Tuttavien ja sukulaisten oudot jouluperinteet

*kummipaketteja

Pappavainaa lämmitti aina joulusaunan, mittari näytti +120. Siitä hankeen kierimään ja sitten syömään.

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt on meidän perheestä, koska olen huomannut että muilla mun tutuilla ei ole näin ollut. Meillä lapsuudenkodissa kummien antamat lahjat löytyivät aina jouluaattoaamuna kuusen alta ja ne sai availla. Illalla sitten joulupukki toi loput lahjat. Näin jälkeenpäin ajatellen tuo tapa taisi olla ihan fiksu, koska noilla lahjoilla leikkiminen helpotti varmaan lasten jännitystä ja kätinää ja sai päivän kulumaan paremmin. Toisaalta myös kiinnitimme varmasti enemmän huomiota siihen, keneltä lahjat saimme.

Jos jollekin lapselle ei kumipaketteja ollut tullut samalla lailla kuin toisille, äiti oli laittanut tälle jonkun kivan pikkujutun.

Lisäksi meillä saatiin paketit saunatontulta. Usein niitä juostiin paljain jaloin ulkoa, jonne ne oli tonttu kynttilän viereen lumihankeen jättänyt. Siinä oli jännitystä ja taikaa 😄 lahja oli pieni, jotkut sukat/rasva/pyyhe tms. Sitten saunassa istuttiin ja mietittiin saunatonttua, joka piileskeli jossain kiukaan takana tai meni muualla menojaan.

Kuulostaa ihanalta! Minä olisin halunnut olla lapsena teidän perheessä <3

Meillä tuli avioero 20 vuoden jälkeen mm. joulunviettotavan vuoksi. Siis mies jätti minut ja sanoi, että se että en halua viettää joulua tismalleen luten hän määrittelee, on yksi syy eroomme.

Miehen mukaan meidän olisi pitänyt syödä tismalleen samoja, alusta asti itse valmistettuja, jouluruokia kuin mitä hänen suvussaan on syöty noin 150 vuotta sukupolvelta toiselle. Aina samat ruuat samalla exän suvun reseptillä. Eikä mitään saanut muuttaa. Eikä mitään uusia ruokavaihtoehtoja saanut tuoda joulupöytään. Ja kaikki piti tehdä itse. Rosolli piti tehdä itse ja se punajuurien keitto kesti ja kesti. Silakat piti nylkeä itse jne jne. Tämä aiheutti sen, että monta päivää ennen joulua sekä kaikki joulun päivät menivät hammasta kiristäen keittiössä ja sen jälkeen ruokailu oli vartissa ohi. Ehdotin exälle, että ostetaan ruuat valmiina, että voitaisiin rentoutua jouluna, mutta se ei käynyt. En tiedä miksi.

Lapset kelpuuttivat joulupöydästä suuhunsa vain pari kinkkusiivua ja hiukan kermaperunaa. Siinä se. Itse vegetaristina söin vain hiukan rosollia ja laatikoita. Joulutunnelma meni pilalle kun ex-mies raivosi että taas sai tehdä vaikka kuinka paljon ruokia ja niihin meni monta päivää eikä kukaan arvosta.

Yritettiin lasten kanssa sanoa, että mitä jos suunniteltaisiin meidän perheen oma jouluruokapöytä. Otettaisiin jotain miehen suvun reseptejä ja sitten jotain mikä on meidän perheen suosikkia (olkoon sitten vaikka sushia). Ei käynyt. Exä raivosi että olen hullu jne.

No nyt on erottu ja mä syön jouluna sushia ja juon valkoviiniä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuli avioero 20 vuoden jälkeen mm. joulunviettotavan vuoksi. Siis mies jätti minut ja sanoi, että se että en halua viettää joulua tismalleen luten hän määrittelee, on yksi syy eroomme.

