Tuttavien ja sukulaisten oudot jouluperinteet

Vierailija kirjoitti:

Koko suku tuijottaa hartaasti, kun yksi vuorollaan avaa paketin. Menee kolme tuntia.

Meillä oli näin ennen kuin meille lapsille tuli lapsia. Ei tosin mikään iso suku, ihan omat vanhemmat, me lapset ja jossain vaiheessa meidän kumppaneita myös. Itse rakastin sitä, kun lahjojen jako ja availu kesti pitkään. Siis siitä asti kun varsinaisesti muistan kunnolla joulujen vietosta. Sitten kun alkoi olla meilläkin lapsia niin ollaan jouduttu jouduttaa lahjojen jakoa mikä sekin ok. Nyt enää oikein jaksaisi sitä, mutta tykkäsin silloin joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni on outoa se, jos kalat eivät kuulu joulupöytään. Meillä kotona (länsirannikolla) joulupöytä notkuu erilaisia graavikaloja, isän savustamaa siikaa/lohta, mätiä jne. Miehen perheen luona oli ainoastaan yhtä sorttia silliä. Itselleni ne kinkut ja laatikot ovat melko tuhteja ja närästävät, joten olen tottunut herkuttelemaan kaloilla ja syömään kohtuudella ns. pääruokaa. Kalojen lisäksi tämä(kin) varmaan alueellinen ero, että näiden kalojen kyljessä on sitten syöty lapsuudenkodissani tuoretta saaristolaisleipää, mutta miehen kotona tuore leipä on toisinaan puuttunut kokonaan, mikä on hämmästyttänyt.

Olen itse Itä-Suomesta, eikä meillä ole jouluna mitään leipää. Onhan pöydässä niin paljon kaikkea muutakin, myös hiilaria, ettei siinä leipää kaipaa. Kalana meillä on graavilohta ja silliä purkista. Kalapöydät ovat pitkälti länsirannikon juttuja. Saaristolaisleipää en ole tainnut syödä koskaan.

Sun kannattaa varmaan jatkossa ostaa se leipä ja jotain kalaa ja viedä ne mukana kun menette viettämään joulua. 

Meilläkään ei koskaan ole leipä kuulunut joulupöytään, Itä-Suomesta myöskin, saaristolaisleipää en ole itsekään koskaan syönyt tai muutenkaan mitään joululimppuja. Mutta karjalanpiirakoita pitää aina olla jouluna!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lahjanavaustavat ovat herättäneet kummastusta. Meillä lahjojen avaaminen on kunnon seremonia, joka kestää yleensä ainakin pari tuntia. :D Eli lahjat avataan vuorotellen, niin että kaikki näkee, mitä muut saa lahjaksi. Ei siis suinkaan vaan revitä paketteja auki yksin omassa kuplassa. Meillä on lapsesta asti ollu näin, ja on kyllä todella ihanat muistot siitä. Se jännitys oli jotain niin mahtavaa, kun odotti omaa lahjanavaamisvuoroaan. Oppi lapsena myös iloitsemaan sisarusten puolesta, kun saivat mieleisiä lahjoja. Nyt ollaan jo kaikki aikuisia, mutta Lahjaseremonia on meillä silti joka vuosi.

Meilläkin on näin ollut aina :D Toki vanhempien paketit loppuivat lapsia ennen mutta pääasiassa vuorotellen mentiin.

Meilläkin oli näin. Mun vanhemmat viettivät yhden illan ennen joulua lahjoja paketoiden, joivat viiniä ja polttivat kynttilöitä.  Paketit oli myös huolella tehty, lahjapaperi ja nauhat valittu just sitä lahjaa varten, lisäksi laittoivat lahjoihin oikeat vanhanajan lakkasinetitkin. Lisäksi joka lahjaan tuli kortti, jossa oli runo, jossa oli vihje lahjasta.

Joten jouluaattona todellakin yksi (yleensä nuorin lukutaitoinen) oli pikkutonttuna, haki pukin tuomasta säkistä lahjat, kertoi kaikkien kuunnellessa kenelle lahja oli, myös keneltä lahja oli ja luki sen runon, jolloin kaikki yrittivät arvata mistä on kyse. Pienemmille selitettiin, että pukki oli tuonut lahjan, mutta sitä oli toivonut se oikealahjanantaja. Pakettikortit säästettiin (usein ne hienoimmat paperitkin ja nauhat), ja isompana joutui sitten lähettämään kiitoskortin antajalle tai soittamaan ja kiittämään lahjasta.

