Oikeesti, mikä mua vaivaa. Ärsyttää elämän teennäisyys, kulissit ym.

Ap:n tilanne voisi ehkä olla elämänvaihekriisiä. On saavutettu vakaa tila, jossa asiat on suht. kunnossa, kenties on saatu hankittua koulutus, työpaikka, perhe, asunto ja sitten ei olekaan enää erityistä tavoiteltavaa, eikä se, mitä elämässä on, riitä tuomaan tyydytystä. Minulle tuli kriisi ja ihan masennuskin muutama vuosi sitten. Ajattelin isoimmaksi ongelmaksi, että minulla ei ollut riittävästi aitoja ihmisiä elämässäni ja se olisi se, mikä tekisi minusta elämästä elämisen arvoista. Aloin työstää tuota asiaa ja etsiydyin mukaan kaikenlaisiin aidon kohtaamisen ja rehellisyyden ryhmiin ja tapaamisiin, ihan hörhöihinkin ja tuo on kantanut hedelmää. Nyt minulla on yksi tosi loistava porukka, joka tuo ihan hirveästi lisää mielekkyyttä elämään yksin ja erikseen, livenä ja somessa :) Nyt minulla on somessa ikään kuin kaksi todellisuutta, se julkisivu ja sitten se elämänmakuinen ja samaan aikaan syvästi filosofinen ryhmä, jossa voi pohdiskella vaikka mitä (se on pieni porukka, niin uskaltaa paremmin avautua, eikä siellä ole sivustaseuraajia). Lisäksi olen elvyttänyt taideharrastukseni ja hakeutunut siinäkin erilaisiin liveryhmiin ja fb-porukoihin.

Omaan elämään kannattaa ihan tietoisesti hakea mielekkääksi tekeviä asioita, ensin mietiskellä, mitä mahdollisesti kaipaa ja sitten lähteä kokeilemaan eri juttuja. Elämäntaitokirjat ja filosofian lukeminen voi auttaa tuossa. Hyvien ystävien löytäminen on ikävä kyllä myös sattumasta kiinni, mutta siinä auttaa, jos itse on rehellinen ja uskaltaa tarttua tilaisuuksiin. Psykologit tai elämäntaitovalmentajat voivat myös auttaa ja psykologeilta pystyy ostamaan käyntejä ilman mitään lähetteitäkin. Jonkin hyvän asian puolesta toimiminen on

Minun elämäni ei muuttunut ulkoisesti, mutta maailmankuvani muuttui, kun tajusin, että maailmassa on vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka etsivät samalla lailla aitoutta ja elämän mielekkyyttä kuin minä.

*Jonkin hyvän asian puolesta toimiminen on yksi perinteinen keino saada mielekkyyttä omaan elämään ja samalla tutustuu luultavasti myös hyväsydämisiin ja mukaviin ihmisiin.

ELä omannäköistä elämääsi! Mieti ja kuuntele itseäsi mitä haluat elämältä. Ala oikeasti ajattelemaan ja kuulostele mitä sydämesi sanoo.  Hae vaikka ammattiapua selvittämään tilannettasi.

Onnea matkaa:)

Vierailija kirjoitti:

Missään somessahan ei ole pakko olla. Itsekin häivyin sieltä vuosia sitten. Mutta pakko se on myöntää, että aika paljon itsekin siellä esitin voivani hyvin, vaikka olenkin yksinäinen.

Että ihan yhtäläisesti myös yksinäinen saattaa esittää kuin perheelliset.

Kulissien pitäminen vähän kuuluu pakosta aikuisen elämään. Toki voit ryhtyä pelleksi ja antaa vain kaikki fiilikset tulla ilmi, mutta ei siitä koskaan mitään hyvää seuraa.

Et itsekään haluaisi olla kenenkään roskasanko, pelastaja tai ilmainen terapeutti.

Ja ennen kuin joku tulee tähän huutamaan "bää bää, lammas" niin minä olen koko elämäni ollut sosiaalisesti syrjäytynyt ja masentunut. Se vaan kun jatkuu tarpeeksi pitkään ja vuosikymmeniä, alkaa kummasti ymmärtää että oikeasti kaikilla, ihan jokaisella on ongelmia elämässään. Myös heillä jotka osaavat esittää ulospäin menestynyttä. Eikä se menestys ole todellakaan kaikille tuonut onnea. Monille se on jopa henkinen vankila.

Se myös vaihtelee yksilön oman kokemuksen ja arvomaailman pohjalta, mitä asioita ylipäätään edes pitää menestyksenä.

