Oikeesti, mikä mua vaivaa. Ärsyttää elämän teennäisyys, kulissit ym.

Ap:n ajatukset ovat tuttuja.

Sairastuin aikoinaan syvään masennukseen, jonka osasyynä mielestäni oli elämän merkityksettömyyden oivaltaminen. Olen sittemmin toipunut masennuksesta ja ratkaissut em. ongelman niin, että olen päättänyt tehdä loppuelämästäni sekä läheisteni elämästä mahdollisimman hyvän. Autan aikuisuuden kynnyksellä olevaa lastani itsenäisen elämän alkuun. Huolehdin (toistaiseksi vielä vähän, mutta tulevaisuudessa varmasti enemmän) ikääntyvistä vanhemmistani. Minulla on pari hyvää ystävää, joita tuen lähinnä kuuntelemalla, tarjoamalla apuani ja olemalla läsnä heidän elämässään.

Tällä strategialla koen saavani merkitystä tälle ainutkertaiselle elämälleni. Mitään muuta kovin merkittävää tekemistä en ole keksinyt.

Työ tuo sisältöä arkeen, mutta sekin on oikeastaan nykyään enää menetelmä, jolla mahdollistan muiden auttamisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mainitsin somen aloituksessa, koska se on aika isossa osassa monen ihmisen elämää nykypäivänä. En kuitenkaan tarkoittanut pelkästään somea, vaan ihmisten välistä kanssakäymistä, sitä mitä tehdään ja sanotaan, sitä miten monella ihmisellä kulissit ovat kunnossa ja totuus on toinen. Sitä että "pitää" olla hieno asunto ja sisustus, jotkut tietynlaiset vaatteet, käydään töissä ja juhlissa ja ylläpidetään sitä omaa kulissia. En varmaan osaa tätä kunnolla selittää, kun aika moni tuntuu ymmärtävän väärin. Ehkä mun pitäisi jotenkin yrittää koota ajatukseni että saisin ne selkeästi ulos. Ymmärrän kyllä itsekin että en kovin hyvin osaa tätä selittää. Jotenkin kaikki vaan tuntuu vähän hölmöltä leikiltä :) Vaikka siis itsekin tänään olen joululahjoja perheelle paketoinut, siivonnut ja laittanut joulukoristeita.

Ap

No siis mun kämppä on sisustettu kivasti, sillä en ihan oikeasti viihtyisi kierrätyskeskuksesta randomisti valituilla huonekaluilla sisustetussa kodissa jätesäkit ikkunaverhoina. Töissä käyn, koska on pakko jos haluaa rahaa ruokaan ja sen sisustuksen maksamiseen. Toisaalta koska pidän työstäni, se on ihan edullinen vaihtokauppa minulle. Ja olen tarkka tyylistäni, sillä tunnen oloni hyväksi kun olen siististi pukeutunut ja huoliteltu. Varmaan joillekin "pidän kulisseja yllä", sillä en tykkää avautua intiimeistä asioista kuin läheisilleni. Miksi minun pitäisi levitellä ongelmani kaikkien tietoon, jotta kaltaisesi saisivat siitä itselleen paremman mielen kun tietäisivät, että minunkin elämässäni on ongelmia, vaikka sisustukseni on hieno? Olen siis mielestäsi todella feikki?

Siis joo, onhan se ihan totta, että voisi jättäytyä työelämän ulkopuolelle ja muuttaa sossun rahoilla rähjäiseen yksiöön vaikka Kemiin, nukkua räsymaton päällä ja keskittää kaikki aika vaikka elämäntarkoituksen pohtimiseen. Tai myydä kaikki ja lähteä Intian slummeihin opettamaan lukemista kerjäläislapsille. Tai ripustaa kattoon yksinaruinen keinu ja keinua siinä, kunnes naapurit alkavat valittamaan hajusta. Mutta mä jatkan mielummin näin.

Sehän on kiva, että kotisi on sinulle kodikas ja pidät työstäsi. Se on sinun elämääsi joka merkitsee jotain vain sinulle. Jos kuitenkin tuot näitä esille muille, valehtelet sujuvasti itsellesi koko ensimmäisestä kappaleesta. Loppujuttu sitten kertoo arvoistasi ja tarpeestasi nostaa itseäsi toisenlaisia arvoja kannattavien suhteen. Niin mitä taas teitkään vain itsesi, eikä muiden hyväksynnän takia?

