Lue keskustelun säännöt.
Tuttavien ja sukulaisten oudot jouluperinteet
Onko teillä tutuilla tai sukulaisilla tapoja tai jouluperinteitä, joita olette joskus ihmetelleet? Hämmästellään hyväntahtoisesti, sillä kukin tietenkin viettää joulua tyylillään, mutta...
Kommentit (1172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän outona sitä tapaa, että aikuiset perheelliset ihmiset eivät vietä omaa ja omanlaistaan joulua. Omassa tuttavapiirissäkin on useampia nelikymppisiä ihmisiä, osa perheellisiä, jotka eivät laita omaan kotiinsa mitään joulua, ei koristeita, ei kuusta tms, koska lähtevät viettämään joulua aina sukulaisiin jonnekin satojen kilometrien päähän. Sitten valitetaan niistä toisen perheen tavoista, nukutaan huonosti jossain patjamajoituskessa lattialla, lapset kyllästyy neljän tunnin ajomatkan aikana autossa...
Hulluimpia ovat ne, jotka yrittävät ehtiä parin kolmen päivän aikana kiertämään kaikki sukulaiset ja joulu vietetään käytännössä autossa ajelemalla ympäriinsä. Yksi työkaveri luetteli, että missä joka paikassa heidän täytyy kolmen päivän sisällä käydä: molemmat isovanhemmat, siskon perhe, veljen perhe, miehen isoisä, lapsen kummit, serkkula... Tiukalta kuulosti aikataulu ja suunnitelma.
Ymmärrän, että joskus näin, mutta että joka ikinen vuosi? Eikö näitä sukulointeja voisi oikeasti hoitaa esimerkiksi joulua edeltävänä viikonloppuna ja aattona sitten vaikka soittaa jouluntoivotukset?
Tuttua touhua. Me asumme puolison kanssa varsinais-Suomessa minun kotipaikkakunnallani. Puoliso on kotoisin Kainuusta ja koko muu perhe asuu vielä siellä. Joka jumalan joulu käsikirjoitus on sama. Joka joulu joudumme ajamaan 750 kilometriä puolison vanhempien luokse, koska anoppi itkisi muuten puoli vuotta ja suuttuisi tulisesti, jos lapsi ei tulisi jouluksi kotiin.
Puoliso on joka toinen aatto aamulla klo 6-10 töissä ja joka toinen aatto vapaata. Lähdemme tänäkin aattona klo 10.30 ajamaan sen 8 tunnin reissun (yhdellä pysähdyksellä) Kainuuseen, missä sitten hirveellä kiireellä pitää syödä, että lahjaat saadaan jaettua lapsille klo 19, koska niin on aina tehty. Seuraava päivä eli 25. pitää olla siellä puolison lapsuudenkodin nurkissa ja jos yritämme lähteä sieltä esim. lounaan jälkeen niin anoppi saa marttyyrikohtauksen ja jäämme sitten vielä yhdeksi yöksi.
26. päivä koitamme lähteä klo 8-9 ajamaan kotiin, mutta aina se venyy parilla tunnilla kun "ette kai te nyt vielä lähde. Odottakaa nyt että korvapuustit ovat tunnin päästä valmiita niin otatte niitä sitten mukaan. Kai te nyt vielä kahvin juotte ennenkuin lähdette." Klo 10 pääsemme aikaisintaan lähtemään ja sitten kun olemme varsinais-Suomessa niin pitäisi vielä käydä minun vanhempieni luona, koska isovanhemmat on sinne varta vasten haettu. Sitten viemme isovanhemmat kotiin ja olemme omassa kodissa 26. päivän iltana klo 22-23.
Minä menen 27. päivä yleensä takaisin töihin aamuvuoroon, joten koko joulusta olen ollut omassa kodissa sen aaton aamupäivän (pakkaamassa autoa) ja 26. päivän 2 viimeistä tuntia. Olen kyllä koittanut saada tätä traditiota poikki, mutta en halua, että puoliso ajaisi yksin 8 tuntia pimeällä räntäsateessa Suomen läpi vain, koska ei uskalla sanoa vanhemmilleen, että tänä vuonna emme tule.
