Tuttavien ja sukulaisten oudot jouluperinteet

Vierailija kirjoitti:

Joulutorttujen valmistaminen melkein viikkoa ennen joulua.

Työkaveri sanoi joskus vuosia sitten, että : "miehen kanssa tehtiin eilen hirveellä kiireellä joulutorttuja". Oli maanantai-aamu ja jouluaatto oli muistaakseni perjantaina.

Miksi ihmeessä joulutortut pitää tehdä valmiiksi monta päivää etuajassa. Mahtaa olla kuivakoita sitten jouluna. Jos valmistaa tortut valmiista taikinasta ja hillosta, niiden tekemiseen menee muutamia minuutteja. Ja ovat parhaimillaan tuoreena ja hieman lämpöisinä tomusokerihuntu päällänsä. 

No tapansa kullakin. 

Minusta tuossa ei ole mitään outoa. Veikkaan, että eiköhän heillä tarkoituksena ollut paistaa tortut ennakkoon ja pakastaa valmiit tuotokset, ja sitten sitä mukaa sulatella kun torttuja syödä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän 8outona sitä tapaa, että aikuiset perheelliset ihmiset eivät vietä omaa ja omanlaistaan joulua. Omassa tuttavapiirissäkin on useampia nelikymppisiä ihmisiä, osa perheellisiä, jotka eivät laita omaan kotiinsa mitään joulua, ei koristeita, ei kuusta tms, koska lähtevät viettämään joulua aina sukulaisiin jonnekin satojen kilometrien päähän. Sitten valitetaan niistä toisen perheen tavoista, nukutaan huonosti jossain patjamajoituskessa lattialla, lapset kyllästyy neljän tunnin ajomatkan aikana autossa... 

Hulluimpia ovat ne, jotka yrittävät ehtiä parin kolmen päivän aikana kiertämään kaikki sukulaiset ja joulu vietetään käytännössä autossa ajelemalla ympäriinsä. Yksi työkaveri luetteli, että missä joka paikassa heidän täytyy kolmen päivän sisällä käydä: molemmat isovanhemmat, siskon perhe, veljen perhe, miehen isoisä, lapsen kummit, serkkula... Tiukalta kuulosti aikataulu ja suunnitelma.

Ymmärrän, että joskus näin, mutta että joka ikinen vuosi? Eikö näitä sukulointeja voisi oikeasti hoitaa esimerkiksi joulua edeltävänä viikonloppuna ja aattona sitten vaikka soittaa jouluntoivotukset? 

Tuttua touhua. Me asumme puolison kanssa varsinais-Suomessa minun kotipaikkakunnallani. Puoliso on kotoisin Kainuusta ja koko muu perhe asuu vielä siellä. Joka jumalan joulu käsikirjoitus on sama. Joka joulu joudumme ajamaan 750 kilometriä puolison vanhempien luokse, koska anoppi itkisi muuten puoli vuotta ja suuttuisi tulisesti, jos lapsi ei tulisi jouluksi kotiin.

Puoliso on joka toinen aatto aamulla klo 6-10 töissä ja joka toinen  aatto vapaata. Lähdemme tänäkin aattona klo 10.30 ajamaan sen 8 tunnin reissun (yhdellä pysähdyksellä) Kainuuseen, missä sitten hirveellä kiireellä pitää syödä, että lahjaat saadaan jaettua lapsille klo 19, koska niin on aina tehty. Seuraava päivä eli 25. pitää olla siellä puolison lapsuudenkodin nurkissa ja jos yritämme lähteä sieltä esim. lounaan jälkeen niin anoppi saa marttyyrikohtauksen ja jäämme sitten vielä yhdeksi yöksi.

26. päivä koitamme lähteä klo 8-9 ajamaan kotiin, mutta aina se venyy parilla tunnilla kun "ette kai te nyt vielä lähde. Odottakaa nyt että korvapuustit ovat tunnin päästä valmiita niin otatte niitä sitten mukaan. Kai te nyt vielä kahvin juotte ennenkuin lähdette." Klo 10 pääsemme aikaisintaan lähtemään ja sitten kun olemme varsinais-Suomessa niin pitäisi vielä käydä minun vanhempieni luona, koska isovanhemmat on sinne varta vasten haettu. Sitten viemme isovanhemmat kotiin ja olemme omassa kodissa 26. päivän iltana klo 22-23.

