Lue keskustelun säännöt.
TE-toimiston törkeä käytös
14.12.2020 |
Olen itse ollut 17-vuotiaasta asti osa-aikatyössä. Minulla on ammattitutkinto ja olen ensi keväänä valmistumassa ylioppilaaksi. Minulla on taustalla todella vaikea ja traumaattinen lapsuus, ja on ihme, että olen ns. näinkin pitkälle elämässä selvinnyt ilman sen pahempia ongelmia. Olen aina ollut yksin ( muutin 17-vuotiaana pois kotoa) eikä ketään johon tukeutua.
Sairastuin viime kesänä erittäin pahaan masennukseen ( lapsuuden traumat ja uusi vaikea sairaus) ja olin ajoittain itsetuhoinen tai itsetuhoisten ajatuksien piinaamana. Elämäni oli sietämätöntä enkä kyennyt tekemään normaaleita asioita. Tammikuussa otin osa-aikatöistä loparit, koska en yksinkertaisesti kyennyt käymään edes muutamaa kertaa viikossa haastavassa ja raskaassa asiakaspalvelutyössä. Olin aivan loppu ja luovuttamassa elämän suhteen.
Työkkäri alkoi kiusaamaan minua tämän jälkeen oikein toden teolla. Sain sellaisen karenssin päälle, että se ei poistu ellen saa töitä tai osallistu johonkin kuntouttavaan toimintaan. Elin tammi-heinäkuuhun pelkällä toimeentulotuella ja keskityin samalla täysin siihen, että saisin itseni kuntoon. Käyn edelleen psykologilla ja ensi vuonna olisi tarkoitus aloittaa psykoterapia.
Aloitin kuntouttavan työtoiminnan heinäkuussa ja nyt se on loppumassa. Sain myös elokuussa uuden osa-aikaisen työpaikan, jossa käyn 1-2krt viikossa. Nyt on mukava työ, jota taas jaksaa tehdä.
Sain kuitenkin tänään todella vastenmielisen puhelun, jossa työkkärin täti puhui minulle todella alentavaan sävyyn ja kohteli minua siten, kuin en olisi ikinä ollut työelämässä ja vähätteli tulevaisuudensuunnitelmiani. Hän mm. kyseli, että mitä aion nyt kuntouttavan jälkeen tehdä ja kerroin, että valmistun pian ylioppilaaksi ja tarkoitukseni olisi päästä yliopistoon opiskelemaan. Työkkärin täti vähätteli suunnitelmiani ja jauhoi vain siitä, miten täytyy mennä töihin, ja etten ole oikeutettu tukeen, jos luen pääsykokeisiin jne. Hän jauhoi vain jostain työkokeilusta ja cv-kursseista, vaikka sanoin, ettei minulla ole ongelmia saada/hakea työpaikkaa, ja että osaan kyllä tehdä cv:n. Kerroin myös voivani vähän paremmin, vaikka pientä stressiä ja ahdistusta onkin nyt ilmassa.
Mua alkoi tuon puhelun aikana - ja sen jälkeen- ahdistamaan aivan huolella. Mä olen yrittänyt pärjätä tässä elämässä. Olen tehnyt yli 7 vuotta osa-aikaista työtä, kouluttautunut ja yrittänyt ihan oikeasti parhaani niillä eväillä, jotka olen elämältä saanut. Tämä täti teki hyvin selväksi, että minua tullaan jatkossakin ahdistelemaan ja kiusaamaan heidän taholta.
Olen oikeasti aivan rikki ja hukassa, mutta yritän kaikesta huolimatta porskuttaa eteenpäin. Haluaisin vain itseni kuntoon ja tehdä mieluista työtä, jonka eteen tarvisi tietysti päästä ensin opiskelemaan. En tiedä, miksi edes kirjoitin tämän tänne, olen vaan todella uupunut ja ahdistunut. Tällaistako elämäni tulee aina olemaan...? Rämpimistä ja sinnittelyä yksi käsi kielekkeellä? Tulenko koskaan pääsemään yliopistoon? Pääsenkö koskaan sellaisiin töihin, joihin oikeasti haluan? Saanko itseni koskaan kuntoon ja pääsenkö koskaan tästä huono-osaisuudesta pois?
Kommentit (87)
Mikäli ilmoittautuu työkkäriin on silloin oltava valmis ja siinä kunnossa, että pystyy tekemään kokoaikatyötä. Työttömyysturva on velvoittavaa, eikä se automaattisesti vain tule kaikille. Ap: ta on neuvottu ilmeisesti väärin, eikä hänen kuuluisi edes olla työnhakijana tuossa tilassa.