Kainuussa on niin vähän koronaa, ettei tänä vuonna parane etelästä sinne ajella... Luulisi anopin ymmärtävän ja saisitte viettää rauhallisen joulun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksikään lahja, joka oli meillä aattona avataan, ei ole yllätys, vaan anoppi lypsää lokakuusta asti näitä "toiveita" ja kun sitten sanon, että uusi pyyhe voisi olla hyvä, alkaa kyselyt merkistä, koosta, väristä jne. Kun saan lahjan pukilta käteeni, anoppi huutaa, että siellä on nyt se punainen kylpypyyhe, kokoa se ja se, ostin Ikeasta, kun Finlaysonilla ei ollut tuota kokoa... Sama kuvio toistuu kaikkien lahjojen, myös lasten pakettien, kanssa.
Mun mielestä joululahjaan liittyy tietty salaperäisyys ja yllätyksellisyys. Pidän todella outona tätä anoppinaan tapaa.
Mun äiti tekee nykyisin tätä. On ennen osannut ostaa oikeinkin hyviä lahjoja ilman suurta showta, mutta nykyisin ei. Olen jo sanonut, että älä osta mitään jos et keksi tai se pitää toitottaa etukäteen mitä aikoo. Vielä niin, että tehdään asiasta mahdollisimman hankala tyyliin: Et sinä nyt tule sitä saamaan kun ei tästä tule mitään kun ei kunnolla voi sitä ja tätä ympäri pyöreää. Sitten pitää olla yllättynyt kun kappas mikä onkaan paketissa.
Kaupassakin kysyy joka hyllyllä oisko tuo ja tykläiditkö tästä ja jos erehdyn sanomaan joo, laittaa kärryyn. Välillä nostan niitä pois kun ei se, että tykkään tarkoita sitä että mä tarvitsisin sellaista. Ei kuuntele kunnolla niitä toiveita joita esitän kysyttäessä ja sit julmettu säätö joka kerta ihan random juttujen kanssa. Menee ilo koko asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
´Miniä oli meillä pojan kanssa kerran joulunvietossa. Oli ihmetellut sukulaisille meidän omituista joulunviettoa.
Pääsin aattoaamuna töistä klo 7.00. Kotona olin nukkumassa klo 8.00. Muu perhe oli heräillyt ja mies otti kinkun uunista ja olivat syöneet aamupalaa ja puuhanneet, mitä puuhanneet. Mies lämmitti saunan klo 14 ja keitti minulle aamukahvit. Nousin ylös ja join kahvit ja menimme saunaan. Miniä ja poika meidän jälkeen. Sitten oloasu päällä laiteltiin miehen kanssa jouluruoat ja syötiin ja jaettiin lahjat ja vietettiin iltaa siihen asti, kun pistin päivävaatteet päälle klo 20.00 ja lähdin ajamaan töihin.
Oli kuulemma todella erikoiset ja ihmeelliset jouluperinteet. Ei halunnut meille toista kertaa, kun anoppikin vain nukkui päivän ja hillui yöpuku päällä koko päivän ja illalla ei jäänyt ottamaan glögiä ja hehkuviiniä ja seurustelemaan perheen kanssa. Ja se päiväsauna oli ollut erikoista. Miksi anopille piti päivällä lämmittää sauna, kun se vasta puolen päivän jälkeen nousi ylös.
Ymmärrän kyllä, että oli omituinen joulu hänestä, kun heillä aamulla käydään haudat ja kuunellaan joulurauhat ja käydään illalla saunassa ja sitten laittaudutaan juhlavaatteisiin ja keräännytään syömään rauhassa kristallilasien loisteessa ja illalla istutaan viinin seurassa pelaamassa pitkään yöhön lautapelejä.
Ymmärrän miniääsi, en minäkään toista kertaa tulisi, jos teillä sama kuvio joka joulu. En edes ymmärrä miksi ketään teille joulunviettoon viitsitte kutsua. Kuulostaa ankealta.