Olikin sitten kamalaa katsoa seuraavan sukupolven valtavia lahjakasoja ja kuinka lapset kiimassa repivät papereita auki välittämättä mistään mitään, usein ei niin mieleiset lahjat jätettiin lattialle, jolloin joku saattoi jo jouluaattona astua sen lelun rikki. Mitään käsitystä lapsille ei jäänyt siitä kuka lahjan oli antanut, mitä vaivaa nähnyt paketoinnissa tai että lahjat olivat arvokkaita, saati mitään hajuakaan että niistä olisi pitänyt kiittää.

Miksi ei palaa takaisin lapsuudenaikainen Jouluni 50-60 luvulta? Oli rauhaa eikä sellaista tarpeetonta hössötystä kuin nykyään? Se olisi todellinen joululahja minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni on outoa se, jos kalat eivät kuulu joulupöytään. Meillä kotona (länsirannikolla) joulupöytä notkuu erilaisia graavikaloja, isän savustamaa siikaa/lohta, mätiä jne. Miehen perheen luona oli ainoastaan yhtä sorttia silliä. Itselleni ne kinkut ja laatikot ovat melko tuhteja ja närästävät, joten olen tottunut herkuttelemaan kaloilla ja syömään kohtuudella ns. pääruokaa. Kalojen lisäksi tämä(kin) varmaan alueellinen ero, että näiden kalojen kyljessä on sitten syöty lapsuudenkodissani tuoretta saaristolaisleipää, mutta miehen kotona tuore leipä on toisinaan puuttunut kokonaan, mikä on hämmästyttänyt.

Olen itse Itä-Suomesta, eikä meillä ole jouluna mitään leipää. Onhan pöydässä niin paljon kaikkea muutakin, myös hiilaria, ettei siinä leipää kaipaa. Kalana meillä on graavilohta ja silliä purkista. Kalapöydät ovat pitkälti länsirannikon juttuja. Saaristolaisleipää en ole tainnut syödä koskaan.

Sun kannattaa varmaan jatkossa ostaa se leipä ja jotain kalaa ja viedä ne mukana kun menette viettämään joulua. 

Meilläkään ei koskaan ole leipä kuulunut joulupöytään, Itä-Suomesta myöskin, saaristolaisleipää en ole itsekään koskaan syönyt tai muutenkaan mitään joululimppuja. Mutta karjalanpiirakoita pitää aina olla jouluna!

Kyllä perinteisesti nimenomaan leipä on kuulunut joulupöytään Suomessa. Samoin muut viljatuotteet, kuten ohrapuuro, olut, sahti, kotikalja ja viina, Savossa talkkuna. Entinen ohrapuuro vaihtui myöhemmin riisipuuroon. Tapana oli pitkään leipoa jouluksi yksi suuri leipä, joululimppu. Joululeipä oli ennen vanhaan uhrilahja, ja sitä voideltiin lehmän verellä. Myöhemmin kristillisempään aikaan leipään tehtiin risti koristeeksi. Rieskaakin pohjoisemmassa laitetaan kuulema joulupöytään.

Jouluruoista monethan ovat alkujaan kekriin liittyviä ruokia, joten niiden tarkoitus on varmistaa syötyjen ruokalajien saantionni seuraavanakin vuonna; viljat, liha, kala, sekä maitotuotteet ovat siksi olleet keskeisiä. Joululimpunkin uskottiin tuottavan karjaonnea.

Laatikot ovat läntistä perinnettä, paitsi imelletty perunalaatikko, joka on Hämeestä. Jossain päin maata (Pohjois-Suomessako?) on sellainekin jouluperinne , että pöytään katetaan makaroni- ja maksalaatikkoja. Mulle vierasta, kuulin tästä vasta jokunen vuosi sitten.

