Tuttavien ja sukulaisten oudot jouluperinteet

Mä olen aina ihmetellyt niitä perheitä, jotka kiertävät koko joulun pitkin Suomea. Itse kokeilin yhden joulun kun miehen kanssa olimme muuttaneet kauemmas kotiseudulta. Ja se riitti, minuuttiaikataululla kaksi päivää. Suurin osa ajasta meni autossa istumiseen ja siihen, että vilkuilin kelloa koska taas pitää lähteä. Kun itselle se juttu joulussa on kuitenkin rauhoittuminen. Sen jälkeen joko oltiin omassa kodissa tai mentiin yhteen paikkaan niiksi kahdeksi päiväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudoimmat jouluperinteet ovat se että raivosiivotaan puhdasta kotia,tehdään saaatanallinen määrä ruokaa mitää kukaan ei syö kun eivät pidä ja sitten marttyroidaan. Mutta sellainen ei ole mahdollista että oltaisiin rennosti yhdessä tilattaisiin pizzat ja sitten lahjat.

Elämästä tulee aika ankeaa, jos joka päivä on sitä samaa, pizzaa sohvalla oli juhla taikka arki.

Juhlaruoista voi valita ne, jotka omalle perheelle maistuvat ja tehdä ne rennosti yhdessä. Siivouksestakin vastuuta kaikille.

Raivo ja rentouden puute johtuu vain siitä, että joutuu yksin tekemään. Joissain perheissä on tämä ihmeellinen ajatus, että mitään juhlaa ei saisi viettää eikä juhlan järjestäjää tarvitse auttaa kun "mä haluan olla rennosti".

Ei se oma napa pitäisi aina olla tärkein. Noin 362 päivää vuodesta voi olla juhlimatta, sotkuisessa kodissa, pizza suussa sohvalla. Ei ole keneltäkään liian iso ponnistus osallistua jos joku perheestä haluaa pari päivää juhlaa.

Niin no eivät ne joulun perinneruoatkaan kovin vanhoja perinteitä ole. Kinkkukin on hyvin uusi tulokas.

On ne nyt paljon vanhempia kuin pizza Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuudenkodissa mentiin aina aamulla ekana aattona joulusaunaan. Ihana perinne, jota miniä- ja vävykandidaatit vuorotellen ihmetteli.

Joulusaunahan on hyvin perinteinen

Tässä varmaan ihmetytti se, että joulusaunaan mennään heti aamulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen perheessä syödään pannacottaa mansikkakastikkeella jouluna jälkiruoaksi. Hihittelin asialle, koska mielestäni sellainen jälkiruoka ei kuulu suomalaiseen jouluun.

Mansikka on kesäherkku, toki ymmärrän että se kastike on punaista ja siten sopii jouluun.

Terkkuja kullalle jos luet tätä. ❤️ Tänä vuonna saan itsekin tutustua tähän meidän perheen uuteen jouluperinteeseen ja lapsi tulee kasvamaan siihen että pannacotta mansikkakastikkeella kuuluu joulupöytään. Ihan hauskaa minusta. Ei pilaa mun tunnelmaa yhtään. Hyväähän se on. En olis vain itse keksinyt jouluun yhdistää. Olen enemmän luumujälkiruokien syöjäksi jouluna tottunut. Suklaisia juttuja yms.

Mun joulutavoista hän taas ihmetteli karjalanpaistia joulupöydässä. Se on itäsuomalainen jouluruoka.

Voi olla, että myöhemmin tulee vielä jotain mieleen. Mielenkiintoinen ketju.

Mitä mahtaisit tuumata meillä: joulupöydässä on kinkun, lohen, laatikkojen, salaattien jne. vierellä ranskalaisia perunoita, broilerpyöryköitä (eines!) ja silakkapihvejä, jälkiruokana mustikkapiirakkaa. Jotkut kummalliset asiat jäävät vuosien myötä sisäpiirijuttuna enkä enää voisi edes kuvitella jouluani ilman mustikapiirajan tuoksua. Karjalanpaisti joulupöydässä tuntuisi köyhäilyltä siinä kuin meidän silakkapihvimmekin.