Mitäs tuumaisit jos joutuisit äkillisesti sairaalaan eikä siellä olisi hoitajaa juuri tuosta syystä? Arvaan että sanoisit jotakin sentapaista että miniälläsi on varmaan terveyttä sekä toimivat jalat ja kädet selvitä miehensä ja varsin näppärän apen ja varmaan muidenkin apukäsien avulla joulusta. Onhan hän kyennyt kerran kyläänkin lähteä. Tämä anoppi voi olla myös lääkäri. Olisiko sitten parempi jos hän olisi kotonaan aikuista miniää passaamassa ja
sinä saisit hoitoa ehkä joskus hmm... ehkä siinä loppiaisen jälkeen. Etätöitä tekevä miniä kun vois viihtyä hieman pidempäänkin anopin hoivissa kun on valmis pöytä ja mummu viihdyttää lapsia. Mutta näitä ei tule ajatelleeksi. Eihän töistään edes saa puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
´Miniä oli meillä pojan kanssa kerran joulunvietossa. Oli ihmetellut sukulaisille meidän omituista joulunviettoa.
Pääsin aattoaamuna töistä klo 7.00. Kotona olin nukkumassa klo 8.00. Muu perhe oli heräillyt ja mies otti kinkun uunista ja olivat syöneet aamupalaa ja puuhanneet, mitä puuhanneet. Mies lämmitti saunan klo 14 ja keitti minulle aamukahvit. Nousin ylös ja join kahvit ja menimme saunaan. Miniä ja poika meidän jälkeen. Sitten oloasu päällä laiteltiin miehen kanssa jouluruoat ja syötiin ja jaettiin lahjat ja vietettiin iltaa siihen asti, kun pistin päivävaatteet päälle klo 20.00 ja lähdin ajamaan töihin.
Oli kuulemma todella erikoiset ja ihmeelliset jouluperinteet. Ei halunnut meille toista kertaa, kun anoppikin vain nukkui päivän ja hillui yöpuku päällä koko päivän ja illalla ei jäänyt ottamaan glögiä ja hehkuviiniä ja seurustelemaan perheen kanssa. Ja se päiväsauna oli ollut erikoista. Miksi anopille piti päivällä lämmittää sauna, kun se vasta puolen päivän jälkeen nousi ylös.
Ymmärrän kyllä, että oli omituinen joulu hänestä, kun heillä aamulla käydään haudat ja kuunellaan joulurauhat ja käydään illalla saunassa ja sitten laittaudutaan juhlavaatteisiin ja keräännytään syömään rauhassa kristallilasien loisteessa ja illalla istutaan viinin seurassa pelaamassa pitkään yöhön lautapelejä.
Olisi tuo omituinen joulu minunkin mielestäni. Miksi pyytää poika ja miniä ollenkaan joulunviettoon, jos itse nukkuu kahteen saakka ja lähtee illalla töihin.
Ihmeellistä, jos miniä ei osaa joulua viettää miehensä kotona, jos anoppi nukkuu yövuoron jälkeen ja lähtee uudelleen yöksi töihin. Eikö kelpaa apen laittamat joulutarjoilut ja seura.
Vierailija kirjoitti:
Pidän outona sitä tapaa, että aikuiset perheelliset ihmiset eivät vietä omaa ja omanlaistaan joulua. Omassa tuttavapiirissäkin on useampia nelikymppisiä ihmisiä, osa perheellisiä, jotka eivät laita omaan kotiinsa mitään joulua, ei koristeita, ei kuusta tms, koska lähtevät viettämään joulua aina sukulaisiin jonnekin satojen kilometrien päähän. Sitten valitetaan niistä toisen perheen tavoista, nukutaan huonosti jossain patjamajoituskessa lattialla, lapset kyllästyy neljän tunnin ajomatkan aikana autossa...
Hulluimpia ovat ne, jotka yrittävät ehtiä parin kolmen päivän aikana kiertämään kaikki sukulaiset ja joulu vietetään käytännössä autossa ajelemalla ympäriinsä. Yksi työkaveri luetteli, että missä joka paikassa heidän täytyy kolmen päivän sisällä käydä: molemmat isovanhemmat, siskon perhe, veljen perhe, miehen isoisä, lapsen kummit, serkkula... Tiukalta kuulosti aikataulu ja suunnitelma.
Ymmärrän, että joskus näin, mutta että joka ikinen vuosi? Eikö näitä sukulointeja voisi oikeasti hoitaa esimerkiksi joulua edeltävänä viikonloppuna ja aattona sitten vaikka soittaa jouluntoivotukset?
