Tuttavien ja sukulaisten oudot jouluperinteet

Pidän outona sitä tapaa, että aikuiset perheelliset ihmiset eivät vietä omaa ja omanlaistaan joulua. Omassa tuttavapiirissäkin on useampia nelikymppisiä ihmisiä, osa perheellisiä, jotka eivät laita omaan kotiinsa mitään joulua, ei koristeita, ei kuusta tms, koska lähtevät viettämään joulua aina sukulaisiin jonnekin satojen kilometrien päähän. Sitten valitetaan niistä toisen perheen tavoista, nukutaan huonosti jossain patjamajoituskessa lattialla, lapset kyllästyy neljän tunnin ajomatkan aikana autossa... 

Hulluimpia ovat ne, jotka yrittävät ehtiä parin kolmen päivän aikana kiertämään kaikki sukulaiset ja joulu vietetään käytännössä autossa ajelemalla ympäriinsä. Yksi työkaveri luetteli, että missä joka paikassa heidän täytyy kolmen päivän sisällä käydä: molemmat isovanhemmat, siskon perhe, veljen perhe, miehen isoisä, lapsen kummit, serkkula... Tiukalta kuulosti aikataulu ja suunnitelma.

Ymmärrän, että joskus näin, mutta että joka ikinen vuosi? Eikö näitä sukulointeja voisi oikeasti hoitaa esimerkiksi joulua edeltävänä viikonloppuna ja aattona sitten vaikka soittaa jouluntoivotukset? 

Vierailija kirjoitti:

Olen hämmästynyt, kun yksi joulutapa ei olekaan av-porukan mielestä omituinen, vaikka muuten vasemmalle vetävät, nimittäin jouluaterialla evankeliumin lukeminen ja ehkä jouluvirren veisaaminen. Nämä tavat ovat valitettavasti katoavaa kansanperinnettä, surullista mutta totta.

Ehkä se on nykyään niin harvinaista, ettei sitä harrasteta palstalaisten tuttujen ja sukulaisten perheissä? En minäkään muista kuin ihan hämärästi varhaislapsuudesta, kun isoisovanhempien johdolla veisattiin virsiä.

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset karmean rumat joulupaidat. Kai se on olevinaan joku vitsi, mutta en ymmärrä mikä niissä on niin hauskaa.

Ne ovat olevinaan ironisesti hauskoja. En sitten tiedä mitä pitäisi ajatella kun itse tykkään niistä oikeasti. Keventävät tunnelmaan, joka lastenjuhlaan sopiikin

Vierailija kirjoitti:

Meillä kotona, ihan tavallisessa duunariperheessä, laitettiin myös jouluna aina vähän siistimmät vaatteet ja joulupöydässä oli juhlavammat astiat yms. Joulupukin käynti oli illan odotettu juhlanumero.

Puolison perheessä ollaan verkkarit jalassa, kinkkua ja laatikoita on lieden päällä, sieltä voi jokainen käydä itse ottamassa. Kun pukki tulee, appiukko katselee telkkaria toisessa huoneessa.

On outoa mun mielestä!

Minun lapsuudenkodissani oltiin aina aattoina rennosti verkkareissa tai jopa pelkät pitkät kalsarit jalassa. Oli todella rentoa ja ihanaa olemista vain, mikään ei kiristänyt vaikka olisi mättänyt kilon kinkkua. Mikäs siinä oli ollessa, oman perheen kanssa.

Toki nykyään jos ja kun meillä usein on jouluvieraita niin ollaan vähän siistimmissä vaatteissa. 

Lapsuudenkodissani joulukuusi tuotiin sisälle aaton aattona ja koristeltiin aattoaamuna, mitä monet ovat ihmetelleet. Erään tuttavan perheessä jouluateria koostuu nakeista, ranskiksista, lihapullista, perunasalaatista ja muusta tilpehööristä. Itsestä tuntuisi oudolta istua sellaiseen joulupöytään, mutta jos perinteinen jouluruoka ei maistu, niin mikäpä siinä. 

Erään naapurini joulupöytään kuuluu makaronilaatikko. Mielestäni outoa. On kuitenkin semmoinen aika perusruoka, jota syödään vuoden ympäri. Keski-Suomessa. 