Kummallista,että pitää hakemalla hakea vikaa toisesta. Kuin ajaisi käärmettä pyssyyn.

Vierailija kirjoitti:

Voi tsiisus sentään mitä kommentteja. Alkuun hyvä ketju muuttui taas tämmöiseksi. No olipahan ainakin hetken hyvää keskustelua.

Ketju muuttui siis huonoksi, koska alkoi tulla avausviestistä eriäviä mielipiteitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on ihan yhtälailla huomionkipeä kuin hänen parjaamansa ihmiset. Hän haluaa kuvitella olevansa parempi ja viisaampi kuin muut, koska se pönkittää hänen alhaista itsetuntoaan. Tämän avauksenkin hän teki vain saadakseen samanmieliset tukemaan hänen omia harhaisia käsityksiään itsestään.

Maailma on nykyään kova paikka - pitäisi olla hyvännäköinen, älykäs ja menestyvä. Kun et ole, voit joko kieriä itsesäälissä tai yrittää uskotella itsellesi olevasi niin paljon parempi kuin ne "muut" eli sosiaaliset, hyvännäköiset ja menestyvät. Ap lukeutuu juuri näihin viimeiseksi mainittuihin. En näe ap:n ajatusmaailmassa mitään ihailtavaa tai innovatiivista sen enempää kuin pintaliitäjissäkään.

Oletpa katkera ja harvinaisen töykeä.

Ok, minä siis olen katkera ja töykeä kun kritisoin ap:n ajatusmaailmaa, mutta ap ei ole ollenkaan, kun kritisoi muiden ajatusmaailmaa. Sallitaanko tässä ketjussa vain ap:n kanssa samaa mieltä olevien kommentoivan?

Kritisoit ap:tä ja hänen henkilöään karkeasti ja aggressiivisesti. Opettele kommunikoimaan, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on ihan yhtälailla huomionkipeä kuin hänen parjaamansa ihmiset. Hän haluaa kuvitella olevansa parempi ja viisaampi kuin muut, koska se pönkittää hänen alhaista itsetuntoaan. Tämän avauksenkin hän teki vain saadakseen samanmieliset tukemaan hänen omia harhaisia käsityksiään itsestään.

Maailma on nykyään kova paikka - pitäisi olla hyvännäköinen, älykäs ja menestyvä. Kun et ole, voit joko kieriä itsesäälissä tai yrittää uskotella itsellesi olevasi niin paljon parempi kuin ne "muut" eli sosiaaliset, hyvännäköiset ja menestyvät. Ap lukeutuu juuri näihin viimeiseksi mainittuihin. En näe ap:n ajatusmaailmassa mitään ihailtavaa tai innovatiivista sen enempää kuin pintaliitäjissäkään.

Oletpa katkera ja harvinaisen töykeä.

Ok, minä siis olen katkera ja töykeä kun kritisoin ap:n ajatusmaailmaa, mutta ap ei ole ollenkaan, kun kritisoi muiden ajatusmaailmaa. Sallitaanko tässä ketjussa vain ap:n kanssa samaa mieltä olevien kommentoivan?

Kritisoit ap:tä ja hänen henkilöään karkeasti ja aggressiivisesti. Opettele kommunikoimaan, kiitos.

Sitäkö ei palstalla koskaan aiemmin ole tehty? Jos joku tekee tänne avauksen jossa tuo ääneen mielipiteitään tietyistä ihmisistä, niin kukaanko ei saa tuoda omia mieleen tulleita ajatuksiaan kirjoittajasta? Taidat olla itse ap, kun noin kova tarve puolustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on ihan yhtälailla huomionkipeä kuin hänen parjaamansa ihmiset. Hän haluaa kuvitella olevansa parempi ja viisaampi kuin muut, koska se pönkittää hänen alhaista itsetuntoaan. Tämän avauksenkin hän teki vain saadakseen samanmieliset tukemaan hänen omia harhaisia käsityksiään itsestään.