Tunnemmeko kenties saman perheen? Tämä tuntemaniporukka ajaa pohjoiseen sukuloimaan heti kun lapsilta koulu loppuu. Ja kaikki kumminkaimatkin käydään moikkaamassa, aikataulun mukaan. En ymmärrä. Toivottavasti eivät tule nyt korona-aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsena outoa muille oli varmaan se, että isä oli joka vuosi aattona kunniavartiossa (tai sitä järjestämässä) paikallisen hautausmaan sankarihaudalla. Tämä tarkoitti sitä, että hän oli ainakin järjestäjänä toimiessaan koko aattopäivän poissa ja kun vihdoin tuli kotiin, oli kiireellä mentävä saunaan ja syömään, että ehtii lahjatkin jakaa ennen iltayhdeksää. Lapsena oli tylsää odotella koko päivä ilman mitään tekemistä. :D Jos varusteet oli kastuneet, meillä lojui lumipukuja kuivumassa ympäri taloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän outona sitä tapaa, että aikuiset perheelliset ihmiset eivät vietä omaa ja omanlaistaan joulua. Omassa tuttavapiirissäkin on useampia nelikymppisiä ihmisiä, osa perheellisiä, jotka eivät laita omaan kotiinsa mitään joulua, ei koristeita, ei kuusta tms, koska lähtevät viettämään joulua aina sukulaisiin jonnekin satojen kilometrien päähän. Sitten valitetaan niistä toisen perheen tavoista, nukutaan huonosti jossain patjamajoituskessa lattialla, lapset kyllästyy neljän tunnin ajomatkan aikana autossa...
Hulluimpia ovat ne, jotka yrittävät ehtiä parin kolmen päivän aikana kiertämään kaikki sukulaiset ja joulu vietetään käytännössä autossa ajelemalla ympäriinsä. Yksi työkaveri luetteli, että missä joka paikassa heidän täytyy kolmen päivän sisällä käydä: molemmat isovanhemmat, siskon perhe, veljen perhe, miehen isoisä, lapsen kummit, serkkula... Tiukalta kuulosti aikataulu ja suunnitelma.
Ymmärrän, että joskus näin, mutta että joka ikinen vuosi? Eikö näitä sukulointeja voisi oikeasti hoitaa esimerkiksi joulua edeltävänä viikonloppuna ja aattona sitten vaikka soittaa jouluntoivotukset?
Tuttua touhua. Me asumme puolison kanssa varsinais-Suomessa minun kotipaikkakunnallani. Puoliso on kotoisin Kainuusta ja koko muu perhe asuu vielä siellä. Joka jumalan joulu käsikirjoitus on sama. Joka joulu joudumme ajamaan 750 kilometriä puolison vanhempien luokse, koska anoppi itkisi muuten puoli vuotta ja suuttuisi tulisesti, jos lapsi ei tulisi jouluksi kotiin.
Puoliso on joka toinen aatto aamulla klo 6-10 töissä ja joka toinen aatto vapaata. Lähdemme tänäkin aattona klo 10.30 ajamaan sen 8 tunnin reissun (yhdellä pysähdyksellä) Kainuuseen, missä sitten hirveellä kiireellä pitää syödä, että lahjaat saadaan jaettua lapsille klo 19, koska niin on aina tehty. Seuraava päivä eli 25. pitää olla siellä puolison lapsuudenkodin nurkissa ja jos yritämme lähteä sieltä esim. lounaan jälkeen niin anoppi saa marttyyrikohtauksen ja jäämme sitten vielä yhdeksi yöksi.
26. päivä koitamme lähteä klo 8-9 ajamaan kotiin, mutta aina se venyy parilla tunnilla kun "ette kai te nyt vielä lähde. Odottakaa nyt että korvapuustit ovat tunnin päästä valmiita niin otatte niitä sitten mukaan. Kai te nyt vielä kahvin juotte ennenkuin lähdette." Klo 10 pääsemme aikaisintaan lähtemään ja sitten kun olemme varsinais-Suomessa niin pitäisi vielä käydä minun vanhempieni luona, koska isovanhemmat on sinne varta vasten haettu. Sitten viemme isovanhemmat kotiin ja olemme omassa kodissa 26. päivän iltana klo 22-23.
Minä menen 27. päivä yleensä takaisin töihin aamuvuoroon, joten koko joulusta olen ollut omassa kodissa sen aaton aamupäivän (pakkaamassa autoa) ja 26. päivän 2 viimeistä tuntia. Olen kyllä koittanut saada tätä traditiota poikki, mutta en halua, että puoliso ajaisi yksin 8 tuntia pimeällä räntäsateessa Suomen läpi vain, koska ei uskalla sanoa vanhemmilleen, että tänä vuonna emme tule.