Vierailija kirjoitti:

Naapurin mielestä meillä oli älytön jouluruoka, kun tein munajuusto/piimäjuustoa joulupöytään,( miten sitä kukin nyt kutsuukin)

Typerää se oli kuulema jo senkin takia, että sitä ei ollut tehty minun lapsuudenperheessäni, vaan olin lisännyt sen ihan omia aikojani meidän joulupöytään :)

No tuo on outoa, ottaa kantaa toisten joulunviettoon ja -tapoihin 🙄 (muuten kuin aaveellä mammojen kesken ;))

Jostain ne perinteet kun ovat alkaneet, ja niitä voi aloittaa ja jatkaa kuka vaan ihan siksi että tahtoo...

Munajuusto on hyvä jouluperinne, ainakin Uusimaa - eteläisen Hämeen alueelta tuttu, mummolassa oli joka joulu

Joulutorttujen valmistaminen melkein viikkoa ennen joulua.

Työkaveri sanoi joskus vuosia sitten, että : "miehen kanssa tehtiin eilen hirveellä kiireellä joulutorttuja". Oli maanantai-aamu ja jouluaatto oli muistaakseni perjantaina.

Miksi ihmeessä joulutortut pitää tehdä valmiiksi monta päivää etuajassa. Mahtaa olla kuivakoita sitten jouluna. Jos valmistaa tortut valmiista taikinasta ja hillosta, niiden tekemiseen menee muutamia minuutteja. Ja ovat parhaimillaan tuoreena ja hieman lämpöisinä tomusokerihuntu päällänsä. 

No tapansa kullakin. 

Vierailija kirjoitti:

Erään naapurini joulupöytään kuuluu makaronilaatikko. Mielestäni outoa. On kuitenkin semmoinen aika perusruoka, jota syödään vuoden ympäri. Keski-Suomessa. 

Ah, klassikko, makaronilaatikkoa joulupöydässä. Naapurissasi syödään luultavasti jouluna sitä lihatonta versiota, mikä on perinteinen pitopöydän lisuke.

Vierailija kirjoitti:

Se kinkku tosiaan on otettu jo aamulla klo6 uunista ja seisoo vielä klo14 pöydällä. Yleensä itse vinkkaan et voisin laittaa kinkun kylmään kun ei ole hyvä sitä seisottaa koko päivää huoneenlämmössä. Pelkään lastenkin saavan jonkun ruokamyrkytyksen. Muutenkin keittiöhygienia on vähän retuperällä isovanhempien luona.

Sen jäähtyminen kestää useita tunteja. Vasta huoneenlämpöisen kinkun saa laittaa jääkaappiin.

Vierailija kirjoitti:

Yksikään lahja, joka meillä aattona avataan, ei ole yllätys, vaan anoppi lypsää lokakuusta asti näitä "toiveita" ja kun sitten sanon, että uusi pyyhe voisi olla hyvä, alkaa kyselyt merkistä, koosta, väristä jne. Kun saan lahjan pukilta käteeni, anoppi huutaa, että siellä on nyt se punainen kylpypyyhe, kokoa se ja se, ostin Ikeasta, kun Finlaysonilla ei ollut tuota kokoa... Sama kuvio toistuu kaikkien lahjojen, myös lasten pakettien, kanssa.

Mun mielestä joululahjaan liittyy tietty salaperäisyys ja yllätyksellisyys. Pidän todella outona tätä anoppinaan tapaa.

Tuohan on suoranaista lahjanannon pilaamista. Se juttu lapsena on juuri se tunnustelu ja arvailu, että mitäköhän missäkin paketissa on. Eihän niitä kannata edes kääriä jos kertoo ennen avaamista mitä siellä on. Alkoi oikein ärsyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Pidän outona sitä tapaa, että aikuiset perheelliset ihmiset eivät vietä omaa ja omanlaistaan joulua. Omassa tuttavapiirissäkin on useampia nelikymppisiä ihmisiä, osa perheellisiä, jotka eivät laita omaan kotiinsa mitään joulua, ei koristeita, ei kuusta tms, koska lähtevät viettämään joulua aina sukulaisiin jonnekin satojen kilometrien päähän. Sitten valitetaan niistä toisen perheen tavoista, nukutaan huonosti jossain patjamajoituskessa lattialla, lapset kyllästyy neljän tunnin ajomatkan aikana autossa... 