Minä menen 27. päivä yleensä takaisin töihin aamuvuoroon, joten koko joulusta olen ollut omassa kodissa sen aaton aamupäivän (pakkaamassa autoa) ja 26. päivän 2 viimeistä tuntia. Olen kyllä koittanut saada tätä traditiota poikki, mutta en halua, että puoliso ajaisi yksin 8 tuntia pimeällä räntäsateessa Suomen läpi vain, koska ei uskalla sanoa vanhemmilleen, että tänä vuonna emme tule.

Napanuora mieheltä poikki nyt. Ihan aivotonta touhua.

Mutta entä jos mies itse nauttii tästä perinteestä?

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuudenkodissa mentiin aina aamulla ekana aattona joulusaunaan. Ihana perinne, jota miniä- ja vävykandidaatit vuorotellen ihmetteli.

Joulusaunahan on hyvin perinteinen

Vierailija kirjoitti:

Pidän outona sitä tapaa, että aikuiset perheelliset ihmiset eivät vietä omaa ja omanlaistaan joulua. Omassa tuttavapiirissäkin on useampia nelikymppisiä ihmisiä, osa perheellisiä, jotka eivät laita omaan kotiinsa mitään joulua, ei koristeita, ei kuusta tms, koska lähtevät viettämään joulua aina sukulaisiin jonnekin satojen kilometrien päähän. Sitten valitetaan niistä toisen perheen tavoista, nukutaan huonosti jossain patjamajoituskessa lattialla, lapset kyllästyy neljän tunnin ajomatkan aikana autossa... 

Hulluimpia ovat ne, jotka yrittävät ehtiä parin kolmen päivän aikana kiertämään kaikki sukulaiset ja joulu vietetään käytännössä autossa ajelemalla ympäriinsä. Yksi työkaveri luetteli, että missä joka paikassa heidän täytyy kolmen päivän sisällä käydä: molemmat isovanhemmat, siskon perhe, veljen perhe, miehen isoisä, lapsen kummit, serkkula... Tiukalta kuulosti aikataulu ja suunnitelma.

Ymmärrän, että joskus näin, mutta että joka ikinen vuosi? Eikö näitä sukulointeja voisi oikeasti hoitaa esimerkiksi joulua edeltävänä viikonloppuna ja aattona sitten vaikka soittaa jouluntoivotukset? 

Jos olisit samassa tilanteessa niin ymmärtäisit

Vierailija kirjoitti:

Menin kerran joulupäivänä käymään kaukaisen, vanhemman sukulaissedän luo. Kuvittelin meneväni joulukahvilla käymään ja yllätys olikin suuri, kun talo oli täynnä sukulaisia, näitä aikuisia / eläkeläisiä, he istuivat järjesteltyjen pöytien ääressä kuin jossain häissä tms ja ohjelmassa oli yhteislaulua! Siis aina välillä joku haki kahvikupin ja pullan, mutta sitten taas joku ehdotti laulua ja niin luikautettiin muutama joulubiisi.

Suku ei ole kovin musikaalista ja yhteislaulu oli melkoista määkimistä, mutta ei se heitä tuntunut haittaavan. Ja tämä kesti ja kesti, olin siellä varmaan neljä tuntia, kun en kehdannut lähteä pois. Muut jäivät vielä laulamaan kun lopulta häivyin.

Tämä on heillä kuulemma kaikissa juhlissa perinne. Oli erikoinen joulupäivä.

Ihastuttava perinne.  Jouluun joka tapauksessa kuuluu jonkinlainen kärvistely, sitten saa sanoa, ettei jaksa, mutta velvoitteet....