Miehen pitäisi kyllä ehdottomasti luopua tuosta jouluaaton tynkätyövuorosta, sellaisesta ei ole mitään hyötyä kenellekkään, työaika paljastaa että kysymys ei ole mistään kaupasta tai muusta välttämättömyydestä.
Tällaisia tynkävuoroja on nimenomaan kaupoissa, jotka ovat aattona auki muutaman tunnin. Itsekin opiskeluaikoina marketissa töissä ollessa jouduin parina aattona tällaisen vuoron tekemään. Ei se nyt joulua pilannut, mutta ärsytti silti aloittaa jouluaatto työpäivällä. Inspiroi myöhemmin hakeutumaan töihin, joissa ollaan arkisin kahdeksasta neljään.
Oma ihmetyksen kohteeni ei nyt sinällään ole outo vaan ilmeisesti aika perinteinen, eli jo aikaisemmin mainittu yöllinen hautausmaareissu. Ei ole kuitenkaan ikinä kuulunut oman perheeni jouluun, joten oli aika shokki, kun puolison vanhempien luona alettiin tekemään lähtöä hautausmaalle klo 23. Aluksi en kehdannut kieltäytyä, mutta onneks nyt meillä on pieni lapsi, niin epäitsekkäästi uhraudun jäämään nukkuvan lapsen kanssa kotiin, että muut pääsevät hautausmaalle.
Vaikeinta on ymmärtää, miksi sinne on lähdettävä keskellä yötä?? Jouluaattona on yleensä neljältä jo pilkkopimeää, miksei hautausmaalla voisi käydä vaikka ennen jouluruokaa.
Mun jouluperinteisiin ei ole aiemmin hautausmaakäynti kuulunut, mutta nyt sitten ollaan menossa. Ajattelin kanssa että varmaan kolmelta tai neljältä olis hyvä mennä käymään, ennen ruokaa, koska meillä on aterialla viiniä niin ei olis kiva että kuski ei sais ruoalla viiniä ollenkaan hautausmaakäynnin takia. Illalla ruoan ja lahjojen jaon jälkeen ei muutenkaan jaksaisi, joten yhdyn sun ihmettelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tätä voi varsinaisesti varmaan perinteeksi sanoa, mutta toistuu joka vuosi niin kerronpa silti. Jostain kumman syystä joka ikinen vuosi illalla jouluruokailun aikana, kesken kaiken isäni on pakko alkaa muistelemaan kuolleita sukulaisia ja saada aikaan vaivaantunut surumielinen hiljaisuus. Jos joku esimerkiksi erhetyy sanomaan "kyllä se vaari teki aina hyvää joulukinkkua", on isäni heti toteamassa apeaan sävyyn "ja nyt hänkin on kuollut, taivaassa on. Voivoi, on niin kova ikävä, ei enää ikinä yhteisiä jouluja" jne. Jatkaa aina niin pitkään että kukaan ei kehtaa mitään iloista toviin sanoa.
Joku ihmetteli karjalanpiirakoita joulupöydässä. Ei ole koskaan tullut vastaan. Ite ajattelin että joulupäivän aamiaiselle pistän pakastekarjalanpiirakat uuniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
´Miniä oli meillä pojan kanssa kerran joulunvietossa. Oli ihmetellut sukulaisille meidän omituista joulunviettoa.
Pääsin aattoaamuna töistä klo 7.00. Kotona olin nukkumassa klo 8.00. Muu perhe oli heräillyt ja mies otti kinkun uunista ja olivat syöneet aamupalaa ja puuhanneet, mitä puuhanneet. Mies lämmitti saunan klo 14 ja keitti minulle aamukahvit. Nousin ylös ja join kahvit ja menimme saunaan. Miniä ja poika meidän jälkeen. Sitten oloasu päällä laiteltiin miehen kanssa jouluruoat ja syötiin ja jaettiin lahjat ja vietettiin iltaa siihen asti, kun pistin päivävaatteet päälle klo 20.00 ja lähdin ajamaan töihin.