Ajattelisin, että mustikkapiirakka kuuluu itselläni kesäperinteisiin ja en ole siihen missään joulupöydässä tainnut törmätä. Että erikoista on. Ei mulla ole tapana arvostella toisten ruokapöytien antimia. Itselleni tulee ruokamuistoja koskien kesää ja meidän mökkiä mustikkapiirakasta.

Ranskalaisista yms. ajattelen että ihanaa laivabuffettunnelmaa. Mä taisin viime jouluna laivalla syödä ranskalaisia lastenpöydästä.

Silakkapihveistä tulee mieleen arkinen lounasruoka.

Karjalanpaisti on perinteinen suomalainen juhlaruoka, sitä on tarjottu mm. Häissä. Sen nimikin kertoo, miltä alueelta se on. Mun isovanhempien koti jäi Viipuriin. Karjalanpaistin tuoksu tuo mulle joulun ja lapsuuden mieleen. Tykkään siitä liemestä perunoiden kanssa, rosollia kylkeen. En nyt ymmärrä miten tähän voi vetää köyhäilyn mukaan. Sianliha eli kinkku on yhtä lailla edullista. Laatikot tehdään edullisista aineksista ym. Meillä aina ollut kinkkua myös.

Tuota, lapsettomana en välittäisi saada joulukorttikuvakollaasia jonkun muun lapsista. Minusta se on, anteeksi nyt vain, ajattelematonta. Lähettäjä tietysti on iloissaan kortin tekemisestä.

Kai niitä nyt lapsista tykkääviäkin lapsettomiakin on. Kestää tietää, kuka on pakosta tai vapaaehtoisesti lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Tuota, lapsettomana en välittäisi saada joulukorttikuvakollaasia jonkun muun lapsista. Minusta se on, anteeksi nyt vain, ajattelematonta. Lähettäjä tietysti on iloissaan kortin tekemisestä.

Nipotin, kun olin valmistanut jouluateriat kystä kyllin, äiti lastasi lautasensa ja meni  katsomaan Kauniita ja rohkeita. Oli hyvin epäkohteliasta!

Kollaasin lähettäjät ovat erittäin tietoisia, että en ole voinut saada lapsia!

Anoppilassa perinteenä siivota jouluaattona. Peruja jo anopin omasta kodista. Ei mielellään mennä sinne aattona, koska ihmiset ovat huonolla tuulella siivoamisen takia ja jouluruoka on vasta joskus klo 22, kun ei ehdi tehdä ruokia aiemmin siivouksen vuoksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän outona sitä tapaa, että aikuiset perheelliset ihmiset eivät vietä omaa ja omanlaistaan joulua. Omassa tuttavapiirissäkin on useampia nelikymppisiä ihmisiä, osa perheellisiä, jotka eivät laita omaan kotiinsa mitään joulua, ei koristeita, ei kuusta tms, koska lähtevät viettämään joulua aina sukulaisiin jonnekin satojen kilometrien päähän. Sitten valitetaan niistä toisen perheen tavoista, nukutaan huonosti jossain patjamajoituskessa lattialla, lapset kyllästyy neljän tunnin ajomatkan aikana autossa... 

Hulluimpia ovat ne, jotka yrittävät ehtiä parin kolmen päivän aikana kiertämään kaikki sukulaiset ja joulu vietetään käytännössä autossa ajelemalla ympäriinsä. Yksi työkaveri luetteli, että missä joka paikassa heidän täytyy kolmen päivän sisällä käydä: molemmat isovanhemmat, siskon perhe, veljen perhe, miehen isoisä, lapsen kummit, serkkula... Tiukalta kuulosti aikataulu ja suunnitelma.