Mutta silti niit' negatiivisia tunteita pitää tuoda esiin, koska ne ovat edelleen stigma yhteiskunnassamme. Heti kun pidetään normaalina, että kun joku kertoo masentuneisuudestaan ja kannustetaan yhdessä kyseistä ihmistä kohti parempaa huomista AIDOSTI, niin sitten ollaan oikealla tiellä. Nyt on vähän vaikea uskoa olevansa aikuisten ihmisten kanssa tekemisissä, kun puheenaihe siirretään muualle, kun haluaisi puhua asioista jotka eivät olekaan ihan niin kivoja ja hauskoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missään somessahan ei ole pakko olla. Itsekin häivyin sieltä vuosia sitten. Mutta pakko se on myöntää, että aika paljon itsekin siellä esitin voivani hyvin, vaikka olenkin yksinäinen.

Että ihan yhtäläisesti myös yksinäinen saattaa esittää kuin perheelliset.

Kulissien pitäminen vähän kuuluu pakosta aikuisen elämään. Toki voit ryhtyä pelleksi ja antaa vain kaikki fiilikset tulla ilmi, mutta ei siitä koskaan mitään hyvää seuraa.

Et itsekään haluaisi olla kenenkään roskasanko, pelastaja tai ilmainen terapeutti.

Ja ennen kuin joku tulee tähän huutamaan "bää bää, lammas" niin minä olen koko elämäni ollut sosiaalisesti syrjäytynyt ja masentunut. Se vaan kun jatkuu tarpeeksi pitkään ja vuosikymmeniä, alkaa kummasti ymmärtää että oikeasti kaikilla, ihan jokaisella on ongelmia elämässään. Myös heillä jotka osaavat esittää ulospäin menestynyttä. Eikä se menestys ole todellakaan kaikille tuonut onnea. Monille se on jopa henkinen vankila.

Se myös vaihtelee yksilön oman kokemuksen ja arvomaailman pohjalta, mitä asioita ylipäätään edes pitää menestyksenä.

Miksi on pelleä tuoda omia todellisia tunteita esiin?

Ihmiset eivät kestä sitä. He haluavat sosiaalisesti sopivan, näytellyn roolin. Edes jotakin sinne päin. Siksi autenttisuus olisi ”pelleä”. Pelottavaa, liian totta, liian inhimillistä.

Sitä suuremalla syyllä tämä asia pitää nostaa pöydälle niin kauan, että ihmiset eivät mene rikki siitä faktasta, että joku aina silloin tällöin riistää itseltään hengen, koska ei jaksa elää. Ongelmat eivät ratkea sillä, että ne lakaistaan maton alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvinaisen mielenkiintoinen ketju.

Tajusin melko nuorena ihmisen merkityksettömyyden kokonaisuuden kannalta ja aloin näkemään sosiaalisia pelejä pelaavien ihmisten "val eiden" läpi.

Usassa tämä feikkitodellisuus on saanut äärimmäiset muotonsa turhanpäiväisenä small talk:a, jossa tarkoituksena ei ole sanoa mitään ja kaikkea mitä sanotaan ei tarkoiteta.

Mitä kuuluu, tavataan joku päivä lounaalla, tule joskus käymään fraaseja heitellään sinne tänne, mutta ei niillä tarkoiteta yhtään mitään ja ne ovat samaa sarjaa kuorrutettujen hampaiden näyttämisen kanssa, pelkkää kuorta.

Suomessa pelataan samanlaista peliä. Voi kun kiva kun kävit, tule nyt useamminkin ja samanaikaisesti puristetaan kättä nyrk kiin taskussa ja kerrotaan vieraan lähtemisen jälkeen puolisolle, "että tuo idi ootti on rasittava, eikä tajua pysyä omassa murj ussaan ja pysyä poissa.

Noudatetaan vanhoja tapoja ympäristön sosiaalisten paineiden seurauksena, käydään työpaikalla keskusteluja ennaltamääriteltyjen sääntöjen mukaan ja sääntöjen rikkojaa aletaan oudoksumaan ja vasta kotona päästetään työroolista irti ja uskalletaan sanoa, voi vi ttu mitä pas kaa ja otetaan kotirooli päälle lasten edessä, Wilmaviestinvastaajan rooli, kaupassakävijän roolipuku odottamassa syvimmissä aivokerroksissa. Liskoelämää, jossa kukin rooli napsahtaa päälle kuin kameleontilla värin vaihtuessa ympäristön mukaiseksi.

Kuka tahansa meistä voitaisiin poistaa pelikentältä koska tahansa, eikä kukaan voi etukäteen tietää johtaisiko tilanne jälkeenjääneiden kannalta positiivisempaan vai negatiiivisempaan suuntaan.

Ihmiselle on ominaista kuvitella, että tämä minun pelaamani peli on jotenkin merkityksellistä ja minä olen arvokas ja korvaamaton.

Todellisuudessa olet yhtä arvoton kuin kuka tahansa muukin ja jos sinut poistettaisiin maapallolta metaania tuottamasta, lähipiirin hetkellisen ikävän jälkeen kaikki jatkuisi pian ennallaan ja monien kohdalla tulevaisuus muuttuisi jopa paremmaksi.

