Tuttavien ja sukulaisten oudot jouluperinteet

Joulustressi, joka tulee pakkomieleisestä itsekeksittyjen perinteiden suorittamisesta on asia, jota en voi itse ymmärtää. Pakko siivota koti lattiasta kattoon juuri jouluksi ( muista siivota myös komerot! ) Pakko leipoa, paistaa ja laittaa yökaudet ja heittää taas kerran syömättömiä ruokia ja leivonnaisia pois. Pakko ostaa lahjoja, joita kukaan ei tarvitse. Pakko kutsua koko suku yhteen. Pakko kaiken hässäkän välissä ajaa matelevassa jonossa hautausmaalle juuri jouluna.

On ihmisiä, jotka rakastavat tehdä kaikkea edellämainittua. Sitä en ihmettele, se on heidän asiansa.

https://www.hs.fi/sarjakuvat/keskenkasvuisia/car-2000007702793.html

Vierailija kirjoitti:

Joulustressi, joka tulee pakkomieleisestä itsekeksittyjen perinteiden suorittamisesta on asia, jota en voi itse ymmärtää. Pakko siivota koti lattiasta kattoon juuri jouluksi ( muista siivota myös komerot! ) Pakko leipoa, paistaa ja laittaa yökaudet ja heittää taas kerran syömättömiä ruokia ja leivonnaisia pois. Pakko ostaa lahjoja, joita kukaan ei tarvitse. Pakko kutsua koko suku yhteen. Pakko kaiken hässäkän välissä ajaa matelevassa jonossa hautausmaalle juuri jouluna.

On ihmisiä, jotka rakastavat tehdä kaikkea edellämainittua. Sitä en ihmettele, se on heidän asiansa.

https://www.hs.fi/sarjakuvat/keskenkasvuisia/car-2000007702793.html

Tätä minäkin ihmettelen. Joulustressi on yksinkertaisuutta minusta. Laitetaan kotia ja ruokaa hermo kireällä. Suurin osa asioista on sellaisia, että niistä ei edes kukaan muu välittäisi. Kaikki tehdään tavallaan vain itseään varten. Ei lapset esimerkiksi välitä siitä, että onko jotkut piparit tai laatikot itse leivottuja tai onko nurkissa pölyä jouluna. Siitä he välittävät, millä tuulella äiti on. Ei ymmärretä olennaista ja keskitytä siihen. Tyhmyyttä suorastaan.

Meillä vietettiin myöhäisjoulua, eli suurin osa jouluperinteistä sijoittui välipäiville. Pukkiuskon aikana meille kerrottiin, tai siis meiltä kysyttiin, että voisimmeko auttaa pukkia ja malttaa välipäiviin asti vierailua. Ei tarvitse pukkiparan rehkiä taukoamatta ja joka kotiin ehtiä, vaan joissain paikoissa lapset malttavat odotella. Myöhemmin meillä vietettiin joulua tavallista myöhemmin ihan vain hupsuna perinteenä ja äitimme teki siitä sellaisen siistin sisäpiirijutun.

Nyt vanhempana on tietenkin ymmärtänyt, että rahan ja isän alkoholismin takia näin tehtiin. Joulun jälkeen kaikki ruoat kinkuista laatikoihin olivat alennuksessa, joulukoristeita sai haalittua halvalla jatkoon ja ostopukki ei paljoa palkkaa pyytänyt enää joulun jälkeen. Isä taas oli joulun vapaalla, mutta välipäivät töissä. Eli joulu umpijurrissa, mutta "meidän oma joulu" joko vain krapulassa, selvänä tai töissä.

