Tuttavien ja sukulaisten oudot jouluperinteet

Perheessämme oli joka aatto traditiona, että isä lähti aattoaamuna lahjaostoksille 50 km päähän. Eipä vissiin jäänyt viime tinkaan :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisen poikaystävän kotona ei vietetty joulua. On tuikitavallinen suomalainen perhe, vanhemmat ja kaksi lasta, eikä tähän joulunviettämättömyyteen ollut mitään uskonnollisia, poliittisia, taloudellisia tms syitä. Heillä vain ei ollut minkäänlaisia jouluperinteitä, ei koristeita, ei kuusta, ei ruokia..."Kun eipä sitä viitti mittään hössätä parin päivän takia..." Lapset saivat kuulemma pieninä joskus yhden tai kaksi(!) lahjaa, mutta ei niitäkään pukki tuonut, vaan ne ehkä annettiin siinä joskus pyhien aikaan kun tuli sopiva hetki.

En minäkään mikään heinäkuussa lahjoja osteleva jouluemäntä ole, mutta kyllä tuntui käsittämättömältä että joulu oli kuin mikä tahansa viikonloppu ja näin oli ollut myös lasten ollessa pieniä.

Parempi tuo kuin se, miten epätasa-arvoisesti monessa perheessä toimitaan. Äiti laittaa jouluruuat ja koristelut ja hoitaa lahjat ja muistamiset. Muut laiskottelevat.

Toisaalta koko muu perhe ei tarvitse/halua sitä koristelua, ähkyruokamäärää jne., joten antavat äidin hösätä omiaan. Lapsena olisin halunnut joulun, jolloin paistetaan lettuja eikä märistä siitä, ettäpöydästä ei nousta ennen kuin silli ja sienisalaatti on syöty.

Kyllä mulle oli lapsena tärkeää, että on kaikki koristeet ja perinteet toistuu. Mun isä soittaa joka aatto nyt aikuisille lapsilleen ja olettaa, että Lumiukko on katsottu telkkarista. Oli suuri hämmennyksen aihe, kun en kerran lapsettomana viettänyt joulua ollenkaan ja vastasin nukkuneeni siihen aikaan.

Just eilen kävin poikaystävän kanssa keskustelun, että onko hänellä toiveita joulunvieton suhteen. Ei kuulemma. Sanoin, että kannattaa ottaa huomioon, että ne tunteet voi tulla vasta aattona pintaan ja isokin harmitus jos jotain ei ole. Eka joulu yhdessä ja ei pääse koronan takia vanhemmilleen yms. Pyysin miettimään mitä perinteitä haluais siirtää meidän perheeseen, jos kumminkin mieleen tulee jotain.

Sainkin meiliini maailman hellyttävimmän listauksen jossa on mainittu että kuusessa latvatähti ja hopeisia nauhoja kuuseen. Lametta tarkoitti. Mulla melkein kaikki onkin kaapissa jo, mutta lametta täytyy käydä ostamassa.

Ei kannata äitejä ruveta syyllistämään laajemmin, vaikka sulla kuulostaa olleen ikävää ja hankalaa. Mun lapsuuden perheessä isä oli joko poissa tai humalassa, mutta etänä määräilee edelleen ja kuulustelee puhelimessa.

Ehkä sen mun isän tavan voisi tähän ketjuun merkata oudoksi. Tragikoomiseksi.

Se on aina kurjaa jos vanhemmat oireilevat jouluisin. Kaikkea hyvää sun jouluusi, toivottavasti sulla on paremmin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Nyt tautiaikana on hyvä vedota tilanteeseen ja jättää rasittavat sukulaisvierailut pois.

Tämä! Olen tässä mielessä kiitollinen koronalle. Helpottaa meidän kaikkien miniöiden " Operaatio miehen ja anopin välisen napanuoran katkaisu " onnistumista huomattavasti.