Itse olen jälkikäteen ihmetelly oman perheen pakkomiellettä joulun perinteisiin. Siis kaiken pitää olla liianki täydellistä ja aikuiset ei kestäny sitä ettei lapsi ny ehkä ymmärrä et ruokapöydässä ollaa tasan kellon lyömällä eikä minuuttia myöhässä koska piti käydä vessassa. Siis oikeasti joka asia aikataulutettiin naurettavan tarkasti. Ruokailuki kesti tasan sen verra ku sai, jos oli ruoka kesken nii se vietiin nenän edestä ja jälkiruoka tilalle. Ruuan jälkeen aikuiset seurusteli ja lapset istu hiljaa ääntä pitämättä odottamassa pukkia. Tätä aikaa lapsi ei saanu käyttää siihe et ruoka oliki kuumaa ja siks pitää syä hitaasti tai saanu mennä keittiöön hakemaan lasia vettä. Istuttiin lattialla ku koristeina lattiaa tuijotellen. Auta armias jos erehdyit edes kysymään lupaa käydä vessasaa.

Pukki tuli sit viimein ja oli pakko laulaa vaikka itku kurkussa ku pelotti tuntematon ihminen.

Tässä ny oli muutama juttu mitä jaksoin kirjottaa. Ekaa kertaa ku vietin joulua miehen perheen kanssa nii järkytyin rentoudesta ja kuinka lapset sai leikkiä, sai syö rauhassa, ei suututtu jos lapsi vahingossa kaatui ja sattui polveen. Kenenkään joulu ei menny pilalle et lapsi vähä itkee. Otin tän tavan sit itellekki ja nykyään vietetään rentoa joulua johon mun sukulaisilla ei oo asiaa tulla pilaamaan. Ei haittaa vaikka asiat myöhästyy, mitä sitte vaikka jollai on eri pari sukat, mitä sitte jos lapsi ilmottaa olemassa olostaan. Tykkään nykyään joulusta, toisinko lapsena se aina ahdisti.

Joulusauna aamulla on ihana! Itse tykkään mennä unenpöpperöisenä saunaan ja olla siellä rauhassa. Paljon kummempi minusta on mieheni lapsuuden kodin tapa, missä saunaan mennään aattona keskellä päivää. Aion itse elvyttää aamusaunaperinteen, kunhan omia jouluja vietetään.

Vierailija kirjoitti:

Pidän outona sitä tapaa, että aikuiset perheelliset ihmiset eivät vietä omaa ja omanlaistaan joulua. Omassa tuttavapiirissäkin on useampia nelikymppisiä ihmisiä, osa perheellisiä, jotka eivät laita omaan kotiinsa mitään joulua, ei koristeita, ei kuusta tms, koska lähtevät viettämään joulua aina sukulaisiin jonnekin satojen kilometrien päähän. Sitten valitetaan niistä toisen perheen tavoista, nukutaan huonosti jossain patjamajoituskessa lattialla, lapset kyllästyy neljän tunnin ajomatkan aikana autossa... 

Hulluimpia ovat ne, jotka yrittävät ehtiä parin kolmen päivän aikana kiertämään kaikki sukulaiset ja joulu vietetään käytännössä autossa ajelemalla ympäriinsä. Yksi työkaveri luetteli, että missä joka paikassa heidän täytyy kolmen päivän sisällä käydä: molemmat isovanhemmat, siskon perhe, veljen perhe, miehen isoisä, lapsen kummit, serkkula... Tiukalta kuulosti aikataulu ja suunnitelma.

Ymmärrän, että joskus näin, mutta että joka ikinen vuosi? Eikö näitä sukulointeja voisi oikeasti hoitaa esimerkiksi joulua edeltävänä viikonloppuna ja aattona sitten vaikka soittaa jouluntoivotukset? 

Omassa lapsuudessa ajettiin varmaan 200km kun kierrettiin äidin elävät sukulaiset läpi jouluaattona ja sen lisäksi piti vielä käydä hautausmaat. Hautoja oli kolmella hautausmaalla siellä jossain äidin sukulaisten lähettyvillä ja lisäksi isän sukulaisten haudat meidän kotipaikkakunnalla. Joka ikinen vuosi.