Nykyisin välipäivinä käyn ostamassa jonkin kauniin kuusenkoristeen, vietämme perheen kanssa minijoulun ja sytytän kynttilöitä noiden kuusenkoristeiden viereen äidin muistolle. Sen äiti olisi ansainnut, Kalevala korun kuusenkoristeet ja välipäivien ihan muuten vain korean kahvipöydän. Ei juoppoa miestä jouluna ja mahdollisimman halpaa jälkijoulua.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vietettiin myöhäisjoulua, eli suurin osa jouluperinteistä sijoittui välipäiville. Pukkiuskon aikana meille kerrottiin, tai siis meiltä kysyttiin, että voisimmeko auttaa pukkia ja malttaa välipäiviin asti vierailua. Ei tarvitse pukkiparan rehkiä taukoamatta ja joka kotiin ehtiä, vaan joissain paikoissa lapset malttavat odotella. Myöhemmin meillä vietettiin joulua tavallista myöhemmin ihan vain hupsuna perinteenä ja äitimme teki siitä sellaisen siistin sisäpiirijutun.

Nyt vanhempana on tietenkin ymmärtänyt, että rahan ja isän alkoholismin takia näin tehtiin. Joulun jälkeen kaikki ruoat kinkuista laatikoihin olivat alennuksessa, joulukoristeita sai haalittua halvalla jatkoon ja ostopukki ei paljoa palkkaa pyytänyt enää joulun jälkeen. Isä taas oli joulun vapaalla, mutta välipäivät töissä. Eli joulu umpijurrissa, mutta "meidän oma joulu" joko vain krapulassa, selvänä tai töissä.

Nykyisin välipäivinä käyn ostamassa jonkin kauniin kuusenkoristeen, vietämme perheen kanssa minijoulun ja sytytän kynttilöitä noiden kuusenkoristeiden viereen äidin muistolle. Sen äiti olisi ansainnut, Kalevala korun kuusenkoristeet ja välipäivien ihan muuten vain korean kahvipöydän. Ei juoppoa miestä jouluna ja mahdollisimman halpaa jälkijoulua.

Fiksu äiti - te lapset saitte kivan joulun.

On varmasti myös jännittävää kuulla, kun anoppi tarjoilee pieniä cocktail-lihapulliaan ja samalla kertoo, miten hän on pessyt jauhenlihaa.

Paras kommentti koko ketjussa <3

Ei mikään. Hyvät joulut.

Ihmettelen sitä, miten joissain perheissä on tapana olla kännissä jouluaattona. Itselleni joulu ei ole mikään ryyppyjuhla.

Tekeekö kukaan simaa jouluksi?

Tää joulustressi on niin kummallinen.

Lahjat annetaan toiveiden mukaan, jouluruuat tilataan.

Suklaata pitää ostaa erikseen.

Viinejä tulee asiakkailta lahjaksi, 15 v vanha kuusi ja vanhat koristeet käyvät hyvin.

Seuraavaan kotiin ostan kauniimman ja isomman kuusen.

Mieheni perheessä on tapana keskustella etukäteen, kuka ostaa kellekin mitä lahjaksi. Hänellä on siis kolme siskoa, kaikilla heistä lapsia. Lastenkin lahjat kerrotaan etukäteen ja sovitaan samaan tyyliin. Toki hyvin käytännöllistä; ei tule ostettua mitään turhaa roinaa toisten nurkkiin, eikä tartte esittää iloisen yllättynyttä epämiellyttävän lahjan avattuaan. Mutta on aina ollut minusta kummallinen tapa, kaikki yllätyksellisyys on tipotiessään. Tämän kasvatustyylin huomaa kyllä miehestäni, ei kyllä yhen yhtä yllätystä ole vuosien aikana järkännyt vaan kaikki puhutaan tähän tapaan etukäteen :D

Vierailija kirjoitti:

Meillä vietettiin myöhäisjoulua, eli suurin osa jouluperinteistä sijoittui välipäiville. Pukkiuskon aikana meille kerrottiin, tai siis meiltä kysyttiin, että voisimmeko auttaa pukkia ja malttaa välipäiviin asti vierailua. Ei tarvitse pukkiparan rehkiä taukoamatta ja joka kotiin ehtiä, vaan joissain paikoissa lapset malttavat odotella. Myöhemmin meillä vietettiin joulua tavallista myöhemmin ihan vain hupsuna perinteenä ja äitimme teki siitä sellaisen siistin sisäpiirijutun.

