Aikuisten ihmisten koulukiusaamisjuttujen muistelu ärsyttää ja ihmetyttää

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:55"]

Samaa minäkin ihmettelen! Miksi itkeä vauva-palstalla että joku on joskus sanonut mulle jotain tyhmää, voi minua poloista?! Koko elämä on pilalla kun mua ei tokalla luokalla otettu mukaan johonkin leikkiin! Kasvakaa aikuiseksi ja unohtakaa menneet! 

[/quote]Käviskö sulle et kävis ensin vetämässä niitä kiusaajia turpiin? Sen jälkeen vois sit unohtaa.

Minua ahdistaa sosiaaliset tilanteet. Ajattelen aina että joku yrittää huijata minua, jos joku mies kertoo kiinnostuksesta en uskalla kertoa takaisin kun en usko etä kukaan oikeasti minusta pitää. Haluaa vaan huijata sänkyyn tms. että voi sitten kertoa kavereilleen kuinka ruma ja huono olen. Töiden haku on tuskaa kun en ajattele kenenkään minua haluavan palkata, en usko että kukaan oikeasti haluaisi viettää juuri minun kanssani aikaa jos heillä on valinnanvaraa. Vaikka siis olen hyvin koulutettu. Yliopistossa oli aikanaan outoa kun jotkut tuntuivat viihtyvän seurassani. En sitäkään oikein uskonut ja olin se ärsyttävä ihminen joka ei yhdestä kutsusta usko olevansa tervetullut juhliin tai leffaan porukalla.

Joskus humalassa unohdan nämä pelot ja olen sosiaalinen ja juttelen ihmisten kanssa ja kerron miten olisi kivaa nähdä muutenkin. Seuraavana päivänä on hirveä morkkis, että mitä ne ajattelevat kun tyrkytin itseäni. Tutut ihmettelevät että miksi en ole ollut yhteydessä heidän kavereihinsa vaikka itse sitä halusin...

Jos kaverini eivät pyydä minua vaikka vappuna tekemään jotain koska heillä on muiden kavereiden kanssa menoa en voi kysyä voisinko tulla mukaan koska en halua tyrkyttää seuraani.

Ajatus seurustelusta on mahdoton. Ajatus siitä että avoimesti kertoisin jollekin ystävälleni elämästäni on mahdoton. En uskalla luottaa kehenkään.

Niin, olin koulukiusattu. Enkä edes kovin pahasti. Siis minua nimiteltiin. Kutsuttiin erääksi seksileluksi pääasiassa. Reppuani varastettiin ja tongittiin, tavaroitani heiteltiin luokassa poikien kesken ja nolona sain sitten etsiä niitä koulusta. Minusta kirjoitettiin törkeyksiä koulun tauluille. Minut jätettiin ulkopuolelle luokan yhteisistä menoista. Valittiin aina viimeisenä liikunnan tunneilla vaikken ollut mitenkään erityisen huono. Minusta puhuttiin paljon pahaa selkäni takana niin että jossain vaiheessa sitten kuulin ne levitetyt juorut. Uskon että monilla on ollut pahempaa, kuitenkin vajaat 10 vuotta tätä kestäneenä olen vielä 27-vuotiaana ihan hukassa itsetuntoni kanssa.

Kiusaajat ei muuten ole mitenkään syrjäytyneitä epäonnistujia niinkuin minä. Heillä on kivat työpaikat ja puolisot. Muistan kun joskus ehkä 8 vuotta sitten yksi kiusaajista tuli baarissa grindaamaan minua ja ajattelin että hän taas haluaa tehdä minut naurunalaiseksi. Selvisi ettei kyse ollut moisesta, hän ei varmaan edes tajua että se jatkuva härnääminen ja nimittely oli kiusaamista.

Mutta siis toki, eihän näitä asoita saa tälläinen syrjäytynyt pitkäaikaistyötön pohtia yrittäessään päästä eteenpäin masennuksestaan. Pitää ajatella kiusaajien hyvinvointia, ettei vaan kellään omatunto joutuisi kolkuttamaan.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:47"]

Itseasiassa teinien empatiakyky heikkenee merkittävästi murrosiän aikana. Empatiakyky nousee seuraavalle tasolle noin 15-17 -vuotiaana, minkä huomaa esimerkiksi siitä, että nuori kiinnostuu maailmanparantamisesta, ihmisoikeuksista jne.

T: kiusattu

[/quote]

Muurrosiän aikana lapsi/nuori on myös erityisen haavoittuvainen.

T. Entisen kiusatun äiti

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 12:44"][quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:55"]

Samaa minäkin ihmettelen! Miksi itkeä vauva-palstalla että joku on joskus sanonut mulle jotain tyhmää, voi minua poloista?! Koko elämä on pilalla kun mua ei tokalla luokalla otettu mukaan johonkin leikkiin! Kasvakaa aikuiseksi ja unohtakaa menneet! 

[/quote]Käviskö sulle et kävis ensin vetämässä niitä kiusaajia turpiin? Sen jälkeen vois sit unohtaa.