Hulluimpia ovat ne, jotka yrittävät ehtiä parin kolmen päivän aikana kiertämään kaikki sukulaiset ja joulu vietetään käytännössä autossa ajelemalla ympäriinsä. Yksi työkaveri luetteli, että missä joka paikassa heidän täytyy kolmen päivän sisällä käydä: molemmat isovanhemmat, siskon perhe, veljen perhe, miehen isoisä, lapsen kummit, serkkula... Tiukalta kuulosti aikataulu ja suunnitelma.

Ymmärrän, että joskus näin, mutta että joka ikinen vuosi? Eikö näitä sukulointeja voisi oikeasti hoitaa esimerkiksi joulua edeltävänä viikonloppuna ja aattona sitten vaikka soittaa jouluntoivotukset? 

Tuttua touhua. Me asumme puolison kanssa varsinais-Suomessa minun kotipaikkakunnallani. Puoliso on kotoisin Kainuusta ja koko muu perhe asuu vielä siellä. Joka jumalan joulu käsikirjoitus on sama. Joka joulu joudumme ajamaan 750 kilometriä puolison vanhempien luokse, koska anoppi itkisi muuten puoli vuotta ja suuttuisi tulisesti, jos lapsi ei tulisi jouluksi kotiin.

Puoliso on joka toinen aatto aamulla klo 6-10 töissä ja joka toinen  aatto vapaata. Lähdemme tänäkin aattona klo 10.30 ajamaan sen 8 tunnin reissun (yhdellä pysähdyksellä) Kainuuseen, missä sitten hirveellä kiireellä pitää syödä, että lahjaat saadaan jaettua lapsille klo 19, koska niin on aina tehty. Seuraava päivä eli 25. pitää olla siellä puolison lapsuudenkodin nurkissa ja jos yritämme lähteä sieltä esim. lounaan jälkeen niin anoppi saa marttyyrikohtauksen ja jäämme sitten vielä yhdeksi yöksi.

26. päivä koitamme lähteä klo 8-9 ajamaan kotiin, mutta aina se venyy parilla tunnilla kun "ette kai te nyt vielä lähde. Odottakaa nyt että korvapuustit ovat tunnin päästä valmiita niin otatte niitä sitten mukaan. Kai te nyt vielä kahvin juotte ennenkuin lähdette." Klo 10 pääsemme aikaisintaan lähtemään ja sitten kun olemme varsinais-Suomessa niin pitäisi vielä käydä minun vanhempieni luona, koska isovanhemmat on sinne varta vasten haettu. Sitten viemme isovanhemmat kotiin ja olemme omassa kodissa 26. päivän iltana klo 22-23.

Minä menen 27. päivä yleensä takaisin töihin aamuvuoroon, joten koko joulusta olen ollut omassa kodissa sen aaton aamupäivän (pakkaamassa autoa) ja 26. päivän 2 viimeistä tuntia. Olen kyllä koittanut saada tätä traditiota poikki, mutta en halua, että puoliso ajaisi yksin 8 tuntia pimeällä räntäsateessa Suomen läpi vain, koska ei uskalla sanoa vanhemmilleen, että tänä vuonna emme tule.

Teillä tutuilla???? Opettele kirjoittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Entisen poikaystävän kotona ei vietetty joulua. On tuikitavallinen suomalainen perhe, vanhemmat ja kaksi lasta, eikä tähän joulunviettämättömyyteen ollut mitään uskonnollisia, poliittisia, taloudellisia tms syitä. Heillä vain ei ollut minkäänlaisia jouluperinteitä, ei koristeita, ei kuusta, ei ruokia..."Kun eipä sitä viitti mittään hössätä parin päivän takia..." Lapset saivat kuulemma pieninä joskus yhden tai kaksi(!) lahjaa, mutta ei niitäkään pukki tuonut, vaan ne ehkä annettiin siinä joskus pyhien aikaan kun tuli sopiva hetki.

En minäkään mikään heinäkuussa lahjoja osteleva jouluemäntä ole, mutta kyllä tuntui käsittämättömältä että joulu oli kuin mikä tahansa viikonloppu ja näin oli ollut myös lasten ollessa pieniä.