Miehen mukaan meidän olisi pitänyt syödä tismalleen samoja, alusta asti itse valmistettuja, jouluruokia kuin mitä hänen suvussaan on syöty noin 150 vuotta sukupolvelta toiselle. Aina samat ruuat samalla exän suvun reseptillä. Eikä mitään saanut muuttaa. Eikä mitään uusia ruokavaihtoehtoja saanut tuoda joulupöytään. Ja kaikki piti tehdä itse. Rosolli piti tehdä itse ja se punajuurien keitto kesti ja kesti. Silakat piti nylkeä itse jne jne. Tämä aiheutti sen, että monta päivää ennen joulua sekä kaikki joulun päivät menivät hammasta kiristäen keittiössä ja sen jälkeen ruokailu oli vartissa ohi. Ehdotin exälle, että ostetaan ruuat valmiina, että voitaisiin rentoutua jouluna, mutta se ei käynyt. En tiedä miksi.

Lapset kelpuuttivat joulupöydästä suuhunsa vain pari kinkkusiivua ja hiukan kermaperunaa. Siinä se. Itse vegetaristina söin vain hiukan rosollia ja laatikoita. Joulutunnelma meni pilalle kun ex-mies raivosi että taas sai tehdä vaikka kuinka paljon ruokia ja niihin meni monta päivää eikä kukaan arvosta.

Yritettiin lasten kanssa sanoa, että mitä jos suunniteltaisiin meidän perheen oma jouluruokapöytä. Otettaisiin jotain miehen suvun reseptejä ja sitten jotain mikä on meidän perheen suosikkia (olkoon sitten vaikka sushia). Ei käynyt. Exä raivosi että olen hullu jne.

No nyt on erottu ja mä syön jouluna sushia ja juon valkoviiniä. 

Onneksi olkoon. Exä saa touhuta yksinään punajuuriensa ja silakoidensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppilassa: ei mitään jouluruokaa. Siis koko jouluna. Ihan hyvät ja juhlavat ruuat, muttei mitään jouluista. Naudanpaistia, monenlaista lisuketta kyllä. Mutta voisi olla vaikka maalis- tai elokuu. Ei myöskään kahvipuolella mitään jouluista. Täytekakkua ja pikkuleipiä. Joulukuusi ja muut koristelut kyllä on.

Olen aina ihmetellyt miksi on pakko syödä jotain joka on ollut hienoa ruokaa joskus 1600-luvulla? Kaikki ei oikeasti rakasta niitä laatikoita, kinkkua ja rosolleja.

Ehkä se on sitten kummallista, mutta meillä juhlitaan joulua niillä ruoilla jotka ovat meidän mielestämme hyviä, on kalapöytää ja vaikkapa poronpaistia. Omassa joulupöydässäni ei ole siis edes kinkkua. Kyllä sen joulutunnelman saa muillakin ruoilla, kun niihin on tottunut.

Uskonnollisista syistä oli kiellettyä syödä valoisaan aikaan ("jouluna saa yölläkin syödä") ja ruuanlaitto oli kokonaan kielletty. Siksi syödään ruokia jotka oli helppo valmistaa varastoon. Hyvää ramadania vaan kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Koko suku tuijottaa hartaasti, kun yksi vuorollaan avaa paketin. Menee kolme tuntia.

Minä olin lapsena tosi ujo ja tämä lahjanavausoperaatio ahdisti minua. Kaikki tuijottivat reaktioitani lahjoista.

...ja miten voit reagoida vaikka sukkiin tai kalsareihin... "Ooh mahtavat mustat sukat"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko suku tuijottaa hartaasti, kun yksi vuorollaan avaa paketin. Menee kolme tuntia.

Minä olin lapsena tosi ujo ja tämä lahjanavausoperaatio ahdisti minua. Kaikki tuijottivat reaktioitani lahjoista.

taas

En tiedä muiden ihmisten jouluperinteistä ja -tavoista mitään, en ainakaan niin paljon, että olisin kuullut mitään mielestäni outoa. Meidän lapsuudenperheen joulujuttuja taas jotkut ovat sanoneet oudoksi. Meillä ei ole koskaan syöty kinkkua vaan aina naudan sisäpaistista tehty kastike. Sittemmin, kun perheessä on kasvissyöjä, tuokin on jäänyt pois ja vaihtunut sienikastikkeeksi. Kinkuttomuus johtuu käsittääkseni isäni lapsuudesta, jolloin heillä oli liian läskisiä kinkkuja tai jotain, ja isäni ei siedä mitään läski/silavajuttuja sen takia. En ole koskaan oppinut kaipaamaan joulukinkkua enkä siitä edes suuremmin pidä, kun olen jossain maistanut.