Oli kuulemma todella erikoiset ja ihmeelliset jouluperinteet. Ei halunnut meille toista kertaa, kun anoppikin vain nukkui päivän ja hillui yöpuku päällä koko päivän ja illalla ei jäänyt ottamaan glögiä ja hehkuviiniä ja seurustelemaan perheen kanssa. Ja se päiväsauna oli ollut erikoista. Miksi anopille piti päivällä lämmittää sauna, kun se vasta puolen päivän jälkeen nousi ylös.
Ymmärrän kyllä, että oli omituinen joulu hänestä, kun heillä aamulla käydään haudat ja kuunellaan joulurauhat ja käydään illalla saunassa ja sitten laittaudutaan juhlavaatteisiin ja keräännytään syömään rauhassa kristallilasien loisteessa ja illalla istutaan viinin seurassa pelaamassa pitkään yöhön lautapelejä.
Kyllä sitä varmasti moni ihmettelee että minkä takia anoppi-ikäisen henkilön eli arviolta kuusikymppisen täytyy lähteä jouluna yövuoroon töihin.
Voi pyhä jeesus, kun joillakin on vaikeaa käsittää, että anoppejakin on eri ikäisiä.
Minä olen 46-vuotiaana anoppi (lapseni on 24v.) ja oma äitini oli suurinpiirtein saman ikäisenä ensi kertaa anoppi. Kyllä meitä nuorena lapsia saaneita vielä on, vaikka synnyttäjien keski-ikä on noussutkin.
ERI VASTAAJA
Minä en ymmärrä tarkkoja ruokasääntöjä. Nyt olen törmännyt sellaiseen, jonka mukaan laatikoita ei saa syödä kuin vasta jouluaattona, muuten menee suurin piirtein koko joulu pilalle. Minusta taas porkkanalaatikko ja lanttulaatikko on hyvää kausiruokaa ja meillä lämmitetään niitä lisäkkeenä muutaman kerran viikossa joulunalusviikkoina. Ja kyllä syön niitä jouluaatosta tapaninpäiväänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkujoulun vietto. Ex-miehen suvussa (ja nyt lasten päiväkodissa) ensimmäinen joulukuusi haetaan ja koristellaan silloin. Lapset saavat myös yhdet lahjat. Tämä kuusi hävitetään ennen oikeaa joulukuusta. Pikkukoulun viettoon kuuluu myös laulut ja piirileikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulutorttujen valmistaminen melkein viikkoa ennen joulua.
Työkaveri sanoi joskus vuosia sitten, että : "miehen kanssa tehtiin eilen hirveellä kiireellä joulutorttuja". Oli maanantai-aamu ja jouluaatto oli muistaakseni perjantaina.
Miksi ihmeessä joulutortut pitää tehdä valmiiksi monta päivää etuajassa. Mahtaa olla kuivakoita sitten jouluna. Jos valmistaa tortut valmiista taikinasta ja hillosta, niiden tekemiseen menee muutamia minuutteja. Ja ovat parhaimillaan tuoreena ja hieman lämpöisinä tomusokerihuntu päällänsä.
No tapansa kullakin.
Minusta tuossa ei ole mitään outoa. Veikkaan, että eiköhän heillä tarkoituksena ollut paistaa tortut ennakkoon ja pakastaa valmiit tuotokset, ja sitten sitä mukaa sulatella kun torttuja syödä haluaa.
Tätä juuri ihmettelin, kun entinen työkaveri osti pakastetorttutaikinan, leipoi tortut hyvissä ajoin ennen joulua, pakasti valmiit tortut ja kehui kuinka on kätevää sulattaa torttuja jouluna. Ihan käsittämätöntä, ihan yhtä nopeasti tekisi taikinasta tuoreet tortut kahvipöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menin kerran joulupäivänä käymään kaukaisen, vanhemman sukulaissedän luo. Kuvittelin meneväni joulukahvilla käymään ja yllätys olikin suuri, kun talo oli täynnä sukulaisia, näitä aikuisia / eläkeläisiä, he istuivat järjesteltyjen pöytien ääressä kuin jossain häissä tms ja ohjelmassa oli yhteislaulua! Siis aina välillä joku haki kahvikupin ja pullan, mutta sitten taas joku ehdotti laulua ja niin luikautettiin muutama joulubiisi.