[/quote]

Helpottaisiko se turpaan vetäminen sua? Säälittäviä kommentteja.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:55"]Samaa minäkin ihmettelen! Miksi itkeä vauva-palstalla että joku on joskus sanonut mulle jotain tyhmää, voi minua poloista?! Koko elämä on pilalla kun mua ei tokalla luokalla otettu mukaan johonkin leikkiin! Kasvakaa aikuiseksi ja unohtakaa menneet! 

[/quote]

Meinaatko tosissas, että se kiusaaminen on vain tuota? Mua heitettiin ala-asteella kivillä päähän, hakattiin, kaadettiin jokeen, varastettiin avaimet. Yläasteella mun koululaukku sytytettiin tuleen silloin, kun se oli mulla selässä, puhelin vietiin murtamalla lukittu tavaroiden säilytyslokero saranoiltaan, mut työnnettiin portaat alas (mursin käteni) ja mun yli yritettiin ajaa skootterilla onneksi vain peili osui kun ehdin hypätä syrjään. Totta helvetissä nuo vaikuttaa jollakin tavalla edelleen.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 12:40"]

Kiusatuksi joutuminen on sikäli hankala homma, että kiusatuksi joutuu usein ne jotka muutekin ovat heikompia ja arempia ja heille ehkä myös helpommin sitten jää niitä henkisiä traumoja pidemmäksi aikaa. Ja kun kiusatuksia joutuu herkässä elämänvaiheessa kuten murrosikäisenä jolloin muiden hyväksyntää tarvitsee niin se määrittää hyvin pitkälle millainen ihmisestä tulee. Itse sain masentuneisuuden ja huonon itsetunnon. Yritä pöljä tajuta ettei kaikki ihmiset ole yhtä vahvoja eikä asiat vaan katoa sormia napsauttamalla. Sä et todellakaan tiedä mitään kiusatun elämästä.

[/quote]

En tiedäkkään. Eikä me tiedetä mitään lapsisotilaiden tai vaikka teininä vanhempiensa kuoleman todistaneiden ihmisten elämästä. Tai sinä et tiedä minun elämäni vaikeuksista. Pointti on kuitenkin se, että ME OLLAAN IHAN ITSE ELÄMÄSTÄMME VASTUUSSA ja se, että jääkö kiusattu sureen kohtaloaan lopun elämäkseen on valitettavasti ihan hänen itsensä vastuulla. Se, että jotain kiusastaan koulussa on mielestäni äärimmäisen surullista ja kauheaa. Toivon todella, ettei omat lapseni tule koskaan kohtaamaan sellaista. Kuitenkin moni muukin asia on aivan äärimmäisen surullista, mitä ihmiset joutuvat elämässään kohtaamaan itsesä riippumattomista syistä, ja se on aina tosi surullista ja hirveää. Ei se koulukiusaaminen ole mikään rajan tekevä poikkeus, josta ylipääseminen on vaan täysin mahdotonta.

Ei mikään ole sellainen asia, josta ihmismielen olisi mahdoton päästä yli. Se vaatii töitä ja uskoa itseensä. Se, että heittää kirveen kaivoon ja jää paikoilleen katkeruuteensa makaamaan ei missään nimessä edesauta tilanteesta ylipääsyä. Eikä tämä ole mikään minun päättämä asia, vaan ihan karu fakta. Ihan himpun verran realismia suosittelisin sinullekin.

juuri sen että aikuiset kiusatut edelleen kärsivät pitäisi opettaa että koulukiusaaminen on vakava asia. siksi on hyvä että siitä puhutaan. niin että jos se oma juhopetteri tai annamaaria kiusaa koulussa niin siihen pitää puuttua ja lapselle pitää opettaa ettei se ole sallittua. tai jos oma lapsi on kiusattu niin pitää oikeasti tehdä parhaansa että asiaan tulee muutosta eikä ajatella että lapset on lapsia, kasvaapa ainakin paksu nahka eikä ole moksiskaan tulevaisuudessa jos joku ei tykkää tms.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 12:04"]

Pakko varovaisesti myötäillä AP:ta. Itse en ole ollut kiusattu, enkä kiusaaja. Hyvää ystävääni kiusattiin koko yläaste samojen ihmisten toimesta. Kiusaaminen oli jatkuvaa, tosi ilkeää nimittelyä ja paskanjauhantaa. Haukkumista ja perään huutelua. Olivat hänen entisiä kavereita, ja välit oli sit mennyt poikki tosi ikävissä merkeissä. Oli se tosi ikävää kyllä minunkin mielestä, mutta silti tällä kaverillani oli suhteellisen paljon ystäviä ja mikään ns. sosiaalinen hylkiö hän ei todellakaan ollut, ei tyttöjen eikä poikien keskuudessa. Enemmän tilanne oli "kahden suositun" riitautumisesta ja  kovasuisemman kostosta, mihin lähti sitten paljon muitakin mukaan ja homma vaan jatkui ja jatkui.