Joulu on iloinen juhla. Usein suomalaiset itkeä tillittävät ja haikeasti muistelevat kuolleita ystäviään ja sukulaisiaan Jouluna. Aattona pitää käydä hautausmaalla ennen ruokailua ja joulupukin tuloa. Itse vietän vainajien muistopäivää silloin kun sen aika on. Muistelen ja itkeä tillitän, vien haudoille kynttilöitä. Mutta Jouluna juhlin ilolla.

Vierailija kirjoitti:

Tuota, lapsettomana en välittäisi saada joulukorttikuvakollaasia jonkun muun lapsista. Minusta se on, anteeksi nyt vain, ajattelematonta. Lähettäjä tietysti on iloissaan kortin tekemisestä.

Tää on tosi hankalaa, jos ei osata sanoa suoraan mitä toivoo tai ei.

On tosi vaikeaa tietää kuka lapseton ystävä tykkää näistä muistamisista ja kuka ei. Mulla on pari lapsetonta keski-ikäistä lesboystävää jotka ovat yllättäneet mut kiinnostuksellaan mun lapsen kuulumisiin. He haluavat ilmeisesti olla sellaisia hauskoja tätejä mun lapselle.

Sitten on taas pari heteroa lapsetonta ystävää, joista toinen on vela ja toinen ei ole löytänyt kumppania perheen perustamiseen. Nämä asiat ovat vaikeita ja en nyt osaa ruveta kuulustelemaan, että miltä tuntuu, jos lähetän kortin tms. Jos se olen minä joka avaan suun, se voi olla loukkaavaa olettamista ja sen alleviivaamista että lapsia ei sulla ole.

Jos taas jätän vain kortit lähettämättä omien olettamisieni mukaisesti, sekin voi loukata jos käy ilmi että muut saivat.

Periaatteessa on helpointa ja reiluinta kohdella kaikkia samoin ja jättää heidän omalle vastuulle avata suunsa. Voi myös miettiä, ovatko sellaiset ystäviä lainkaan jotka ottavat negatiivisesti sen että mulla on lapsia, perheenjäseniä. Ei varmaan kannata somessakaan seurata, jos joulukorttikuvat ahdistaa.

Siinä menis ikä ja terveys miettiessä, mikä ketäkin ahdistaa. Parempi ehkä ettei lähettele kortteja yhtään kenellekään niin ei mene pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Yksikään lahja, joka meillä aattona avataan, ei ole yllätys, vaan anoppi lypsää lokakuusta asti näitä "toiveita" ja kun sitten sanon, että uusi pyyhe voisi olla hyvä, alkaa kyselyt merkistä, koosta, väristä jne. Kun saan lahjan pukilta käteeni, anoppi huutaa, että siellä on nyt se punainen kylpypyyhe, kokoa se ja se, ostin Ikeasta, kun Finlaysonilla ei ollut tuota kokoa... Sama kuvio toistuu kaikkien lahjojen, myös lasten pakettien, kanssa.

Mun mielestä joululahjaan liittyy tietty salaperäisyys ja yllätyksellisyys. Pidän todella outona tätä anoppinaan tapaa.

Niin, ja jos tulisi yllätyslahja niin sehän vasta p-sk- olisikin, niin kuin tältä palstalta moneen kertaan ollaan saatu lukea. Moneen kertaan on toitotettu että PITÄÄ kysyä mitä lahjan saaja haluaa ja tarvitsee. Mutta tekipä anoppi niin tai näin niin pieleenhän se palstalaisten mielestä menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omien vanhempien luona. Ruokailun ajaksi pitää laittaa televisio kiinni, mutta mitään musiikkiakaan ei ole taustalla. Mielestäni liian hiljainen ja harras tunnelma, kun ihmisetkin on aika rauhallisia eikä mitään pälättäjiä. Joskus tuon omat joulumusiikit mukana että saa vähän elämää ja tunnelmaa :D 

Ja meillä niin, että otetaan ruoka ja mennään olohuoneeseen katsomaan telkkaria. Miniä oli suuttua, kun oli kattanut kaiken kauniisti ja sitten me yksi kerrallaan hipsimme mukavammin sohvalle syömään. Jouluna ei pidä nipottaa!