Liharuoat ovat kuuluneet joulupöytään, mutta liha on voinut olla mitä vaan ja valmistettu monella tavalla, toki yksi iso kokoainen liha (eläin) oli suosittu ruoka, jos rahaa riitti. Siksi toisaalla poronkärsitys on perinne, idässä Karjalanpaisti, jne. Kuulin vastottain että sika ei ole ollut kovin kauan suosittu kasvatuseläin Suomessa, joten joulukinkku on perinteenä suhteellisen uusi eli vasta 1900-luvun alusta.

Lihan lisäksi kala on kuulunut aina joulupöytään, myös Itä-Suomessakin. Sellainenkin ruoka on joulupöydässä ollut idässä, missä siika leivottiin taikinakuoreen eli vähän samalla lailla kuin kalakukossa kala valmistetaan leivän sisällä. Idässä juhlapöytään, myös jouluna, on aina kuuluneet erilaiset piirakat, sekä ns. "Karjalan piirakat", myös sultsinat, sun muut.

Kaloista lipeäkala on varmasti tullut lännestä ja siksi tyypillinen Länsi-Suomessa rannikolla ja ruotsinkielisten parissa ja levinnyt vähän muuallekin katolisena aikana. Lounais-Suomessa on jouluhaukiperinne, minkä takia edelleen presidentillekin hauki viedään joka vuosi. Graavikala- ja muu merikalaperinne sekä mäti ovat mahdollisesti muulta alueelta, en tiedä mistä. Silliperinne on varmaan vanha sekin, koska monilla arktisilla alueilla on talvisin syöty erilaisia pienehköjä rasvaisia kaloja (kai sen Omega-3 ja D-vitamiinin takia?). 

Vihannesruoat ovat tietenkin olleet perinteisesti todella niukkoja, koska ennen jouluna oli vain juureksia ja muuta säilöttyä vihannesta. Rosolli- ja sienisalaatti, suolakurkut. Siinäpä ne. Hedelmät ovat olleet usein sitä kuivattua osastoa tai hillona, mehuna tai suvoksena säilöttyjä marjoja.  Ja sitten pähkinät. Nyt varmaan tuoreita vihanneksia ja hedelmiä on tarjolla enemmänkin.

Tärkeitä ovat olleet myös maitotuotteet etenkin voi, juustot (itse tehdyt tuorejuustot ennen) sekä mädin kanssa smetana. Nykyaikana kansainvälinen juustolautanenkin taitaa olla ihan tuttu monissa kodeissa joulun aikaan.

Ne jouluruoat, jotka muistan itse lapsuudesta, mutta joita harvemmin nykyään näkee yleisesti on lipeäkala, luumu- tai sekahedelmäkiisseli, ja aladobi. Rosolliin tehtiin ennen aina se vaaleanpunainen kermavaahto, nyt ei välttämättä enää. Makeisista konvehteja syödään nyt eniten. Ennen tarjottiin myös kuivattuja hedelmiä ja kuivakakkuja ennemmän. Joulutortut ja ehkä piparitkin näyttävät säilyttäneen hyvän aseman.

Mieheni perheessä kukaan ei jaa lahjoja eikä ole mitään lahjanavaushetkeä. Porukka vaan syö erittäin verkkaiseen tahtiin ja hengaa, kun lahjat odottavat kuusen alla. Kukin saa mennä etsimään sieltä omat lahjansa milloin haluaa ja avata ne heti tai viedä kotiin. Oudon epäjuhlavaa. Syöminenkin on sellaista, että ottakaa mitä haluatte, kun taas meidän suvussa on pöydässä erikseen alkupalat, pääruoka kinkkuineen ja jälkiruoka kahveineen. . Meidän perheessä tulee aina joulupukki, jolle lauletaan ja lapset auttavat pukkia jakamaan lahjat oikeille ihmisille. Kun lahjat on jaettu ja pukki on lähtenyt, avaavat kaikki lahjansa yhtäaikaa. Älämölö ja riemunkiljahdukset kuuluvat, kun on paljon ihmisiä ja kaikki innoissaan ihastelevat saamiaan lahjoja. Lopuksi yhdessä siivotaan paperit pois ja lapset leikkivät saamillaan lahjaleluilla ja aikuiset nauttivat keskenään viiniä kertoillen kuulumisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni perheessä kukaan ei jaa lahjoja eikä ole mitään lahjanavaushetkeä. Porukka vaan syö erittäin verkkaiseen tahtiin ja hengaa, kun lahjat odottavat kuusen alla. Kukin saa mennä etsimään sieltä omat lahjansa milloin haluaa ja avata ne heti tai viedä kotiin. Oudon epäjuhlavaa. Syöminenkin on sellaista, että ottakaa mitä haluatte, kun taas meidän suvussa on pöydässä erikseen alkupalat, pääruoka kinkkuineen ja jälkiruoka kahveineen. . Meidän perheessä tulee aina joulupukki, jolle lauletaan ja lapset auttavat pukkia jakamaan lahjat oikeille ihmisille. Kun lahjat on jaettu ja pukki on lähtenyt, avaavat kaikki lahjansa yhtäaikaa. Älämölö ja riemunkiljahdukset kuuluvat, kun on paljon ihmisiä ja kaikki innoissaan ihastelevat saamiaan lahjoja. Lopuksi yhdessä siivotaan paperit pois ja lapset leikkivät saamillaan lahjaleluilla ja aikuiset nauttivat keskenään viiniä kertoillen kuulumisiaan.