Aamu alkoi puurolla, lounas syötiin jossain mäkkärissä, sukulaisilla kahvittelut ja kotona iltamyöhällä jouluateria ja sitten vihdoin ne lahjat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyn aina, kun ihmiset aloittavat joulun marraskuussa ja kuusi kannetaan joulupäivän aamuna ulos. Meillä kuusi tuodaan sisälle aattona ja koristellaan aamupäivällä, sama kaikenlaisten muidenkin joulukoristeiden kanssa. Jotenkin ankeaa mennä tapanina kyläilemään, kun meillä on joulukoti tuoreena, kyläpaikassa kaikki joulusta muistuttava on kerätty pois.

Tuttu aloittaa joulunvieton tosi aikaisin. Joululaulut soi jo lokakuussa ja someen tulee jatkuvalla syötöllä viltti-kynttilä-kirja-glögi-asetelmakuvia. Koristelee kuusen aina itsenäisyyspäivänä, koska haluaa nauttia joulutunnelmasta pitkään. Sitten Tapaninpäivänä kuusi lähtee ihalle ja koristeet pakataan pois, kun ei niitä jaksa enää katsella. En ymmärrä tuollaista joulun viettämistä etukäteen, mutta kai se on sitten joidenkin mielestä kivaa.

Mä nautin nimenomaan jouluvalmisteluista. Toin itsekin muovikuusen juuri itsenäisyyspäivänä sisälle. On kiva suunnitella joulujuttuja, leipoa ja koristella koko joulukuu. Nautin esim. lahjojen kauniista ja huolellisesta paketoimisesta ja joulukorttien askartelemisesta. Moni joulujuttu lähteekin uuden vuoden aikoihin jo pois, koska uusi vuosi on jo eri juhlaa kuin joulu. Tammikuun puolella ei tunnu enää yhtään joululta.

Hyvissä ajoin laitettuna saan näin todellakin nautittua joulusta pidempään :) Ettei joulu olisi ohi parissa päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyn aina, kun ihmiset aloittavat joulun marraskuussa ja kuusi kannetaan joulupäivän aamuna ulos. Meillä kuusi tuodaan sisälle aattona ja koristellaan aamupäivällä, sama kaikenlaisten muidenkin joulukoristeiden kanssa. Jotenkin ankeaa mennä tapanina kyläilemään, kun meillä on joulukoti tuoreena, kyläpaikassa kaikki joulusta muistuttava on kerätty pois.

Tuttu aloittaa joulunvieton tosi aikaisin. Joululaulut soi jo lokakuussa ja someen tulee jatkuvalla syötöllä viltti-kynttilä-kirja-glögi-asetelmakuvia. Koristelee kuusen aina itsenäisyyspäivänä, koska haluaa nauttia joulutunnelmasta pitkään. Sitten Tapaninpäivänä kuusi lähtee ihalle ja koristeet pakataan pois, kun ei niitä jaksa enää katsella. En ymmärrä tuollaista joulun viettämistä etukäteen, mutta kai se on sitten joidenkin mielestä kivaa.

Mä nautin nimenomaan jouluvalmisteluista. Toin itsekin muovikuusen juuri itsenäisyyspäivänä sisälle. On kiva suunnitella joulujuttuja, leipoa ja koristella koko joulukuu. Nautin esim. lahjojen kauniista ja huolellisesta paketoimisesta ja joulukorttien askartelemisesta. Moni joulujuttu lähteekin uuden vuoden aikoihin jo pois, koska uusi vuosi on jo eri juhlaa kuin joulu. Tammikuun puolella ei tunnu enää yhtään joululta.

Hyvissä ajoin laitettuna saan näin todellakin nautittua joulusta pidempään :) Ettei joulu olisi ohi parissa päivässä.

Meillä samat. Nyt jo haikea olo, koska sain paketoitua viimeisen paketin eilen ja se on lempijuttujani joulua valmistellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudoimmat jouluperinteet ovat se että raivosiivotaan puhdasta kotia,tehdään saaatanallinen määrä ruokaa mitää kukaan ei syö kun eivät pidä ja sitten marttyroidaan. Mutta sellainen ei ole mahdollista että oltaisiin rennosti yhdessä tilattaisiin pizzat ja sitten lahjat.