Ymmärrän, että joskus näin, mutta että joka ikinen vuosi? Eikö näitä sukulointeja voisi oikeasti hoitaa esimerkiksi joulua edeltävänä viikonloppuna ja aattona sitten vaikka soittaa jouluntoivotukset? 

Tuttua touhua. Me asumme puolison kanssa varsinais-Suomessa minun kotipaikkakunnallani. Puoliso on kotoisin Kainuusta ja koko muu perhe asuu vielä siellä. Joka jumalan joulu käsikirjoitus on sama. Joka joulu joudumme ajamaan 750 kilometriä puolison vanhempien luokse, koska anoppi itkisi muuten puoli vuotta ja suuttuisi tulisesti, jos lapsi ei tulisi jouluksi kotiin.

Puoliso on joka toinen aatto aamulla klo 6-10 töissä ja joka toinen  aatto vapaata. Lähdemme tänäkin aattona klo 10.30 ajamaan sen 8 tunnin reissun (yhdellä pysähdyksellä) Kainuuseen, missä sitten hirveellä kiireellä pitää syödä, että lahjaat saadaan jaettua lapsille klo 19, koska niin on aina tehty. Seuraava päivä eli 25. pitää olla siellä puolison lapsuudenkodin nurkissa ja jos yritämme lähteä sieltä esim. lounaan jälkeen niin anoppi saa marttyyrikohtauksen ja jäämme sitten vielä yhdeksi yöksi.

26. päivä koitamme lähteä klo 8-9 ajamaan kotiin, mutta aina se venyy parilla tunnilla kun "ette kai te nyt vielä lähde. Odottakaa nyt että korvapuustit ovat tunnin päästä valmiita niin otatte niitä sitten mukaan. Kai te nyt vielä kahvin juotte ennenkuin lähdette." Klo 10 pääsemme aikaisintaan lähtemään ja sitten kun olemme varsinais-Suomessa niin pitäisi vielä käydä minun vanhempieni luona, koska isovanhemmat on sinne varta vasten haettu. Sitten viemme isovanhemmat kotiin ja olemme omassa kodissa 26. päivän iltana klo 22-23.

Minä menen 27. päivä yleensä takaisin töihin aamuvuoroon, joten koko joulusta olen ollut omassa kodissa sen aaton aamupäivän (pakkaamassa autoa) ja 26. päivän 2 viimeistä tuntia. Olen kyllä koittanut saada tätä traditiota poikki, mutta en halua, että puoliso ajaisi yksin 8 tuntia pimeällä räntäsateessa Suomen läpi vain, koska ei uskalla sanoa vanhemmilleen, että tänä vuonna emme tule.

Miehen pitäisi kyllä ehdottomasti luopua tuosta jouluaaton tynkätyövuorosta, sellaisesta ei ole mitään hyötyä kenellekkään, työaika paljastaa että kysymys ei ole mistään kaupasta tai muusta välttämättömyydestä.

Tällaisia tynkävuoroja on nimenomaan kaupoissa, jotka ovat aattona auki muutaman tunnin. Itsekin opiskeluaikoina marketissa töissä ollessa jouduin parina aattona tällaisen vuoron tekemään. Ei se nyt joulua pilannut, mutta ärsytti silti aloittaa jouluaatto työpäivällä. Inspiroi myöhemmin hakeutumaan töihin, joissa ollaan arkisin kahdeksasta neljään.

Oma ihmetyksen kohteeni ei nyt sinällään ole outo vaan ilmeisesti aika perinteinen, eli jo aikaisemmin mainittu yöllinen hautausmaareissu. Ei ole kuitenkaan ikinä kuulunut oman perheeni jouluun, joten oli aika shokki, kun puolison vanhempien luona alettiin tekemään lähtöä hautausmaalle klo 23. Aluksi en kehdannut kieltäytyä, mutta onneks nyt meillä on pieni lapsi, niin epäitsekkäästi uhraudun jäämään nukkuvan lapsen kanssa kotiin, että muut pääsevät hautausmaalle.