Toki on ikävää, jos on kohdeltu huonosti, eikä ole ohjattu oikeaan paikkaan, mutta työkkärin ihmisiä on turha syyttää siitä, että he noudattavat lakia. Asiakkaille tulisi kyllä selvemmin kertoa mitä se asiakkuus tarkoittaa ja mihin se velvoittaa. Vaikuttaa monesti siltä, että ihmiset ajattelevat työttömyysturvan olevan sama asia kuin esim. toimeentulotuki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on ollut yleensä asiallisia virkailijoita tuolla. Osa on kyllä sellaisia tivaajia, mutta niitä on joka lähtöön. Kannattaa laittaa palautetta jos on kokenut kohtelun epäasialliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on muuten jännä, että kaikkia työttömiä kohdellaan samanlaisina alhaisina rupusakkeina tapauksesta riippumatta. On totta, että osa ei halua töihin ollenkaan, mutta sitten on kuitenkin paljon näitä, jotka oikeasti haluavat elämältä hyvää, kuulua tähän yhteiskuntaan, ja sitten hekin saavat vain keppiä. Ei kannusta kyllä yhtään mihinkään tuollainen alentava ja syyllistävä kohtelu. Ihmiset, joita on jo lyöty maahan läpi elämän ja silti löytyy toivon pilkettä yrittää pärjätä paremmin elämässä, ei tuolla tavoin kohdella muutenkaan ketään kanssaihmistä... Peiliin katsomisen paikka tuolla virkailijalla ja ennen kaikkea päättäjien tasolla täytyy tapahtua muutoksia.
Tällainen kaikkien "tasapuolinen" kohtelu on virkailijalle ilmeisesti helpompaa käytännöllisesti, vaikka älyllisesti se epälaiskaa onkin. Helpommalla ilmeisesti pääsee kun kohtelee kaikkia samaan kategoriaan kuuluvana massana. Itse menin ihan vapaaehtoisesti hakeutumaan työkokeiluun kun jäin työttömäksi. Halusin kokemusta uudelta alalta ja "jalkaa oven väliin" , kun en jaksanut maata sohvalla passivoitumassa. Työkkäri ei siis tehnyt siinä mitään, vaan hankin työkokeilupaikan täysin omatoimisesti. "Lupa" kokeiluun piti sitten hakea työkkäriltä. No tämä oli ensimmäinen juttu, mitä ei ilmeisesti olisi saanut tehdä - oma-aloitteisuus. Asiasta tuli heti nurinaa ja joku tärkeä tyyppi siellä langan päässä ryki hihaansa asiaa tutkiessaan. No, täyteltiin sitten lomakkeita ja odoteltiin lupaa, joka sentään lopulta heltisi. Nimet papereihin ja pääsin aloittamaan.
Heti alusta lähtien kokeilu lähti menemään väärään suuntaan. Minua, jolla oli kuitenkin kaksikin tutkintoa ja työkokemusta pitkältä ajalta, mutta joka oli potkittu työpaikasta pihalle taloudellisten syiden vuoksi, kohdeltiin kuin jotakin vajaaälyistä ja pistettiin täysin toisarvoisiin tehtäviin. Kysyin paikan esimieheltä, että mites ne haastattelussa luvatut työtehtävät, joita piti harjoitella ja joista haluaisin vähän kokemusta - miksi niitä ei pääse kokeilemaan? Ukko selitteli ja lupaili sitä ja tätä. Ei tapahtunut. Viimein ilmoitin, että olen tullut tänne vapaaehtoisesti ja palkatta, joten oletan että työnantaja tulee vastaan siinä määrin kuin sopimuksessa sovittiin. Mutta ei. Siellä sitä vaan tyyliin siirreltiin papereita pisteestä a pisteeseen b. Viimein sanoin, että en jatka, koska homma ei toimi kuten sovittiin.
No siitä se riemu sitten repesi työkkärin kanssa. Karenssia uhkailtiin ja oltiin taas puhelimessa tuimana. Sanoin ihan suoraan, että ette te todellakaan mitään karenssia minulle anna, koska olen mennyt kokeiluun täysin vapaaehtoisesti ilman velvoitetta. Ne työtehtävät, joita minun oli tarkoitus harjoitella, eivät ole toteutuneet minusta riippumattomista syistä. Tästä syystä minulla on oikeus lopettaa työkokeilu ilman sanktioita - varsinkin kun työkkäri ei ollut tehnyt asian eteen mitään ja olin hoitanut homman itse. Olin tuolloin liiton rahoilla, eli karenssi olisi puraissut aika kovasti. No sieltä langan päästä taas röhistiiin, selvistystä piti tehdä ja sen sellaista. Tein sen, samoin kuin pyysin työkokeilupaikan esimiehen selvityksen kirjallisena, mitä tehtäviä minut oli pistetty tekemään ja sitten olisin vertaillut sitä siihen mitä luvattiin. No, sellaista selvitystä ei koskaan tullut, mutta omani sentään meni läpi ja karenssia ei tullut.