Elämästä tulee aika ankeaa, jos joka päivä on sitä samaa, pizzaa sohvalla oli juhla taikka arki.

Juhlaruoista voi valita ne, jotka omalle perheelle maistuvat ja tehdä ne rennosti yhdessä. Siivouksestakin vastuuta kaikille.

Raivo ja rentouden puute johtuu vain siitä, että joutuu yksin tekemään. Joissain perheissä on tämä ihmeellinen ajatus, että mitään juhlaa ei saisi viettää eikä juhlan järjestäjää tarvitse auttaa kun "mä haluan olla rennosti".

Ei se oma napa pitäisi aina olla tärkein. Noin 362 päivää vuodesta voi olla juhlimatta, sotkuisessa kodissa, pizza suussa sohvalla. Ei ole keneltäkään liian iso ponnistus osallistua jos joku perheestä haluaa pari päivää juhlaa.

Kukaan ei pidä niistä jouluruoista ja en tilaa joka päivä pizzaa. 

Koti on aina siisti ei tarvitse raivosiivota ja verhojen vaihto vain typerää.

Jos joku yksin haluaa juhlan saa hän myös sen itselleen järjestää. En kummemmin vietä joulua,mieluiten olen töissä.

Onneksi saan asua yksin rauhassa ,ilman typeriä perinnevelvotteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän outona sitä tapaa, että aikuiset perheelliset ihmiset eivät vietä omaa ja omanlaistaan joulua. Omassa tuttavapiirissäkin on useampia nelikymppisiä ihmisiä, osa perheellisiä, jotka eivät laita omaan kotiinsa mitään joulua, ei koristeita, ei kuusta tms, koska lähtevät viettämään joulua aina sukulaisiin jonnekin satojen kilometrien päähän. Sitten valitetaan niistä toisen perheen tavoista, nukutaan huonosti jossain patjamajoituskessa lattialla, lapset kyllästyy neljän tunnin ajomatkan aikana autossa... 

Hulluimpia ovat ne, jotka yrittävät ehtiä parin kolmen päivän aikana kiertämään kaikki sukulaiset ja joulu vietetään käytännössä autossa ajelemalla ympäriinsä. Yksi työkaveri luetteli, että missä joka paikassa heidän täytyy kolmen päivän sisällä käydä: molemmat isovanhemmat, siskon perhe, veljen perhe, miehen isoisä, lapsen kummit, serkkula... Tiukalta kuulosti aikataulu ja suunnitelma.

Ymmärrän, että joskus näin, mutta että joka ikinen vuosi? Eikö näitä sukulointeja voisi oikeasti hoitaa esimerkiksi joulua edeltävänä viikonloppuna ja aattona sitten vaikka soittaa jouluntoivotukset? 

Tuttua touhua. Me asumme puolison kanssa varsinais-Suomessa minun kotipaikkakunnallani. Puoliso on kotoisin Kainuusta ja koko muu perhe asuu vielä siellä. Joka jumalan joulu käsikirjoitus on sama. Joka joulu joudumme ajamaan 750 kilometriä puolison vanhempien luokse, koska anoppi itkisi muuten puoli vuotta ja suuttuisi tulisesti, jos lapsi ei tulisi jouluksi kotiin.

Puoliso on joka toinen aatto aamulla klo 6-10 töissä ja joka toinen  aatto vapaata. Lähdemme tänäkin aattona klo 10.30 ajamaan sen 8 tunnin reissun (yhdellä pysähdyksellä) Kainuuseen, missä sitten hirveellä kiireellä pitää syödä, että lahjaat saadaan jaettua lapsille klo 19, koska niin on aina tehty. Seuraava päivä eli 25. pitää olla siellä puolison lapsuudenkodin nurkissa ja jos yritämme lähteä sieltä esim. lounaan jälkeen niin anoppi saa marttyyrikohtauksen ja jäämme sitten vielä yhdeksi yöksi.