"Mukavammin sohvalle syömään". Mitä mukavaa sohvalla syömisessä on? En vietä joulua, en välitä muutenkaan mistään pakkojuhlimisista. Mutta kotona yksinkin syön joka päivä ruokapöydän ääressä. Sohva on liian matala. Tuntuu jopa epäterveelliseltä syödä maha kippurassa sohvalla. Toinen asia: jos on vieraita, niin onko liikaa vaadittu, että KERRAN VUODESSA keskitytään viihtymään yhteisen pöydän ääreen? 

Vierailija kirjoitti:

Tuttu sukulaisrouva liittää kortteihin ja lahjoihin itse keksimään runoja ja kuvia, joita on leikellyt vanhoista valokuvatulosteista. Ei siinä, ihan herttaista, mutta runot ovat järkyttävän huonoja ja pitkiä. "Sinä Maija nyt voit viettää joulua, ei tarvitse käydä koulua, kun voit aamulla uinua, myöhään ja rauhassa nauttia, tästä ihanasta joulunajasta, ja minä niin kaipaan sinua, olet niin avulias minulle..."

Vaikea välillä pidätellä naurua!

Voi ei, tuohan kuulostaa oikeasti tosi symppikseltä!

Meillä joulupöytään kuuluu myös nakit ja nugetit ja lihapullat.

Tämä on suvun mielestä aika hauska juttu. Minä ja mun sisko ei lapsena voitu sietää jouluruokia. Niin meille oli sitten just nakkeja ja lihapullia ja nugetteja, että kuitenkin viihdytään yhdessä ruokailemassa. Vanhemmiten ollaan siirrytty nauttimaan myös ihan perinteisistä joulusafkoista, ja useampi vuosi vedettiin ilman näitä "lastenruokia" joulut.

Sitten me alettiin saada omia lapsia. Ihan on maistatettu kaikkea joka vuosi, mutta serkuksista kukaan ei pahemmin nauti jouluruuista ja ruokailut oli aikamoista vääntämistä ja hulinaa. Pari vuotta sitten isovanhemmat esittelivät tämän "lasten menun" uudestaan meidän joulupöytään, ja ruokailut sujuvat jouluna taas hyvässä hengessä. 

Ei ole omenat kauas puusta pudonneet. Ja onneksi porkkana- ja perunalaatikot on alkaneet jo maistua vanhimmille lapsille ;D 

Vierailija kirjoitti:

Anoppilassa perinteenä siivota jouluaattona. Peruja jo anopin omasta kodista. Ei mielellään mennä sinne aattona, koska ihmiset ovat huonolla tuulella siivoamisen takia ja jouluruoka on vasta joskus klo 22, kun ei ehdi tehdä ruokia aiemmin siivouksen vuoksi...

Jatkan vielä: anoppi ei suostu ottamaan apuja vastaan tuosta siivouskiireestä huolimatta. Kaupassakin käydään aaton tohinoiden yhteydessä. Mutta ehdottamani vastuiden jakaminen tai asioiden suunnittelu olisi täysi mahdottomuus. Alussa vein aina jouluksi tarjottavia mukana (itse tehty joululimppu, taatelikakku tms.), koska oli kiva osallistua ja miehen mukaan osallistumisen kieltäminen olivat vain "kursailua". Lopulta alkoi tuntua, ettei se ollut, kun anoppi sanoi 10. kertaa painokkaasti, etten olisi tosiaan saanut mitään tuoda tullessani. Lopetin siis tuomisen ja avun tarjoamisen. Jouluaattona minulle oli siis sallittua istua tuolilla ja odottaa nälkäisenä imuroinnin ja kinkunpaiston lomassa, että ruoka valmistuu yömyöhään.

Vietin pari joulua ulkomaalaisen exäni suvun kanssa. Jouluateria kesti todella kauan ja he kertoivat minulle, ettei sen aikana saa nousta pöydästä, ei edes vessaan. En tiedä oliko se pilailua minun kustannuksellani vai jokin oikea typerä etikettisääntö, mutta joka tapauksessa se tuntui tosi ahdistavalta.