Maailma on nykyään kova paikka - pitäisi olla hyvännäköinen, älykäs ja menestyvä. Kun et ole, voit joko kieriä itsesäälissä tai yrittää uskotella itsellesi olevasi niin paljon parempi kuin ne "muut" eli sosiaaliset, hyvännäköiset ja menestyvät. Ap lukeutuu juuri näihin viimeiseksi mainittuihin. En näe ap:n ajatusmaailmassa mitään ihailtavaa tai innovatiivista sen enempää kuin pintaliitäjissäkään.

Oletpa katkera ja harvinaisen töykeä.

Ok, minä siis olen katkera ja töykeä kun kritisoin ap:n ajatusmaailmaa, mutta ap ei ole ollenkaan, kun kritisoi muiden ajatusmaailmaa. Sallitaanko tässä ketjussa vain ap:n kanssa samaa mieltä olevien kommentoivan?

Kritisoit ap:tä ja hänen henkilöään karkeasti ja aggressiivisesti. Opettele kommunikoimaan, kiitos.

Sitäkö ei palstalla koskaan aiemmin ole tehty? Jos joku tekee tänne avauksen jossa tuo ääneen mielipiteitään tietyistä ihmisistä, niin kukaanko ei saa tuoda omia mieleen tulleita ajatuksiaan kirjoittajasta? Taidat olla itse ap, kun noin kova tarve puolustella.

En ole, mutta sinä et nyt erota ihmistä ja mielipidettä. Haukut ihmisen lyttyyn, omia arvioitasi lisäten. Tällainen ns. keskustelu on tämän palstan ongelma.

Vierailija kirjoitti:

En sano että aina pitäisi ajatella, mitä kaikkea kamalaa voi elämässä sattua. Mutta muistutuksena vain, että usein sitä voi tajuta oman elämänsä, arjen ja niiden "typerien" joulujuhlien ihanuuden, kun niitä ei enää ole.

Sairastut itse vakavasti. Menetät lapsesi tai puolisosi. Saat tiedon, että oma aikasi täällä on hyvinkin vähissä.

Tässä vain yksi näkökulma lisää eksistentiaalisiin pohdintoihin ja asioiden suhteuttamiseen.

Tämä oli hyvin kiteytetty! Monesti asiat muuttuvat ajan saatossa itsestäänselvyyksiksi, myös ne positiiviset tilanteet elämässä. Tullaan tavallaan sokeaksi sille hyvälle arjelle, kun se ei enää automaattisesti tuota mielihyvää, vaan ihmisen olisi itse osattava muistutella itseään ja sitä kautta ymmärtää nauttia olemisestaan.

Ihmiset tarvitsevat aktiivista herättelyä - muuten käy kuin dementikoille, että unohdetaan muistaa sekä muistuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mainitsin somen aloituksessa, koska se on aika isossa osassa monen ihmisen elämää nykypäivänä. En kuitenkaan tarkoittanut pelkästään somea, vaan ihmisten välistä kanssakäymistä, sitä mitä tehdään ja sanotaan, sitä miten monella ihmisellä kulissit ovat kunnossa ja totuus on toinen. Sitä että "pitää" olla hieno asunto ja sisustus, jotkut tietynlaiset vaatteet, käydään töissä ja juhlissa ja ylläpidetään sitä omaa kulissia. En varmaan osaa tätä kunnolla selittää, kun aika moni tuntuu ymmärtävän väärin. Ehkä mun pitäisi jotenkin yrittää koota ajatukseni että saisin ne selkeästi ulos. Ymmärrän kyllä itsekin että en kovin hyvin osaa tätä selittää. Jotenkin kaikki vaan tuntuu vähän hölmöltä leikiltä :) Vaikka siis itsekin tänään olen joululahjoja perheelle paketoinut, siivonnut ja laittanut joulukoristeita.

Ap

No siis mun kämppä on sisustettu kivasti, sillä en ihan oikeasti viihtyisi kierrätyskeskuksesta randomisti valituilla huonekaluilla sisustetussa kodissa jätesäkit ikkunaverhoina. Töissä käyn, koska on pakko jos haluaa rahaa ruokaan ja sen sisustuksen maksamiseen. Toisaalta koska pidän työstäni, se on ihan edullinen vaihtokauppa minulle. Ja olen tarkka tyylistäni, sillä tunnen oloni hyväksi kun olen siististi pukeutunut ja huoliteltu. Varmaan joillekin "pidän kulisseja yllä", sillä en tykkää avautua intiimeistä asioista kuin läheisilleni. Miksi minun pitäisi levitellä ongelmani kaikkien tietoon, jotta kaltaisesi saisivat siitä itselleen paremman mielen kun tietäisivät, että minunkin elämässäni on ongelmia, vaikka sisustukseni on hieno? Olen siis mielestäsi todella feikki?