Että näin. Tämä kokeilu osoitti, miten surkeasti työkkäri handlaa eri lähtökohdista tulevat asiakkaansa. Motiivit ovat erilaiset, mutta samana paskana kohdellaan. Toki säädökset varmaan vaativat sitä ja tätä, mutta silti. Onneksi järki sentään voitti sen paperisodan jälkeen ja sanktioita ei tullut. Toki ei sekään mikään ihme olisi ollut. Älä siis koskaan tee mitään oma-aloitteisesti, ole pelkkä saamaton mato ja odota ohjeita. Niin pääset helpommalla.
Jos työkokeilu ei ole suunnitelmassasi, et saa sitä 9e/vrk lisäkorvausta. Mutta kivat sulle, jos et sitä halunnut. Toiseksi työkokeilupaikan hankkii työtön itse, ei työkkäri. Jos kokeilu on suunnitelmassa, näet paikat netissä, muuten joudut itse etsimään. Eikä kokeiluun voi päästää mihin tahansa eli ensin pitää tarkistaa, oletko menossa jonnekin, josta juuri on irtisanottu väkeä tms. Siksi sitä sopimusta ei voi samantien allekirjoittaa, laki vaatii erinäiset tarkistukset ensin.
Lisäksi unohdit ottaa yhteyttä työkkäriin ennen kuin ilmoitit lopettavasi kokeilun. Jos olisit ensin toiminut työkkärin kanssa ja vasta sitten lopettanut kokeilun, ei mitään sanktiota olisi ehdotettu.
Mutta tyhmästä päästä kärsii joskus koko työtön.
Vierailija kirjoitti:
🤮työkkäri tädille, 🤗 sulle. Kirjoita eduskunnan oikeusasiamiehelle, se on oikea osoite te-toimiston asioista valittamiseen.
Ja varmasti tulee, olet hyvä kirjoittamaan!
Kannattaa kirjoittaa, työkkärissä on 5 vakiovastausta, joilla vastataan valitukseen ja asia on sitten siinä.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä AP, mutta onkohan sulku ollut vähän liian monta rautaa tulessa? Miten olet voinut edes saada työttömyyskorvausta, jos opiskelet lukiossa ja käyt vielä osa-aikatyössä?
Sun tulevaisuuden suunnitelmat on hyvät. Toivon, että pääset opiskelemaan, mutta oletko miettinyt miten jaksat lukiota vaativampia opintoja ja siihen päälle mahdollista osa-aikatyötä? Vai pitäisikö sinun pitää nyt breikki ja kerätä voimia rauhassa. Joka tapauksessa opiskelijana saat vain opintotukea, joka on pienempi kuin työttömyyskorvaus.
Ei ole kyse pelkästään monesta raudasta tulessa... Avaan nyt vähäsen taustaani: Opiskelen omaehtoisesti muutaman kerran viikossa, enkä käy koko lukiota, vaan pelkästään yo-tutkintoa olen siellä suorittamassa. Mulla on amistutkinto ja käyn taas 1-2x viikossa töissä sekä kerran viikossa kuntouttavassa työtoiminnassa. Välillä on viikkoja, kun ei ole töitä ollenkaan. Rankkaa on, mutta yritän parhaani.
Menin tosiaan ysiluokalta kymppiluokalle korottamaan numeroitani, koska masennuin lopulta 9.lk puolessa välissä niin pahasti, etten kyennyt edes käymään koulussa kertaakaan. Lihoin yli 20kg, koska turrutin tunteeni ruokaan
(edelleen syömisen kanssa ongelmia), olin myös esiteininä kuukauden sijoitettuna laitoksessa, koska kotona ei ollut hyvät oltavat. Tätäkin salailin niiltä vähäisiltä kavereilta, joita oli, ja yritin pitää kulisseja kasassa, vaikka olin jo tuolloin aivan loppu. Mä jopa toivoin salaa, että saisin jäädä sinne laitokseen, mutta tietysti halusin myös kotiinkin takaisin, koska oma perhe ja se biologinen ja emotionaalinen tunneside... Kukaan ei tiennyt eikä tiedä oikein vieläkään millaista helvettiä lapsuuteni oli. Koulussa ihmeteltiin mikä mua vaivaa ja missä mä olen, ja kotona taas odotti raivoava äiti, joka hakkaa, nalkuttaa ja vähättelee sinua. Aivan hirveä ahdistus, paine ja vastuu ollut pienestä asti kannettavana.