26. päivä koitamme lähteä klo 8-9 ajamaan kotiin, mutta aina se venyy parilla tunnilla kun "ette kai te nyt vielä lähde. Odottakaa nyt että korvapuustit ovat tunnin päästä valmiita niin otatte niitä sitten mukaan. Kai te nyt vielä kahvin juotte ennenkuin lähdette." Klo 10 pääsemme aikaisintaan lähtemään ja sitten kun olemme varsinais-Suomessa niin pitäisi vielä käydä minun vanhempieni luona, koska isovanhemmat on sinne varta vasten haettu. Sitten viemme isovanhemmat kotiin ja olemme omassa kodissa 26. päivän iltana klo 22-23.

Minä menen 27. päivä yleensä takaisin töihin aamuvuoroon, joten koko joulusta olen ollut omassa kodissa sen aaton aamupäivän (pakkaamassa autoa) ja 26. päivän 2 viimeistä tuntia. Olen kyllä koittanut saada tätä traditiota poikki, mutta en halua, että puoliso ajaisi yksin 8 tuntia pimeällä räntäsateessa Suomen läpi vain, koska ei uskalla sanoa vanhemmilleen, että tänä vuonna emme tule.

Miehen pitäisi kyllä ehdottomasti luopua tuosta jouluaaton tynkätyövuorosta, sellaisesta ei ole mitään hyötyä kenellekkään, työaika paljastaa että kysymys ei ole mistään kaupasta tai muusta välttämättömyydestä.

´Miniä oli meillä pojan kanssa kerran joulunvietossa. Oli ihmetellut sukulaisille meidän omituista joulunviettoa.

Pääsin aattoaamuna töistä klo 7.00. Kotona olin nukkumassa klo 8.00. Muu perhe oli heräillyt ja mies otti kinkun uunista ja olivat syöneet aamupalaa ja puuhanneet, mitä puuhanneet. Mies lämmitti saunan klo 14 ja keitti minulle aamukahvit. Nousin ylös ja join kahvit ja menimme saunaan. Miniä ja poika meidän jälkeen. Sitten oloasu päällä laiteltiin miehen kanssa jouluruoat ja syötiin ja jaettiin lahjat ja vietettiin iltaa siihen asti, kun pistin päivävaatteet päälle klo 20.00 ja lähdin ajamaan töihin.

Oli kuulemma todella erikoiset ja ihmeelliset jouluperinteet. Ei halunnut meille toista kertaa, kun anoppikin vain nukkui päivän ja hillui yöpuku päällä koko päivän ja illalla ei jäänyt ottamaan glögiä ja hehkuviiniä ja seurustelemaan perheen kanssa. Ja se päiväsauna oli ollut erikoista. Miksi anopille piti päivällä lämmittää sauna, kun se vasta puolen päivän jälkeen nousi ylös.

Ymmärrän kyllä, että oli omituinen joulu hänestä, kun heillä aamulla käydään haudat ja kuunellaan joulurauhat ja käydään illalla saunassa ja sitten laittaudutaan juhlavaatteisiin ja keräännytään syömään rauhassa kristallilasien loisteessa ja illalla istutaan viinin seurassa pelaamassa pitkään yöhön lautapelejä.

Vierailija kirjoitti:

´Miniä oli meillä pojan kanssa kerran joulunvietossa. Oli ihmetellut sukulaisille meidän omituista joulunviettoa.

Pääsin aattoaamuna töistä klo 7.00. Kotona olin nukkumassa klo 8.00. Muu perhe oli heräillyt ja mies otti kinkun uunista ja olivat syöneet aamupalaa ja puuhanneet, mitä puuhanneet. Mies lämmitti saunan klo 14 ja keitti minulle aamukahvit. Nousin ylös ja join kahvit ja menimme saunaan. Miniä ja poika meidän jälkeen. Sitten oloasu päällä laiteltiin miehen kanssa jouluruoat ja syötiin ja jaettiin lahjat ja vietettiin iltaa siihen asti, kun pistin päivävaatteet päälle klo 20.00 ja lähdin ajamaan töihin.