Siis joo, onhan se ihan totta, että voisi jättäytyä työelämän ulkopuolelle ja muuttaa sossun rahoilla rähjäiseen yksiöön vaikka Kemiin, nukkua räsymaton päällä ja keskittää kaikki aika vaikka elämäntarkoituksen pohtimiseen. Tai myydä kaikki ja lähteä Intian slummeihin opettamaan lukemista kerjäläislapsille. Tai ripustaa kattoon yksinaruinen keinu ja keinua siinä, kunnes naapurit alkavat valittamaan hajusta. Mutta mä jatkan mielummin näin.

Sehän on kiva, että kotisi on sinulle kodikas ja pidät työstäsi. Se on sinun elämääsi joka merkitsee jotain vain sinulle. Jos kuitenkin tuot näitä esille muille, valehtelet sujuvasti itsellesi koko ensimmäisestä kappaleesta. Loppujuttu sitten kertoo arvoistasi ja tarpeestasi nostaa itseäsi toisenlaisia arvoja kannattavien suhteen. Niin mitä taas teitkään vain itsesi, eikä muiden hyväksynnän takia?

Kummallista,että pitää hakemalla hakea vikaa toisesta. Kuin ajaisi käärmettä pyssyyn.

En minä mitään vikaa hae, kunhan yritän tehdä näkyväksi ajattelun ristiriitaisuuksia. Niitähän on melkein kaikilla, eihän se nyt mikään tuomio ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Koittakaapa poistaa näkyvistä teidän syntymäpäivä Facessa. Kuinka moni toivottaa hyvää syntymäpäivää? Niinpä.

Itsellä ei koskaan ollut se näkyvillä silloin kun siellä vielä olin. En toivotellut puolituntemattomille yhtään mitään koska se on feikkiä.

Läheisimmät ihmiset useimmiten muistaa ilman että se päivämäärä näkyy kaikille.

Sulle se on feikkiä, itse taas laitan syntymäpäivätoivotukset koska ihan aidosti toivon toisen siitä ilahtuvan. Myös itse ilahdun toivotuksista. Olisi kurjaa lukea onnitteluja pohtien onko nämä feikkiä, elämä on mukavampaa näin.

Ihmiset ilahtuisivat enemmän mikäli muistaisit päivämäärät ilman että Facebook muistuttelisi sinua niistä. Se on se pointti tässä.

Musta tuntuu, että sä odotat ihmisiltä ihan liikaa ja olet aika armoton. Kyllähän monet merkkaa esim. puolisonsa synttärit kalenteriin, että muistavat sen sitten. Onko se sitten jotenkin feikkiä, kun ei aamulla herätessään ensimmäinen ajatus ollut "!Beibin syndet tänään!"? Ilmeisesti te valittajat otatte somen muutenkin aika vakavasti. Se on varmaan suurin syy miksi se v*tuttaa. Ota vähän rennommin.

Tämä! Mitä eroa on sillä laittaako itselle paperikalenterin yläreunaan manuaalisesti kavereiden syntymäpäivät ylös kuin se että FB kätevästi muistuttaa asiasta? Muistan ulkoa ehkä n. 20-30 sukulaisen, ystävien ja lemmikkien (!) syntymäpäivää, on aika raaka meininki jos en olisi muka "oikea ja välittävä" ystävä jos en muistaisi siihen päälle aikuisten ystävien ja heidän lastensa syntymäpäiviä. Yhden supervakavan ystäväni kohdalla varta vasten laitan aina henkilökohtaisen onnittelun puhelimitse, koska tiedän että halveksuu someonnitteluita. Mielestäni tässä tilanteessa hän on kyllä hieman nolo uniikki lumihiutale.