Tästä on reilusti yli 10v aikaa, ja edelleen kaverini on erittäin katkera näitä ihmisiä kohtaan. Siis ihan puhtaasti toivoo huonoa niille ja mielellään puhuu heistä edelleen. Vaikka olen vierestä tätä asiaa todistanut, ihmettelen hänen katkeruuttaan silti. Silloin oli kuitenkin kyse teinitytöistä, jotka on varmaan maailman pahasuovin ihmisryhmä. Ja vielä entisistä kavereista, kiusauksessa oli mukana aivan varmasti kateutta ja yleistä vittumaisuutta. En millään pysty uskomaan, että samat ihmiset edelleen toimisivat niin. Silti hän kääntää puukkoa haavassaan asiasta edelleen, ja mielestäni nämä tapahtumat on vaikuttaneet tosi paljon häneen ihmisenä.

Olen varmaan hirveä ystävä, mutta en pysty ymmärtämään miksi kiusattu jää tuleen makaamaan ja vatvovaan näitä asioita päässään, vaikka ne on täysin mennyttä jo kaikki.

[/quote]

Lue postaukseni nro 61, niin ehkä ymmärrät ystävääsi paremmin (jos nyt edes ystävä oletkaan). Minun lapseni oli vahva iloinen lapsi, fyysisesti ja psyykkisesti aivan terve aloittaessaan yläkoulun. Hän on älykäs, lahjakas ja ihan kivan näköinen. Hän on pitkähkö ja hoikka, mutta lihaksikas. Hänessä ei ollut, eikä ole sisäistä tai ulkoista vikaa. Koulukiusaaminen pilasi hänen terveytensä. Jos minä, äiti, en olisi jäänyt pois töistä kotiin hoitamaan koulukiusattua lastani ja hänen asioitaan, hänen tilanteensa olisi todennäköisesti paljon pahempi. Siis jos häntä olisi enää olemassa.

Minua ei ole kiusattu, mutta olen läheltä nähnyt, mitä koulukiusaaminen voi saada aikaan.

Koulukiusattu lapseni on nyt aikuinen. En usko, että hän voi koskaan unohtaa vuosia, jolloin häntä kiusattiin. Unohtamisen vaikeus johtuu siitä, että kiusaamisen seuraukset ovat läsnä edelleen hänen elämässään. Uskomme kuitenkin siihen, että hänen elämänsä on arvokasta ja hänen elämänsä muuttuu päivä päivältä onnellisemmaksi.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 12:40"]

Kiusatuksi joutuminen on sikäli hankala homma, että kiusatuksi joutuu usein ne jotka muutekin ovat heikompia ja arempia ja heille ehkä myös helpommin sitten jää niitä henkisiä traumoja pidemmäksi aikaa. Ja kun kiusatuksia joutuu herkässä elämänvaiheessa kuten murrosikäisenä jolloin muiden hyväksyntää tarvitsee niin se määrittää hyvin pitkälle millainen ihmisestä tulee. Itse sain masentuneisuuden ja huonon itsetunnon. Yritä pöljä tajuta ettei kaikki ihmiset ole yhtä vahvoja eikä asiat vaan katoa sormia napsauttamalla. Sä et todellakaan tiedä mitään kiusatun elämästä.

[/quote]

En tiedäkkään. Eikä me tiedetä mitään lapsisotilaiden tai vaikka teininä vanhempiensa kuoleman todistaneiden ihmisten elämästä. Tai sinä et tiedä minun elämäni vaikeuksista. Pointti on kuitenkin se, että ME OLLAAN IHAN ITSE ELÄMÄSTÄMME VASTUUSSA ja se, että jääkö kiusattu sureen kohtaloaan lopun elämäkseen on valitettavasti ihan hänen itsensä vastuulla. Se, että jotain kiusastaan koulussa on mielestäni äärimmäisen surullista ja kauheaa. Toivon todella, ettei omat lapseni tule koskaan kohtaamaan sellaista. Kuitenkin moni muukin asia on aivan äärimmäisen surullista, mitä ihmiset joutuvat elämässään kohtaamaan itsesä riippumattomista syistä, ja se on aina tosi surullista ja hirveää. Ei se koulukiusaaminen ole mikään rajan tekevä poikkeus, josta ylipääseminen on vaan täysin mahdotonta.

Ei mikään ole sellainen asia, josta ihmismielen olisi mahdoton päästä yli. Se vaatii töitä ja uskoa itseensä. Se, että heittää kirveen kaivoon ja jää paikoilleen katkeruuteensa makaamaan ei missään nimessä edesauta tilanteesta ylipääsyä. Eikä tämä ole mikään minun päättämä asia, vaan ihan karu fakta. Ihan himpun verran realismia suosittelisin sinullekin.

[/quote]

Ikävää että sulla on omia lapsia, vaikutat empatiakyvyttömältä ihmiseltä. Jos kiusatulle on tullut pitkäaikaisen kiusaamisen seurauksena psyykeongelmia (masennusta, syömishäiriöitä ym.) niin ei ne niin vaan katoa sormia napsauttamalla. Mua oikein naurattaa että joku idiootti vaan käskee pyrkimään eteenpäin. Realismi on sulta itseltä kateissa ja nähtävästi myös kysy asettua toisen asemaan. Toivottavasti osaat kohdella omia lapsiasi eri tavalla mikäli joku heistä joskus sattuu olemaan koulukiusauksen uhri. Kiusattu ei ole vastuussa kiusaamisesta vaan ihan jotkut muut! Sano nyt vielä että raiskatuksi joutuminen on aina naisen oma vika. 