Vaikeinta on ymmärtää, miksi sinne on lähdettävä keskellä yötä?? Jouluaattona on yleensä neljältä jo pilkkopimeää, miksei hautausmaalla voisi käydä vaikka ennen jouluruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän outona sitä tapaa, että aikuiset perheelliset ihmiset eivät vietä omaa ja omanlaistaan joulua. Omassa tuttavapiirissäkin on useampia nelikymppisiä ihmisiä, osa perheellisiä, jotka eivät laita omaan kotiinsa mitään joulua, ei koristeita, ei kuusta tms, koska lähtevät viettämään joulua aina sukulaisiin jonnekin satojen kilometrien päähän. Sitten valitetaan niistä toisen perheen tavoista, nukutaan huonosti jossain patjamajoituskessa lattialla, lapset kyllästyy neljän tunnin ajomatkan aikana autossa... 

Hulluimpia ovat ne, jotka yrittävät ehtiä parin kolmen päivän aikana kiertämään kaikki sukulaiset ja joulu vietetään käytännössä autossa ajelemalla ympäriinsä. Yksi työkaveri luetteli, että missä joka paikassa heidän täytyy kolmen päivän sisällä käydä: molemmat isovanhemmat, siskon perhe, veljen perhe, miehen isoisä, lapsen kummit, serkkula... Tiukalta kuulosti aikataulu ja suunnitelma.

Ymmärrän, että joskus näin, mutta että joka ikinen vuosi? Eikö näitä sukulointeja voisi oikeasti hoitaa esimerkiksi joulua edeltävänä viikonloppuna ja aattona sitten vaikka soittaa jouluntoivotukset? 

Tuttua touhua. Me asumme puolison kanssa varsinais-Suomessa minun kotipaikkakunnallani. Puoliso on kotoisin Kainuusta ja koko muu perhe asuu vielä siellä. Joka jumalan joulu käsikirjoitus on sama. Joka joulu joudumme ajamaan 750 kilometriä puolison vanhempien luokse, koska anoppi itkisi muuten puoli vuotta ja suuttuisi tulisesti, jos lapsi ei tulisi jouluksi kotiin.

Puoliso on joka toinen aatto aamulla klo 6-10 töissä ja joka toinen  aatto vapaata. Lähdemme tänäkin aattona klo 10.30 ajamaan sen 8 tunnin reissun (yhdellä pysähdyksellä) Kainuuseen, missä sitten hirveellä kiireellä pitää syödä, että lahjaat saadaan jaettua lapsille klo 19, koska niin on aina tehty. Seuraava päivä eli 25. pitää olla siellä puolison lapsuudenkodin nurkissa ja jos yritämme lähteä sieltä esim. lounaan jälkeen niin anoppi saa marttyyrikohtauksen ja jäämme sitten vielä yhdeksi yöksi.

26. päivä koitamme lähteä klo 8-9 ajamaan kotiin, mutta aina se venyy parilla tunnilla kun "ette kai te nyt vielä lähde. Odottakaa nyt että korvapuustit ovat tunnin päästä valmiita niin otatte niitä sitten mukaan. Kai te nyt vielä kahvin juotte ennenkuin lähdette." Klo 10 pääsemme aikaisintaan lähtemään ja sitten kun olemme varsinais-Suomessa niin pitäisi vielä käydä minun vanhempieni luona, koska isovanhemmat on sinne varta vasten haettu. Sitten viemme isovanhemmat kotiin ja olemme omassa kodissa 26. päivän iltana klo 22-23.