Ihmiset eivät ymmärrä pointtia näköjään. Puhe ei ollut kavereista/sukulaisista tai edes lemmikeistä vaan siitä kun onnitellaan jopa niitä puolituttuja joiden kanssa ei ikinä oikeastaan edes olla tekemisissä! Vain siksi kun fb muistuttaa. Miksi niin tehdään? En itsekään ymmärrä.

Minäpä kerron pari syytä.

Itselläni on kokemusta syntymäpäivistä, joita kukaan ei muista. Ei edes oma perhe. Tuommoisena päivänä yksi tekstiviesti siltä ainoalta kaverilta, joka muistaa, ei ehkä pelasta päivää, mutta nousee arvoon arvaamattomaan. Vaan entä jos ei tule sitäkään? Jos sekään ei muista, joka aina muistaa?

Someaikana aina joku muistaa. Erityisen mukavalta tuntuu, jos joku on nähnyt sen verran vaivaa, että mukana on jotain hymiötä, kuvaa tai muutakin kuin pelkkä onnittelu. Itse olen ottanut tavaksi, että pyrin onnittelemaan kaikki. Kun koskaan et tiedä, mikä tilanne kenelläkin on. Jos on varaa ärsyyntyä toisten onnitteluista, niin onnea, silloin menee vielä hyvin. Jos voin joltain ottaa sen yhden korren kuormasta pienellä onnittelulla, niin se on sen arvoista, vaikken koskaan saisi sitä tietää.

Se voi olla myös yritys pitää yhteyttä sellaiseen henkilöön, johon ei oikein ole (enää/vielä) mitään yhteyttä, mutta johon haluaisi olla enemmän yhteydessä. Esim. jos tyyppi ei koskaan postaa mitään, mistä voisi kommentoida tai tykätä, eikä ole mitään kunnon syytä ottaa erikseen yhteyttä.

Ja jotkut vain haluavat jakaa ympärilleen pieniä positiivisia juttuja, kuten tykkäyksiä ja onnitteluita. Sepä vasta kamalaa!

On ollut kiva lukea kaikkia kommentteja. Osasta sain jopa uutta mietittävää. Tykkään muutenkin pohtia asioita, joskus jopa liiaksikin. En tarkoittanut arvostella muiden ajatuksia tai elämäntapoja, osa tuntui ottaneen itseensä hieman liiaksi. Jokainen eläköön niinkuin parhaaksi näkee ja tuntee. Minusta nyt vain tuntuu tältä, että elämä on tällainen leikki, joka mua toisinaan "häiritsee".

Ap

Yleensä ihmiset haluavat antaa itsestään positiivisen kuvan ulospäin. Omasta tuttavapiiristä riippuu, mikä on positiivista. Prätkäjengillä ja vaikka toimistotyöntekijällä erilaiset asiat ovat "katu-uskottavia"

Voi olla ihan itsesuojeluvaistoakin, ettei postaa faceen olevansa korviaan myöten pikavippiveloissa tai että asunnosta löytyi kosteusvaurio.

Vierailija kirjoitti:

On ollut kiva lukea kaikkia kommentteja. Osasta sain jopa uutta mietittävää. Tykkään muutenkin pohtia asioita, joskus jopa liiaksikin. En tarkoittanut arvostella muiden ajatuksia tai elämäntapoja, osa tuntui ottaneen itseensä hieman liiaksi. Jokainen eläköön niinkuin parhaaksi näkee ja tuntee. Minusta nyt vain tuntuu tältä, että elämä on tällainen leikki, joka mua toisinaan "häiritsee".

Ap

Hyvä aloitus tämä oli mielestäni. Sama asia häiritsee monia.

Kannattaa lakkauttaa kaikki sometilit jos mahdollista. Ne on typerää omakehua täynnä.

Vierailija kirjoitti:

On ollut kiva lukea kaikkia kommentteja. Osasta sain jopa uutta mietittävää. Tykkään muutenkin pohtia asioita, joskus jopa liiaksikin. En tarkoittanut arvostella muiden ajatuksia tai elämäntapoja, osa tuntui ottaneen itseensä hieman liiaksi. Jokainen eläköön niinkuin parhaaksi näkee ja tuntee. Minusta nyt vain tuntuu tältä, että elämä on tällainen leikki, joka mua toisinaan "häiritsee".

