Tuttavien ja sukulaisten oudot jouluperinteet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen perheen luona lahjojen avaus oli ensimmäisellä kerralla mulle shokki. Lahjat jaettiin kyllä ihan nätisti ja rauhassa jokaiselle, mutta niiden avaaminen olikin eri show. Yksi sisaruksista karjaisi vain yhtäkkiä, että nyt saa avata ja kaikki alkoi hirveällä raivolla avaamaan omia lahjojaan ja meteli oli kauhea. Lapsille huudettiin, että avaa avaa avaa, revi paperi pois, revi vaan. Ja kun lapsi sai lahjan avattua, ehti sitä vain vilkaista kun joku jo siirsi sen sivuun ja työnsi uutta pakettia tilalle. Ja taas sama huuto, avaa avaa revi revi.

Ilo itse lahjoista jäi aika vähäiseksi, kun tärkeintä oli vain niiden määrä ja tuo ihme hälinä. Koko homma oli myös ohi viidessä minuutissa.

Miten on koko perhe voinut jäädä 5-vuotiaan tasolle?

En todellakaan tiedä. Siinä joulussa oli kaikkea muutakin itselleni kummallista. Kun me mentiin paikalle juhlatamineissa iltapäivästä, oli isäntäporukka vasta herännyt, aloittelemassa aamupalaa ja siivoamassa. Meidän tulo oli kuitenkin ihan sovittu juttu.

Ruokaa oli jokaiselle varattu yksi lautasellinen. Ruokailu itsessään kesti varmaan vartin. Itse kävin kesken ruuan imettämässä vauvan, kun alkoi itkemään. Viivyin max kymmenisen minuuttia ja takaisin tullessa lautaseni ja kaikki ruuat oli jo siivottu pois. Sitten siirryttiinkin tuohon lahjojen jakamiseen...

Sen joulun jälkeen ollaan vietetty joulua ihan oman perheen kesken kotona.

Voin kertoa että meillä lapset saa lahjat heti aamusta, en tykkää että koko päivä perustuu niiden odotukseen. Lapset myös avaa lahjat ilman erityistä yleisöä, aikuiset tekee omia hommiaan eikö kyseessä ole mikään ohjelmanumero. Lahjat ilmestyy kuusen alle edellisenä yönä, pukkia ei ole koskaan käynyt. 

Höh kun ei tule mitään kovin kummallista mieleen, kokemuksen puutetta ehkä?

Lähinnä ruokapoikkeavuuksia tulee mieleen. Lapsuudenkodissani joulupöytään kuuluivat keitetyt munat, muistaakseni siis ihan kuorineen olivat tarjolla, eivät esimerkiksi puolikkaina joihin olisi voinut laittaa vaikka mätiä päälle. Muuten meillä oli mun nykyisellä mittapuulla normaalit ruuat. 

Anoppilassa ei harrasteta makeita jouluruokia ollenkaan. Ei siis ole pipareita eikä torttuja, ei mitään jälkiruokaa joulupöydässä vaikka anoppi on muuten kunnianhimoinen, tekee laatikotkin itse. Myöskään puuro ei  kuulu siellä jouluun. Itse olen tottunut siihen, että riisipuuro on jouluaaton aamupala/brunssi, mutta anoppilassa käytännössä jouluaaton aamupala on vuoden köyhin ja laihin, koska jääkaapissa ei enää ole mitään muuta kuin jouluruokia, ja ne korkataan vasta joulupöydässä.  Siellä ei harrasteta myöskään joulusaunaa. 

Itselleni oli outoa anoppilan jouluaatto. Jos sovittiin, että syödään esim kello 15, ruoka ei koskaan ollut tuolloin valmis. Aina vähintään tunnin myöhässä. Lahjoja ei jaettu vaan lähtiessä ne ojennettiin muovipusseissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omien vanhempien luona. Ruokailun ajaksi pitää laittaa televisio kiinni, mutta mitään musiikkiakaan ei ole taustalla. Mielestäni liian hiljainen ja harras tunnelma, kun ihmisetkin on aika rauhallisia eikä mitään pälättäjiä. Joskus tuon omat joulumusiikit mukana että saa vähän elämää ja tunnelmaa :D 

Ja meillä niin, että otetaan ruoka ja mennään olohuoneeseen katsomaan telkkaria. Miniä oli suuttua, kun oli kattanut kaiken kauniisti ja sitten me yksi kerrallaan hipsimme mukavammin sohvalle syömään. Jouluna ei pidä nipottaa!