Ja TEIDÄN perheessä kaikki on niiiiin onnellisia että oikein.

Vierailija kirjoitti:

 Kerran ollaan vietetty joulua anoppilassa, jonne oli kerääntynyt myös miehen sisaruksia lapsineen. Ihan kiva ja tunnelmallinen perhejoulu, ei siinä mitään mutta jouluaaton aikataulutus on vaan todella outo. Aamupuuro kahdeksan aikaan aamulla, sen jälkeen haudalla käymistä, joulusaunaa, viimeisiä ruokaostoksia, ruuanlaittoa, kuusen koristelua jnejne, niin että syömään päästään klo 19-20. Aamu- ja iltakahdeksan välillä kukaan ei syönyt mitään eli käytännössä päivä ilman ruokaa. Kahdeksan jälkeen illalla tuli pukki lahjojen kanssa. Itse selvisin ihan hyvin tuon päivän syömättä kun oli jotain välipalaa jäänyt laukun pohjalle, mutta paikalla oli lapsia jotka oli iltakahdeksan aikaan jo aika kiukkuisia ja tympääntyneitä... Itse olin silloin nuori ja vasta "sukuun tullut", joten en tajunnut kyseenalaistaa tuota, mutta nykyään kyllä laittaisin edes lapsille lounasta ja välipalaa. Tuo on siis heillä ihan normaali joka joulun tapa. Ei varmaan tarvitse ihmetellä, miksi kaikilla alkaa olla alkuillasta pinna kireällä. 

Itse olen tottunut lapsuudenperheessäni, että pitkin jouluaattoa syödään. On kunnon aamupalat, lounasta, kahvit ja pientä suolaista ja illallinenkin viimeistään kuudelta pöydässä, niin ettei kukaan ole nälissään. 

Juu, nämä natsiaikataulut ovat todella outoja. Kertonee lähinnä aikataulujen määrittäjien heikosta itsetunnosta.

Vierailija kirjoitti:

Miehen perheen luona lahjojen avaus oli ensimmäisellä kerralla mulle shokki. Lahjat jaettiin kyllä ihan nätisti ja rauhassa jokaiselle, mutta niiden avaaminen olikin eri show. Yksi sisaruksista karjaisi vain yhtäkkiä, että nyt saa avata ja kaikki alkoi hirveällä raivolla avaamaan omia lahjojaan ja meteli oli kauhea. Lapsille huudettiin, että avaa avaa avaa, revi paperi pois, revi vaan. Ja kun lapsi sai lahjan avattua, ehti sitä vain vilkaista kun joku jo siirsi sen sivuun ja työnsi uutta pakettia tilalle. Ja taas sama huuto, avaa avaa revi revi.

Ilo itse lahjoista jäi aika vähäiseksi, kun tärkeintä oli vain niiden määrä ja tuo ihme hälinä. Koko homma oli myös ohi viidessä minuutissa.

Mitä helvetin väliä tuolla on? Muistan hyvin erään entisen naisystäväni, joka piti lahjojen avaamistakin tietynlaisena sotilaallisena suorituksena, jossa kaikki tehdään oikeassa järjestyksessä. Hei, se on joulu, jolloin voi ottaa vähän rennommin! Tai ainakin pitäisi, tervejärkisten.