Ap

Elä oma elämäsi kuten tahdot. Niin minäkin teen, yhteiskunnan osana mutta yksilönä. Toiset huomioon ottaen, mutta itseni näköistä ilman jonkin näkymättömän voiman tai käskyvallan kumartelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ollut kiva lukea kaikkia kommentteja. Osasta sain jopa uutta mietittävää. Tykkään muutenkin pohtia asioita, joskus jopa liiaksikin. En tarkoittanut arvostella muiden ajatuksia tai elämäntapoja, osa tuntui ottaneen itseensä hieman liiaksi. Jokainen eläköön niinkuin parhaaksi näkee ja tuntee. Minusta nyt vain tuntuu tältä, että elämä on tällainen leikki, joka mua toisinaan "häiritsee".

Ap

Hyvä aloitus tämä oli mielestäni. Sama asia häiritsee monia.

On aina ärsyttänyt. Ennen somea oli mainokset, ihanteet ja ns. parempien ihmisten kumartelu ja kukkoilu. Kyse on vallasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Koittakaapa poistaa näkyvistä teidän syntymäpäivä Facessa. Kuinka moni toivottaa hyvää syntymäpäivää? Niinpä.

Itsellä ei koskaan ollut se näkyvillä silloin kun siellä vielä olin. En toivotellut puolituntemattomille yhtään mitään koska se on feikkiä.

Läheisimmät ihmiset useimmiten muistaa ilman että se päivämäärä näkyy kaikille.

Sulle se on feikkiä, itse taas laitan syntymäpäivätoivotukset koska ihan aidosti toivon toisen siitä ilahtuvan. Myös itse ilahdun toivotuksista. Olisi kurjaa lukea onnitteluja pohtien onko nämä feikkiä, elämä on mukavampaa näin.

Ihmiset ilahtuisivat enemmän mikäli muistaisit päivämäärät ilman että Facebook muistuttelisi sinua niistä. Se on se pointti tässä.

Musta tuntuu, että sä odotat ihmisiltä ihan liikaa ja olet aika armoton. Kyllähän monet merkkaa esim. puolisonsa synttärit kalenteriin, että muistavat sen sitten. Onko se sitten jotenkin feikkiä, kun ei aamulla herätessään ensimmäinen ajatus ollut "!Beibin syndet tänään!"? Ilmeisesti te valittajat otatte somen muutenkin aika vakavasti. Se on varmaan suurin syy miksi se v*tuttaa. Ota vähän rennommin.

Tämä! Mitä eroa on sillä laittaako itselle paperikalenterin yläreunaan manuaalisesti kavereiden syntymäpäivät ylös kuin se että FB kätevästi muistuttaa asiasta? Muistan ulkoa ehkä n. 20-30 sukulaisen, ystävien ja lemmikkien (!) syntymäpäivää, on aika raaka meininki jos en olisi muka "oikea ja välittävä" ystävä jos en muistaisi siihen päälle aikuisten ystävien ja heidän lastensa syntymäpäiviä. Yhden supervakavan ystäväni kohdalla varta vasten laitan aina henkilökohtaisen onnittelun puhelimitse, koska tiedän että halveksuu someonnitteluita. Mielestäni tässä tilanteessa hän on kyllä hieman nolo uniikki lumihiutale.

Ihmiset eivät ymmärrä pointtia näköjään. Puhe ei ollut kavereista/sukulaisista tai edes lemmikeistä vaan siitä kun onnitellaan jopa niitä puolituttuja joiden kanssa ei ikinä oikeastaan edes olla tekemisissä! Vain siksi kun fb muistuttaa. Miksi niin tehdään? En itsekään ymmärrä.

Minäpä kerron pari syytä.

Itselläni on kokemusta syntymäpäivistä, joita kukaan ei muista. Ei edes oma perhe. Tuommoisena päivänä yksi tekstiviesti siltä ainoalta kaverilta, joka muistaa, ei ehkä pelasta päivää, mutta nousee arvoon arvaamattomaan. Vaan entä jos ei tule sitäkään? Jos sekään ei muista, joka aina muistaa?