Minä menen 27. päivä yleensä takaisin töihin aamuvuoroon, joten koko joulusta olen ollut omassa kodissa sen aaton aamupäivän (pakkaamassa autoa) ja 26. päivän 2 viimeistä tuntia. Olen kyllä koittanut saada tätä traditiota poikki, mutta en halua, että puoliso ajaisi yksin 8 tuntia pimeällä räntäsateessa Suomen läpi vain, koska ei uskalla sanoa vanhemmilleen, että tänä vuonna emme tule.

Sinun miehesi ei ole itsenäistynyt ja irroittautunut äidistään. Ota asia vakavasti puheeksi, etsi vaikka Väestöliiton Parisuhde sivuilta materiaalia aiheesta tueksi.

Teillä on jo oma perhe ja miehen pitäisi olla sinun kanssa eikä äitinsä kanssa neuvottelemassa missä joulu vietetään. Jos sinulle, perheesi emännälle ei sovi tuollainen joulunvietto joka ikinen vuosi, ei ole sopivaa että mammanpoika lähtee yksin ajamaan yhtään minnekään. Kompromissiehdotus: Joka toinen joulu menette, ja joka toinen joulu olette kotona ja sinun sukulaisilla.

Ikävä kyllä tuon raskaan ja ei-toivotun perinteen katkaiseminen jää sinun harteillesi. Eli laita nyt se ukkos kuriin tai se on äitinsä helmoissa tämän kuolemaan asti. Äitien on hyväksyttävä, että joskus oma poika perustaa perheen ja perhe päättää itse joulunvietostaan. Sun miehen täytyy vain kestää äitinsä erotuska itkuineen ja kyyneleineen.

Voimia.

Vierailija kirjoitti:

Tuota, lapsettomana en välittäisi saada joulukorttikuvakollaasia jonkun muun lapsista. Minusta se on, anteeksi nyt vain, ajattelematonta. Lähettäjä tietysti on iloissaan kortin tekemisestä.

Minusta lapsettomana nämä on ihan parhaita. Samoin ne jossa on koiria, kissoja tms. Tai ylipäänsä itse otettuja kuvia. En ymmärrä alkuunkaan mitä järkeä on lähettää jollekin joku kaupasta ostettu kuvakortti, eihän siinä ole mitään persoonallista, eikä se kerro mitään lähettäjästään. Itse otetut kuvat, joissa on lähettäjän perhettä tai lemmikkejä antaa edes pienen vilkaisun kyseisen henkilön elämään ja siihen mitä hänelle kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Olen hämmästynyt, kun yksi joulutapa ei olekaan av-porukan mielestä omituinen, vaikka muuten vasemmalle vetävät, nimittäin jouluaterialla evankeliumin lukeminen ja ehkä jouluvirren veisaaminen. Nämä tavat ovat valitettavasti katoavaa kansanperinnettä, surullista mutta totta.

Mun vanhemmilla kun vietin vielä joulut,

niin aina ennen jouluateriaa joku perheestä luki jouluevankeliumin. Ja ruokailua ei saanut aloittaa ennen sitä missään nimessä. (Vaikka kaikilla meillä kolmella sisaruksella oli kiljuva nälkä), koska syötiin ensimmäistä kertaa koko päivänä klo 16.00. jotain rusina-pähkinöitä lukuun-ottamatta... oudointa tossa on se, ettei vanhempani ole millään lailla uskonnollisia, mutta jouluvirret yms. PITI veisata, koska niin kuuluu tehdä. Meillä ei kyllä noita perinteitä jatketa.

Toki joulua vietetään, mutta tollasta jyrkkää pakkopulla en ymmärrä, eikös joulu ole rento juhla, eikä ainakaan lapsena ollut kovin rentoa odottaa klo16 asti että sai syödä.

Suomalaiset tavat saattavat näyttäytyä omituisina ulkomaalaisille.