Kotona oli ollut jo 3-vuotiaasta asti jatkuvaa väkivaltaa, kiusaamista ja muuta kivaa minun yh-äitini toimesta. Isääni en tunne lainkaan. Minua on myös koulukiusattu 1.lk asti enemmän tai vähemmän. Yritin myös 12- vuotiaana ekaa kertaa itsemurhaa (tästä ei tiedä vieläkään kukaan). Ei ollut yhtäkään aikuista, joka välittäisi minusta tai kysyisi mitä kuuluu ja miten menee. Halaisi, kannustaisi ja kuuntelisi. Ei turvallista ympäristöä kotona eikä koulussa. Ei ympäristöä, jossa olisi voinut ilmaista turvallisesti tunteensa, puhua ihastuksista, kiusaamisesta tai ylipäätään mistään. Olin aivan yksin.
Yh-äitini oli todella köyhä, eikä minulla ollut aina ehjiä kenkiä tai vaatteita saatavilla ( siitäkin välillä kiusattiin, kun kengät olin paikannut jesarilla tai saattoi olla kolmatta päivää samat vaatteet päällä koulussa). Sisaruksia on minulla myös muutama. Elämä oli ainaista pennin venytystä, riitelyä ja haukkumista eikä äitiä kiinnostanut mun koulunkäyntini yhtään. Eikä muutkaan asiat sen enempää tippaakaan. Mä olen periaatteessa kasvattanut itse itseni ja vastannut aina itse itsestäni.
Mä olen itse opetellut lukemaan, kirjoittamaan, etsimään tietoa, kokkaamaan, hoitamaan esim. veroasiat ja opettelemaan sosiaalista kanssakäymistä kaiken tuon muun ohella. Meillähän ei kotona puhuttu esim. ruokapöydässä yhtään mitään, eikä muutenkaan koskaan keskusteltu koulu- tai muista yleissivistävistä asioista. Kaikenlainen kommunikointi perheessä oli yleensä ( ja on edelleenkin) haukkumista, riitelyä tai muuta pelleilyä. Olen ensimmäinen meidän perheessä, joka on edes mennyt lukioon. Äitini ei esim. tiedä vieläkään kuka on Hitler tai mitä on filosofia. Mutta täytyy kai jotenkin ymmärtää sekin, ettei äidilläkään ole helppoa ollut eikä resursseja tukea koulunkäynnissä tai missään muussakaan.
Olen myös nuorena (14- ja 15-vuotiaana) joutunut hyväksikäytetyksi, koska hain sitä tukea ja turvaa vanhemmista miehistä huonolla menestyksellä.
En hae sympatiaa tai sääliä, vaan kerron pieniä detaljeita siitä, millaista elämäni on ollut ja millaista se on edelleen. Yksin rämpimistä ja selviytymistä. Mussa on kuitenkin aina ollut taistelutahtoa, uteliaisuutta ja elämän iloa. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Huumeisiin en ole sekaantunut, luottotiedot olleet aina kunnossa, vaikka nekin olisin voinut sössiä, kun pari kertaa olen joutunut ottamaan pikavippiä, että olen saanut esim. ruokaa pöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen oikeasti aivan helvetin loppu tähän kaikkeen ja välillä menee usko, kun sitä vaan yrittää ja yrittää päästä parempaan, mutta tulee vaan keppiä niskaan, mutta mä haluan vieläkin silti uskoa, että mä saisin mun asiani vielä jonain päivänä kuntoon ja hyvän vakaan elämän, hyvän koulutuksen ja työpaikan sekä terveitä ihmissuhteita. Välillä tekisi mieli heittää hanskat tiskiin, koska millä todennäköidyyellä tulen tästä suosta edes nousemaan... Mä unelmoin jo lapsena siitä, että saisin hyvän ja tasapainoisen elämän.
Eli joo, breikkiä olen pitänyt ja yrittänyt selviytyä ja selvittää miten saavuttaisin tuon vakaan elämäntilanteen. Anteeksi vuodatuksesta ja kiitos paljon tsempeistä, arvostan niitä todella paljon. <3
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on muuten jännä, että kaikkia työttömiä kohdellaan samanlaisina alhaisina rupusakkeina tapauksesta riippumatta. On totta, että osa ei halua töihin ollenkaan, mutta sitten on kuitenkin paljon näitä, jotka oikeasti haluavat elämältä hyvää, kuulua tähän yhteiskuntaan, ja sitten hekin saavat vain keppiä. Ei kannusta kyllä yhtään mihinkään tuollainen alentava ja syyllistävä kohtelu. Ihmiset, joita on jo lyöty maahan läpi elämän ja silti löytyy toivon pilkettä yrittää pärjätä paremmin elämässä, ei tuolla tavoin kohdella muutenkaan ketään kanssaihmistä... Peiliin katsomisen paikka tuolla virkailijalla ja ennen kaikkea päättäjien tasolla täytyy tapahtua muutoksia.