Tajusin tuon kaiken kanssa jo nuorena ja vieläkin tajuan sen miten pieniä olemme. Silti olen onnellinen, ympärilläni on aitoja ihmisiä joiden kanssa on lämpöä ja tukea molempiin suuntiin.

Pyrin levittämään enemmän iloa ja toivoa ympärilleni kuin ankeutta, kyynisyyttä ja pahaa oloa. Tuo jälkimmäinen on hyvin helppoa eikä ole osoitus mistään korkeammasta älykkyydestä.

Ei sosiaalisten pelien ymmärtäminen tee ihmisestä kyynistä tai ympärilleen pahaa oloa tuottavaa.

Kun ymmärtää sen pelin perusteet, on hyvinkin helppoa antautua pelin tiimellykseen ja antaa ihmisille mitä tietää heidän haluavan :-) Omistaa käsikirjan kuinka pelata, eikä koskaan häviä.

Samanlaisen käsikirjan omistaa suurin osa poliitikoista, sillä he tietävät kuinka ihmisiä on käsiteltävä, että heistä saa senverran irti, että vaivautuvat äänestämään itseään seuraavissa vaaleissa.

Somemaailmassa samaa tarkoittaa yläpeukku tai tosiasia että mikämikämaailmasta lähetetty valkoinen koti viesti on saanut taas sata uutta seuraajaa.

Kun ymmärtää sen pelin helppouden, tarvitsee vaina antaa ihmisille mitä he haluavat, eikä se edes maksa mitään, pelkkää puhetta ja lätinää kuinka iiihanaa elämä on ja antakaa positiivisuudelle mahdollisuus nami nami.

Pelin sääntöjen oppimisen jälkeen voi vieraille sanoa ovella, voi kun kiva kun kävitte, tulkaa nyt pian käymään uudelleen.

Ottaa samalla riskin, etteivät he tiedä pelin sääntöjä ja tuppaavat ensi viikolla uudelleen häiritsemään meidän rauhaamme idioottimaisella pönötyksellään pierujaan pidätelleen.

Elämme matrixissa kuten Sinccis usein ilmaisee ja sitä pitää pystyssä sosiaalisen pelin pelaaminen.

Kun se lakkaa ja ihmiset alkavat olemaan rehellisiä toisilleen, pääsemme takaisin reaalimaailmaan, mistä tämä palsta on hyvä esimerkki :-)

Siinäpä se, jos on opetettu sosiaalisen pelin säännöt. Kuvittele, että olisit pieni lapsi, joka ei osaa pelata tätä peliä ja odottaa vain, koska itse tajuaa asioita tämän suhteen. Sitten huomaat olevasi aikuinen etkä edelleenkään osaa sitä, vaikka olet harjoitellut. Ja avun saaminen on vaikeaa, koska monet muut jo osaavat tämän pelin eikä heitä kiinnosta, että sinäkin haluaisit peliin mukaan :(

No apua apua. Kehotan kaikkia auttamaan ap:tä ja maalittamaan ja seuraamaan ja levittämään itse keksimiä juttuja masennuksesta ja ahdistuksesta ties mistä, mutta vain jos olette varmistaneet diagnoosien paikkaansa pitävyyden ja ehkä ap:n suostumuskin olisi hyvä saada terapiointiin. Näin ap:sta tulee hyvä, aurinkoinen, sosiaalinen ja positiivinen ihminen, joka ei ikinä ajattele tai puhu pahaa kenestäkään, eikä ikinä vihastu mistään. Onhan se nyt kamalaa, jos tuollaisia ihmisiä vielä löytyy.

Vierailija kirjoitti:

No apua apua. Kehotan kaikkia auttamaan ap:tä ja maalittamaan ja seuraamaan ja levittämään itse keksimiä juttuja masennuksesta ja ahdistuksesta ties mistä, mutta vain jos olette varmistaneet diagnoosien paikkaansa pitävyyden ja ehkä ap:n suostumuskin olisi hyvä saada terapiointiin. Näin ap:sta tulee hyvä, aurinkoinen, sosiaalinen ja positiivinen ihminen, joka ei ikinä ajattele tai puhu pahaa kenestäkään, eikä ikinä vihastu mistään. Onhan se nyt kamalaa, jos tuollaisia ihmisiä vielä löytyy.

No wau, henkilökohtaista terapiaa. Saisko yks mun tuttukin. Se on tappanut yhden ihmisen ja eläimiäkin kiduttanut ja kaikenlaisia rötöksiä tehnyt. Lisäksi luonteeltaan vi...tumainen. Joskus jos ei tykkää jostain puhuu ihan hirveän rumasti. Sillä on lapsiakin ja elää nyt jossain lähiössä perhe elämää. Se kyllä tarttisi sellaisen hyvän kunnon ihmisen terapian. Voisko joku järjestää sille.