Mieheni on kotoisin toisesta maasta, ja hän on sekulaarisesta juutalaisesta perheestä. Hän tuli ensimmäistä kertaa kanssani joulunviettoon vanhempieni luo, ja ensimmäisenä ohjelmassa oli perinteinen käynti hautausmaalla. Miehestä tämä oli kovin eksoottista, ja hän selitti myöhemmin ystävilleen, kuinka hänet oli saavuttuaan ensimmäiseksi viety hautausmaalle. :D

Oli kyllä myös sitä mieltä, että tuhansien kynttilöiden valaisema hautausmaa oli illan pimeydessä kaunis. 

Omassa perheessä skismaa on aiheuttanut se, kuinka isäni ei halua pukeutua jouluaterialle. Monena jouluna on ollut niin, että isäni on istunut pöytään pitkissä kalsareissa ja kulahtaneessa t-paidassa. Äitini on sanonut, että hän ei ala syödä ennen kuin isäni laittaa edes housut jalkaansa. Niinpä isäni on sitten verkkareissa minun, äitini ja veljeni ollessa ykköset yllä. Minusta tämä on aika herttaista, mutta olen kyllä äitini kanssa samaa mieltä siinä, että jouluna pitää vähän panostaa, ja ruokapöytään ei tulla alusvaatteissa.

Vierailija kirjoitti:

Erään naapurini joulupöytään kuuluu makaronilaatikko. Mielestäni outoa. On kuitenkin semmoinen aika perusruoka, jota syödään vuoden ympäri. Keski-Suomessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän 8outona sitä tapaa, että aikuiset perheelliset ihmiset eivät vietä omaa ja omanlaistaan joulua. Omassa tuttavapiirissäkin on useampia nelikymppisiä ihmisiä, osa perheellisiä, jotka eivät laita omaan kotiinsa mitään joulua, ei koristeita, ei kuusta tms, koska lähtevät viettämään joulua aina sukulaisiin jonnekin satojen kilometrien päähän. Sitten valitetaan niistä toisen perheen tavoista, nukutaan huonosti jossain patjamajoituskessa lattialla, lapset kyllästyy neljän tunnin ajomatkan aikana autossa... 

Hulluimpia ovat ne, jotka yrittävät ehtiä parin kolmen päivän aikana kiertämään kaikki sukulaiset ja joulu vietetään käytännössä autossa ajelemalla ympäriinsä. Yksi työkaveri luetteli, että missä joka paikassa heidän täytyy kolmen päivän sisällä käydä: molemmat isovanhemmat, siskon perhe, veljen perhe, miehen isoisä, lapsen kummit, serkkula... Tiukalta kuulosti aikataulu ja suunnitelma.

Ymmärrän, että joskus näin, mutta että joka ikinen vuosi? Eikö näitä sukulointeja voisi oikeasti hoitaa esimerkiksi joulua edeltävänä viikonloppuna ja aattona sitten vaikka soittaa jouluntoivotukset? 

Tuttua touhua. Me asumme puolison kanssa varsinais-Suomessa minun kotipaikkakunnallani. Puoliso on kotoisin Kainuusta ja koko muu perhe asuu vielä siellä. Joka jumalan joulu käsikirjoitus on sama. Joka joulu joudumme ajamaan 750 kilometriä puolison vanhempien luokse, koska anoppi itkisi muuten puoli vuotta ja suuttuisi tulisesti, jos lapsi ei tulisi jouluksi kotiin.

Puoliso on joka toinen aatto aamulla klo 6-10 töissä ja joka toinen  aatto vapaata. Lähdemme tänäkin aattona klo 10.30 ajamaan sen 8 tunnin reissun (yhdellä pysähdyksellä) Kainuuseen, missä sitten hirveellä kiireellä pitää syödä, että lahjaat saadaan jaettua lapsille klo 19, koska niin on aina tehty. Seuraava päivä eli 25. pitää olla siellä puolison lapsuudenkodin nurkissa ja jos yritämme lähteä sieltä esim. lounaan jälkeen niin anoppi saa marttyyrikohtauksen ja jäämme sitten vielä yhdeksi yöksi.