Tällainen kaikkien "tasapuolinen" kohtelu on virkailijalle ilmeisesti helpompaa käytännöllisesti, vaikka älyllisesti se epälaiskaa onkin. Helpommalla ilmeisesti pääsee kun kohtelee kaikkia samaan kategoriaan kuuluvana massana. Itse menin ihan vapaaehtoisesti hakeutumaan työkokeiluun kun jäin työttömäksi. Halusin kokemusta uudelta alalta ja "jalkaa oven väliin" , kun en jaksanut maata sohvalla passivoitumassa. Työkkäri ei siis tehnyt siinä mitään, vaan hankin työkokeilupaikan täysin omatoimisesti. "Lupa" kokeiluun piti sitten hakea työkkäriltä. No tämä oli ensimmäinen juttu, mitä ei ilmeisesti olisi saanut tehdä - oma-aloitteisuus. Asiasta tuli heti nurinaa ja joku tärkeä tyyppi siellä langan päässä ryki hihaansa asiaa tutkiessaan. No, täyteltiin sitten lomakkeita ja odoteltiin lupaa, joka sentään lopulta heltisi. Nimet papereihin ja pääsin aloittamaan.
Heti alusta lähtien kokeilu lähti menemään väärään suuntaan. Minua, jolla oli kuitenkin kaksikin tutkintoa ja työkokemusta pitkältä ajalta, mutta joka oli potkittu työpaikasta pihalle taloudellisten syiden vuoksi, kohdeltiin kuin jotakin vajaaälyistä ja pistettiin täysin toisarvoisiin tehtäviin. Kysyin paikan esimieheltä, että mites ne haastattelussa luvatut työtehtävät, joita piti harjoitella ja joista haluaisin vähän kokemusta - miksi niitä ei pääse kokeilemaan? Ukko selitteli ja lupaili sitä ja tätä. Ei tapahtunut. Viimein ilmoitin, että olen tullut tänne vapaaehtoisesti ja palkatta, joten oletan että työnantaja tulee vastaan siinä määrin kuin sopimuksessa sovittiin. Mutta ei. Siellä sitä vaan tyyliin siirreltiin papereita pisteestä a pisteeseen b. Viimein sanoin, että en jatka, koska homma ei toimi kuten sovittiin.
No siitä se riemu sitten repesi työkkärin kanssa. Karenssia uhkailtiin ja oltiin taas puhelimessa tuimana. Sanoin ihan suoraan, että ette te todellakaan mitään karenssia minulle anna, koska olen mennyt kokeiluun täysin vapaaehtoisesti ilman velvoitetta. Ne työtehtävät, joita minun oli tarkoitus harjoitella, eivät ole toteutuneet minusta riippumattomista syistä. Tästä syystä minulla on oikeus lopettaa työkokeilu ilman sanktioita - varsinkin kun työkkäri ei ollut tehnyt asian eteen mitään ja olin hoitanut homman itse. Olin tuolloin liiton rahoilla, eli karenssi olisi puraissut aika kovasti. No sieltä langan päästä taas röhistiiin, selvistystä piti tehdä ja sen sellaista. Tein sen, samoin kuin pyysin työkokeilupaikan esimiehen selvityksen kirjallisena, mitä tehtäviä minut oli pistetty tekemään ja sitten olisin vertaillut sitä siihen mitä luvattiin. No, sellaista selvitystä ei koskaan tullut, mutta omani sentään meni läpi ja karenssia ei tullut.
Että näin. Tämä kokeilu osoitti, miten surkeasti työkkäri handlaa eri lähtökohdista tulevat asiakkaansa. Motiivit ovat erilaiset, mutta samana paskana kohdellaan. Toki säädökset varmaan vaativat sitä ja tätä, mutta silti. Onneksi järki sentään voitti sen paperisodan jälkeen ja sanktioita ei tullut. Toki ei sekään mikään ihme olisi ollut. Älä siis koskaan tee mitään oma-aloitteisesti, ole pelkkä saamaton mato ja odota ohjeita. Niin pääset helpommalla.
Ei tullut sitten mieleen, että jos olisit kuitenkin nurkumatta hoitanut pestisi loppuun, olisit jäänyt mieleen joustavana työntekijänä?