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 12:40"]

Kiusatuksi joutuminen on sikäli hankala homma, että kiusatuksi joutuu usein ne jotka muutekin ovat heikompia ja arempia ja heille ehkä myös helpommin sitten jää niitä henkisiä traumoja pidemmäksi aikaa. Ja kun kiusatuksia joutuu herkässä elämänvaiheessa kuten murrosikäisenä jolloin muiden hyväksyntää tarvitsee niin se määrittää hyvin pitkälle millainen ihmisestä tulee. Itse sain masentuneisuuden ja huonon itsetunnon. Yritä pöljä tajuta ettei kaikki ihmiset ole yhtä vahvoja eikä asiat vaan katoa sormia napsauttamalla. Sä et todellakaan tiedä mitään kiusatun elämästä.

[/quote]

En tiedäkkään. Eikä me tiedetä mitään lapsisotilaiden tai vaikka teininä vanhempiensa kuoleman todistaneiden ihmisten elämästä. Tai sinä et tiedä minun elämäni vaikeuksista. Pointti on kuitenkin se, että ME OLLAAN IHAN ITSE ELÄMÄSTÄMME VASTUUSSA ja se, että jääkö kiusattu sureen kohtaloaan lopun elämäkseen on valitettavasti ihan hänen itsensä vastuulla. Se, että jotain kiusastaan koulussa on mielestäni äärimmäisen surullista ja kauheaa. Toivon todella, ettei omat lapseni tule koskaan kohtaamaan sellaista. Kuitenkin moni muukin asia on aivan äärimmäisen surullista, mitä ihmiset joutuvat elämässään kohtaamaan itsesä riippumattomista syistä, ja se on aina tosi surullista ja hirveää. Ei se koulukiusaaminen ole mikään rajan tekevä poikkeus, josta ylipääseminen on vaan täysin mahdotonta.

Ei mikään ole sellainen asia, josta ihmismielen olisi mahdoton päästä yli. Se vaatii töitä ja uskoa itseensä. Se, että heittää kirveen kaivoon ja jää paikoilleen katkeruuteensa makaamaan ei missään nimessä edesauta tilanteesta ylipääsyä. Eikä tämä ole mikään minun päättämä asia, vaan ihan karu fakta. Ihan himpun verran realismia suosittelisin sinullekin.

[/quote]

Ikävää että sulla on omia lapsia, vaikutat empatiakyvyttömältä ihmiseltä. Jos kiusatulle on tullut pitkäaikaisen kiusaamisen seurauksena psyykeongelmia (masennusta, syömishäiriöitä ym.) niin ei ne niin vaan katoa sormia napsauttamalla. Mua oikein naurattaa että joku idiootti vaan käskee pyrkimään eteenpäin. Realismi on sulta itseltä kateissa ja nähtävästi myös kysy asettua toisen asemaan. Toivottavasti osaat kohdella omia lapsiasi eri tavalla mikäli joku heistä joskus sattuu olemaan koulukiusauksen uhri. Kiusattu ei ole vastuussa kiusaamisesta vaan ihan jotkut muut! Sano nyt vielä että raiskatuksi joutuminen on aina naisen oma vika. 

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 13:05"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 12:40"]

Kiusatuksi joutuminen on sikäli hankala homma, että kiusatuksi joutuu usein ne jotka muutekin ovat heikompia ja arempia ja heille ehkä myös helpommin sitten jää niitä henkisiä traumoja pidemmäksi aikaa. Ja kun kiusatuksia joutuu herkässä elämänvaiheessa kuten murrosikäisenä jolloin muiden hyväksyntää tarvitsee niin se määrittää hyvin pitkälle millainen ihmisestä tulee. Itse sain masentuneisuuden ja huonon itsetunnon. Yritä pöljä tajuta ettei kaikki ihmiset ole yhtä vahvoja eikä asiat vaan katoa sormia napsauttamalla. Sä et todellakaan tiedä mitään kiusatun elämästä.

[/quote]

En tiedäkkään. Eikä me tiedetä mitään lapsisotilaiden tai vaikka teininä vanhempiensa kuoleman todistaneiden ihmisten elämästä. Tai sinä et tiedä minun elämäni vaikeuksista. Pointti on kuitenkin se, että ME OLLAAN IHAN ITSE ELÄMÄSTÄMME VASTUUSSA ja se, että jääkö kiusattu sureen kohtaloaan lopun elämäkseen on valitettavasti ihan hänen itsensä vastuulla. Se, että jotain kiusastaan koulussa on mielestäni äärimmäisen surullista ja kauheaa. Toivon todella, ettei omat lapseni tule koskaan kohtaamaan sellaista. Kuitenkin moni muukin asia on aivan äärimmäisen surullista, mitä ihmiset joutuvat elämässään kohtaamaan itsesä riippumattomista syistä, ja se on aina tosi surullista ja hirveää. Ei se koulukiusaaminen ole mikään rajan tekevä poikkeus, josta ylipääseminen on vaan täysin mahdotonta.