26. päivä koitamme lähteä klo 8-9 ajamaan kotiin, mutta aina se venyy parilla tunnilla kun "ette kai te nyt vielä lähde. Odottakaa nyt että korvapuustit ovat tunnin päästä valmiita niin otatte niitä sitten mukaan. Kai te nyt vielä kahvin juotte ennenkuin lähdette." Klo 10 pääsemme aikaisintaan lähtemään ja sitten kun olemme varsinais-Suomessa niin pitäisi vielä käydä minun vanhempieni luona, koska isovanhemmat on sinne varta vasten haettu. Sitten viemme isovanhemmat kotiin ja olemme omassa kodissa 26. päivän iltana klo 22-23.

Minä menen 27. päivä yleensä takaisin töihin aamuvuoroon, joten koko joulusta olen ollut omassa kodissa sen aaton aamupäivän (pakkaamassa autoa) ja 26. päivän 2 viimeistä tuntia. Olen kyllä koittanut saada tätä traditiota poikki, mutta en halua, että puoliso ajaisi yksin 8 tuntia pimeällä räntäsateessa Suomen läpi vain, koska ei uskalla sanoa vanhemmilleen, että tänä vuonna emme tule.

Napanuora mieheltä poikki nyt. Ihan aivotonta touhua.

Mieheltä napanuora poikki, vaikka vaimo asuu edelleen kotikunnassaan, jossa vanhemmat ja isovanhemmatkin? Mitäs jos heitä ei sitten tapaisi jouluna, jos muulloinkin näkee??

Muistan kun olin pieni ja vietimme yhden joulun isän veljen luona. En vaan voinut käsittää että tilallisina he joutuivat hoitamaan lehmät myös jouluna aikaisin aamulla ja pukki kävi vasta kun he olivat tehneet iltalypsyn ja saunoneet :D Jäi mieleen se piiiitkä iltapäivä serkkujen kanssa kun heidän vanhemmat olivat navetassa aattona.

Nyt tautiaikana on hyvä vedota tilanteeseen ja jättää rasittavat sukulaisvierailut pois.

Outoja perinteitä: raivosiivoaminen on nro 1. Heti kakkosena löytyy pakollisten jouluruokien vääntäminen eli apinan raivolla, vanha Strömbergi punaisena huutaen, pusketaan tuutista pihalle kaikki laatikot, rosolli, hieman karjalan-/palapaistia, keitettyjä perunoita jne. jne. ja sitten näitä tungetaan väkisin naamaan, vaikka puolista ruuista ei kukaan oikeastaan edes pidä.

Vierailija kirjoitti:

Musta ei oo yhtään outoa leipoa torttuja viikkoa ennen joulua. Itse asiassa meillä tortut ja piparit kuuluu pikkujouluihin ja joulunalusaikaan, ei niitä enää joulupyhinä edes syödä. Silloin on tarpeeksi muuta ruokaa ja herkkua, ettei tarvitse mahaansa täyttää enää lisäksi tylsillä tortuilla tai pipareilla... Pipareitakin tehdään joulukuussa vain siksi, että lapset saavat maistella taikinaa ja koristella valmiit piparit.

Kerrankin joku ajattelee samoin kuin minä! Joulutortut, piparit, taatelikakut kuuluu joulukuuhun jouluun asti, mutta kuka ihme niitä jouluna enää jaksaa syödä, kun ruokaa on kaapit täynnä? 

Jouluaaton jälkiruokana on jotain raikasta ja kylmää: pannacottaa, lakkajäädykettä, tms. ja täytyy myöntää,  että isovanhempien takia on sitten vielä ne kahvit noine makeine leivonnaisineen. 

Ja sitten vielä ne juustot ja punaviini...

Outona perinteenä pidän miljoonan karjalanpiirakan leipomista joulupöytään. Yksikin piirakka on jo täyttävä, niin mihin mahaan ne jouluaterian ruoat mahtuu?