Öööö... Niin mitä outoa tuossa oli??

Vierailija kirjoitti:

Oudoimmat jouluperinteet ovat se että raivosiivotaan puhdasta kotia,tehdään saaatanallinen määrä ruokaa mitää kukaan ei syö kun eivät pidä ja sitten marttyroidaan. Mutta sellainen ei ole mahdollista että oltaisiin rennosti yhdessä tilattaisiin pizzat ja sitten lahjat.

Elämästä tulee aika ankeaa, jos joka päivä on sitä samaa, pizzaa sohvalla oli juhla taikka arki.

Juhlaruoista voi valita ne, jotka omalle perheelle maistuvat ja tehdä ne rennosti yhdessä. Siivouksestakin vastuuta kaikille.

Raivo ja rentouden puute johtuu vain siitä, että joutuu yksin tekemään. Joissain perheissä on tämä ihmeellinen ajatus, että mitään juhlaa ei saisi viettää eikä juhlan järjestäjää tarvitse auttaa kun "mä haluan olla rennosti".

Ei se oma napa pitäisi aina olla tärkein. Noin 362 päivää vuodesta voi olla juhlimatta, sotkuisessa kodissa, pizza suussa sohvalla. Ei ole keneltäkään liian iso ponnistus osallistua jos joku perheestä haluaa pari päivää juhlaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisen poikaystävän kotona ei vietetty joulua. On tuikitavallinen suomalainen perhe, vanhemmat ja kaksi lasta, eikä tähän joulunviettämättömyyteen ollut mitään uskonnollisia, poliittisia, taloudellisia tms syitä. Heillä vain ei ollut minkäänlaisia jouluperinteitä, ei koristeita, ei kuusta, ei ruokia..."Kun eipä sitä viitti mittään hössätä parin päivän takia..." Lapset saivat kuulemma pieninä joskus yhden tai kaksi(!) lahjaa, mutta ei niitäkään pukki tuonut, vaan ne ehkä annettiin siinä joskus pyhien aikaan kun tuli sopiva hetki.

En minäkään mikään heinäkuussa lahjoja osteleva jouluemäntä ole, mutta kyllä tuntui käsittämättömältä että joulu oli kuin mikä tahansa viikonloppu ja näin oli ollut myös lasten ollessa pieniä.

Öööö... Niin mitä outoa tuossa oli??

Minusta on outoa ettei lapsiperheessä vietetä millään lailla joulua. Joulusta puhutaan jo syksystä asti ja kaikkea siihen liittyvää tehdään kouluissa ja päiväkodeissa ja varmasti sitä lapset odottaa. Sitten kotona ei joulua vietetä mitenkään.

Outoa minusta. Aikuiset voi viettää joulunsa niinkun tahtovat mutta lapset kyllä ansaitsevat joulunsa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenkodissani joulukuusi tuotiin sisälle aaton aattona ja koristeltiin aattoaamuna, mitä monet ovat ihmetelleet. Erään tuttavan perheessä jouluateria koostuu nakeista, ranskiksista, lihapullista, perunasalaatista ja muusta tilpehööristä. Itsestä tuntuisi oudolta istua sellaiseen joulupöytään, mutta jos perinteinen jouluruoka ei maistu, niin mikäpä siinä. 

Tyhmää se on tehdä ruokaa josta kukaan ei tykkää eikä syö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän outona sitä tapaa, että aikuiset perheelliset ihmiset eivät vietä omaa ja omanlaistaan joulua. Omassa tuttavapiirissäkin on useampia nelikymppisiä ihmisiä, osa perheellisiä, jotka eivät laita omaan kotiinsa mitään joulua, ei koristeita, ei kuusta tms, koska lähtevät viettämään joulua aina sukulaisiin jonnekin satojen kilometrien päähän. Sitten valitetaan niistä toisen perheen tavoista, nukutaan huonosti jossain patjamajoituskessa lattialla, lapset kyllästyy neljän tunnin ajomatkan aikana autossa... 