Ei mikään ole sellainen asia, josta ihmismielen olisi mahdoton päästä yli. Se vaatii töitä ja uskoa itseensä. Se, että heittää kirveen kaivoon ja jää paikoilleen katkeruuteensa makaamaan ei missään nimessä edesauta tilanteesta ylipääsyä. Eikä tämä ole mikään minun päättämä asia, vaan ihan karu fakta. Ihan himpun verran realismia suosittelisin sinullekin.

[/quote]

Ikävää että sulla on omia lapsia, vaikutat empatiakyvyttömältä ihmiseltä. Jos kiusatulle on tullut pitkäaikaisen kiusaamisen seurauksena psyykeongelmia (masennusta, syömishäiriöitä ym.) niin ei ne niin vaan katoa sormia napsauttamalla. Mua oikein naurattaa että joku idiootti vaan käskee pyrkimään eteenpäin. Realismi on sulta itseltä kateissa ja nähtävästi myös kysy asettua toisen asemaan. Toivottavasti osaat kohdella omia lapsiasi eri tavalla mikäli joku heistä joskus sattuu olemaan koulukiusauksen uhri. Kiusattu ei ole vastuussa kiusaamisesta vaan ihan jotkut muut! Sano nyt vielä että raiskatuksi joutuminen on aina naisen oma vika. 

[/quote]

Kommenttisi oli niin typerä, että ihmettelen miksi edes vastaan tähän. Kuten jo aiemmin sanoin, me ketä ei ole koulukiusattu emme tiedä miltä se tuntuu. Ei KUKAAN joka ei ole samaa kokenut tiedä miltä se tuntuu toisesta, eikä oikeastaan silloinkin.

Olen itse kokenut elämässäni hyvin raskaita asioita ja elänyt äärimmäisen vaikeita aikoja vuosikausia. Ei se psyykeongelmat mene pois sormia napsauttamalla, tiedän sen kyllä omasta kokemuksesta. Helvetin hyvin tiedänkin. Silti mulle sanoi todella moni "idiootti", että pyri vaan eteenpäin. Ja niin tein, ja se oli kyllä elämäni paras päätös. Edes ne psyykeongelmaiset tulee samaan koskaan valmista ratkaisua tilanteeseen kultaisella tarjottimella, vaan se vaatii helvetisti omaa työtä myös.

Haluaisin kysyä sinulta, että mitä ihmisille jää kun kaikki toivo ja yritys paremmasta huomisesta on unohdettu? Onko se tilanne sitten parempi, kuin puskea eteenpäin vaikka kuinka vituttaisi?

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:33"]

Minä en ymmärrä kuinka jotkut jaksaa vatvoa pitkälle aikusikään jotain kouluaikaisia kiusausjuttujaan. Ja varsinkin hautoa kostoa entisille kiusaajilleen? Stubbinkin väitetyt koulukiusaamisjutut jatkuvasti joku kaivaa esiin.

Eikö se ole ihan päivänselvää että kouluissa ollaan vielä keskenkasvuisia eikä ymmärretä miltä kiusaaminen tuntuu? Kouluikäiset on kuitenkin ihan lapsia vielä. Ei lapsilta voi edellyttää vastuullista käytöstä tai syyttää lapsuuden teosta aikuisuuteen asti.

Voisiko joku avata koulukiusattujen ajatusmaailmaa tältä osin? Miksi olla aikuisiälläkin kiusaajille katkera ja pitää heitä vastuussa lapsuuden teostaan?

Ehkä opettaja olisi kiusaajia parempi kohde katkeruudelle, aikuisena pitäisi osata puuttua tälläisiin tilanteisiin. Mutta harvemmin vihaa/katkeruutta kuitenkaan suunnataan opettajiin.

Itse olen ollut kiusattuna sekä kiusaajana. En ole katkera ja kaikkien osapuolten kanssa oli kuitenkin välit kunnossa kun kaikki vähän aikuistuivat.

[/quote]

No jos kiusaa yli 15-vuotiaana, on silloin rikosoideullisesti vastuussa teioistaan. Kiusaaminen täyttää useimmiten rikoksen tunnusmerkistön, vaikka harvoin siitä tuomiolle joutuukaan. Ihan samallalailla esim. poliitikoiden huumetaustat tai nuoruuden pahoinpitelyt kaivetetaan esille. Äänestäjillä on oikeus tietää noista asioista, sillä poliitikon työ on ns. julkinen ammatti.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 13:05"]

Ikävää että sulla on omia lapsia, vaikutat empatiakyvyttömältä ihmiseltä. Jos kiusatulle on tullut pitkäaikaisen kiusaamisen seurauksena psyykeongelmia (masennusta, syömishäiriöitä ym.) niin ei ne niin vaan katoa sormia napsauttamalla. Mua oikein naurattaa että joku idiootti vaan käskee pyrkimään eteenpäin. Realismi on sulta itseltä kateissa ja nähtävästi myös kysy asettua toisen asemaan. Toivottavasti osaat kohdella omia lapsiasi eri tavalla mikäli joku heistä joskus sattuu olemaan koulukiusauksen uhri. Kiusattu ei ole vastuussa kiusaamisesta vaan ihan jotkut muut! Sano nyt vielä että raiskatuksi joutuminen on aina naisen oma vika. 