Osalla ihmisistä ei ole yhtään pelisilmää. Kun ollaan harjoittelussa tms, pidetään pää kiinni ja tehdään mitä pyydetään. Sillä tavalla voi saada sen vakipaikan, sitten voi jo vaatiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt vaan terapiaa ja terveys edellä! TSulla on selvästi ongelmia, mutta niin myös sinnikkyyttä. Vedät sen koulusi loppuun ja koitat päästä sinne yliopistoon ensi keväänä. Asiat järjestyy omalla painollaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen oikeasti aivan helvetin loppu tähän kaikkeen ja välillä menee usko, kun sitä vaan yrittää ja yrittää päästä parempaan, mutta tulee vaan keppiä niskaan, mutta mä haluan vieläkin silti uskoa, että mä saisin mun asiani vielä jonain päivänä kuntoon ja hyvän vakaan elämän, hyvän koulutuksen ja työpaikan sekä terveitä ihmissuhteita. Välillä tekisi mieli heittää hanskat tiskiin, koska millä todennäköidyyellä tulen tästä suosta edes nousemaan... Mä unelmoin jo lapsena siitä, että saisin hyvän ja tasapainoisen elämän.
Eli joo, breikkiä olen pitänyt ja yrittänyt selviytyä ja selvittää miten saavuttaisin tuon vakaan elämäntilanteen. Anteeksi vuodatuksesta ja kiitos paljon tsempeistä, arvostan niitä todella paljon. <3
Ap
Valitusta työkkärin kohtelusta. Älä missään nimessä luovuta, äläkä anna tuollaisten idioottipäsmäreiden mennä ihon alle. Komppaan muita, eli kyllä se aurinko sinne risukasaankin paistaa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen oikeasti aivan helvetin loppu tähän kaikkeen ja välillä menee usko, kun sitä vaan yrittää ja yrittää päästä parempaan, mutta tulee vaan keppiä niskaan, mutta mä haluan vieläkin silti uskoa, että mä saisin mun asiani vielä jonain päivänä kuntoon ja hyvän vakaan elämän, hyvän koulutuksen ja työpaikan sekä terveitä ihmissuhteita. Välillä tekisi mieli heittää hanskat tiskiin, koska millä todennäköidyyellä tulen tästä suosta edes nousemaan... Mä unelmoin jo lapsena siitä, että saisin hyvän ja tasapainoisen elämän.
Eli joo, breikkiä olen pitänyt ja yrittänyt selviytyä ja selvittää miten saavuttaisin tuon vakaan elämäntilanteen. Anteeksi vuodatuksesta ja kiitos paljon tsempeistä, arvostan niitä todella paljon. <3
Ap
Siis olet moniammatillisen sosiaalityön asiakas ja jotenkin onnistut kuvittelemaan, että työkkäri on jollain salaisella tavalla osa terapeuttista yhteisöä ja olemassa siksi, että sinua ymmärretään?
Niin kamala kuin lapsuutesi onkin ollut, niin se ei kuulu työkkärille tai työnantajalle. Jos työkkäri sanoo, että saadaksesi työttömyysetuutta sinun pitää hakea töitä ja koulutukseen, niin kyseessä ei ole ilkeily vaan pelkkä tasapuolinen kohtelu. Työkkärin asiakkuus ei ole sama asia kuin lupa vaatia kansalaispalkkaa.
Työkkärin asiakkaana ei ole pakko olla, voit koska tahansa lopettaa ja keskustella oman sossusi kanssa siitä, miten rahoitat elämäsi tästä eteenpäin, kun työntekoa et tilanteesi ja sairauksiesi vuoksi jaksa. Älä syytä työkkäriä siitä, millaisena maailman koet.
Tee ihmeessä valitus siitä, että työkkärissä on tehty töitä ja kerrottu, miten sinun tulee toimia. Puhelut nauhoitetaan, joten ei ole edes sanasi sanaa vastaan vaan nauhoite sanojasi vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän toisenlaista perspektiiviä....tiedän ap:n kaltaisen tapauksen vähän erilaisilla taustoilla, mutta hän oli kans tosi fiksu ja yritteliäs, vaikka oli kärsinyt vuosia masennuksesta ja TE-toimiston kiusaamisesta. Hänen oli vaikeaa saada apua, koska oli '' vain masentunut''. Hänellä ei enää riittänyt voimavarat edes tukiviidakosta selviämiseen ja TE- toimiston ja KELAN paska kohtelu siihen päälle oli viimeinen niitti. Hän teki itsemurhan, koska ei jaksanut enää eikä nähnyt valoa tunnelin päässä.
Kerron tän siksi, koska muutosta on todellakin tultava tuoho kyykytykseen. Kyse on ihmisistä ja varsinkin ne, jotka kaikkensa yrittää ja saavat silti tuollaista kohtelua, ei mene mun järkeeni. Enemmän inhimillisyyttä peliin, se työkkärin puhelu saattaa olla viimeinen niitti joillekin.