Oli kuulemma todella erikoiset ja ihmeelliset jouluperinteet. Ei halunnut meille toista kertaa, kun anoppikin vain nukkui päivän ja hillui yöpuku päällä koko päivän ja illalla ei jäänyt ottamaan glögiä ja hehkuviiniä ja seurustelemaan perheen kanssa. Ja se päiväsauna oli ollut erikoista. Miksi anopille piti päivällä lämmittää sauna, kun se vasta puolen päivän jälkeen nousi ylös.

Ymmärrän kyllä, että oli omituinen joulu hänestä, kun heillä aamulla käydään haudat ja kuunellaan joulurauhat ja käydään illalla saunassa ja sitten laittaudutaan juhlavaatteisiin ja keräännytään syömään rauhassa kristallilasien loisteessa ja illalla istutaan viinin seurassa pelaamassa pitkään yöhön lautapelejä.

Kyllä sitä varmasti moni ihmettelee että minkä takia anoppi-ikäisen henkilön eli arviolta kuusikymppisen täytyy lähteä jouluna yövuoroon töihin.

Musta ei oo yhtään outoa leipoa torttuja viikkoa ennen joulua. Itse asiassa meillä tortut ja piparit kuuluu pikkujouluihin ja joulunalusaikaan, ei niitä enää joulupyhinä edes syödä. Silloin on tarpeeksi muuta ruokaa ja herkkua, ettei tarvitse mahaansa täyttää enää lisäksi tylsillä tortuilla tai pipareilla... Pipareitakin tehdään joulukuussa vain siksi, että lapset saavat maistella taikinaa ja koristella valmiit piparit.

Mä pistän myös kuusen ja koristeet aina todella varhain pois kun ne alkavat sitten aaton jälkeen näyttää jo tunkkaisilta vaikka niiden kanssa on ihan kiva fiilistellä tulevaa joulua. Mennyttä ei koska ei siitä mitään sellaista muistettava varsinasesti jää kuitenkaan (lahjojen lisäksi). Rojujen raivaus on symbolista siirtyä odottamaan kevään pilkistelyä ja auringonsäteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

´Miniä oli meillä pojan kanssa kerran joulunvietossa. Oli ihmetellut sukulaisille meidän omituista joulunviettoa.

Pääsin aattoaamuna töistä klo 7.00. Kotona olin nukkumassa klo 8.00. Muu perhe oli heräillyt ja mies otti kinkun uunista ja olivat syöneet aamupalaa ja puuhanneet, mitä puuhanneet. Mies lämmitti saunan klo 14 ja keitti minulle aamukahvit. Nousin ylös ja join kahvit ja menimme saunaan. Miniä ja poika meidän jälkeen. Sitten oloasu päällä laiteltiin miehen kanssa jouluruoat ja syötiin ja jaettiin lahjat ja vietettiin iltaa siihen asti, kun pistin päivävaatteet päälle klo 20.00 ja lähdin ajamaan töihin.

Oli kuulemma todella erikoiset ja ihmeelliset jouluperinteet. Ei halunnut meille toista kertaa, kun anoppikin vain nukkui päivän ja hillui yöpuku päällä koko päivän ja illalla ei jäänyt ottamaan glögiä ja hehkuviiniä ja seurustelemaan perheen kanssa. Ja se päiväsauna oli ollut erikoista. Miksi anopille piti päivällä lämmittää sauna, kun se vasta puolen päivän jälkeen nousi ylös.

Ymmärrän kyllä, että oli omituinen joulu hänestä, kun heillä aamulla käydään haudat ja kuunellaan joulurauhat ja käydään illalla saunassa ja sitten laittaudutaan juhlavaatteisiin ja keräännytään syömään rauhassa kristallilasien loisteessa ja illalla istutaan viinin seurassa pelaamassa pitkään yöhön lautapelejä.

Kyllä sitä varmasti moni ihmettelee että minkä takia anoppi-ikäisen henkilön eli arviolta kuusikymppisen täytyy lähteä jouluna yövuoroon töihin.

Minusta ihan normaalia. Olen 56v ja minulla on vielä 9 vuotta eläkeikään. Joten ehdin olla vielä monta joulua töissä ja ehkä yövuoroakin, ennen kuin pääsen eläkkeelle. Nakki napsahtaa meille aina vuorotellen.