Olet ilkeä. Sitä ei voi piilottaa minkään rennon joulufiiliksen taakse.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lahjanavaustavat ovat herättäneet kummastusta. Meillä lahjojen avaaminen on kunnon seremonia, joka kestää yleensä ainakin pari tuntia. :D Eli lahjat avataan vuorotellen, niin että kaikki näkee, mitä muut saa lahjaksi. Ei siis suinkaan vaan revitä paketteja auki yksin omassa kuplassa. Meillä on lapsesta asti ollu näin, ja on kyllä todella ihanat muistot siitä. Se jännitys oli jotain niin mahtavaa, kun odotti omaa lahjanavaamisvuoroaan. Oppi lapsena myös iloitsemaan sisarusten puolesta, kun saivat mieleisiä lahjoja. Nyt ollaan jo kaikki aikuisia, mutta Lahjaseremonia on meillä silti joka vuosi.

Ollaankohan sisaruksia? Tämä on nimittäin aika puuduttava seremonia, kun meitä on aika monta. Loppua kohden ilo ei ole kovin aitoa, kun haluaisi vaan että lahjojen jakaminen on jo ohi.

Kiva idea, arvostaa jokaista lahjaa erikseen. Kuitenkin aatto ajallisesti on sitten pelkkää lahjojen avaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni on outoa se, jos kalat eivät kuulu joulupöytään. Meillä kotona (länsirannikolla) joulupöytä notkuu erilaisia graavikaloja, isän savustamaa siikaa/lohta, mätiä jne. Miehen perheen luona oli ainoastaan yhtä sorttia silliä. Itselleni ne kinkut ja laatikot ovat melko tuhteja ja närästävät, joten olen tottunut herkuttelemaan kaloilla ja syömään kohtuudella ns. pääruokaa. Kalojen lisäksi tämä(kin) varmaan alueellinen ero, että näiden kalojen kyljessä on sitten syöty lapsuudenkodissani tuoretta saaristolaisleipää, mutta miehen kotona tuore leipä on toisinaan puuttunut kokonaan, mikä on hämmästyttänyt.

Ei kalansyönti kyllä länsisuomeen liity, itäsuomessa kalaruokia enemmän on perinteisesti syöty. Lännessä ei syöty marjoja eikä sieniäkään, ennen kuin sinne on tullut evakkojen mukana uutta parempaa ruokakulttuuria. .

Tämä on nyt kyllä ihan humpuukia.

Merikaloja on syöty siellä meren rannalla iät ja ajat. Myös jouluna. Rannikon joulumenussa on erilaiset ”raa’at” kalat olleet tyypillisiä jo hyvin pitkään ennen karjalan evakkoja. Siis graavaaminen, etikkaan säilöminen jne. Ne on Ruotsista tulleita tapoja valmistaa kalaa, ei karjalaisia. Eihän karjalaisilla ole ollut merikaloja edes saatavilla ennen autojen yleistymistä.

Minä olen tosi jouluihminen ja lapsesta asti aina ollut paljon lahjoja jouluruokia ym. No sitten nuorena likkana poikaystävän luokse kun mentiin jouluksi ja sitä odotin ja oltiin oikein Tuurissa käyty ostoksilla ja kaikki lahjat hommattu kaikille ym. Kun jaettiin lahjoja, niin olin aika ihmeissään kun minulle ei ollut yhtään mitään, vaikka olin itse hankkinut kaikille jotain ihan ajatuksella. Oli kyllä pettymyksen pettymys se joulu. Sitten kun poikaystävän äiti huomasi, että olin hommannut paljon lahjoja heille, niin oli käärinyt käsipyyhkeen lahjaksi mulle.. No onneksi mentiin sen jälkeen meidän kotiin ja jopa eksälle oli lahjoja ja rahaa kuoressa ym. Exä on syystäkin, ei vain sen keissin takia. Mutta käsipyyhe.. come on..

Vierailija kirjoitti:

Meidän lahjanavaustavat ovat herättäneet kummastusta. Meillä lahjojen avaaminen on kunnon seremonia, joka kestää yleensä ainakin pari tuntia. :D Eli lahjat avataan vuorotellen, niin että kaikki näkee, mitä muut saa lahjaksi. Ei siis suinkaan vaan revitä paketteja auki yksin omassa kuplassa. Meillä on lapsesta asti ollu näin, ja on kyllä todella ihanat muistot siitä. Se jännitys oli jotain niin mahtavaa, kun odotti omaa lahjanavaamisvuoroaan. Oppi lapsena myös iloitsemaan sisarusten puolesta, kun saivat mieleisiä lahjoja. Nyt ollaan jo kaikki aikuisia, mutta Lahjaseremonia on meillä silti joka vuosi.