[/quote]

Haluaisin vielä takertua tuohon "Kiusattu ei ole vastuussa kiusaamisesta vaan ihan jotkut muut!"-lauseeseesi. En tietääkseni ole missään edes etäisesti viitannut, että kiusattu olisi ansainnut omilla teoilla tapahtuneet ja miten se on heidän oma vikansa. Kiusattu ei ole vastuussa kiusaamisesta, mutta sen jälkipeleistä on. Ei kukaan tule meidän mieltämme parantamaan sen trauman jälkeen, vaan siitä olemme ihan itse vastuussa. Niin valitettavaa kuin se onkin.

a) usein kiusaaminen on rikos

b) kiusaajia ymmärretään ihan liikaa Suomessa! Suurin osa nuorista ymmärtää esim. todistuksen numeroiden vaikutuksen tulevaisuuteen tai rikosrekisterin merkinnät. Siksi kiusaajat tulisikin saada useammin oikeuteen teoistaan. Häpeärangaistuskin toimii usein aika hyvin. Siksi on hyvä pitää esillä esim. Stubbin rikostaustaa. Hänen tapauksensa saattaa nimittäin toimia ennaltaehkäisevänä esimerkkinä. Koulukiusaamisteot saattavat kusta omaan nilkkaan aikuisena pahemman kerran.

Jos 15-vuotta täyttänyt vuodaan tuomita esim. petoksesta tai pahoinpitelystä, miksi v*tussa häntä ei voisi tuomita myös kiusaamistekojen perusteella? Kyllä sen ikäiset ja vähän nuoremmatkin ymmärtävät tekojensa olevan väärin ja satuttavan uhria.

Jaksamatta lukea pitkää ketjua kokonaa...

Ymmärrän ap:n pointin. On ihan totta, että osa koulukiusaamisista kirjoittavista kuulostaa kovin katkerilta ja traumatisoituneilta. Suhteellisuudentaju vippaa pahasti, kun kiusaajia demonisoidaan omaksi erilliseksi eliölajikseen, joka pitäisi tuhota... Fakta kumminkin on, että kiusaamista voi harjoittaa kuka tahansa, ja moni kiusatuksi joutunutkin sortuu toisessa tilanteessa ja toisessa sosiaalisessa ympäristössä kiusaamaan.

Minusta olisi hedelmällisempi pyrkiä löytämään ne tilanteet ja sosiaalisten ryhmien rakenteet, jotka KANNUSTAVAT kiusaamiseen ja antavat sen jatkua. Onko koulu ja opettaja ajan tasalla ja tekevätkö he aidosti työtä kiusaamisen ehkäisemikseksi ja sen kitkemiseksi mahdollisimman alkuvaiheessa?

Yksi käytännön ehdotus: välituntivalvontaa on parannettava ja jonkun opettajista pitää olla pihavalvojana jo ennen ekan koulutunnin alkua. Esim. minun lasteni koulussa pihalla ei ole lainkaan aikuisia ennen kuin ekalla varsinaisella välitunnilla klo 9.45-10. Ja totta vie, meno on karmeaa niinä aamun varhaisina hetkinä, kun väsyneet muksut painivat ja heittelevät toisiaan lumipalloilla (kiellettyä, mutta yleistä) odotellessaan kellon soimista.

MUTTA tämän sanottuani muistutan silti ap:ta siitä, että kiusaamista on kovin erilaista. Me ihmiset olemme erilaisia, osa herkempiä ja osa vahvempia. Jos jotain on vuositolkulla kiusattu kovasti, se voi hyvin jättää elämänikäiset vammat sieluun ja itsetuntoon. Ei siitä ole helppo pyristellä pois ilman ammattiapua ja senkin kanssa voi olla vaikeaa.

Tietysti järjellä ajatellen traumoista ylipääsemista ei auta, jos siihen tietoisesti vähän väliä palaa ajatuksissaan ja katkeruutta vaalii mielessään kuin haurainta kukkaa... mielipahaa voi pyrkiä tietoisesti rajoittamaan ja ajatella, että se oli kamala ajanjakso, mutta pääsinpäs siitä yli, ja nyt olen eri ihminen: aikuinen ja voimakas. Enää en alistu kiusattavaksi.

Mutta tuo on ikävä kyllä helpompi sanoa kuin toteuttaa.

