Käyttäjä6751

Vierailija kirjoitti:

Meillä vietettiin myöhäisjoulua, eli suurin osa jouluperinteistä sijoittui välipäiville. Pukkiuskon aikana meille kerrottiin, tai siis meiltä kysyttiin, että voisimmeko auttaa pukkia ja malttaa välipäiviin asti vierailua. Ei tarvitse pukkiparan rehkiä taukoamatta ja joka kotiin ehtiä, vaan joissain paikoissa lapset malttavat odotella. Myöhemmin meillä vietettiin joulua tavallista myöhemmin ihan vain hupsuna perinteenä ja äitimme teki siitä sellaisen siistin sisäpiirijutun.

Nyt vanhempana on tietenkin ymmärtänyt, että rahan ja isän alkoholismin takia näin tehtiin. Joulun jälkeen kaikki ruoat kinkuista laatikoihin olivat alennuksessa, joulukoristeita sai haalittua halvalla jatkoon ja ostopukki ei paljoa palkkaa pyytänyt enää joulun jälkeen. Isä taas oli joulun vapaalla, mutta välipäivät töissä. Eli joulu umpijurrissa, mutta "meidän oma joulu" joko vain krapulassa, selvänä tai töissä.

Nykyisin välipäivinä käyn ostamassa jonkin kauniin kuusenkoristeen, vietämme perheen kanssa minijoulun ja sytytän kynttilöitä noiden kuusenkoristeiden viereen äidin muistolle. Sen äiti olisi ansainnut, Kalevala korun kuusenkoristeet ja välipäivien ihan muuten vain korean kahvipöydän. Ei juoppoa miestä jouluna ja mahdollisimman halpaa jälkijoulua.

Fiksu äiti - te lapset saitte kivan joulun.

Kiitos kovasti viesteistä!

Olenkin päättänyt, että tästä lähtien tehdään niin kuin minä (rationaalisesti asioista ajatelleena) olen päättänyt - mitään velkaa en enää ota ketään toista varten. Olen juuri pelännyt tuota, että minusta tulee ikään kuin toisen "höynättämä reppana", joka sitten kärsii toisen aiheuttamista veloista ja kenties traumoistakin loppu elämänsä. Ja kukaanhan ei kai tällaisia kohtaloita edes ymmärrä, koska oma vika.

Tuntuu siltä, että piti tulla näin pitkälle, ennen kuin puolisoni oikeasti "tajusi", missä mennään. Juuri nyt näyttää lupaavalta, toivottavasti tämänhetkiset suunnitelmat pitävät ja paremmat ajat odottavat! Stressi tosin tuntuu edelleen suurelta, kun pieni pelko aina taustalla, että mitä jos sittenkin asiat eivät menekään niin kuin pitäisi... Mutta luovuttamaan en enää ala, ja olen valmis myös panemaan vastaan jos toinen alkaa painostaa tms.

Ap

Up, jos joku haluaisi kommentoida! Apua odotellaan vieläkin... Ap

Ap täällä, olisi todella kiva, jos joku jakaisi omia tuntojaan tai mietteitään asiasta - olen koko ongelman kanssa todella yksin, sillä en ole kehdannut kertoa meidän ongelmista kenellekään. Myös tarkentavia kysymyksia saa esittää!