Ihana tapa. Meilläkin on perheessäni tämä tapa ja se on melkein hauskinta joulussa. Etenkin kun jokainen saa arvailla mitä paketeissa on. Siinä naurua piisaa.

Koko suku tuijottaa hartaasti, kun yksi vuorollaan avaa paketin. Menee kolme tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lahjanavaustavat ovat herättäneet kummastusta. Meillä lahjojen avaaminen on kunnon seremonia, joka kestää yleensä ainakin pari tuntia. :D Eli lahjat avataan vuorotellen, niin että kaikki näkee, mitä muut saa lahjaksi. Ei siis suinkaan vaan revitä paketteja auki yksin omassa kuplassa. Meillä on lapsesta asti ollu näin, ja on kyllä todella ihanat muistot siitä. Se jännitys oli jotain niin mahtavaa, kun odotti omaa lahjanavaamisvuoroaan. Oppi lapsena myös iloitsemaan sisarusten puolesta, kun saivat mieleisiä lahjoja. Nyt ollaan jo kaikki aikuisia, mutta Lahjaseremonia on meillä silti joka vuosi.

Minä kun tätä kerran ehdotin, kukaan ei tykännyt. Sanoin pienelle lapselle, että tutustutaan hetki paketiin sisältöön, mielenkiinnon mukaan - sain vihat, ja haukkumisia, ihan lapsen kuullen. Lapsi on luonteeltaan rauhallinen, joten en ollut kiusaamassa.

Vierailija kirjoitti:

Koko suku tuijottaa hartaasti, kun yksi vuorollaan avaa paketin. Menee kolme tuntia.

Joo, näin jälkeenpäin ymmärrän. Voihan niitä lahjoja sitten erikseen esitellä! Ja niin tehtiinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryyppääminen.

Meillä ei ole koskaan edes lapsuudenkodissani otettu jouluisin alkoholia lainkaan vaan se on aina ollut lasten juhla tai ennemmin aikuistenkin juhlana harras tilaisuus (vaikka ei olla edes uskovaisia).

Tätä minäkään en ymmärrä. Lapsuudessa isä ja äiti joi jouluna saunaoluen, mutta siinä kaikki. Minä ja mieheni juomme ruoan kanssa viiniä ja saunan jälkeen yksi olut tai siideri. En ymmärrä miksi joillekin joulu on joku ryyppyjuhla.

Anoppilassa jouluna outoa oli se ettei lahjoja välttämättä avattu ennen kuin uutena vuotena. Joskus avattiin jo jouluna, mutta yleensä vasta myöhemmin ja jopa uutena vuotena.

Olen kuullut, että englannissa vedetään kunnon kännit jouluna. Siis ihan kaatokännit. Ja se kuulemma on heidän perinne. Eipä yllätä, kun joskus on nähnyt niitä etelän lomilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei! Jouluna EI syödä maksalaatikkoa!

Ei! Jouluna ei syödä lipeäkalaa!

Ei! Jouluna ei kielletä maksalaatikkoa tai lipeäkalaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku ihmetteli jossain toisessa ketjussa, että äveriäs tuttavaperhe napsi jouluna lihapullia herkkunaan monena päivänä. Esim. ruotsalaisilla lihapullat ovat yhtä tärkeitä kuin kinkku.

Tämä on seitsämäs joulu puolisoni kanssa yhdessä.

Hän on hulluna lihapulliin ja niitä syödään meillä monta päivää. Lisäksi puoliso vaatii levylihapiirakan joulupöytään koska sitä heillä lapsena syötiin.

Jouluperinteiden keksiminen ja yhteensovittaminen on ollut vähän ongelmallista, kun kummankaan lapsuudenkodissa ei ole sen suuremmin koskaan joulua juhlistettu. Olemme vähän orpoja sen suhteen mitä ruokaa tekisimme saati muut traditiot siihen päälle.

Mut miehelle lihapullat on jostain syystä must, ja mikäs siinä, voittaahan ne kinkun satanolla.