-peruskoulun ajan kiusattu-

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 13:27"]

a) usein kiusaaminen on rikos

b) kiusaajia ymmärretään ihan liikaa Suomessa! Suurin osa nuorista ymmärtää esim. todistuksen numeroiden vaikutuksen tulevaisuuteen tai rikosrekisterin merkinnät. Siksi kiusaajat tulisikin saada useammin oikeuteen teoistaan. Häpeärangaistuskin toimii usein aika hyvin. Siksi on hyvä pitää esillä esim. Stubbin rikostaustaa. Hänen tapauksensa saattaa nimittäin toimia ennaltaehkäisevänä esimerkkinä. Koulukiusaamisteot saattavat kusta omaan nilkkaan aikuisena pahemman kerran.

Jos 15-vuotta täyttänyt vuodaan tuomita esim. petoksesta tai pahoinpitelystä, miksi v*tussa häntä ei voisi tuomita myös kiusaamistekojen perusteella? Kyllä sen ikäiset ja vähän nuoremmatkin ymmärtävät tekojensa olevan väärin ja satuttavan uhria.

[/quote]

Niinpä. Unohdetaan myös, että rikoslaki koskee myös alle 15-vuotiaita. Seuraamuksen vain ovat erilaiset.  Käytännössä koulukiusaaminen on kuitenkin asia, joka halutaan hyväksyä, eikä mikään laki suojele koulukiusattua. Jos nuori, 15-vuotias tai 13-vuotias, pahoinpitelee Siwan kulmalla naapurin mummon, asiaan suhtaudutaan vakavasti. Jos mummo tekee rikosilmoituksen, poliisi oikeasti tutkii asian. Jos sama nuori pahoinpitelee koulun pihalla  toisen oppilaan, poliiisi ei (eikä mikään muukaan viranomainen) puutu asiaan. Olen tehnyt yhden rikosilmoituksen pahoinpitelystä yläkoulun pihalla (toki kiusaaminen oli jatkunut pitkään, eikä kyseessä ollut edes ensimmäinen pahjoinpitely). Tuloksena oli se, että sain kotiosoitteeseen poliisilta kirjeen, jossa luki "tutkinnan päätös", "ei voida osoittaa rikosta tapahtuneen" ja että "tilanteen kummastakin osapuolesta on tehty lastensjuojeluilmoitus".

En tiedä keneen poliisi ollut yhteydessä asiaan liittyen, mitä oli tutkittu, ketä oli haastateltu. Poliisi ei ainakaan ollut ollut yhteydessä pahoinpideltyyn lapseeni, eikä meihin lapsen vanhempiin.

Mitä olisi tapahtunut, jos tuo päähän ja selkään potkiva 14-vuotias olisi tehnyt saman sille mummolle Siwan kulmalla?

Lukekaapa Stubbin luokkakaveriksi itseään kutsuvan nimimerkin "heidik" kirjoitus Helsingin Sanomien netin kommenttipalstalta kiusaamisjuttuun liittyen. Liitän sen tähän:

Entisenä luokkakaverina voin kertoa, että vakavasti kiusattuja ja henkisesti psyykattuja henkilöitä oli suuri joukko. A. ei suinkaan ollut ainoa, eikä välttämättä pahin, joka tätä harjoitti, ryhmässä oli useita henkilöitä. Ja kaikille suotakoon toinen mahdollisuus elämässä. Toivotaan vaan että kärsineetkin ovat päässeet yli traumoistaan. Luokallamme oli mm. näkövammainen poika jota nöyryytettiin ja pilkattiin, ja häntä pyydettiin tanssimaan musiikin tahtiin ja sitten hänen kömpelölle tanssilleen naurettiin ivallisesti. Oli muita luokkakavereita joilla oli joku toinen ns. heikkous, esim. jompikumpi vanhempi puuttui ja heitä kiusattiin vuosikausia siitä. Kaikkien terveys ei kestänyt tätä ja tragedioita sattui. Koulut ; yläaste ja lukio eivät puuttuneet tarvittavan painokkaasti tilanteeseen.

Onko kirjoituksen toiseksi viimeisestä lauseesta ymmärrettävissä, että joku tai useampi Stubbin luokkakavereista yritti kiusaamisen takia jopa itsemurhaa, kenties peräti onnistui siinä??! "Kaikkien terveys ei kestänyt tätä ja tragedioita sattui." Eli Alexander Stubb on mahdollisesti osaltaan myötävaikuttanut siihen, että jonkun tai ehkä monen ihmisen terveys, jopa koko elämä, on tuhoutunut kiusaamisen takia. Jos näin on asian laita, media saisi tonkia tätä juttua vieläkin enemmän, ja hänen toimintansa on tuomittava vielä ankarammin. Kiusaaminen ei ole mikään pikkujuttu!  

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 12:40"]

Kiusatuksi joutuminen on sikäli hankala homma, että kiusatuksi joutuu usein ne jotka muutekin ovat heikompia ja arempia ja heille ehkä myös helpommin sitten jää niitä henkisiä traumoja pidemmäksi aikaa. Ja kun kiusatuksia joutuu herkässä elämänvaiheessa kuten murrosikäisenä jolloin muiden hyväksyntää tarvitsee niin se määrittää hyvin pitkälle millainen ihmisestä tulee. Itse sain masentuneisuuden ja huonon itsetunnon. Yritä pöljä tajuta ettei kaikki ihmiset ole yhtä vahvoja eikä asiat vaan katoa sormia napsauttamalla. Sä et todellakaan tiedä mitään kiusatun elämästä.