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa että meillä lapset saa lahjat heti aamusta, en tykkää että koko päivä perustuu niiden odotukseen. Lapset myös avaa lahjat ilman erityistä yleisöä, aikuiset tekee omia hommiaan eikö kyseessä ole mikään ohjelmanumero. Lahjat ilmestyy kuusen alle edellisenä yönä, pukkia ei ole koskaan käynyt. 

Yllättävän paljon saanut alapeukkuja tämä ihan asiallinen kommentti. Onko teille tärkeintä se, että koko päivä hössötetään, odotetaan, kaikkien pinna kiristyy ym? Aika lapsellista porukkaa palstalla, enkä ole tosiaan viestin kirjoittaja.

Anoppilassa joulu alkaa sinappihunnulla ja saunalla. Olin hieman äimän käkenä kun vielä vävykokelaana vietin ensimmäistä joulua anoppilassa. Aamulla klo 8 kaikki vain reippaasti sekasaunaan. Vauvasta vaariin. Pesuhuoneessa hierottiin toisemme sinapilla. Aivan joka paikasta. Sinappi sitten hikoiltiin pois saunassa. Siitä joulu jatkui sitten normaalisti puuron merkeissä. Hieman oudoksuin aluksi tätä sinappisekasaunaa aluksi, mutta nyt jo alan kaivata sitä viimeistään jo marraskuussa.

Vierailija kirjoitti:

Anoppilassa joulu alkaa sinappihunnulla ja saunalla. Olin hieman äimän käkenä kun vielä vävykokelaana vietin ensimmäistä joulua anoppilassa. Aamulla klo 8 kaikki vain reippaasti sekasaunaan. Vauvasta vaariin. Pesuhuoneessa hierottiin toisemme sinapilla. Aivan joka paikasta. Sinappi sitten hikoiltiin pois saunassa. Siitä joulu jatkui sitten normaalisti puuron merkeissä. Hieman oudoksuin aluksi tätä sinappisekasaunaa aluksi, mutta nyt jo alan kaivata sitä viimeistään jo marraskuussa.

Jouluviettotapanne eivät kuulu minulle, mutta tämä kuulostaa kyllä erittäin oudolta. Kukin tietysti tyylillään, ei ole oikeaa tai väärää tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppilassa: ei mitään jouluruokaa. Siis koko jouluna. Ihan hyvät ja juhlavat ruuat, muttei mitään jouluista. Naudanpaistia, monenlaista lisuketta kyllä. Mutta voisi olla vaikka maalis- tai elokuu. Ei myöskään kahvipuolella mitään jouluista. Täytekakkua ja pikkuleipiä. Joulukuusi ja muut koristelut kyllä on.

Olen aina ihmetellyt miksi on pakko syödä jotain joka on ollut hienoa ruokaa joskus 1600-luvulla? Kaikki ei oikeasti rakasta niitä laatikoita, kinkkua ja rosolleja.

Ehkä se on sitten kummallista, mutta meillä juhlitaan joulua niillä ruoilla jotka ovat meidän mielestämme hyviä, on kalapöytää ja vaikkapa poronpaistia. Omassa joulupöydässäni ei ole siis edes kinkkua. Kyllä sen joulutunnelman saa muillakin ruoilla, kun niihin on tottunut.

Uskonnollisista syistä oli kiellettyä syödä valoisaan aikaan ("jouluna saa yölläkin syödä") ja ruuanlaitto oli kokonaan kielletty. Siksi syödään ruokia jotka oli helppo valmistaa varastoon. Hyvää ramadania vaan kaikille.

Mitä pskaa sää höpötät?

Meidän naapurissa isäntä viettää illan autotallissa.Istuu vanhassa autonromussaan ja ottaa kaljaa.

Jouluni kirjoitti:

Miksi ei palaa takaisin lapsuudenaikainen Jouluni 50-60 luvulta? Oli rauhaa eikä sellaista tarpeetonta hössötystä kuin nykyään? Se olisi todellinen joululahja minulle.

'

Valitettavasti et voi saada aikakonetta joululahjaksi. 

Järjestä joulusi niin rauhallisesti kuin itse haluat, vältä kauppoja ja muita paikkoja missä on hössötystä. 