Ei omia jouluperinteitä tarvitse keksiä. Syötte vaan sitä ruokaa jouluna, kuin haluatte. Vaikka sitten roiskeläppäpitsaa. Jolloin siitä muodostuu teidän oman näköisenne jouluperinne: Valmislihapullia ja roiskeläppäpitsaa. Sehän on teidän oma valintanne, teidän oma joulunne! Joku voi sitä ihmetellä, mutta te nautitte.

Monenlaisia jouluja ja jouluperinteitä on tullut nähtyä. Oman lapsuuden perheeni tai sukuni jouluun ei ole kuulunut erityisesti kasari- ja ysärisynttäreiltä tuttu kermainen täytekakku hedelmäkoristeineen. Täytekakkuperinteeseen tutustuin nuoruuden poikaystävän mummolassa. Muistan edelleen kuinka ihmeissäni olin, kun joulupöytään tuotiin jälkkäriksi täytekakku. Enää se nyt ei varmasti niin ihmetyttäisi, mutta silloin teininä sitä mielessäni kummastelin.

Ja jälkeenpäin olen myös ajatellut, että kakkuhan oli/on sikäli ihan asiaan kuuluva, kun juhlistetaan Jeesuksen syntymää.

Huh, huh, onneksi lapsettomana sinkkuna tätä(kään) murhetta ei ole. Saa tehdä, tai olla tekemättä, juuri sitä mitä itse haluaa.

Hyvää joulua!

t: vela

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryyppääminen.

Meillä ei ole koskaan edes lapsuudenkodissani otettu jouluisin alkoholia lainkaan vaan se on aina ollut lasten juhla tai ennemmin aikuistenkin juhlana harras tilaisuus (vaikka ei olla edes uskovaisia).

Tätä minäkään en ymmärrä. Lapsuudessa isä ja äiti joi jouluna saunaoluen, mutta siinä kaikki. Minä ja mieheni juomme ruoan kanssa viiniä ja saunan jälkeen yksi olut tai siideri. En ymmärrä miksi joillekin joulu on joku ryyppyjuhla.

Anoppilassa jouluna outoa oli se ettei lahjoja välttämättä avattu ennen kuin uutena vuotena. Joskus avattiin jo jouluna, mutta yleensä vasta myöhemmin ja jopa uutena vuotena.

Olen kuullut, että englannissa vedetään kunnon kännit jouluna. Siis ihan kaatokännit. Ja se kuulemma on heidän perinne. Eipä yllätä, kun joskus on nähnyt niitä etelän lomilla.

Ehkä perinne jossain tietyissä perheissä ja yhteiskuntaluokissa. Ei todellakaan koske koko kansaa.

Koronan takia vietämme joulua jälleen vain ydinperheenä. Puolivahingossa ostin taaperolle vähän liikaa lahjoja yhdelle illalle. Joten tämä viikolla joulutonttumme ovat joka päivä tuoneet hänelle yhden paketin.

Tästä saattaa tulla uusi perinne, koska lapsi ehtii tutustua edes päivän kerrallaan yhteen lahjaan. Myöhemmin lahja päivässä ehkä helpottaa jouluviikon odotustressiä.

Tämä nyt on meidän perheestä, koska olen huomannut että muilla mun tutuilla ei ole näin ollut. Meillä lapsuudenkodissa kummien antamat lahjat löytyivät aina jouluaattoaamuna kuusen alta ja ne sai availla. Illalla sitten joulupukki toi loput lahjat. Näin jälkeenpäin ajatellen tuo tapa taisi olla ihan fiksu, koska noilla lahjoilla leikkiminen helpotti varmaan lasten jännitystä ja kätinää ja sai päivän kulumaan paremmin. Toisaalta myös kiinnitimme varmasti enemmän huomiota siihen, keneltä lahjat saimme.

Jos jollekin lapselle ei kumipaketteja ollut tullut samalla lailla kuin toisille, äiti oli laittanut tälle jonkun kivan pikkujutun.

Lisäksi meillä saatiin paketit saunatontulta. Usein niitä juostiin paljain jaloin ulkoa, jonne ne oli tonttu kynttilän viereen lumihankeen jättänyt. Siinä oli jännitystä ja taikaa 😄 lahja oli pieni, jotkut sukat/rasva/pyyhe tms. Sitten saunassa istuttiin ja mietittiin saunatonttua, joka piileskeli jossain kiukaan takana tai meni muualla menojaan.