[/quote]

En tiedäkkään. Eikä me tiedetä mitään lapsisotilaiden tai vaikka teininä vanhempiensa kuoleman todistaneiden ihmisten elämästä. Tai sinä et tiedä minun elämäni vaikeuksista. Pointti on kuitenkin se, että ME OLLAAN IHAN ITSE ELÄMÄSTÄMME VASTUUSSA ja se, että jääkö kiusattu sureen kohtaloaan lopun elämäkseen on valitettavasti ihan hänen itsensä vastuulla. Se, että jotain kiusastaan koulussa on mielestäni äärimmäisen surullista ja kauheaa. Toivon todella, ettei omat lapseni tule koskaan kohtaamaan sellaista. Kuitenkin moni muukin asia on aivan äärimmäisen surullista, mitä ihmiset joutuvat elämässään kohtaamaan itsesä riippumattomista syistä, ja se on aina tosi surullista ja hirveää. Ei se koulukiusaaminen ole mikään rajan tekevä poikkeus, josta ylipääseminen on vaan täysin mahdotonta.

Ei mikään ole sellainen asia, josta ihmismielen olisi mahdoton päästä yli. Se vaatii töitä ja uskoa itseensä. Se, että heittää kirveen kaivoon ja jää paikoilleen katkeruuteensa makaamaan ei missään nimessä edesauta tilanteesta ylipääsyä. Eikä tämä ole mikään minun päättämä asia, vaan ihan karu fakta. Ihan himpun verran realismia suosittelisin sinullekin.

[/quote]

Ihminen ei ole kone. Meillä ei ole olemassa aivoissamme mitään off-nappia, eteenpäin-nappia, nyt minä tsemppaan-nappia tai mitään muutakaan koneen osaa. Tiedätkö mitään ihmisen psyykkeestä, psykologiasta? Jos ihmisen psyyke vaurioituu pahasti varsinkin tuollaisina herkkinä kehitysaikoina, ei siitä pääse yli vain reipastumalla ja olemaan märehtimättä. Sama kun sanoisit onnettomuudessa vammautuneelle, että senkus vaan nyt kuule nouset pystyyn ja kävelet. Psyyke on ihan yhtä haavoittuvainen ja voi vaurioitua ihan yhtä pahoin, mitä kroppa. Mutta ei, kun perin suomalaiseen tapaan hyväksymme fyysisen kivun ja kaiken sen, mitä konkreettisesti näemme.

Empatiakyky on kyllä todella pahasti vaurioitunut, jos ei edes kykene kuvittelemaan tilannetta, miten vaikeaa on vain parantua ja mennä eteenpäin, jos psyyke on joskus romutettu aivan täysin. Sama kun lällättelisit lapselle, että idiootti kun et opi puhumaan, kun tuo sinun herkkyyskautesi puheen oppimisessa meni nyt vähän ohi, sun pitää vaan reipastua ja opetella kovemmin.

Osaltaan nämä vastaukset antavat selityksen kiusaamiselle, vajavainen empatiakyky. Kun ei ole sitä taitoa asettua toisen asemaan ja ymmärtää, mitä aivoissa voi minkäkin seurauksena tapahtua. Hyvin surullista luettavaa.

102, totta turiset. Väkivalta on väkivaltaa, on se sitten lapsen toiseen lapseen kohdistamaa tai aikuiseen.

Jos fyysistä kiusaamistakaan ei oteta tosissaan, henkinen väkivalta on siitä kauheaa, että sitä ei VARSINKAAN oteta tosissaan. Vaikka se voi tuhota kohteensa henkisen tasapainon paljon tehokkaammin kuin selkäsauna.

Lapset ovat vielä siitä erittäin taitavia, että osaavat mollata ja eristää niin, ettei kukaan aikuinen ole kuulolla... fyysisestä pahoinpitelystä jää jäljet, mutta henkisessä pahoinpitelyssä on sana sanaa vastaan.

101

Ja lisäyksenä, on asioita, mistä ihmismieli voi vaurioitua peruuttamattomasti. Niistä ei voi parantua reipastumalla, olemaan märehtimättä tai muuta vastaavaa. Se vaurio on ihan yhtä peruuttamatonta, kuin halvaantuminen. Ihmisen psyyke ei kestä mitä tahansa loputtomasti, vaikka paljon se kestääkin ja monenlaisista asioista palautuu edes jokseenkin hyvin. Ei psyyke ole mikään taikalaatikko, joka mystisesti palautuu aina omaan muotoonsa ja paikkaansa, vaikka se olisi poltettu, räjäytetty, kaivettu kilometrien syvyyteen, upotettu syvimpään mereen jne. Ihismieli voi vaurioitua PYSYVÄSTI aivan kuten kroppakin. Menetkö sinä vammautuneellekin sanomaan, että kyllä sinä kuule pystyt kävelemään, kun lopetat vain tuon märehtimisen?