Meilläkin joululahjat avattiin aina pitkän kaavan mukaan. Ei vuorotellen, siis kyllä kaikki avasivat omiaan samanaikaisesti, mutta se oli silti hidasta ja kesti yöhön asti. Varsinkin veljeni venytti omien lahjojensa avaamista joskus niin että avasi yhden tunnissa ja käveli jossain ympyrää välissä, kun oli niin jännittynyt lahjoista.

Kuusi on tuotu sisälle joko aatonaattona tai aattoaamuna, mutta sitä ei ole pois saatu vietyä oikein millään, usein ollut vielä huhtikuussa talossa, ja silloin se on jo kukkinut.

Aloituksista päätellen ihmisillä on tapana työntää nokkansa toisten asioihin. Oletteko maalaisia?

Mun ex-vaimo, hakkas mut, aina jouluaattoisin.

Vierailija kirjoitti:

Naapurin mielestä meillä oli älytön jouluruoka, kun tein munajuusto/piimäjuustoa joulupöytään,( miten sitä kukin nyt kutsuukin)

Typerää se oli kuulema jo senkin takia, että sitä ei ollut tehty minun lapsuudenperheessäni, vaan olin lisännyt sen ihan omia aikojani meidän joulupöytään :)

Minulla myös on muna sekä leipäjuustoa tarjolla. Mieluummin proteiinia kuin hiilari sösöjä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lahjanavaustavat ovat herättäneet kummastusta. Meillä lahjojen avaaminen on kunnon seremonia, joka kestää yleensä ainakin pari tuntia. :D Eli lahjat avataan vuorotellen, niin että kaikki näkee, mitä muut saa lahjaksi. Ei siis suinkaan vaan revitä paketteja auki yksin omassa kuplassa. Meillä on lapsesta asti ollu näin, ja on kyllä todella ihanat muistot siitä. Se jännitys oli jotain niin mahtavaa, kun odotti omaa lahjanavaamisvuoroaan. Oppi lapsena myös iloitsemaan sisarusten puolesta, kun saivat mieleisiä lahjoja. Nyt ollaan jo kaikki aikuisia, mutta Lahjaseremonia on meillä silti joka vuosi.

Meilläkin on näin ollut aina :D Toki vanhempien paketit loppuivat lapsia ennen mutta pääasiassa vuorotellen mentiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme 40+ pari ja lapset teinejä. Meillä mies haluaa sitkeästi viettää joulua oman sukunsa kanssa anoppilassa tai siskonsa luona. Mä niin haluaisin olla kotona oman perheen kanssa ja sitten vain vierailla sukulaisilla tapaninpäivänä, ehkä jopa kahvitella miehen siskon luona 25. päivä. Mutta ei. Mies on huutoraivonnut, kuinka haluaa viettää joulua "oman perheen kanssa". Mikäs minä ja lapset ollaan, jos ei "oma perhe"? 

Meidän koti pitäisi koristella kuten anoppila. Meidän pitäisi syödä koko joulun aika niitä ruokia mitä hänen lapsuudenperheessään syötiin ja mitä anoppi edelleen kokkaa (kaikki ruuat tietysti alusta asti itse). Yhtenä jouluna ehdotin miehelle rauhallisella äänellä ja kaikessa sovussa, että söisimme vain herkkuruokaa jonka jokainen määrittelee itse ja tilataan se valmiiina niin hellan edessä seisomisen sijaan voimme keskittyä rentoutumiseen. Seurasi miehen huutoraivo ja hän itse teki jouluruuat. Kiva sinällään että hän teki ruuat mutta minä ja lapset emme edelleenkään tykkää laatikoista ja rosolleista ja lasten toive tilata kotipizzaa kuopattiin hetimiten miehen toimesta.

