito (muuten hankala löytää, tehtiin key lime pieta)oli ihan karmeen makeeta. Mutta muuten tykkään makeasta, syön melkein päivittäin pari karkkia tai suklaanpalaa ja jouluna menee varmasti torttuja ja konvehteja niin, että vatsassa velloo. Mausta tykkään todellakin, sille on ihan biologiset perusteet, että hiilarista/sokerista tykkää eikä se makumieltymys millään ruokavaliolla muutu ihan toiseksi. Toiset ei vain tahdo syödä makeaa, mutta varmasti salaa tykkäävät ainakin ihan vähän. En usko koskaan niitä, jotka valehtelevat ettei makea maistu hyvältä.
Kondensoitua maitoa nyt on ihan joka pikkuputiikissakin myynnissä.
Huomaa että olet vielä aika nuori, kun et mitenkään voi ymmärtää että ihmiset ovat erilaisia, ja pitävät eri asioista. Iän myötä myös makumieltymykset muuttuvat, toisilla enemmän toisilla vähemmän.
Ystäväni ei ole koskaan, ei siis edes lapsena syönyt makeaa. Kun hänelle tarjotaan pullaa tai mitä tahansa makeaa "herkkua", niin hän ei ota ikinä. Kun sitä sitten ihmetellään, hän sanoo ettei syö koskaan mitään makeaa. Eihän tuo ole mitään brassailua, vähän sama kun absolutistilta "vaaditaan" selityksiä, ja jos syy ei ole alkoholismi, niin sitten ollaankin "parempia kuin muut".
Minulla taas ensin loppui suklaansyönti, ja lopulta jätin kaiken makean pois, koska en saanut siitä enää itselleni mitään "kiksejä". Sanon itsekin aina jos tuputetaan, että en syö ollenkaan. Ihan vain siksi ettei tuputtaja luule että juuri hänen leipomuksissaan olisi jotain vikaa, vaan sama koskee kaikkea makeaa.
Tuttujen on m,yös hyvä tietää, niiden joita näkee enemmänkin, jotta tietävät että ikinäkoskaan on aivan turha minua varten leipoa tai hommata herkkuja, että kyseessä ei nyt ole mikään laihduttelu, joka loppuu joskus, vaan pysyvä olotila. Niin joo, ja olen bmi:n mukaan heiman ylipainon puolella, joten onnistun olemaan lihavahko ilman sokeriherkkuja ;)
Täällä käytiin joskus raivokas vääntö siitä, onko lapsellista /epähienoa juoda maitoa hienolla ravintola-aterialla. Voisiko olla samaa perua tämäkin ongelma. Koska kyllähän tämä tuntuu olevan monelle jotenkin hankala juttu, suuntaan tai toiseen.
Sekin on ihan totta, että on paljon ihmisiä, jotka mieluusti pätevät millä ikinä keksivät, ja haluavat kovasti löytää jonkun jota katsoa alaviistoon. Joten kyllähän tästä aiheesta saa lyömäaseen jos sellaista kaipaa. Suuntaan tai toiseen.
Itse makeasta sen verran, että minäkin olen huomannut tuon, että maku aaltoilee. Jos syön makeaa enemmän, se ei ole niin makeaa enää. Kun olen ollut syömättä, aika nopeasti alkaa herkistyä makealle ja esim. maito on todella makeaa suussa. Saati sitten se kondensoitu tavara... Joten tästä päästään tietysti laihdutus- ja ylipainoteemaan. Jonka kanssa lyömäaseita on jo todella vaikea vältellä vaikka miten yrittäisi.