Hulluimpia ovat ne, jotka yrittävät ehtiä parin kolmen päivän aikana kiertämään kaikki sukulaiset ja joulu vietetään käytännössä autossa ajelemalla ympäriinsä. Yksi työkaveri luetteli, että missä joka paikassa heidän täytyy kolmen päivän sisällä käydä: molemmat isovanhemmat, siskon perhe, veljen perhe, miehen isoisä, lapsen kummit, serkkula... Tiukalta kuulosti aikataulu ja suunnitelma.

Ymmärrän, että joskus näin, mutta että joka ikinen vuosi? Eikö näitä sukulointeja voisi oikeasti hoitaa esimerkiksi joulua edeltävänä viikonloppuna ja aattona sitten vaikka soittaa jouluntoivotukset? 

Tuttua touhua. Me asumme puolison kanssa varsinais-Suomessa minun kotipaikkakunnallani. Puoliso on kotoisin Kainuusta ja koko muu perhe asuu vielä siellä. Joka jumalan joulu käsikirjoitus on sama. Joka joulu joudumme ajamaan 750 kilometriä puolison vanhempien luokse, koska anoppi itkisi muuten puoli vuotta ja suuttuisi tulisesti, jos lapsi ei tulisi jouluksi kotiin.

Puoliso on joka toinen aatto aamulla klo 6-10 töissä ja joka toinen  aatto vapaata. Lähdemme tänäkin aattona klo 10.30 ajamaan sen 8 tunnin reissun (yhdellä pysähdyksellä) Kainuuseen, missä sitten hirveellä kiireellä pitää syödä, että lahjaat saadaan jaettua lapsille klo 19, koska niin on aina tehty. Seuraava päivä eli 25. pitää olla siellä puolison lapsuudenkodin nurkissa ja jos yritämme lähteä sieltä esim. lounaan jälkeen niin anoppi saa marttyyrikohtauksen ja jäämme sitten vielä yhdeksi yöksi.

26. päivä koitamme lähteä klo 8-9 ajamaan kotiin, mutta aina se venyy parilla tunnilla kun "ette kai te nyt vielä lähde. Odottakaa nyt että korvapuustit ovat tunnin päästä valmiita niin otatte niitä sitten mukaan. Kai te nyt vielä kahvin juotte ennenkuin lähdette." Klo 10 pääsemme aikaisintaan lähtemään ja sitten kun olemme varsinais-Suomessa niin pitäisi vielä käydä minun vanhempieni luona, koska isovanhemmat on sinne varta vasten haettu. Sitten viemme isovanhemmat kotiin ja olemme omassa kodissa 26. päivän iltana klo 22-23.

Minä menen 27. päivä yleensä takaisin töihin aamuvuoroon, joten koko joulusta olen ollut omassa kodissa sen aaton aamupäivän (pakkaamassa autoa) ja 26. päivän 2 viimeistä tuntia. Olen kyllä koittanut saada tätä traditiota poikki, mutta en halua, että puoliso ajaisi yksin 8 tuntia pimeällä räntäsateessa Suomen läpi vain, koska ei uskalla sanoa vanhemmilleen, että tänä vuonna emme tule.

Voi hyvä ihme miten rasittavan kuuloista ja toisaalta myös tosi itsekästä miehen vanhemmilta vaatia teitä ajelemaan koko jouluaatto. En itse viitsisi edes noin pitkää reissua tehdä 1-2 yön kyläilyä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudoimmat jouluperinteet ovat se että raivosiivotaan puhdasta kotia,tehdään saaatanallinen määrä ruokaa mitää kukaan ei syö kun eivät pidä ja sitten marttyroidaan. Mutta sellainen ei ole mahdollista että oltaisiin rennosti yhdessä tilattaisiin pizzat ja sitten lahjat.

Elämästä tulee aika ankeaa, jos joka päivä on sitä samaa, pizzaa sohvalla oli juhla taikka arki.

Juhlaruoista voi valita ne, jotka omalle perheelle maistuvat ja tehdä ne rennosti yhdessä. Siivouksestakin vastuuta kaikille.

Raivo ja rentouden puute johtuu vain siitä, että joutuu yksin tekemään. Joissain perheissä on tämä ihmeellinen ajatus, että mitään juhlaa ei saisi viettää eikä juhlan järjestäjää tarvitse auttaa kun "mä haluan olla rennosti".