Someaikana aina joku muistaa. Erityisen mukavalta tuntuu, jos joku on nähnyt sen verran vaivaa, että mukana on jotain hymiötä, kuvaa tai muutakin kuin pelkkä onnittelu. Itse olen ottanut tavaksi, että pyrin onnittelemaan kaikki. Kun koskaan et tiedä, mikä tilanne kenelläkin on. Jos on varaa ärsyyntyä toisten onnitteluista, niin onnea, silloin menee vielä hyvin. Jos voin joltain ottaa sen yhden korren kuormasta pienellä onnittelulla, niin se on sen arvoista, vaikken koskaan saisi sitä tietää.

Se voi olla myös yritys pitää yhteyttä sellaiseen henkilöön, johon ei oikein ole (enää/vielä) mitään yhteyttä, mutta johon haluaisi olla enemmän yhteydessä. Esim. jos tyyppi ei koskaan postaa mitään, mistä voisi kommentoida tai tykätä, eikä ole mitään kunnon syytä ottaa erikseen yhteyttä.

Ja jotkut vain haluavat jakaa ympärilleen pieniä positiivisia juttuja, kuten tykkäyksiä ja onnitteluita. Sepä vasta kamalaa!

Jollain ihmisillä on paljon tuttuja ja tuttavia, mutta vähän läheisiä. Tälläistä pidetään helposti pinnallisena, vaikkei se olisikaan koko totuus. Määrä vs.laatu -ajattelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mainitsin somen aloituksessa, koska se on aika isossa osassa monen ihmisen elämää nykypäivänä. En kuitenkaan tarkoittanut pelkästään somea, vaan ihmisten välistä kanssakäymistä, sitä mitä tehdään ja sanotaan, sitä miten monella ihmisellä kulissit ovat kunnossa ja totuus on toinen. Sitä että "pitää" olla hieno asunto ja sisustus, jotkut tietynlaiset vaatteet, käydään töissä ja juhlissa ja ylläpidetään sitä omaa kulissia. En varmaan osaa tätä kunnolla selittää, kun aika moni tuntuu ymmärtävän väärin. Ehkä mun pitäisi jotenkin yrittää koota ajatukseni että saisin ne selkeästi ulos. Ymmärrän kyllä itsekin että en kovin hyvin osaa tätä selittää. Jotenkin kaikki vaan tuntuu vähän hölmöltä leikiltä :) Vaikka siis itsekin tänään olen joululahjoja perheelle paketoinut, siivonnut ja laittanut joulukoristeita.

Ap

No siis mun kämppä on sisustettu kivasti, sillä en ihan oikeasti viihtyisi kierrätyskeskuksesta randomisti valituilla huonekaluilla sisustetussa kodissa jätesäkit ikkunaverhoina. Töissä käyn, koska on pakko jos haluaa rahaa ruokaan ja sen sisustuksen maksamiseen. Toisaalta koska pidän työstäni, se on ihan edullinen vaihtokauppa minulle. Ja olen tarkka tyylistäni, sillä tunnen oloni hyväksi kun olen siististi pukeutunut ja huoliteltu. Varmaan joillekin "pidän kulisseja yllä", sillä en tykkää avautua intiimeistä asioista kuin läheisilleni. Miksi minun pitäisi levitellä ongelmani kaikkien tietoon, jotta kaltaisesi saisivat siitä itselleen paremman mielen kun tietäisivät, että minunkin elämässäni on ongelmia, vaikka sisustukseni on hieno? Olen siis mielestäsi todella feikki?

Siis joo, onhan se ihan totta, että voisi jättäytyä työelämän ulkopuolelle ja muuttaa sossun rahoilla rähjäiseen yksiöön vaikka Kemiin, nukkua räsymaton päällä ja keskittää kaikki aika vaikka elämäntarkoituksen pohtimiseen. Tai myydä kaikki ja lähteä Intian slummeihin opettamaan lukemista kerjäläislapsille. Tai ripustaa kattoon yksinaruinen keinu ja keinua siinä, kunnes naapurit alkavat valittamaan hajusta. Mutta mä jatkan mielummin näin.

Sehän on kiva, että kotisi on sinulle kodikas ja pidät työstäsi. Se on sinun elämääsi joka merkitsee jotain vain sinulle. Jos kuitenkin tuot näitä esille muille, valehtelet sujuvasti itsellesi koko ensimmäisestä kappaleesta. Loppujuttu sitten kertoo arvoistasi ja tarpeestasi nostaa itseäsi toisenlaisia arvoja kannattavien suhteen. Niin mitä taas teitkään vain itsesi, eikä muiden hyväksynnän takia?