Nyt vanhempana on tietenkin ymmärtänyt, että rahan ja isän alkoholismin takia näin tehtiin. Joulun jälkeen kaikki ruoat kinkuista laatikoihin olivat alennuksessa, joulukoristeita sai haalittua halvalla jatkoon ja ostopukki ei paljoa palkkaa pyytänyt enää joulun jälkeen. Isä taas oli joulun vapaalla, mutta välipäivät töissä. Eli joulu umpijurrissa, mutta "meidän oma joulu" joko vain krapulassa, selvänä tai töissä.

Nykyisin välipäivinä käyn ostamassa jonkin kauniin kuusenkoristeen, vietämme perheen kanssa minijoulun ja sytytän kynttilöitä noiden kuusenkoristeiden viereen äidin muistolle. Sen äiti olisi ansainnut, Kalevala korun kuusenkoristeet ja välipäivien ihan muuten vain korean kahvipöydän. Ei juoppoa miestä jouluna ja mahdollisimman halpaa jälkijoulua.

Äh, tuli tippa linssiin tästä. Ihana äiti sinulla ja ihana tapa muistaa häntä. 

Sain entiseltä anopiltani mm. muutaman markan korvikset ja tiedän että heillä oli rahat tiukilla. Toinen miniä vaati kalliita lahjoja ja anoppi yritti toteuttaa ne tinkimällä muista menoista pitääkseen hyvät välit tähän miniään. Monet pitivät tätä meidän miniöiden eriarvoistamisena ja outona jouluperinteenä mutta minä tiesin miksi hän näin toimi. Minua se ei haitannut, oli hyvät välit anopin kanssa ja hän tiesi että arvostin näitä lahjoja. Erosin silloisesta miehestä mutta pidin yhteyttä tähän ex anoppiin hänen kuolemaansa saakka. Oli ihana ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Ryyppääminen.

Meillä ei ole koskaan edes lapsuudenkodissani otettu jouluisin alkoholia lainkaan vaan se on aina ollut lasten juhla tai ennemmin aikuistenkin juhlana harras tilaisuus (vaikka ei olla edes uskovaisia).

Joulu on yksi isoimmista myyntipiikeistä Alkossa joten monessa taloudessa kyllä kilistetään.

Plus Virontuonti päälle.

Vierailija kirjoitti:

Yksikään lahja, joka meillä aattona avataan, ei ole yllätys, vaan anoppi lypsää lokakuusta asti näitä "toiveita" ja kun sitten sanon, että uusi pyyhe voisi olla hyvä, alkaa kyselyt merkistä, koosta, väristä jne. Kun saan lahjan pukilta käteeni, anoppi huutaa, että siellä on nyt se punainen kylpypyyhe, kokoa se ja se, ostin Ikeasta, kun Finlaysonilla ei ollut tuota kokoa... Sama kuvio toistuu kaikkien lahjojen, myös lasten pakettien, kanssa.

Mun mielestä joululahjaan liittyy tietty salaperäisyys ja yllätyksellisyys. Pidän todella outona tätä anoppinaan tapaa.

Tämä kuulostaa tutulta lapsuuden perheestäni. Johtuu siitä, että lahjan antaja ei halua antaa itsestään mitään. Hän ei halua alistua mahdolliselle arvostelulle lahjan kautta. Anoppisi kohdalla selitys ei välttämättä ole näin synkkä.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni perheessä on tapana keskustella etukäteen, kuka ostaa kellekin mitä lahjaksi. Hänellä on siis kolme siskoa, kaikilla heistä lapsia. Lastenkin lahjat kerrotaan etukäteen ja sovitaan samaan tyyliin. Toki hyvin käytännöllistä; ei tule ostettua mitään turhaa roinaa toisten nurkkiin, eikä tartte esittää iloisen yllättynyttä epämiellyttävän lahjan avattuaan. Mutta on aina ollut minusta kummallinen tapa, kaikki yllätyksellisyys on tipotiessään. Tämän kasvatustyylin huomaa kyllä miehestäni, ei kyllä yhen yhtä yllätystä ole vuosien aikana järkännyt vaan kaikki puhutaan tähän tapaan etukäteen :D