Työkkärissä on vaan noudatettu lakia. Ei ne virkailijat voi sille mitään, tottakai nekin ajattelee että jos eivät hoida työtänsä kunnolla ja toimi lain mukaan, niin heidät siirretään toisiin tehtäviin tai annetaan potkut. Ihmisiä nekin on. Laki nyt on päättäjien toimesta vaan tehty tälläiseksi. Velvollisuuksia on työttömälläkin, ei työttömät voi aina huudella vaan pelkästään oikeuksiensa perään. Ja pakko sanoa, kunpa todellakin jokaista kohdeltaisiin niin kuin pitää, myös silloin kun työttömät eivät tee velvollisuuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen oikeasti aivan helvetin loppu tähän kaikkeen ja välillä menee usko, kun sitä vaan yrittää ja yrittää päästä parempaan, mutta tulee vaan keppiä niskaan, mutta mä haluan vieläkin silti uskoa, että mä saisin mun asiani vielä jonain päivänä kuntoon ja hyvän vakaan elämän, hyvän koulutuksen ja työpaikan sekä terveitä ihmissuhteita. Välillä tekisi mieli heittää hanskat tiskiin, koska millä todennäköidyyellä tulen tästä suosta edes nousemaan... Mä unelmoin jo lapsena siitä, että saisin hyvän ja tasapainoisen elämän.
Eli joo, breikkiä olen pitänyt ja yrittänyt selviytyä ja selvittää miten saavuttaisin tuon vakaan elämäntilanteen. Anteeksi vuodatuksesta ja kiitos paljon tsempeistä, arvostan niitä todella paljon. <3
Ap
Siis olet moniammatillisen sosiaalityön asiakas ja jotenkin onnistut kuvittelemaan, että työkkäri on jollain salaisella tavalla osa terapeuttista yhteisöä ja olemassa siksi, että sinua ymmärretään?
Niin kamala kuin lapsuutesi onkin ollut, niin se ei kuulu työkkärille tai työnantajalle. Jos työkkäri sanoo, että saadaksesi työttömyysetuutta sinun pitää hakea töitä ja koulutukseen, niin kyseessä ei ole ilkeily vaan pelkkä tasapuolinen kohtelu. Työkkärin asiakkuus ei ole sama asia kuin lupa vaatia kansalaispalkkaa.
Työkkärin asiakkaana ei ole pakko olla, voit koska tahansa lopettaa ja keskustella oman sossusi kanssa siitä, miten rahoitat elämäsi tästä eteenpäin, kun työntekoa et tilanteesi ja sairauksiesi vuoksi jaksa. Älä syytä työkkäriä siitä, millaisena maailman koet.
Hetkinen... Mä en ole minkäänlaisen sosiaalityön asiakkaana. Enkä kuvittele noin. Miksi vääristelet mun sanojani tai mistä edes repäisit tuon sossun? Pointtini oli se, että jouduin aivan älyttömän karenssin ja ryöpytyksen kohteeksi. Menin ohjeiden mukaan kuntouttavaan ja sainkin jo loppukesästä uuden työpaikan yksityisestä firmasta ihan itse hakemalla ilman kehotuksia tai muuta apua. Tuo työkkärin täti vähätteli suunnitelmiani, lyttäsi minua ja kohteli siten, kuin en en olisi ihminen enkä tietäisi työelämästä tai cv:n tekemisestä yhtään mitään. Minua kohdeltiin kuin pälliä ja puhuteltiin todella ilkeään ja alentavaan sävyyn.
Rankkaa on ollut, mutta en minä tyhmä ole. Parhaani yritän vaikeuksista huolimatta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen oikeasti aivan helvetin loppu tähän kaikkeen ja välillä menee usko, kun sitä vaan yrittää ja yrittää päästä parempaan, mutta tulee vaan keppiä niskaan, mutta mä haluan vieläkin silti uskoa, että mä saisin mun asiani vielä jonain päivänä kuntoon ja hyvän vakaan elämän, hyvän koulutuksen ja työpaikan sekä terveitä ihmissuhteita. Välillä tekisi mieli heittää hanskat tiskiin, koska millä todennäköidyyellä tulen tästä suosta edes nousemaan... Mä unelmoin jo lapsena siitä, että saisin hyvän ja tasapainoisen elämän.
Eli joo, breikkiä olen pitänyt ja yrittänyt selviytyä ja selvittää miten saavuttaisin tuon vakaan elämäntilanteen. Anteeksi vuodatuksesta ja kiitos paljon tsempeistä, arvostan niitä todella paljon. <3
Ap
Siis olet moniammatillisen sosiaalityön asiakas ja jotenkin onnistut kuvittelemaan, että työkkäri on jollain salaisella tavalla osa terapeuttista yhteisöä ja olemassa siksi, että sinua ymmärretään?