Kummallista,että pitää hakemalla hakea vikaa toisesta. Kuin ajaisi käärmettä pyssyyn.

En minä mitään vikaa hae, kunhan yritän tehdä näkyväksi ajattelun ristiriitaisuuksia. Niitähän on melkein kaikilla, eihän se nyt mikään tuomio ole.

Sitten sinun olisi hyvä kehittää kommunikoinnin tyyliä.

Minäkin kaipaan aitoutta. Maailma on kyllä somen myötä muuttunut feikimmäksi. Minullakin on sukulaisnaisia, eri ikäisiä, joiden meininki on sellaista samaa ihkutteluhöttöä. Vuodesta toiseen samanlaisia leipomuksia ja sisustushärpäkkeitä ja sitten niitä vaan kilvan ihastellaan. Lapsenlapsia kehutaan. Mitään aitoja tunteita tai juttuja ei jaeta. Kaikki menee saman kaavan mukaan.

Samoin työelämä on muuttunut teennäisemmäksi, esitetään kilvan jotain huipputyyppiä ja sitten esimiehen selän takana lipsahtaa ettei ollakaan tehty juuri mitään. Ne pirteimmät hehkuttajat näyttävät olevan siellä voittajia, työn tasosta viis.

Lasten synttärit on hyvä esimerkki. Kun olin lapsi, ei kummeilla ollut mitään paineita. Joskus tulivat käymään, joivat vanhempien kanssa viiniä villapaidoissa. Nyt kaikki parhaimpiinsa tälläytyneenä ventovieraassa kutsuvierasjoukossa yrittävät iloisesti hymyillen ihailla viisivuotiaan suurta päivää tarpeeksi paljon.

Haluaisin aitoja kohtaamisia. En mitään synkistelijöitä tai raaka- arskoja. Vaan elämäniloisia ja kilttejä ihmisiä jotka haluavat kuitenkin puhua rehellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ollut kiva lukea kaikkia kommentteja. Osasta sain jopa uutta mietittävää. Tykkään muutenkin pohtia asioita, joskus jopa liiaksikin. En tarkoittanut arvostella muiden ajatuksia tai elämäntapoja, osa tuntui ottaneen itseensä hieman liiaksi. Jokainen eläköön niinkuin parhaaksi näkee ja tuntee. Minusta nyt vain tuntuu tältä, että elämä on tällainen leikki, joka mua toisinaan "häiritsee".

Ap

Hyvä aloitus tämä oli mielestäni. Sama asia häiritsee monia.

On aihe jota on pohdittu koko ihmiskunnan historia. Niin arjessa, uskoinnoissa kuin esim. Antiikin Kreikan filosofien toimesta: miksi täällä ollaan ja mikä merkitys tällä kaikella on. Miten turhalta kaikki välillä vaikuttaa. Miten pieniä olemme tässä maailmankaikkeudessa ja vuosituhansien ketjussa jne. Nykyaikana siihen sitten kietoutuu somekin.

Mutta aina yhtä hyvä ja ajankohtainen aihe :) Kiitoksia ap:lle aloituksesta.

Ei minua vauvan johdosta onnentoivotukset sieppaa. mielstäni siinä on enemmän kys ekäytöstavoista, kuin teennäisyydestä. Syntymäpäivinä nyt on tapana toivottaa onnea. Ei sne kummempaa.

Pohdin, voitko olla masentunut, nuo ajatuskulut voi olla myös masentuneen ajatuksia? Kaikki tuntuu turhalta ja ei jaksa muidenkaan onnesta iloista, oma paha olo on voimakas.

Silti tiedän kyllä mitä teennäisyys ja teennäiset pelit ihmissuhteissa tarkoitaa ja ne osaa kyllä olla rankkoja ja uuvuttvia. Helpompi, jos kaikki olsisi aitoja- toki käytöstavoilla. Aitous ei tarkoita sitä, että ylipainoiselle puolitutulle kommentoi ulkonäköä- se on huonoa käytöstä, eikä aitoudesta tietoakaan.