Meillä on perheessä myös tapana keskustella etukäteen lahjoista. Syynä se, että muuten on tullut todella pahoja hutiostoksia. Mm. lahjakortti joka ei käy nettikaupassa liikkeeseen jonka lähin myymälä on parinsadan kilometrin päässä.

Kristiina xx kirjoitti:

Ihmettelen sitä, miten joissain perheissä on tapana olla kännissä jouluaattona. Itselleni joulu ei ole mikään ryyppyjuhla.

Eihän sen pitäisikään olla ryyppyjuhla;

Jotkut osaavat ottaa ja nauttia maltillisesti, mutta alkoholistille se on taas yksi "syy" ryypätä.

Valitettavasti...

Siinä eivät muiden toiveet auta, jos yksi alkaa kitata.

Lapsuudenkodissa oli yksi hieman ehkä harvinaisempi perinne, nimittäin Tapaninpäivän aamusauna. Tapa oli peräisin isäpuolen suvusta. Muuten joulu oli samanlainen kuin useimmissa suomalaisperheissä.

Vierailija kirjoitti:

Naapurin mielestä meillä oli älytön jouluruoka, kun tein munajuusto/piimäjuustoa joulupöytään,( miten sitä kukin nyt kutsuukin)

Typerää se oli kuulema jo senkin takia, että sitä ei ollut tehty minun lapsuudenperheessäni, vaan olin lisännyt sen ihan omia aikojani meidän joulupöytään :)

Me ollaan jo muutama vuosi hommattu sushia joulupöytään. Ketään perheessä ei kiinnosta tippaakaan ne laatikot eikä kinkku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikään lahja, joka meillä aattona avataan, ei ole yllätys, vaan anoppi lypsää lokakuusta asti näitä "toiveita" ja kun sitten sanon, että uusi pyyhe voisi olla hyvä, alkaa kyselyt merkistä, koosta, väristä jne. Kun saan lahjan pukilta käteeni, anoppi huutaa, että siellä on nyt se punainen kylpypyyhe, kokoa se ja se, ostin Ikeasta, kun Finlaysonilla ei ollut tuota kokoa... Sama kuvio toistuu kaikkien lahjojen, myös lasten pakettien, kanssa.

Mun mielestä joululahjaan liittyy tietty salaperäisyys ja yllätyksellisyys. Pidän todella outona tätä anoppinaan tapaa.

Tämä kuulostaa tutulta lapsuuden perheestäni. Johtuu siitä, että lahjan antaja ei halua antaa itsestään mitään. Hän ei halua alistua mahdolliselle arvostelulle lahjan kautta. Anoppisi kohdalla selitys ei välttämättä ole näin synkkä.

Mutta sitten jos anoppi ostaisi niitä yllätyksellistä lahjoja, alkaisi hirveä raivoaminen kuinka anoppi ostaa turhaa krääsää nurjat täyteen, miksi ei kysy mitä halutaan. Kammottaa jo nyt kahden pojan äitinä, millaisia tyytymättömiä miniöitä sitä itselleen saa.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuudenkodissa mentiin aina aamulla ekana aattona joulusaunaan. Ihana perinne, jota miniä- ja vävykandidaatit vuorotellen ihmetteli.

Meilläkin oli ennen lapsuudenkodissa aamulla ensin sauna, sitten syötiin riisipuuro ja käytiin haudoilla.

Nykyään omassa kodissa järjestys menee: riisipuuro, haudat ja saunaan. Sauna kuitenkin jo päivällä aikaisin.