Niin kamala kuin lapsuutesi onkin ollut, niin se ei kuulu työkkärille tai työnantajalle. Jos työkkäri sanoo, että saadaksesi työttömyysetuutta sinun pitää hakea töitä ja koulutukseen, niin kyseessä ei ole ilkeily vaan pelkkä tasapuolinen kohtelu. Työkkärin asiakkuus ei ole sama asia kuin lupa vaatia kansalaispalkkaa.
Työkkärin asiakkaana ei ole pakko olla, voit koska tahansa lopettaa ja keskustella oman sossusi kanssa siitä, miten rahoitat elämäsi tästä eteenpäin, kun työntekoa et tilanteesi ja sairauksiesi vuoksi jaksa. Älä syytä työkkäriä siitä, millaisena maailman koet.
Hetkinen... Mä en ole minkäänlaisen sosiaalityön asiakkaana. Enkä kuvittele noin. Miksi vääristelet mun sanojani tai mistä edes repäisit tuon sossun? Pointtini oli se, että jouduin aivan älyttömän karenssin ja ryöpytyksen kohteeksi. Menin ohjeiden mukaan kuntouttavaan ja sainkin jo loppukesästä uuden työpaikan yksityisestä firmasta ihan itse hakemalla ilman kehotuksia tai muuta apua. Tuo työkkärin täti vähätteli suunnitelmiani, lyttäsi minua ja kohteli siten, kuin en en olisi ihminen enkä tietäisi työelämästä tai cv:n tekemisestä yhtään mitään. Minua kohdeltiin kuin pälliä ja puhuteltiin todella ilkeään ja alentavaan sävyyn.
Rankkaa on ollut, mutta en minä tyhmä ole. Parhaani yritän vaikeuksista huolimatta.
Ap
Sulla on vakava masennus, sulla on kamala lapsuus ja nuoruus jne. ja sitten sinä silmät kirkkaina täällä kerrot, että ainoa viranomainen elämässäsi on työkkäri. Eikä työkkäri valitettavasti annakaan sinulle tuosta vain rahaa, vaan ilkeä virkailija kertoo, että on haettava töitä ja mentävä opiskelemaan. Mä siis niin säälin sua! Että sun pitää tehdä jotain.
Kuntouttava työtoiminta on kunnan tarjoama palvelu, sinne ei noin vain mennä, sossu on mukana ohjaamisessa. Se siitä moniammatillisesta!
Ikävä sanoa näin, mutta jos ihminen oikeasti on todella masentunut ja hänellä on isot traumat jäänyt menneisyydestä, mikä aiheuttaa pelkotiloja niin ei millään pahalla, mutta en jaksa uskoa siihen, että sellainen ihminen täyttää työttömyysturvalaissa määritellyt työttömän velvollisuudet. Eikä työttömänä oleminen ole oikea paikka kaltaisillesi ihmisille, niin kuin ylempänä onkin sanottu.
Onneksi meillä on työttömien kannalta ystävällinen hallitus, joka tekee inhimillisiä päätöksiä ja uudistuksia kyykyttämättä ketään. Kiitos SDP!
Vierailija kirjoitti:
Onneksi meillä on työttömien kannalta ystävällinen hallitus, joka tekee inhimillisiä päätöksiä ja uudistuksia kyykyttämättä ketään. Kiitos SDP!
Sarkasmi on taitolaji.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi meillä on työttömien kannalta ystävällinen hallitus, joka tekee inhimillisiä päätöksiä ja uudistuksia kyykyttämättä ketään. Kiitos SDP!
Muistaako kukaan vielä 90-luvun Liisan listaa? Se oli kyllä jotain, ja tulevaisuudessa tulee varmasti jotain samaa koska ei voida elää piikki auki koko ajan.
Tsemppiä AP, mutta onkohan sulku ollut vähän liian monta rautaa tulessa? Miten olet voinut edes saada työttömyyskorvausta, jos opiskelet lukiossa ja käyt vielä osa-aikatyössä?
Sun tulevaisuuden suunnitelmat on hyvät. Toivon, että pääset opiskelemaan, mutta oletko miettinyt miten jaksat lukiota vaativampia opintoja ja siihen päälle mahdollista osa-aikatyötä? Vai pitäisikö sinun pitää nyt breikki ja kerätä voimia rauhassa. Joka tapauksessa opiskelijana saat vain opintotukea, joka on pienempi kuin työttömyyskorvaus.