Suku ei ole kovin musikaalista ja yhteislaulu oli melkoista määkimistä, mutta ei se heitä tuntunut haittaavan. Ja tämä kesti ja kesti, olin siellä varmaan neljä tuntia, kun en kehdannut lähteä pois. Muut jäivät vielä laulamaan kun lopulta häivyin.
Tämä on heillä kuulemma kaikissa juhlissa perinne. Oli erikoinen joulupäivä.
Tämä ei ole outo perinne, vaan erittäin hieno! Toivottavasti jatkavat tätä koronajoulun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Mä pistän myös kuusen ja koristeet aina todella varhain pois kun ne alkavat sitten aaton jälkeen näyttää jo tunkkaisilta vaikka niiden kanssa on ihan kiva fiilistellä tulevaa joulua. Mennyttä ei koska ei siitä mitään sellaista muistettava varsinasesti jää kuitenkaan (lahjojen lisäksi). Rojujen raivaus on symbolista siirtyä odottamaan kevään pilkistelyä ja auringonsäteitä.
Jouluaatto on joulun aatto, kirjaimellisesti. Vietät joulua ennen joulua ja raivaat varsinaisena jouluna joulukoristeet pois, todella outo jouluperinne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omien vanhempien luona. Ruokailun ajaksi pitää laittaa televisio kiinni, mutta mitään musiikkiakaan ei ole taustalla. Mielestäni liian hiljainen ja harras tunnelma, kun ihmisetkin on aika rauhallisia eikä mitään pälättäjiä. Joskus tuon omat joulumusiikit mukana että saa vähän elämää ja tunnelmaa :D
Ja meillä niin, että otetaan ruoka ja mennään olohuoneeseen katsomaan telkkaria. Miniä oli suuttua, kun oli kattanut kaiken kauniisti ja sitten me yksi kerrallaan hipsimme mukavammin sohvalle syömään. Jouluna ei pidä nipottaa!
"Mukavammin sohvalle syömään". Mitä mukavaa sohvalla syömisessä on? En vietä joulua, en välitä muutenkaan mistään pakkojuhlimisista. Mutta kotona yksinkin syön joka päivä ruokapöydän ääressä. Sohva on liian matala. Tuntuu jopa epäterveelliseltä syödä maha kippurassa sohvalla. Toinen asia: jos on vieraita, niin onko liikaa vaadittu, että KERRAN VUODESSA keskitytään viihtymään yhteisen pöydän ääreen?
Tartutaan vielä tuohon kohtaan "mukavammin sohvalle syömään", eli sekö on sitten jonkun mielestä mukavampaa jouluruokailua, kun katotaan jotain elähtänyttä "Tankki täyteen" -sarjaa ja lapataan naamataulua kohti saarioisten maksalaatikkoa ja Korpelan kinkkua, semminkin kun osa sapuskasta pyörii hetken päästä sohvalla per*een alla ja se humppakuutiosta lutkutettu peruspunkku lorahtaa olkkarin matolle. Jippii.
Niin, mitäs sitten jos se on mukavaa jouluruokailua jonkun mielestä? Ihan oikeesti, tarviiko tostakin vetää herneet nenään.
Itse en oikein aikaisemmin ymmärtänyt sitä jouluna haudoilla kiertämistä. Tänä jouluna ymmärrän, kun vietän sen ensimmäistä kertaa ilman isääni.
Ei tutuilla, mutta meillä.
Päivällä käydään joulukirkossa siivosti, mutta yöllä katsotaan telkkarista jouluyön messua ja arvostellaan kirkkoa ja uskontoa. Pitäisi varmaan mennä perheterapiaan selvittämään mistä tuollainen käytös kumpuaa.
Mun tädin ex-mies ryyppäsi kaikki joulut, jouluaatto oli hänelle samanlainen ryyppyjuhla kuin vaikka vappu ja juhannus.
En minäkään ymmärrä miksi noin tiukalla aikataululla pitää ajaa toiselle puolelle Suomea.
Nyt ollut vielä monta joulua niin että aatto ja pyhät osuu viikolle jolloin muutamalla vapaapäivällä saa jo kivan joululoman.
Me vietetään joulut lähes aina kotona ja silti otetaan ainakin välipäivät vapaiksi, usein myös jo jouluviikko.
En missään nimessä lähtisi ajamaan tuollaisia matkoja tuolla aikataululla. Loukkaantuisin itse jos tuollaista kehtaisi sukulaiset edes vaatia.