Horror-joulu: miehen veljen luona! Eivät malttaneet piheinä lämmittää asuntoaan. Sisälämpötila noin 12 (oikeesti) ja mulla ohuet sukkahousut ja ohut juhlamekko! Mitään lämmintä juotavaa ei tarjottu, ruokana kylmiä ”suupaloja”.... olin niin nälkäinen ja kylmissäni että muistan tuon joulun ikuisesti

Anoppini on harras uskovainen, käy kirkossa joka viikonloppu ja pitää päivittäin vähintään pari-kolme rukoushetkeä. Aika selvää siis, että hän haluaa viettää myös joulun kirkossa. Kirkko vaan ei ole ihan naapurissa; hän ei ole perus luterilainen, kuuluu erääseen toiseen tunnettuun, mutta Suomessa pieneen kirkkoon. Kirkkoon on siksi monen sadan kilometrin matka, jonka hän taittaa julkisilla. Joulupäivänä julkiset eivät sitten kuljekaan, joten hän joutuu (pääsee?) viettämään koko joulun kirkossa ja seurakunnan väen kanssa. Mieheni perheessä joulut ovatkin aina olleet sellaisia, että hän ja isänsä ovat hengailleet kotona ja viettäneet ihan perus maallikon joulua, kun äiti ja pikkuveli taas ovat viettäneet koko joulupyhät kirkossa.

Olin itse alkuun tosi hämmentynyt tästä järjestelystä, mutta toisaalta kaikki tuntuvat olevan tyytyväisiä joten mikäs siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

´Miniä oli meillä pojan kanssa kerran joulunvietossa. Oli ihmetellut sukulaisille meidän omituista joulunviettoa.

Pääsin aattoaamuna töistä klo 7.00. Kotona olin nukkumassa klo 8.00. Muu perhe oli heräillyt ja mies otti kinkun uunista ja olivat syöneet aamupalaa ja puuhanneet, mitä puuhanneet. Mies lämmitti saunan klo 14 ja keitti minulle aamukahvit. Nousin ylös ja join kahvit ja menimme saunaan. Miniä ja poika meidän jälkeen. Sitten oloasu päällä laiteltiin miehen kanssa jouluruoat ja syötiin ja jaettiin lahjat ja vietettiin iltaa siihen asti, kun pistin päivävaatteet päälle klo 20.00 ja lähdin ajamaan töihin.

Oli kuulemma todella erikoiset ja ihmeelliset jouluperinteet. Ei halunnut meille toista kertaa, kun anoppikin vain nukkui päivän ja hillui yöpuku päällä koko päivän ja illalla ei jäänyt ottamaan glögiä ja hehkuviiniä ja seurustelemaan perheen kanssa. Ja se päiväsauna oli ollut erikoista. Miksi anopille piti päivällä lämmittää sauna, kun se vasta puolen päivän jälkeen nousi ylös.

Ymmärrän kyllä, että oli omituinen joulu hänestä, kun heillä aamulla käydään haudat ja kuunellaan joulurauhat ja käydään illalla saunassa ja sitten laittaudutaan juhlavaatteisiin ja keräännytään syömään rauhassa kristallilasien loisteessa ja illalla istutaan viinin seurassa pelaamassa pitkään yöhön lautapelejä.

Kyllä sitä varmasti moni ihmettelee että minkä takia anoppi-ikäisen henkilön eli arviolta kuusikymppisen täytyy lähteä jouluna yövuoroon töihin.

Minusta ihan normaalia. Olen 56v ja minulla on vielä 9 vuotta eläkeikään. Joten ehdin olla vielä monta joulua töissä ja ehkä yövuoroakin, ennen kuin pääsen eläkkeelle. Nakki napsahtaa meille aina vuorotellen.

Sitäkin ihmettelen että minkä takia työpaikoilla käytettään tällaista systeemiä. Mielestäni olisi paras antaa vuorot vapaaehtoisille eli todennäköisesti perhettömille henkilöille jos heitä on saatavissa.