Mä ajattelin viettää tämän joulun omissa oloissani töitä tietokoneella tehden. Joulu ei kiinnosta tippaakaan ja se onkin lähinnä lasten ja perheellisten juhla. Mun on vaikea kuvitella kaltaisiani yksin asuvia miehiä jouluihmisinä. Lähinnä velvollisuudentunnosta olen mennyt vanhempieni luokse joulunviettoon, mutta nyt on oiva syy vedota koronaan.

Vierailija kirjoitti:

´Miniä oli meillä pojan kanssa kerran joulunvietossa. Oli ihmetellut sukulaisille meidän omituista joulunviettoa.

Pääsin aattoaamuna töistä klo 7.00. Kotona olin nukkumassa klo 8.00. Muu perhe oli heräillyt ja mies otti kinkun uunista ja olivat syöneet aamupalaa ja puuhanneet, mitä puuhanneet. Mies lämmitti saunan klo 14 ja keitti minulle aamukahvit. Nousin ylös ja join kahvit ja menimme saunaan. Miniä ja poika meidän jälkeen. Sitten oloasu päällä laiteltiin miehen kanssa jouluruoat ja syötiin ja jaettiin lahjat ja vietettiin iltaa siihen asti, kun pistin päivävaatteet päälle klo 20.00 ja lähdin ajamaan töihin.

Oli kuulemma todella erikoiset ja ihmeelliset jouluperinteet. Ei halunnut meille toista kertaa, kun anoppikin vain nukkui päivän ja hillui yöpuku päällä koko päivän ja illalla ei jäänyt ottamaan glögiä ja hehkuviiniä ja seurustelemaan perheen kanssa. Ja se päiväsauna oli ollut erikoista. Miksi anopille piti päivällä lämmittää sauna, kun se vasta puolen päivän jälkeen nousi ylös.

Ymmärrän kyllä, että oli omituinen joulu hänestä, kun heillä aamulla käydään haudat ja kuunellaan joulurauhat ja käydään illalla saunassa ja sitten laittaudutaan juhlavaatteisiin ja keräännytään syömään rauhassa kristallilasien loisteessa ja illalla istutaan viinin seurassa pelaamassa pitkään yöhön lautapelejä.

Ymmärrän miniääsi, en minäkään toista kertaa tulisi, jos teillä sama kuvio joka joulu. En edes ymmärrä miksi ketään teille joulunviettoon viitsitte kutsua. Kuulostaa ankealta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omien vanhempien luona. Ruokailun ajaksi pitää laittaa televisio kiinni, mutta mitään musiikkiakaan ei ole taustalla. Mielestäni liian hiljainen ja harras tunnelma, kun ihmisetkin on aika rauhallisia eikä mitään pälättäjiä. Joskus tuon omat joulumusiikit mukana että saa vähän elämää ja tunnelmaa :D 

Ja meillä niin, että otetaan ruoka ja mennään olohuoneeseen katsomaan telkkaria. Miniä oli suuttua, kun oli kattanut kaiken kauniisti ja sitten me yksi kerrallaan hipsimme mukavammin sohvalle syömään. Jouluna ei pidä nipottaa!

"Mukavammin sohvalle syömään". Mitä mukavaa sohvalla syömisessä on? En vietä joulua, en välitä muutenkaan mistään pakkojuhlimisista. Mutta kotona yksinkin syön joka päivä ruokapöydän ääressä. Sohva on liian matala. Tuntuu jopa epäterveelliseltä syödä maha kippurassa sohvalla. Toinen asia: jos on vieraita, niin onko liikaa vaadittu, että KERRAN VUODESSA keskitytään viihtymään yhteisen pöydän ääreen? 

Tartutaan vielä tuohon kohtaan "mukavammin sohvalle syömään", eli sekö on sitten jonkun mielestä mukavampaa jouluruokailua, kun katotaan jotain elähtänyttä "Tankki täyteen" -sarjaa ja lapataan naamataulua kohti saarioisten maksalaatikkoa ja Korpelan kinkkua, semminkin kun osa sapuskasta pyörii hetken päästä sohvalla per*een alla ja se humppakuutiosta lutkutettu peruspunkku lorahtaa olkkarin matolle. Jippii.