Eipä siinä paljon muuta voi.

Vierailija kirjoitti:

Anoppilassa joulu alkaa sinappihunnulla ja saunalla. Olin hieman äimän käkenä kun vielä vävykokelaana vietin ensimmäistä joulua anoppilassa. Aamulla klo 8 kaikki vain reippaasti sekasaunaan. Vauvasta vaariin. Pesuhuoneessa hierottiin toisemme sinapilla. Aivan joka paikasta. Sinappi sitten hikoiltiin pois saunassa. Siitä joulu jatkui sitten normaalisti puuron merkeissä. Hieman oudoksuin aluksi tätä sinappisekasaunaa aluksi, mutta nyt jo alan kaivata sitä viimeistään jo marraskuussa.

Pakko olla provo. Ei kai kukaan hiero toisia sinapilla? Ällöttävää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa että meillä lapset saa lahjat heti aamusta, en tykkää että koko päivä perustuu niiden odotukseen. Lapset myös avaa lahjat ilman erityistä yleisöä, aikuiset tekee omia hommiaan eikö kyseessä ole mikään ohjelmanumero. Lahjat ilmestyy kuusen alle edellisenä yönä, pukkia ei ole koskaan käynyt. 

Yllättävän paljon saanut alapeukkuja tämä ihan asiallinen kommentti. Onko teille tärkeintä se, että koko päivä hössötetään, odotetaan, kaikkien pinna kiristyy ym? Aika lapsellista porukkaa palstalla, enkä ole tosiaan viestin kirjoittaja.

Joillekin aikuisille on tärkeää nähdä lasten ilo, kun avaavat lahjapaketteja. Se menee ohi, jos puuhailee jouluvalmisteluja ja lapset avaavat lahjojaan yksin. 

Toki siinä jää myös lasten pettymys näkemättä, jos ei lahjat olekaan mieleisiä. 

Komppaan kyllä tuota ujon ihmisen ongelmaa, on vaikea olla riittävän ilahtunut kaikista lahjoista, joista osa on vuodesta toiseen samoja (sukat, paituli tms).

Jouluni kirjoitti:

Miksi ei palaa takaisin lapsuudenaikainen Jouluni 50-60 luvulta? Oli rauhaa eikä sellaista tarpeetonta hössötystä kuin nykyään? Se olisi todellinen joululahja minulle.

Voit tehdä joulusta juuri omannäköisesi. Ei ole pakko hössöttää. Omat simppelit jouluperinteet ja niillä mennään. Se tuo joulurauhan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen perheen luona lahjojen avaus oli ensimmäisellä kerralla mulle shokki. Lahjat jaettiin kyllä ihan nätisti ja rauhassa jokaiselle, mutta niiden avaaminen olikin eri show. Yksi sisaruksista karjaisi vain yhtäkkiä, että nyt saa avata ja kaikki alkoi hirveällä raivolla avaamaan omia lahjojaan ja meteli oli kauhea. Lapsille huudettiin, että avaa avaa avaa, revi paperi pois, revi vaan. Ja kun lapsi sai lahjan avattua, ehti sitä vain vilkaista kun joku jo siirsi sen sivuun ja työnsi uutta pakettia tilalle. Ja taas sama huuto, avaa avaa revi revi.

Ilo itse lahjoista jäi aika vähäiseksi, kun tärkeintä oli vain niiden määrä ja tuo ihme hälinä. Koko homma oli myös ohi viidessä minuutissa.

Mitä helvetin väliä tuolla on? Muistan hyvin erään entisen naisystäväni, joka piti lahjojen avaamistakin tietynlaisena sotilaallisena suorituksena, jossa kaikki tehdään oikeassa järjestyksessä. Hei, se on joulu, jolloin voi ottaa vähän rennommin! Tai ainakin pitäisi, tervejärkisten.

Rennommin ottaminen = ihan mikä tahansa viikonloppu anoppilassa? Kyllä jouluun kuuluu mielestäni perinteet tai jonkin sortin ohjelma eikä vaan että syödään kuten normaalisti ja sitten vaikka katsellaan telkkaria tai lähdetään kotiin. Kun on perinteitä, on mitä odottaa. Erityisen kivoja nämä on lapsille. Älä ole tuollainen grinch.