En tiedä kuinka kauan te olitte yhdessä ennen kuin perustitte perheen, mutta etkö huomannut jo silloin miehelläsi tätä käytöstä? Itse en perustsisi perhettä miehen kanssa jolle omat sukulaiset, ja omat mieltymykset, ajavat minun halujeni ja tarpeitteni yli. Kyllä oma ydinperhe pitää olla arvoasteikossa numero 1. Happy wife, happy life.

Ei mies ole vaimon perheenjäsen, perheenäsenet ei lisäänny keskenään.

Totta kai ihminen viihtyy enemmän perheen kanssa jouluna kuin puolison.

Minusta puolisot voisivat molemmat mennä viettämään joulunsa omien perheidensä pariin.

Mutta onhan ne puolison vanhemmatkin perheenjäseniä, jotka ovt lisääntyneet keskenään.

Eli tuon sun teorian mukaan kukaan puoliso ei saisi viettää joulua yhdessä. Nainen ja mies omissa perheissään, mutta isä tai äiti olisi aina viettämässä eri joulua oman sukunsa kanssa.

Ihan hölmö ajatus. 

Kuvakorttien ystäville, tämä on se kääntöpuoli:  https://www.vauva.fi/keskustelu/4425326/oi-ei-nyt-se-alkaa-rumia-jouluk…

Käytiin tuttavaperheen luona jouluna, isä oli siellä pukkina.

Molemmat lapset saivat noin 30 lahjaa. Tyttö repi paketteja auki hysteerisenä eikä pystynyt keskittymään mihinkään. Poika löysi toivelahjansa eli kitaran, eikä ollut yhtään kiinnostunut muista lahjoista, vaan alkoi soittelemaan. 

Perheenäiti oli kyllä itsekin sitä mieltä, että lahjoja oli tänä vuonna liikaa. Lasten isä oli vähän innostunut ostelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni on outoa se, jos kalat eivät kuulu joulupöytään. Meillä kotona (länsirannikolla) joulupöytä notkuu erilaisia graavikaloja, isän savustamaa siikaa/lohta, mätiä jne. Miehen perheen luona oli ainoastaan yhtä sorttia silliä. Itselleni ne kinkut ja laatikot ovat melko tuhteja ja närästävät, joten olen tottunut herkuttelemaan kaloilla ja syömään kohtuudella ns. pääruokaa. Kalojen lisäksi tämä(kin) varmaan alueellinen ero, että näiden kalojen kyljessä on sitten syöty lapsuudenkodissani tuoretta saaristolaisleipää, mutta miehen kotona tuore leipä on toisinaan puuttunut kokonaan, mikä on hämmästyttänyt.

Olen itse Itä-Suomesta, eikä meillä ole jouluna mitään leipää. Onhan pöydässä niin paljon kaikkea muutakin, myös hiilaria, ettei siinä leipää kaipaa. Kalana meillä on graavilohta ja silliä purkista. Kalapöydät ovat pitkälti länsirannikon juttuja. Saaristolaisleipää en ole tainnut syödä koskaan.

Sun kannattaa varmaan jatkossa ostaa se leipä ja jotain kalaa ja viedä ne mukana kun menette viettämään joulua. 

Vierailija kirjoitti:

Joulun tietokilpailu.

Ideana tehdä vuodesta toiseen niin vaikeita kysymyksiä, ettei kukaan osaa vastata ja saada kaikkien huomio tietokilpailun tekijään.

Meinasin ekana jouluna kävellä ulos ovesta. Nyt vaan annan ajatusten lentää ja vastaan ihan mitä sattuu.

Onneksi koronan takia ei ole kahteen vuoteen tietokilpailun tekijääkään tavattu.

Tämä vähän nauratti. Ilmeisesti on itserakas tyyppi, joka haluaa loistaa tiedoillaan. 

Mutta sehän olisi helppo pilata tänä päivänä, katsoo vaan salassa kaikki vastaukset kännykästä ja laukoo vastaukset, niin kyselijä saa jauhot suuhun.

Outo joululahja perinne oli kauan sitte tuntemani kaveri teini iässä, joka sai joululahjojen päälle aina six packin lapparia.