Vierailija kirjoitti:

Menin kerran joulupäivänä käymään kaukaisen, vanhemman sukulaissedän luo. Kuvittelin meneväni joulukahvilla käymään ja yllätys olikin suuri, kun talo oli täynnä sukulaisia, näitä aikuisia / eläkeläisiä, he istuivat järjesteltyjen pöytien ääressä kuin jossain häissä tms ja ohjelmassa oli yhteislaulua! Siis aina välillä joku haki kahvikupin ja pullan, mutta sitten taas joku ehdotti laulua ja niin luikautettiin muutama joulubiisi.

Suku ei ole kovin musikaalista ja yhteislaulu oli melkoista määkimistä, mutta ei se heitä tuntunut haittaavan. Ja tämä kesti ja kesti, olin siellä varmaan neljä tuntia, kun en kehdannut lähteä pois. Muut jäivät vielä laulamaan kun lopulta häivyin.

Tämä on heillä kuulemma kaikissa juhlissa perinne. Oli erikoinen joulupäivä.

Taisit tykätä kuitenkin :)

Vierailija kirjoitti:

Outoja perinteitä: raivosiivoaminen on nro 1. Heti kakkosena löytyy pakollisten jouluruokien vääntäminen eli apinan raivolla, vanha Strömbergi punaisena huutaen, pusketaan tuutista pihalle kaikki laatikot, rosolli, hieman karjalan-/palapaistia, keitettyjä perunoita jne. jne. ja sitten näitä tungetaan väkisin naamaan, vaikka puolista ruuista ei kukaan oikeastaan edes pidä.

Jee, mun lapsuuden joulu 70-luvulta :(

Vierailija kirjoitti:

Tuota, lapsettomana en välittäisi saada joulukorttikuvakollaasia jonkun muun lapsista. Minusta se on, anteeksi nyt vain, ajattelematonta. Lähettäjä tietysti on iloissaan kortin tekemisestä.

??? Miten muka?

Vierailija kirjoitti:

Kollaasin lähettäjät ovat erittäin tietoisia, että en ole voinut saada lapsia!

Eivät ne sitä siksi lähetä. Outo asenne. Onko heidän elämänsä jotenkin loukkaus muita kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin kerran joulupäivänä käymään kaukaisen, vanhemman sukulaissedän luo. Kuvittelin meneväni joulukahvilla käymään ja yllätys olikin suuri, kun talo oli täynnä sukulaisia, näitä aikuisia / eläkeläisiä, he istuivat järjesteltyjen pöytien ääressä kuin jossain häissä tms ja ohjelmassa oli yhteislaulua! Siis aina välillä joku haki kahvikupin ja pullan, mutta sitten taas joku ehdotti laulua ja niin luikautettiin muutama joulubiisi.

Suku ei ole kovin musikaalista ja yhteislaulu oli melkoista määkimistä, mutta ei se heitä tuntunut haittaavan. Ja tämä kesti ja kesti, olin siellä varmaan neljä tuntia, kun en kehdannut lähteä pois. Muut jäivät vielä laulamaan kun lopulta häivyin.

Tämä on heillä kuulemma kaikissa juhlissa perinne. Oli erikoinen joulupäivä.

Ihastuttava perinne.  Jouluun joka tapauksessa kuuluu jonkinlainen kärvistely, sitten saa sanoa, ettei jaksa, mutta velvoitteet....

Ruikutus ja kärsimys omana osionaan on yhden ja toisen juhlan elementti. Kärsimyksestä kirkkauteen, ilo on ansaittu ja tuntuu vielä paremmalta.

Meillä joulukuusi, muovinen, laitetaan aattona ja otetaan pois tapanina. En tykkää joulukoristeista ja krääsästä. Olen minimalisti. Vain pari jouluvaloa siedän pitempään. Naiseksi ja äidiksi olen kuulema outo.