Ei se oma napa pitäisi aina olla tärkein. Noin 362 päivää vuodesta voi olla juhlimatta, sotkuisessa kodissa, pizza suussa sohvalla. Ei ole keneltäkään liian iso ponnistus osallistua jos joku perheestä haluaa pari päivää juhlaa.

Niin no eivät ne joulun perinneruoatkaan kovin vanhoja perinteitä ole. Kinkkukin on hyvin uusi tulokas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän 8outona sitä tapaa, että aikuiset perheelliset ihmiset eivät vietä omaa ja omanlaistaan joulua. Omassa tuttavapiirissäkin on useampia nelikymppisiä ihmisiä, osa perheellisiä, jotka eivät laita omaan kotiinsa mitään joulua, ei koristeita, ei kuusta tms, koska lähtevät viettämään joulua aina sukulaisiin jonnekin satojen kilometrien päähän. Sitten valitetaan niistä toisen perheen tavoista, nukutaan huonosti jossain patjamajoituskessa lattialla, lapset kyllästyy neljän tunnin ajomatkan aikana autossa... 

Hulluimpia ovat ne, jotka yrittävät ehtiä parin kolmen päivän aikana kiertämään kaikki sukulaiset ja joulu vietetään käytännössä autossa ajelemalla ympäriinsä. Yksi työkaveri luetteli, että missä joka paikassa heidän täytyy kolmen päivän sisällä käydä: molemmat isovanhemmat, siskon perhe, veljen perhe, miehen isoisä, lapsen kummit, serkkula... Tiukalta kuulosti aikataulu ja suunnitelma.

Ymmärrän, että joskus näin, mutta että joka ikinen vuosi? Eikö näitä sukulointeja voisi oikeasti hoitaa esimerkiksi joulua edeltävänä viikonloppuna ja aattona sitten vaikka soittaa jouluntoivotukset? 

Tuttua touhua. Me asumme puolison kanssa varsinais-Suomessa minun kotipaikkakunnallani. Puoliso on kotoisin Kainuusta ja koko muu perhe asuu vielä siellä. Joka jumalan joulu käsikirjoitus on sama. Joka joulu joudumme ajamaan 750 kilometriä puolison vanhempien luokse, koska anoppi itkisi muuten puoli vuotta ja suuttuisi tulisesti, jos lapsi ei tulisi jouluksi kotiin.

Puoliso on joka toinen aatto aamulla klo 6-10 töissä ja joka toinen  aatto vapaata. Lähdemme tänäkin aattona klo 10.30 ajamaan sen 8 tunnin reissun (yhdellä pysähdyksellä) Kainuuseen, missä sitten hirveellä kiireellä pitää syödä, että lahjaat saadaan jaettua lapsille klo 19, koska niin on aina tehty. Seuraava päivä eli 25. pitää olla siellä puolison lapsuudenkodin nurkissa ja jos yritämme lähteä sieltä esim. lounaan jälkeen niin anoppi saa marttyyrikohtauksen ja jäämme sitten vielä yhdeksi yöksi.

26. päivä koitamme lähteä klo 8-9 ajamaan kotiin, mutta aina se venyy parilla tunnilla kun "ette kai te nyt vielä lähde. Odottakaa nyt että korvapuustit ovat tunnin päästä valmiita niin otatte niitä sitten mukaan. Kai te nyt vielä kahvin juotte ennenkuin lähdette." Klo 10 pääsemme aikaisintaan lähtemään ja sitten kun olemme varsinais-Suomessa niin pitäisi vielä käydä minun vanhempieni luona, koska isovanhemmat on sinne varta vasten haettu. Sitten viemme isovanhemmat kotiin ja olemme omassa kodissa 26. päivän iltana klo 22-23.

Minä menen 27. päivä yleensä takaisin töihin aamuvuoroon, joten koko joulusta olen ollut omassa kodissa sen aaton aamupäivän (pakkaamassa autoa) ja 26. päivän 2 viimeistä tuntia. Olen kyllä koittanut saada tätä traditiota poikki, mutta en halua, että puoliso ajaisi yksin 8 tuntia pimeällä räntäsateessa Suomen läpi vain, koska ei uskalla sanoa vanhemmilleen, että tänä vuonna emme tule.

Napanuora mieheltä poikki nyt. Ihan aivotonta touhua.